December 2, 2008

Kun katulamppu sammui ja Vaari hukkui puimuriin

Kirjoitettu kommentiksi Vaarin kommenttiin edellisessä päreessäni Mummon kanssa suunniltaan.

(Kielimafia muisti huomauttaa -59 Morganin kohtalosta. - ks. PS. - Lisäys Klo: 17.30)
*
Hehheh. Aika hyvä vastine. Myönnän. Kieltämättä nauratti.

Mutta.

Eniten mua tosin nauratti se, kun heiluttaessasi kättäsi Mummolle, joka jäi istumaan kanssani kirjaston kahvioon, kaikkien katulamppujen silmät jämähtivät kiinni ripsistään, ja ne lopettivat vilkuttamasta sinulle - toisin sanoen sammuivat.

Valojen sammuttua et nähnyt enää kunnolla eteesi. Niinpä liukastuit naurettavan turhamaisen maailmamiehen elein ja eteesi katsomatta kävellen jonkun pikkutytön kirjaston portaille heittämään banaaninkuoreen ja lennähdit suoraan torille maatalousnäyttelyn ajaksi tuodun hymyilevän leikkuupuimurin kitaan.

Onneksi? se ei ollut juuri silloin käynnissä - ainakaan täysillä.

Kun sinut vihdoin saatiin ulos leikkuupuimurista, oli jo pilkkopimeää, eikä puimurikaan enää hymyillyt, koska olit runtannut sitä turpaan ahterillasi.

Surullista. Me olimme M:n kanssa seuranneet suurella mielenkiinnolla pelastusoperaatiotasi kahvion ikkunasta jonkun aikaa varmistuaksemme, ettei puimurille käynyt kovin kehnosti.

Kamelinkarvatakkisi oli mennyttä. Siitä saisi enintään perslämmittimiä vanhoihin Ladoihin, joita itäauto-friikit yhä keräilevät.

Lierihattusi muistutti silkkistä frisbeetä, ja sen teksti Raydon&Son olivat kurtistuessaan ja vääntyessään muodostaneet anagrammin Say no no D&R. Mitä lienee viestinyt mummolle?

Hattusi vaakuna toi mieleen siivoamattoman vessan pöntön alakannen myös värinsä puolesta.

Siisti iltapäiväpukusi oli silppuutunut puimurissa Halloween-kuosiin satojen kangasliuskojen lerpattaessa kevyessä tuulessa muistuttaen jokaisen omahyväisen snobin karvaasta kohtalosta elon tien jossain päässä.

Pelleksi tulee juuri se, ken sitä eniten pyrkii välttämään lappusilmäisellä ja korskealla tyylittelyllään.

Woolson-paitasi väri muistutti etäisesti joko oksennusta tai Etnan purkauksen laavaa. Ilmeisesti se on tulevan kevään uusinta hottia, lohkaisin M:lle, joka hymyili kainosti minulle.

Silkkiliinasi oli lentänyt paikallisen lipputangon päähän, jossa se juhlisti katastrofisi juhlapäivää sen ansaitsemalla tavalla.

Le Soiristasi oli jäljellä vain kontaktipalsta.

Tulisit vielä tarvitsemaan sitä, totesin hieman väsyneesti hymyillen M:lle, jonka kanssa astuimme taksiin ja häivyimme takavasemmalle - rennosti ja huolettomasti toisiamme hyväillen.

PS.
Jäi sanomatta, että -59 Morganisi oli hakattu huligaanien toimesta pesäpallomailoilla täysin paskaksi. Se oli niin lytyssä, että sattumalta tilaisuudessa piipahtanut Kiasman johtaja jopa tiedusteli, josko paikalla on kuuluisakin tilataiteilija uusine innovaatioineen. Vihjaisin hänelle, että kyseinen innovaattori yrittää juuri päästä Guinnesin ennätysten kirjaan ryömimällä toimivan leikkuupuimurin läpi.

Tämäkös kovin johtajaa kiinnosti, mikä sai M:n nauramaan puuhkaansa, jottei olisi tullut aivan hysteeriseksi. Iskipä M. mulle silloin oikein silmäänsäkin. Nokkela kun olen. Ja fiksu. Ja luova. Ja...

12 comments:

Vaari Vaan said...

Kilpailevan firman tunnustuksia, osa 1.

Katulamput, puimuri, Morgan! Rauno luuli aivan tosissaan, että ne olivat siellä sattumalta. Tiesin myös jo kotoa (Eirasta) lähtiessäni, että hän tulkitsee vaatteeni snobismiksi. Ketään ei ole niin helppo harhauttaa kuin kiimaista, ”rakastunutta” miestä.
Revenge! huusi Rane aamulla, totta kai. Kuka tahansa hänen asemassaan olisi huutanut samoin. Kävellessään sohjoisen pääkaupungin purukumien ja oksennuksen täplittämiä katuja kello viisi aamulla kohti lääväänsä (O tuli puoli viideltä kotiin ja ojensi Ranelle takin) Rane pui nyrkkiään kohti taivasta ja hoki sitä revengeään paremman puutteessaan kattojen tasalla mataville harmaille sadepilville.
Minulla on jonkin verran okkulttisia kykyjä, mutta en edes tarvinnut niitä tietääkseni, mitä Mummon luona tapahtui. Rane luennoi sormi pystyssä Nietschen ja Paulo Rogenin salatusta suhteesta, joka, kuten jokainen filosofian alkeisiin perehtynyt, tuotti tuon koko maailman tunteman aksiooman ”Vestigia terrent,” sanaparin, jonka erityisesti sukupuolitauteihin sairastuneet niin kipeästi ovat oppineet tuntemaan.
No, se siitä. Kysyn vain: kiihottuiko Mummo siitä? Tulivatko hänen primäärit sukupuolituntomerkkinsä kosteiksi? Odottiko hän kärsimättömänä Ranen vapisevien käsien tarttuvan hänen puseroonsa, ja….
Ei tietenkään! Hän mietti mielessään, posket aivan punehtuneina (jonka Rauno tulkitsi täsmälleen väärin), kuinka olin selvinnyt leikkuupuimurin kidasta. Sen edellisessä kertomuksessani kuvaamani sadasosasekunnin aikana hän oli nähnyt suoraan kauniiseen, monien eksoottisten, ympäri Eurooppaa kerääntyneiden geenien muokkaamaan sieluuni. Totta kai Rauno on luolamies ja sinänsä haluttava, mutta hänen ylipitkä etusormen kyntensä, jonka alta paistaa jotain mustaa, hilsettä ympärilleen lennättelevä tukkansa, villapaidasta roikkuvat langanpäät, no niin, naisen silmäkin vaatii osansa.
Sanalla sanoen siitä tuli tylsä ilta. Mitä enemmän Mummo huolestui voinnistani sitä äänekkäämmäksi kävi Raunon monologi. Päästessään bluesiin hän jopa nousi seisomaan, etsi komerosta lattiaharjan ja sen varren avulla demonstroi jonkin juoksutuksen. Tuolloin seinän takaa jo koputettiin ja Mummon oli pakko vääntää Ranen volyymia enemmän luoteeseen.
(Jatkuu)

Rauno Rasanen said...

Vaari

...kele! Sähän olet selvänäkijä...Kaikki meni just noin - tai ainakin melkein...

PS.
Tiedoksi: Sähköpostini on vielä osittain jumissa. Lähetetyt viestit eivät kulje, mutta vastaanotto ymmärtääkseni pelaa. Ainakin aamupäivällä pelasi.

van Vaari said...

Kilpailevan firman tunnustuksia, osa 2.

Katuvalot tosiaan sammuivat - vilautettuaan minulle ensin silmää - täsmälleen sovitulla hetkellä. Energialaitoksella palveleva vanha ystäväni P hoiti asian omakätisesti.

Samalla hetkellä ajoi oven eteen iso pakettiauto, jonka kylkeen oli taitavasti maalattu naurava Rosenlew-puimuri. Oikean puimurin ilmestyminen paikalle olisi tietenkin ollut mahdottomuus, mutta sitä eivät Ranen ylikiihottuneet aivot pystyneet silloin rekisteröimään.

Sitten astuin kaikessa rauhassa pakettiautoon sen peräovesta, apukuski heitteli kadulle joitakin rättejä ja ajoimme pois. Koska Rauno ei mitenkään voinut ymmärtää näkemäänsä, hänen aivoraunionsa kehittivät portaille banaanin ja hänen silmänsä todellakin näkivät minun kompastuvan ja syöksyvän Rosenlewin kitaan. Tälle ilmiölle on tieteellinen nimikin, jonka Rane varmaan tuntee parhaiten tästä joukosta.

Oli todella hauska lukea RR:n tarkkoja kuvauksia takistani, päähineestäni ja paidastani. Maailmalla se tunnetaan Narersquam-syndroomana. Sehän juontaa juurensa siitä, kun muuan pyhiinvaeltajia täynnä oleva bussi ajoi panssarimiinaan Naresquamin kaupungin liepeillä ja ihmisiltä kyseltiin, mitä kukin oli nähnyt lentelevän ilmassa. Paikalle sattui muuan lääketieteessä jo varsin pitkälle päässyt englantilainen, joka sitten sai siitä aiheen väitöskirjaansa.
No, huomaan jo luistelevani ohi aiheesta.
Koko tuon pikku operaationi tarkoitus oli - kuten Mummo jo lienee arvannutkin - herättää sääliä. Ei tietenkään siksi, joka Rauskille ensimmäiseksi tulee mieleen, siis että nainen juoksee paikalle paita hampaissa pelkästä säälistä. Sellaistahan on nähty kyllä, mutta minun suunnitelmani oli paljon kavalampi. Tarkoitukseni oli vain saada Mummo ajattelemaan minua koko illan ja seuraavan yönkin, jolloin Ranen blues-luennoilta putoaisi pohja pois ja O ehtisi saapua paikalle, ennen kuin mitään muuta ehtisi tapahtua. Juuri näinhän sinä sitten kävi.
Huoman, että kaikki lukijani jo odottavat malttamattomasti selostusta vuoden 1959 Morganistani. Näitä käsityönä tehtyjä englantilaisia urheiluautoja oli tallissani alun perin kaksi. Tämän nimenomaisen kappaleen sain kerran Pariisissa ruhtinatar Lily van der Dammilta ihan vain ystävyytemme päättymisen kunniaksi. Oli jo pitkään miettinyt, kuinka saisi tuon suhteen lopullisesti mielestäni. On kai itsestään selvää, että se palautui mieleeni aina käydessäni autotallissa. Ja käyn siellä aika usein.
Niin sitten sovin Kiasman johdon kanssa, että eräänä tiettynä iltana järjestettäisiin performanssi, jonka aikana Morgan muotoiltaisi uudelleen rautaputkien, pesäpallomailojen ja sen sellaisten avulla. Työn sai hoitaakseen tunnetun ”Tomu”-kerhon performanssiryhmä Queer Kings. Ryhmän tarkoituksena on osoittaa kapitalismin mädännäisyys luonnonsuojelun, feminismin ja germanismin funktiona ilman taka-ajatuksia, kuten he sen itse määrittelivät.
Lupasin Kiasmalle tulla paikalle performanssin aikana ja juuri sitähän sitten Rauskilta kysyttiinkin. En viitsinyt jäädä katsomaan taiteen tekoa, ilmakin kun nyt oli mitä oli ja luotan täydellisesti Kingsien ammattitaitoon näissä asioissa. Morgan muuten on nyt Kiasman varastossa viimeisteltävänä ja se pantanee esille pääsaliin joskus uudenvuoden jälkeen.
(Jatkunee joskus)

Ps. Nimimerkkini vaihdoksen syyn löydät Mummon blogista.
Lähden nyt pariksi päiväksi Turkuun, joten pikaviesteihin en voi vastata.

Anonymous said...

Tällä tavallako onanisoit itsesi uneen, RR?

Näppärää.

Rauno Rasanen said...

anonymous

Minä en nuku koskaan. Siis:...

Homo Garrulus said...

Hitto sieltäkö se sumu alkaa -

tai

No niin, nyt ymmärrämme miksi asut tippukiviluolassa.

Anonymous said...

Tajuan !

Blogisi pitää minutkin hereillä.

(Eikun oikeasti olet ihQ.)

Anonymous said...

Siis...? En minäkään. Enkä valehtele. Luen vain korkeaa kirjallisuutta, "Korkejännitys" sarjaa, esimerkiksi.

Niin, ja tätä blogia, tietysti.

Homo Garrulus said...

Minä olen taas pedagogiikan ja filosofian ammattilainen (en toki ole vielä oppinut kirjoittamaan) eli pedafiili.

haha, onneksi en silti pedofili. Peda tarkoittaa polkemista; polkemisen fiilaaja. Fiilaan polkuja.

Lue sinä korkkareita ja minä poljen - eiköhän yhdessä tule jännitystä?

Anonymous said...

Sinä kuule olet "höpötyksen uimamaisteri", jos saa sanoa. Ja miksei saisi?

Homo Garrulus said...

Saat sanoa mitä haluat. Minä olen joutunut (ja itse halunnut) puskemaan maan suurimmat psykopaatit tieltäni pois ja samalla uskon, että kansalle selvisi myös muita realiteeteja: esim. se, ettei tuo yliopisto nyt niin älykkäiden tyyssija ole; pikemminkin pelokkaiden ihmisten.

Psykopatia johtajana ei ole hyvä mutta ei ole liian pelokas ns. tietovaltakaan. Ollaan annettu pahalle käsi: sekä niin että näin.

Sopii ryhdistäytyä: uimalla syvälle välillä ettei jää pinnalle keikkumaan.

Anonymous said...

crypto, onhan näitä hauska lukea :)