December 10, 2008

Verbaalinen aamuverryttely

(Onko kuvassa Vaarin oma 'Summeri'?)
*
Kirjoitettu FunVaarille - ja osin myös Mummolle eilisten kommenttien johdosta.
*
Kuulehan satusetä: Vaari-Väinö - versiosi Kalevalasta sisältää kolme varsin erilaista kertomusta, joista yksi on täysin alkuperäinen - se, jota emme edes tunne.

Toinen on Lönnrotin oma versio tapahtumista, joista osa löytyy tästä.

Kolmas on sinun keksimäsi - sanokaamme: 'Siwa-wene-tarina', joka sisältää kaiken maailman fabuloitua seksimytologista tulkintaa.

Neljäs on tuo psykologinen kertomus sinun ja Mummon välisestä bloomsburylaisen vapaamielisestä ja reippaasta 'keskustellaan, pannaan ja ollaan niin maan perusteellisesti toveria riippumatta mistään sitoumuksista kehenkään', eli nykyaikaisemmin ilmaistuna niin sanottu neosexologinen Summerhill-opetusvideo, jota seuraat aina silloin, kun Aino-Mummo pistää jotain syystä luukkunsa kii.

Mitä? Eikö muka näin ollut?
*
Ah - te kylmennetyin sisuksin toimivat sammakot, te, jotka ette näe kuuta vaan aina vain oman, osoittavan sormenne 'pelissä kuin pelissä'.

Tulen kyllä nauramaan teille ja teidän kanssanne, mutta älkää sitten säikähtäkö, kun alan ulvoa kuuta ja vonkuamaan muka rakkautta (pillua) joltain hani-beeltä kuin paraskin ritari.

Se on minun hulluuttani.

Tällainen tilanne on eräänlainen mise-en-scène: näyttämölle pano, jonka aion säilyttää teatraaliseen olemukseeni kuuluvana ja samalla myös 'syömmeni' hehkua kohentavana asetelmana tässä elämässä suhteessa naisiin että miehiin.

Minä nimittäin haluan rakastaa sekä tuntea - olivatpa nuo emootiot sitten harhaa tai ei.

Ja jos ne ovat harhaa - niin hyvä on - sitten minä elän harhassa ja katselen teidän kylmän kiihkoista panoanne, josta ei löydy helliä sanoja vaan pelkkää eläinten korskuntaa ja potkimista.

Kiihotun kyllä siitä - totta kai, mutta en näe siinä mitään muuta kuin himosta kuolaavien pseudoihmisten tahdotonta, vegetatiivista nytkähtelyä.

Ja nyt olemmekin taas kerran Freudin ongelmassa.

Miten yhdistää himo (hedonistinen halu) ja rakastaminen (kiintymyksen tunne), sillä kumpikin on periaatteessa täysin luovuttamaton seuraus sukupuolten välisestä attraktiosta. Ainakin jos puhutaan tuntevista eikä vain noista nytkähtelevistä - yleensä yksineuvoisista, hieman apinoiden kaltaisista, karvattomista ja kaksijalkaisista - nahkapusseista (tavallaan kynityistä kanoista ja kukoista siis).

Vastaus on: sarja kysymysmerkkejä ???

Paitsi Vaarille, jonka sielussa ei näissä asioissa liikahda kuin sukupuolihormoni - tai Mummolle, joka ottaa seksisuhteen aina niin käytännöllisesti ja realistisesti, että sitä voisi verrata vaikkapa ruokaostoksilla käyntiin.
*
Hmm...Mutta eikö seksin juuri luonnollisimmillaan pitäisikin olla ikäänkuin lenkillä tai kauppareissulla käyntiin verrattavaa toimintaa?

Kyllä. Olen samaa mieltä. Seksin ja syömisen välillä ei oikeastaan ole mitään eroa. Molemmissa sitäpaitsi käytetään ruumiin eri aukkoja...

Huomaan perkele puhuvani itseni aina pussiin teidän kanssanne.

Mutta häivähdys tunnelmaa - intohimon kiihottamiseksi - sitä mielestäni seksiin aina tarvitaan. Tulkoon se tunnelma sitten vaikka Siwa-veneen ohittavasta paatista kuuluvan summerin kirkaisusta.

Välimeren aurinko, aaltojen loiskunta ja SKRIIIK!

Tosin Siwa-veneissä itsessäänhän - kuten Vaari kertoi - on 'liikkuva puoliautomaattinen' M.-summeri eli nainen. Kätevää.

Nainen todella on 'tekniikan' varhaisin saavutus. Evoluution tuotekehittely on tässä asiassa kuitenkin jäänyt osittain kesken, sillä tuo summeri toimii aina hieman yllättäen - joskin lähes varmasti - jossain vaiheessa. Mutta se riski on miehen aina otettava...
*
Huh. Nyt pidän pikkasen taukoa. Enköhän jo herännyt aika tehokkaasti.
*

3 comments:

Ironmistress said...

Ruukinmatruuna ei tiedä, luetko enää hänen blogiaan, mutta jossakin vaiheessa sanoit ruukinmatruunaa "tunnekylmäksi robotiksi" ja ettet saa häneen mitään otetta.

Ruukinmatruuna valotti tämänpäiväisessä (10.12.08) masuuninlaskussaan hiukan omaa etiikkaansa. Siitä ehkä myös selviää, miksi et saanut häneen otetta, ja miksi ad hominemit eivät tehonneet vaan päätyivät sinne isoon kuonasenkkaan.

van Vaari said...

Rauno on pistellyt nyt tekstiä niin paljon peräkkäin, että vastauksista tulee väkisin pitkiä. Ja kysymyksiä on sekä päreissä että kommenteissa.
Kiitos jälleen siitä, että omistit Mummolle ja minulle taas uuden päreen. Se “vaarin oma summeri” muuten tosiaan muistuttaa aika tavalla Myrthelietä. Hänellä ( siis M:llä) oli kuitenkin BB-tyyppiset nököhampaat, joiden välistä hän usein vilkutteli kielensä päätä. Siinä oli jotain niin eroottista ja houkuttelevaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Mikään “rakkaus” ei voita sitä tunnetta, jonka M sai aikaan kallistamalla hiukan päätään ja vilauttamalla kieltään hampaittensa lomasta. Siinä oli sitten aina vaatteet melko löyhässä.

Rane:” Ehkä siirrän keskustelun kylmästi siihen, miksi avio- ja avoliitot eivät kestä vaan ainakin yli 50% niistä päätyy eroon? Todellakin: se, mikä alkoi seksuaalisesta ihastuksesta ja hurmiosta, kuolee suurimmassa osassa liittoja ennen kuin on ehtinyt oikeastaan kunnolla edes alkaa. Tämäkö on ideaalinne? Vai pitäisikö sanoa: ideaaliMMe? Tai yksinkertaisesti vain polygaaminen totuutemme?” Entäs mitäs tuohon sanotte?”

En tiedä, mitä Mummo tähän sanoo, emme ehtineet keskustella, kun O sitoi hänet sängyntolppaan ja penkoi kaapista natsiunivormunsa ja piiskansa. Perheen normaali, jokakeskiviikkoinen SM-sessio, ei sen ihmeempää. Lapset on sen aikaa anopilla.

Ei kai avioliittojen särkyminen ole kenenkään ideaali, ei minun ainakaan. Olen eronnut kahdesta kihlauksesta ja yhdestä avioliitosta, joten tiedän, mitä puhun. Ero on helvetin raskas asia ensimmäisenä päivänä, mutta jo toisen päivän aamuna sitä huomaa suunnittelevansa jotain pikku piirityksen tapaista.
Suokaa puheeni anteeksi te, joille ero on ollut todella raskas prosessi, useimmillehan se on sitä. En halua pilkata tai aliarvioida suruanne. Minulle vain sattui sikäli hyvä tuuri, että vapautumiseni noista kolmesta harpusta suorastaan pelasti henkeni. Päivä, jolloin avioeroni astui virallisesti voimaan, on minulle tärkeämpi ilon päivä kuin mikään helkkarin joulu tai vappu. Eroni muistopäivän iltana pukeudun aina parhaimpiini ja vietän iloisen illan taatussa ystäväpiirissä.
Pitkä, pysyvä, rakkaudellinen parisuhde on toki parasta, mitä normaalille ihmiselle voi tapahtua. Olen nähnyt pari-kolme sellaista, joten tiedän, että se voi onnistua. Se onnistuu, jos liitto on tosiaan tasa-arvoinen, kummallakin on hyvä huumorintaju ja suurin piirtein yhteiset elämänarvot. Eikä alkoholi saa hallita liittoa, eivät myöskään huumeet, sukulaiset, tai anoppi. Juoppo menköön naimisiin pullonsa kanssa ja kiusatkoon sitä, eikä puolisoaan.
Jos liitto perustuu pelkkään seksuaaliseen hurmioon, se on äkkiä ohi. Totta kai siinä aluksi kiljuskellaan ja reuhdotaan, mutta ei sitä kauan jaksa. Jos pariskunnalla on järkeä ja keskinäistä kunnioitusta, he muokkaavat naimisesta arkisen - joskin varsin hauskan - osa elämää. Aamupano lämpimin ihoin antaa mukavan alun päivälle, töiden jälkeen takaapäin keittiön pöytää vasten ja illalla lusikka-asennossa parisängyssä, niin hyvin tulee uni. Ja hyvä uni on terveyden, myös seksuaaliterveyden tärkein edellytys.

Mummo, tuo ajatusten Vantaa puhui miehekkyydestä ja siitä, ettei pidä päästää tyttöilyä valtaan. Riidelköön itsekseen! Minusta avioliitossa tarvitaan juuri miehekästä meininkiä ja kun sanon miehekästä tarkoitan sitä miehekkyyttä, jota on kaikissa oikeissa naisissa ja miehissä. Tyttöily on pihtaamista, itkulla, seksillä ja lapsilla kiristämistä, joutavaa riitelyä parista pölykoirasta. Miehekkäässä liitossa vaimokin voi ottaa kesken päivän miestään kaulasta ja sanoa, että voi hitto kun panettaa, nyt vikkelästi sänkyyn, ennen kuin lapset tulee koulusta. Eikä mies kieltäydy, ei vaikka kuinka särkisi päätä.

Silti, sunnuntaisin ja muina juhlapäivinä kannatan Ranen lausetta: MUMMON KANSSA SUUNNILTAAN. Siinä on kaunis elämänohje, jota tulen häikäilemättä tarjoilemaan omanani. Tuon kun pitää mielessä, on arkisessakin sukupuolielämässä vetoa vuosikymmenestä toiseen.

Rane: ”Minä nimittäin haluan rakastaa sekä tuntea - olivatpa nuo emootiot sitten harhaa tai ei. Ja jos ne ovat harhaa - niin hyvä on - sitten minä elän harhassa ja katselen teidän kylmän kiihkoista panoanne, josta ei löydy helliä sanoja vaan pelkkää eläinten korskuntaa ja potkimista.”
Mistä sinä tiedät, millaista Mummon ja minun pano on? Kylmä siinä ei ainakaan tule, sen voi luvata. Korskunta ja potkiminen ovat pois laskuista mummon reumatismin ja minun sydänvaivani takia. Sanat ovat toki helliä silloinkin, kun Mummo kesken kaiken ihmettelee, mahtoiko hän muistaa ostaa lapsille muroja aamuksi. Ja hellästi tulee minunkin suustani lause ”akka, käännys vähän, että saan näykkäillä tissejäs.”.

Mitä tulee Kalevala-keskusteluun huomautan ensinnäkin, että veneeni oli Riva, ei Siwa. Ihan vaan siksi, ettet nolaa itseäsi kertomalla pubissa kaveristasi, joka veti Gardalla rusettiin jotain ruotsalaista nisäkästä Siwan kannella. Saattaa tulla outoja hymyjä pöydässä, jos siellä on venemiehiä paikalla.

Siitä pärettäsi koristavasta kuvasta tuli mieleeni, että omien tutkimusteni mukaan parhaat kyydit saa naisilta, joilla on pienimmät rinnat. Elämäni ehdottomalla seksiykkösellä ei ollut rintoja käytännöllisesti katsoen lainkaan, mutta mikä himo, mikä meno! Ikävä kyllä muuan puolalainen kuvataiteilija nappasi hänet ja vei Venezuelaan. Tämä ykkösnaisen vartalokin oli aika poikamainen, kapeat lanteet, pieni pylly ja siihen malliin.

Samojen tutkimusten mukaan Pamela Andersson-tyyppiset naiset ovat varsinaisia lahnoja sängyssä. Heidän suurin huolensa on, ettei meikki sotkeennu. He kuvittelevat (aivan oikein), että miehet kuolaavat heidän peräänsä ison tissivaon takia, mutta kun miehet siten pääsevät itse asiaan, he huomaavat heti pre-columbialaisen totuuden, että ”kaikki harhaa on vain.”

Rane: ”Ah - te kylmennetyin sisuksin toimivat sammakot, te, jotka ette näe kuuta vaan aina vain oman, osoittavan sormenne 'pelissä kuin pelissä. Tulen kyllä nauramaan teille ja teidän kanssanne, mutta älkää sitten säikähtäkö, kun alan ulvoa kuuta ja vonkuamaan muka rakkautta (pillua) joltain hani-beeltä kuin paraskin ritari. Se on minun hulluuttani.”

Olet tosiaan lukenut liikaa Freudia. Suosittelen lämpimästi paluuta teorioiden parista tänne maan pinnalle, tavallisten nauravien, itkevien ja naivien ihmisten joukkoon. Ja jätä se kvasitieteellinen jargon pois tekstistäsi, ole niin kiltti! Mutta nuo kylmät sammakot, niistä minä pidän.

Olit kirjoittanut päreesi tänään ennen kello kahdeksaa aamulla! Siinä on saavutus, johon taas minä en milloinkaan yllä.

Ps. Tapsa P: Kiitos Kalevala-täydennyksestäsi! Taidan ottaa eepoksen pitkästä aikaa yön alle..

Tapsa P said...

"...ykkösnaisen vartalokin oli aika poikamainen, kapeat lanteet, pieni pylly ja siihen malliin."

Vaikka olenkin suuri Vaari-fani, meillä on täysin erilainen naismaku. Onneksi.

Naisella pitää olla nilkat kuin tammalla, aloitetaan vaikka siitä.