December 13, 2008

Seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta

Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Don't Tell Mama.
(Kielimafian yöpäivystys lisäsi PS:n. Aamuvuoro teki radikaaleja muutoksia tekstiin - klo: 07.50)
*
Täytyypä tunnustaa, että elin -70-luvun lopulla - siis 30 vuotta sitten melko merkillisen - minua yli 10-vuotta vanhemman seurapiirin ilmeisesti nuorimpana jäsenenä - Helsingin keskustassa.

Ylihoitajia, sairaanhoitajia, mielisairaanhoitajia jne. Enemmän tai vähemmän biseksuaaleja kai puolet porukasta.

Entä minä? Noo - latentti mutta ei manifesti bi (en koskaan etsinyt homoseuraa - päinvastoin) lienee oikeaan osuva määritelmä, vaikka joku minun elämääni tunteva saattaisi suhtautua tuohon määritelmään ironisen kriittisesti.

Siinähän suhtautuu - mutta hän ei tunne minun psyykeäni. Ei varmasti. Kuten ei moni mukaan mies tai nainen. Ei edes rakastamani Satu - elämäni nainen.

Siihen aikaan olin vielä jonkun näköinenkin. En itse asiassa mitenkään kaunis mutta helvetin komea mies päästä jalkoihin (haha!).

Nyt olen enää vain kaunis.

Täytyy sanoa, etten sopeutunut noihin piireihin, vaikka tunsinkin erään bi-tyypin (miehen) erittäin hyvin monien vuosien ajan.

Juoppoa ja polygaamista porukkaa, hieman epätoivoisesti seuraa hakevia, jopa onnettomia ja tekopirteitä ihmisiä, joilla ei ollut kovin suurta tarvetta tai pikemminkään kykyä pitempiaikaisiin, kiinteämpiin ihmissuhteisiin. Kunhan kouhotettiin ja naitiin sitä keneltä satuttiin saamaan.

Ei - ei kiitos. Se ei ollut minun käsitykseni parisuhteesta. Tämän lienette huomanneet jo kauan sitten teksteistäni.

En ole ollut urbaani ja seksikokemuksia pakonomaisesti etsivä metroseksuaali vaan itse asiassa varsin yksinäinen poika maatalosta, mummolasta, Päijänteen eräältä jumalaisen kauniilta rannalta (tosin vanhempani olivat muuttaneet Päijänteeltä Kotkaan, jossa synnyin työläisperheeseen.)

Jälkikirjoitukseen viitaten: olen siis melkoisen vakuuttunut kuten Vaarikin, että meissä kaikissa ja etenkin naisissa piilee vahva biseksuaalinen taipumus.

Ajatellaan nyt vaikka sitä, että nainen kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Eikä minun sovinistis-seksuaalisessa mielessäni ole niinkään merkityksetöntä se, että siellä mahassa kasvaa sekä tyttö- että poikalapsia, vaikka tällä erolla ei olisikaan suoranaisesti kausaalista yhteyttä naisen seksuaalisuuteen. Mutta tietty yhteys sillä kyllä on.

Tiivistäen todettuna: koko naisen biologia on kuin luotu panseksuaalisuuteen käyttääkseni Unkuri-Merin termiä.

Joka tapauksessa eräs panseksuaalisen lesbouden väistämätön biologinen ilmentymä on yhdyntäkeskeisyyden vähäisempi merkitys, kun taas yhdyntä on suurimmalle osalle miehistä melkein ainoa kuviteltavissa oleva seksin muoto. Miehet ovat seksuaalisesti mielikuvituksettomampia kuin naiset - tosin suurelta osalta sukupuolisuutensa biologisen funktion vuoksi.

Minua eivät nyt tässä kiinnosta mitkään seksioppaat ja asennot - niitä kyllä löytyy. Ongelmana on joko seksuaalisuuden rajoittuneisuus tai sen 'rajattomuus' ylipäätään. Ja periaatteessa seksillä ei mielestäni ole mitään rajaa eikä välttämättä - mikäli tilaisuus löytyy - myöskään mitään määrää. Mikä ei kuitenkaan tarkoita promiskuiteetin ja/tai polygamian hyväksymistä itsestään selvinä mahdollisuuksina ja vaihtoehtoina.

Minä olen monogaami ja moralisti sui generis. Mutta kaipa minua tuntevat lukijat jo tällaisenkin merkillisyyden ovat luonteestani havainneet ja oivaltaneet (hymiö).
*
Itse lienen jäänyt ikäänkuin lapsen asteelle sukupuolisesti: tunnetta, himoa ja seksuaalisuutta luonteestani löytyy kyllä ihan primitiivisyyteen asti (äitisymbioosi), mutta läheisyyden pelkoni, joka on lapsenomaisesti regressiivisen läheisyyden tarpeeni torjuntaa, toimii tehokkaana esteenä polymorfisen perversiivisyyteni (lue: monimuotoisen 'irstauteni') purkamiseksi vähän joka toiseen XX-kromosomin omaavaan (lue: naiseen).

Olen kumma yhdistelmä: klenkkaava, 1000 voltin seksipatteri, joka yhtä aikaa arkaaisesti sekä kuolaten himoaa että inhoten hylkii attraktiivisia 'vastinparejaan'.

Olen kuin olenkin se päreeni mies, joka rakasti vastoin tahtoaan - ja paljon. Kävelevä paradoksi. Oli siinä Sadulla kestämistä. Kuten eräillä muillakin.

PS.
'Ingressi' Mummon kommenttilaatikkoon tämän päreen linkistä.

Komppaan tässä Vaaria, mutta hieman eri kontekstista kuin hän.

En kuittaa Mummon oppimisteoreettis-konstruktivistista näkemystä sex/gender-jaosta. Emme me opi homoiksi tai heteroiksi. En ainakaan minä oppinut homoksi, vaikka muka 'yritin'.

Meissä on valmiudet molempiin - etenkin naisissa. Ja ne valmiudet ovat ensisijaisesti synnynnäisiä eli sukupuoli- ja viettipohjaisia ja vasta toissijaisesti oppimisen tuloksia.

Fantasia ja fiktio on toki aina mukana kaikessa seksuaalisuudessa, mutta se on hieman eri asia kuin itse käytännön taipumuksen aktuaalistuminen tai 'sopeutuminen' johonkin 'viettymyssapluunaan', ärsyke-reaktiomalliin tai sex-fiksaatioon.

Fantasia on aina viettelevää, ihmisen viettiluonteen indusoimaa lumetta, jonka läpi on pirun vaikea nähdä. Mutta silläkin on kokemushistoriansa. Sitä ei siis voi noin vain valita ja oppia. Me emme voi valita tulevaisuuttamme, mitä viettifantasioihin tulee. Pikemminkin ne valitsevat meidät.

Et sinä Mummo siis sattumalta heteroksi ryhtynyt.
*
http://normvissschreef.blogspot.com/2007/04/sex.html

9 comments:

Homo Garrulus said...

Olen panemassa merkille, että olen tulossa riippuvaiseksi en netistä (vaan hänestä ajatusteni sammakoissa). Joku pani sammakot aivoihini: panseksuaalinen tapahtuma koska aivot ovat ihmisen suurin seksuaalinen elin. Jumittu, puutteesta.

Rauno Rasanen said...

HG kirjoitti

'Jumittu, puutteesta.'

Sun pitää vissiin ruokkia niitä sammakoita - vai mitä? Etteivät kuole puutteeseen...

Homo Garrulus said...

Eikö ole hyvää, että joku hoitaa senkin? Odotan tässä Rajalan (HS) päätöstä ja samalla vakuutun siitä, miten nepotistinen Suomi imasee itse itsensä puhumalla auktoriteeteista, joita ei ole. Jotka kusettavat silmään pahemmin kuin mitkään sammakot. Koska se ei näy sanomalla se näkyy empiirisesti. Joskus pitää lamput syttyä myös tyhmemmille.

Odotan myös Sanoman Virkkusen toivomaaa päätöstä saada objektiivinen mediatuomioistuin - ei olisi päivääkään liian aikaisin. Jäisi kiusaajat pihtiin hekin. Nyt maailma on kallellaan tästä syystä: hyvä ei pääse edes näyttämään hyvyytensä jos paha on päässyt kusettamaan ympäristöään ja ODOTA miten se puolestaan tulee pian toimimaan kun tyhmemmät ovat hokanneet sen saman. Saa viksu ja vikkelä pian maistaa omaa lääkettä kun ei itse pian voi tietää mistään mitään: ja sairas vikkelä (omahyväinen aggressiivinen Auervaara) on siltä osin huonommassa jamassa kuin muut: jos on tottunut luottamaan siihen, että muut eivät mitään tajua kun nyysii niiden maailmasta kaiken eikä itse tuota mitään arvokasta varsinaisessa mielessä - niin sellainen ihminen on aivan Nalle Liukkaalla jäällä koska omat hoksottimet eivät ole pitkiin aikoihinkaan tuottaneet mitään fantasiaa/keksimistä vaan ovat vain panneet merkille miten muita voi huijata.

Huijari siis kuolee pian omaan nokkeluuteen kun on opettanut muun ympäristön huijaamaan. Kukaan ei enää tiedä mistään varmasti mitäään.

Siinäpä sitten ollaan. Mutta jos tavallinen suomalainen osaisi panna jöötä näille kultahammaspaskiaisille ja rasistisioille niin ei tulisi tätä totaalista epärehellisyystilaa.

Mutta meidän auktoriteetit eivät sano mitään: antavat vain sikojen jatkaa johdossa. Eivät uskalla olla eettisiä myös puheessaan; ei ei ei. Pelko on liian suuri.

anonyymi said...

juu kaikki Näkymätöntä Auktoriteettia vasta!

Homo Garrulus said...

Dudiprudi mene himiaas. Holy crap of yours: go home. ET go home.

Me haluamme vähemmän sadismia; älä puolla sitä olemalla typerä. Pliiis.
Huomaatko, että vapaakävelijät ovat joutuneet sisään ja vaari ja tapsa p ilman oikeaa tapsaa ovat astuneet kuvaan: onkohan koko blogistan täynnä tätä sadismia ja sairasta valvomista?

Missä siis Jumala? Jos Jumala on aikonut ylläpitää ja helpottaa typerien sadistien kerhoa mihä en voi missään nimessä enää sanoa, että uskoisin Jumalaan. Sehän olisi sama kuin että uskoisi Saatanaan.

Onpa outoa tämä keskustelun vaikeus: minä siis vastustan sadismia vaikka se on osa kulttuuria (kuten monessa maissa sanotaan olevan) ja sen verukkeella puhutaan turvallisuudesta kun oikea turvallisuus astuu voimaan heti kun nämä ns. turvaa valvoavat siat ja muut sadistit päättävät mennä kotiin ja unohtaa stalkkauksen.

Eikö ole paradoksaalista? Sadisti tosin ei voi itseään nähdä, ei tulkita sitä mikä on vialla: se oma pää.

Se on liian monimutkaista ja saastuttavat ulkomaailmaa mielummin kuin hoitavat itsensä kuntoon.

Anonymous said...

siis imikä Sinun mielestä On sadismia?

anonyymi said...

Minä uskon kulttuurin 'kasvuun ja kaikkeen myönteiseen, joka sanotaan nyt loogisuuden nimissä toteutuu paskaisen hankalaksi hankalasti

COLLASY said...

tUO SEKSUAALISUUDEN PELKO TUNTUISI LIITTYVÄN ENEMMÄNKIN PAIKALLISEEN KULTTUURIIN JA OLEVAN HYSIN TARTTUVAA

KOLLASI said...

FILOSOFIAAHAN KEHITTYI VAIN POHJOISEUROOPASSA JA ENGLANNISSA..USASSA MYÖHEMMIN..INTI..FILOSOFEILLA ON ERILAINEN SUHDE RUUMIISEEN, SAATTAA OLLA HYVINKIN VIEHÄTTÄVÄ, MUTTA MONET HEISTÄ O(LI)VAT VANNOUTUNEITA YKSINELÄJIÄ. sUOMESSA IHMISET ELÄVÄT YKSIN..