Varastettu nautinto

Lisää päretettyä kommenttia päreeseeni Räsänen case studyna halla-ahoille.
*
En voi olla kehumatta anonyymi 2:n terävyyttä, mitä ad hominemin harkittuun käyttöön tulee. Olet oivaltanut asian likipitäen niinkuin itse myös sen ajattelen.

En ole lukenut anonyymin happamasti referoimaa Hesarin juttua, mutta tuo sekä naisten seksuaalisia haluja että miesten piilotajuista homoeroottisuutta esiin tuova kannanotto suhteessa mustiin miehiin (hetero-bi-pohjalta tietysti myös naisiin) näihin kohdistuvan pelon taustalla on kerrassaan herkullinen argumentti.

Toivottavasti mahdollisimman moni mustien maahanmuuttajien aiheuttamiin yhteiskunnallisiin uhkiin perustelunsa keskittävä nationalisti-konservatiivi luki sen.
*
Mutta toki maahanmuuttajien yhteiskuntapoliittinen integrointi ja pitäisikö myös sanoa sosiaalistaminen on juuri se objektiivinen ongelma, johon joudumme, ja johon meidän on pakko keskittyä entistä tehokkaammin.

Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta olen itsekin halla-ahojen tapaan hieman pessimistinen täysin vieraasta kulttuurista tulevien ryhmien onnistuneen integroinnin suhteen - en kuitenkaan missään nimessä paranoidi tai toivoton.

Silti juuri tuollaiset, piilotajuiset - viettifantasioittensa ahdistavuuden vuoksi hyvin voimakkaasti torjutut ennakkoluulot, joista anonyymi kommentissaan epäillen kirjoitti, ovat niitä, jotka meidän täytyy yrittää itsessämme tiedostaa, jotta pystyisimme ottamaan täysin 'streitin' linjan integroinnin suhteen.

Ordnung muss sein! Joskin on ilman muuta siten, että asioitten järjestys pitää tietysti olla ensin meidän päässämme - eikä ainoastaan järjestys vaan avoimuus omia halujamme ja pelkojamme kohtaan suhteessa vieraaseen, outoon, uhkaavaan ja kiihottavaan - siis kaikkeen siihen, mitä musta ulkomaan elävä meille edustaa, ennenkuin päästään sellaisiin toiminnallisiin ratkaisuihin, jotka eivät johda varsinkaan siihen malliin, johon Ranskan muslimit ovat ajautuneet ja ajettu.

Ranskan maahanmuuttajien slummiutuminen ja slummiuttaminen on aikapommi, joka räjähtelee säännöllisin väliajoin ilman, että tämän epäonnistuneen integroinnin eli diskriminoivan lokeroinnin/lokeroitumisen aiheuttamalle asialle kukaan poliitikko voi yhtään mitään.

Saksassa integrointi on onnistunut paljon paremmin, mikä johtuu tietysti jo siitä, että sinne toisen maailmasodan jälkeen päästettiin natsismin uudelleen nousun pelossa muuttamaan paljon enemmän ulkomaalaisväestöä kuin muihin maihin.

Vastakkainen malli löytyy Tanskasta. Maahanmuuttajat käännytetään heti rajalla takaisin huitsin nevadaan. Siellä sitten tanskalainen elää omassa rauhassaan, kunnes Kielin kanava osoittautuu pelkäksi puroksi, jonka yli uidaan kuin ne mainitsemani meksikolaiset Rio Granden matalimmissa kohdissa.

Tällä tavoin USA:nkin poliittiset asetelmat ja suhdanteet muuttuvat vähitellen aivan toisenlaisiksi, mitä ne olivat vielä vaikka 40 vuotta sitten. Tätä kehitystä ei voi padota. Miksi siihen ei sitten valmistauduta?

Siksi, että niin monet 'halla-ahot' pitävät suorastaan foobisesti ja tiedostamattomasti kiinni perimmältään ad hominem-perustaisista argumenteistaan naamioiden ne objektiiviseksi tilannearvioksi yhteiskuntapoliittisen kontekstin ja diskurssin puitteissa.
*
Joka tapauksessa integrointi on kirotun vaikea ongelma kaikissa suhteissa, ulottuvuuksissa ja syvyyksissä, mutta sen aivan ensimmäinen este on - vielä kerran - tuo mainio 'taide-akateemikon' esittämä arviointi.

Itse asiassa 'Ideologian ylevässä objektissa'han juuri Slavoj Zizek esittää, että juutalaisiin kohdistuva vaino lähti lacanilaisen psykoanalyysin tulkinnan mukaan siitä, että natsit ja saksalaiset - ja osaltaan kai kristityt yleensä (toki vakavia syitä on paljon muitakin) kokivat, että juutalaiset (tässä: maahanmuuttajat) vievät heidän 'ylimäärä-nautintonsa' - sen, minkä he kokevat kuuluvan itselleen - ei siis pelkästään elintason suhteen, taloudellis-poliittisesti, vaan nimenomaan seksuaalis-fantasmaattisesti.

Nautinto tulee ymmärtää tässä laajasti. Vaikka kyse on nimenomaan seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta, niin tuo viettienergeettinen nautinnon halu itsessään hallitsee ihmisen koko persoonallisuutta.

Samoin pelko siitä, että joku sen nautinnon voi minulta viedä - ja että saatan vieläpä kokea tätä tietoisuudesta torjumaani halua sellaista ihmistä kohtaan, joka saattaa mieleni hämmennyksiin ellei peräti suunniltaan, jolloin defenssini alkavat rakentaa paranoidisia mekanismeja tuon yhtäaikaisesti uhkaavan ja kiihottavan fantasian tiedostumista vastaan.

Siitä on nyt kysymys.

Korostan da capo, että tämä fantasia on todella pirullisen syvästi ja sitkeästi ihmisen viettikerrostumien turbuloima hämmennyksen, pelon, vihan ja kiihkon aiheuttaja. Sen torjuminen rationaalistamalla on melko turhaa, koska vanha freudilainen totuus pätee: torjuttu (halu) palaa aina - muodossa tai toisessa. Sitä ei voi paeta. Sen voi vain tunnistaa ja tunnustaa!

Mutta pystymmekö tunnistamaan ja tunnustamaan sen itsessämme?

Mitäs jos yrittäisitte - Jussi Halla-aho, Takkirauta, Vasarahammer, IDA ja kump.

Itse luulisin päässeeni siihen tilaan, että tunnistan/tunnustan itsessäni vaikuttavat erityyppiset nautintoyllykkeet hiukan liiankin vahvasti (hymiö). Eikä tämä ole pelkästään naurun aihe ja huulen heittoa. Tai perversio. Tämä on sukupuoli- ja seksuaalienergeettinen tosiasia!