Tietoisuuden dialektiikan lähtökohta Lacanilla

Sitaatit ovat Janne Kurjen tutkimuksesta/kirjasta Lacan ja kirjallisuus (Poe, Shakespeare, Sofokles, Claudel, Duras ja Joyce; APEIRON, 2004)
*
"Yksinkertaistaen voitaisiin esittää, että kolme järjestystä tai rekisteriä, kuten niitä on tapana kutsua, muodostavat kolme tietyssä mielessä välttämätöntä lähtökohtaoletusta.

1) Ensimmäinen eli reaalisen (R) postuloiva oletus on, että se on, toisin sanoen ranskaksi il y a ja englanniksi there is.

[Reaalinen vastaa osittain perinteisen freudilaisuuden idiä (se, alitajunta, tiedostamaton), mutta on Lacanilla huomattavasti 'laajempi ja syvempi' asia: 'kaikki ja ei-mitään', 'puhdas', ei-kielellinen ja ei-imaginaarinen, jota/jonka voi ilmaista vain fantasian ('oire', uskonto, ideologia, taide jne.) muodossa, mikä kuitenkin merkitsee samalla tiedostamatonta yritystä paeta itsessään mahdotonta/'ei-mitään' = 'kauhistuttavaa' reaalista: kyse on tavallaan 'reaalisen ilmaisevasta kätkemisyrityksestä' (ja päinvastoin) fantasiaan (Zizek) /rr].

2) Toinen eli symbolisen (S) postuloiva oletus on, että kieli on.

[Symbolinen markkeeraa laajasti ottaen kulttuuria ja ylipäätään diskursiivisen järjestyksen muotoja. Mutta huom! - perinteisestä freudilaisuudesta poiketen tiedostamaton/id konstituoituu Lacanilla kielen tavoin (myös imaginaarisella on symbolinsa), vaikka id siis Freud-analogian mukaisesti 'kuuluukin reaalisen rekisteriin', - sillä reaalinen kuten edellä todettiin on ei-kielellinen ja ei-kuvallinen/rr]

3) Kolmas eli imaginaarisen (I) postuloiva oletus on, että on kaltaisuutta (ja täten identiteettejä).

[Imaginaarinen markkeeraa laajasti ottaen naturalistista puolta ihmisessä ja maailmassa - luontoa. Kuitenkin myös imaginaarinen 'operoi' kielellä/symboleilla. Vastaa minää/egoa/tietoisuutta perinteisessä freudilaisuudessa/rr]

Myöhemmässä ajattelussaan, johon palaan Lacanin Joyce-luennan yhteydessä, Lacan kuvaa näiden kolmen rekisterin keskinäisiä suhteita erilaisilla solmuilla, joista yksi on borromealainen solmu, ja esittelee lisäksi neljännen tekijän, jota ilman kolmen rekisterin solmua ei voisi lainkaan muodostua." (s. 28)"

[Luultavasti palaan tähänkin teemaan jossain vaiheessa, sillä minähän - kuten ehkä olette oivaltaneet - tässä ja nyt aivan kirjaimellisesti opiskelen Zizekiä sekä Lacania blogissani!

Tarkennan seuraavassa vielä sitaatilla reaalisen määritelmää ja hiukan myöhemmin borromealaisen solmun kahta muuta ja lopulta mainituissa Joyce-luennoissa käsiteltävää neljättä - tekijää.
Reaalinen saa joka tapauksessa Lacanin ajattelussa tärkeimmän aseman ennen hänen kuolemaansa - 1981/rr].

"Reaalisen rekisteriin kuuluu määritelmän mukaisesti se, mikä ei kuulu imaginaariseen tai symboliseen. Näin ollen Lacan kutsuu sitä etenkin -60-luvulla mahdottomaksi. Mahdoton onkin Lacanille äärimmäisen tärkeä käsite, sillä jossain perustavassa mielessä juuri tästä mahdottomasta psykoanalyysissa on kyse [...].
Reaalista ei pidä siis sekoittaa mihin tahansa 'realiteettiin', 'realismiin' tai 'totuudellisuuteen' näiden ollessa Lacanille ainakin perinteisessä merkityksessään lähinnä symbolis-imaginaarisia konstruktioita. (s. 30)"

[...]

"Jacques Lacan huomauttaa, että vaikka kaikki objektit tiedostetaan egon näkökulmasta, niitä halutaan primitiivisesti ristiriitaisen ja perustavalla tavalla minän (egon) pirstaloiman subjektin asemasta ['käsin'?/rr].

Haluaminen (subjekti) ja tiedostaminen (minä) toimivat siis oleellisesti eri rekistereissä, ensimmäinen symbolisessa, jälkimmäinen imaginaarisessa. Vaikka halun tiedostetut kohteet olisivatkin imaginaarisia, ne saavat merkityksensä jonain haluttavina symbolisessa erojen järjestelmässä.

Subjekti ei voi kuitenkaan haluta haihtumatta itse, ja näin ollen se ei voi myöskään haluta näkemättä, kuinka objekti pakenee sitä äärettömässä siirtymien sarjassa. Näin syntyvää jännitettä subjektin (joka ei voi haluta olematta perustavalla tavalla erotettu objektista) ja minän (egon, josta käsin objekti tiedostetaan) välillä Lacan kutsuu 'tietoisuuden dialektiikan lähtökohdaksi' [kursivointi minun].

Tietoisuus onkin olemukseltaan polaarinen jännite subjektista vieraantuneen minä ja sitä perustavasti pakenevan havainnon, puhtaan percipin, välillä. Ilman minää (egoa) subjekti olisi tiukasti identtinen tämän havainnon kanssa.

Tietyissä oloissa imaginaarinen suhde itseen saavuttaa rajansa ja minä haihtuu tai hajaantuu ja subjekti saostuu kohtaamisessa jonkin sellaisen kanssa, mitä ei missään olosuhteissa voida sekoittaa arkiseen havaintokokemukseen ja mitä psykoanalyytikot kutsuisivat idiksi (s. 36)"
*

PS.
Kun puhutaan symbolisesta Lacanin yhteydessä, niin tätä käsitettä ja sen käyttöä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa jungilaiseen symboliikan käyttötapaan ja -tarkoitukseen.
*
http://web.uvic.ca/~saross/lacan.html: A Very Brief Introduction to Lacan.

http://www.helsinki.fi/taitu/estetiikka/henkilokunta.htm (ks. Janne Kurki)