December 18, 2008

Vankila jonka rakensi Vapaus

Kirjoitettu kommentiksi Mummolle hänen päreessään Suruhunnut.
(Kielimafia touhuaa tämän päreen kanssa - klo: 17.30.)
I
Provosoin. Tietenkin. Yritin puristaa sinusta enemmän kuin olit vielä koskaan aiemmin moraalista suoraan sanonut.

Ja nyt sinä sen sanoit - melkein.

Olettaisin olevani samoilla linjoilla kanssasi. Minäkin puhuisin omastunnosta, jos uskoisin Jumalaan.

On kuitenkin varmaa, että nimenomaan tunteeseen, tahtoon ja taipumuksiin perustuvaa moraalia vastaan protestoivasta Kantista tulee olemaan ainakin muodollista apua tässä tilanteessa - uskonnosta saadaan loput.

Kirjoitit:

'Mikä sinulle kertoo, että vauvojen hakkaaminen on väärin ja että vain paha sieppaa ruoan nälkiintyneen edestä? Ohjaako siinäkin pelkkä peli toimintaa?'

Olet ajautunut äärimmäisen mielenkiintoiseen ristiriitaan loogisesti ja emotionaalisesti. Älyni ja tahtoni suorastaan kihisee 'penetroida' sinut dialektisin keinoin, koska olet nyt kiinni loogisen ajatteluni pihdeissä.

Ensimmäinen sitaattisi antaa nimittäin ymmärtää, että moraali perustusi sympatiaan, sääliin tai ylipäätään johonkin positiiviseen moraalitunteeseen - emootioon.

Mutta sitten seuraa ongelmia tämän oletuksen suhteen.

'Nyt varmaan tunnustan sieluni uskonnolliseksi, mutta moraali on jotakin emootioiden yläpuolista. Sitä ei voi tarkastella itsessään eikä toisessa, koska emme kykene irrottautumaan tunteistamme.'

Tätä voisi pitää Kantin moraalifilosofisen ongelman eräänä formulointina.

Kantilla moraali perustuu autonomiseen järkeen, joka on vapaa emootioiden monesti niin itsekkäisiin motiiveihin perustavista yllykkeistä. Niihin todellinen moraali ei voi perustua, koska silloin kyseessä olisi pelkkä omien intressien ajaminen.

Jopa lapsista huolehtiessa ihminen ajaa oman intressiryhmänsänsä - sidosryhmänsä etua.

Mutta edes tämä ei vielä täytä todella moraalisen teon kriteerejä, jotka ovat puhtaasti ehdottoman käskyn noudattamisesta lähteviä - vapaaehtoista, joskin tavallaan automaattista toimintaa. Ja juuri sen vuoksi, että ihminen on vapaa ja rationaalinen.

Kant puhuu tässä yhteydessä 'vapauden kausaliteetista' ja myöntää itsekin, että kyseistä asiaa on erittäin vaikea ymmärtää, mutta se on pakko olettaa intuitiivisesti. Kyse on itse asiassa selkokielellä siitä, että ihminen noudattaa itse itselleen säätämää lakia. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta ei taatusti ole sitä.

Kantin mielestä autonomian (rationaalisuus) ja ehdottoman käskyn (kategorinen imperatiivi) dialektiikka on koko moraalisen toiminnan perusta.

Ihminen on vapaa. Hänellä on siis vapaus valita. Mutta koska hän voi vapaudessaan valita myös väärin, hän ei koskaan tule täyttämään ehdotonta käskyä täydellisesti ja juuri tämän vuoksi se, mikä mahdollistaa hänen moraalisuutensa: vapaus - aiheuttaa hänessä myös syyllisyyden, sillä vapaus valita (väärin) tekee ihmisestä samalla ikäänkuin vajaan Lain, Ehdottoman Käskyn suhteen.

Ja silti - vain ja vasta - yrittäessään noudattaa ehdotonta käskyä ihmisestä tulee moraalinen olento.

Vielä kerran - tunteilla ei ole tässä päättelyssä mitään tekemistä.

Kant tosin sanoo, että yhtä tunnetta/taipumusta ihmisellä saa ja pitäisikin olla mahdollisimman paljon: hyväntahtoisuutta.

Kun nyt koodaamme auki tuota äskeistä, niin kohtaamme - minkäs muunkaan kuin Vuorisaarnan universaalin kultaisen säännön, joka on tavallaan omantunnon artikuloitu maksiimi: tehkää ihmisille se, minkä haluaisitte itsellene tehtävän - ja siten että haluaisitte tuosta teosta tulevan yleisen lain.

Jälkimmäinen on Kantin itse formuloima universalisointilisäys, ja sen tarkoitus on korostaa, että me emme voi haluta yleiseksi laiksi ihan mitä tahansa.

Voihan joku sadomasokisti ajatella, että hän voi tehdä muille sitä, mitä hän haluaa itselleen tehtävän, mutta onko mielekästä korottaa tämä yleiseksi laiksi? Tuskin.

Toki sadomasokistit voivat sopia pelisäännöistä harjoittaessaan omaa nautintoaan, mutta tällöin kyse ei ole vielä moraalisesta sopimuksesta vaan nimenomaan pelin säännöistä. Mikä sinänsä on tietysti ihan ok, koska säännöt ovat molempien tiedossa ja hyväksymiä. Mutta moraalista tässä ei siis ole kysymys, koska tuo peli ja sen säännöt koskevat vain hyvin suppeaa ihmisryhmää.

Jos nyt joku kysyy, että miksi moraalin käsitettä ei voisi laajentaa koskemaan tällaisia tapauksia, Kant kai vastaisi sellaisen laajennuksen johtavan lopulta anarkiaan, jossa moraalista tulee lopulta täysin subjektiivinen tai ainakin täysin näkökulmasidonnainen asia, mikä merkitsee moraalin tuhoa.

Mutta juuri näin ajatteli Nietzsche omassa perspektivismissään - tosin erittäin vahvasti hyve-etiikkaan kiinnittyen (mitä seikkaa Foucault ei tosikkomaisuudessaan ota tarpeeksi huomioon).

II
Palaan vielä - arvasin kyllä, että puutut asiaan - 'syöttiin' eli esimerkkiini lasten rakastamisen moraalista tai sen pikemminkin kyseenalaisuudesta.

Vastasin siihen jo tiukan kantilaisen mallin mukaan, mutta voimme esittää toisenlaisen - ikäänkuin luonnollisemman ja 'lievemmän' tulkinnan ajautumatta avoimeen ristiriitaan itse Kantin moraalipäättelyjen hengen kanssa.

Lapset ovat jotain, joissa Kategorinen Imperatiivi - siis Laki (ehdoton käsky) ikäänkuin ruumiillistuvat ja personifioituvat.

Ollakseen moraalista ihmisen käytöksen on myös oltava inhimillistä ja hyväntahtoista - jopa vielä enemmän: rakastavaa niitä kohtaan, joista luontainen velvollisuumme vaatii huolehtimaan - ja juuri omat lapset ovat sellaisia olentoja - olkoonkin, että myös tämä huolehtiminen motivoituu itsekkäästä tunteesta käsin.

Altruismikin on siis vain itsekkyyden 'sofistikoituneempi' muoto - siitä on hyötyä niille, joita haluan puolustaa vaikka henkeni uhalla. - Ei ole olemassa epäitsekkäitä moraalitunteita.
*
Vahvennan vielä edellistä oletusta ajautuen nyt selvemmin tietoiseen ristiriitaan Kantin muodollisen etiikan kanssa. Toki Kant ei olisi eri mieltä asian sisällöstä.

Charles Taylor käyttää termiä gut-reactions sellaisista tuntemuksista, jolloin ihminen kokee äärimmäisen syvästi - psykosomaattisella tasolla jonkin pahan tapahtuneen läheiselleen.

Silloin hänelle herää lähes konkreettisesti sisäelimistä (guts) lähtevä tunne siitä, että jotain ihan aidosti väärää on tapahtunut, ja hän paheksuu sitä puolustaen ja hoivaten läheistään niin paljossa kuin vain voi.

Lapsista huolehtiminen on etenkin naisille tällainen gut-reaction: se on psyykkisesti ja somaattisesti jotain niin sisäistä, että kyseessä on juuri kaikessa vaistonvaraisuudessaan moraalinen - ikäänkuin omaantuntoon rinnastettava velvoite.

(Nietzsche kirjoittaa jotenkin seuraavasti Moraalin alkuperässä: 'Omatunto on sairaus, mutta se on sairaus samassa mielessä kuin raskaus on sairaus. Se synnyttää jotain...')

Kantin muodollisen moraalifilosofian ehdot eivät tässä siis täyty, mutta Kant ei olekaan kiinnostunut tekojen sisällöstä sinänsä (kultainen sääntö ja hyväntahtoisuus osittaisina poikkeuksina).

Tätä asiantilaa pidetään hänen formulointinsa heikkoutena tai ainakin liian jäykkänä formalismina, mitä se lieneekin. Silti Kant on oikeilla jäljillä, mitä nimenomaan moraaliin tulee. Emootiot ovat sitten asia erikseen. Olkoonkin, että niiden voimasta me tässä maailmassa elämme, koemme ja huolehdimme itsestämme sekä toisistamme - tai olemme huolehtimatta.

Mutta juuri siksi ne eivät ole moraalia, sillä moraalissa ei tunneta poikkeuksia. Tunteet sen sijaan ovat jo itsessään poikkeuksia - häilyviä ja muuttuvia.

III
Lopputulemani on ristiriitainen. Ja pysyy sellaisena. En pystynyt rakentamaan siltaa tunteitten ja järjen välille. Tunteet, vietit ja lähes vaistonvarainen hoivaamisen tarve ovat niin voimallisia tekijöitä kaiken toimintamme motiiveina, että on mahdotonta sulkea niitä moraalin ulkopuolelle.

Silti on kantilaisittain selvää, ettei emootioista ole moraalin perustaksi. Tarvitaan vapautta ja järkeä, jotta pystyisimme noudattamaan johdonmukaisesti itse itsellemme säätämää lakia emmekä vain impulsiivisesti olisi omien tunteittemme ja taipumustemme marionetteja - sätkynukkeja, joiden lankoja emootiot pakonomaisesti vetelevät minne sattuu.

Toisin sanoen - vielä kerran - Kantin moraalifilosofian perusparadoksi kuuluu:
Moraali on aina jonkinlainen Vankila (kategorinen imperatiivi), mutta sen vankilan rakensi Vapaus (autonominen järki).

45 comments:

Homo Garrulus said...

Could'nt have said it better. Hyvin sanottu; ja nyt dear R: naamarit pois.

Ristinaulitus tapahtui vasta keväällä; joulu on juhlan aika.
Mikä kevät - sitäkään ei tiedä
ja nämä hevossuutelijat (vrt kuiskaajat) ovat uhanneet, että
nyt on kevät: ei ole: nyt on talvi.
MInä haluan katsoa tähtiin - mieluiten yhdessä (kröhöm; promis
promis kui kui tee tee niinqu haluat). Tämä on leikkiä RR: olet
väärä mies.

Anonymous said...

en tieda teoriassa mytta kaytannossa moraali perustuu tunteisiin *rangaistuksen pelkoon, rakkauteen..niin ja sitten meilla on ihana tapamoraali. ei minusta tapamoraali ole vapauden ja rationaalisuuden kuva

mina teen juuri niita juttuja mita diktaattoritkin

mietin, etta saankohan uudet ohjeet pomolta aina Unessa. paivitettan niin oisin..oo niinkun yo. o ei ole o.

minusta tama kirjoitus on vanhahatava, mutta okei. alan uskoa ettei filosofiasta olekaan...taikuriksi. miksi tarraudut siihen vapauteen, mika siina on. vapaa maa. mina uskon etta me rakennamme tata maailmaa jumalalle, joka tarvitsee materiaa. eiko ole vanhahtavaa

Anonymous said...

moraali on sananlasku?

Anonymous said...

RR, mitä todisteita meillä on vapaudesta?

Mummo Muu said...

Ajattelin noissa vauvanhakkaamis- ja nälkiintyneisyysesimerkeissä kuvitteellista tilannetta, että ollaan autiolla saarella, maapallon viimeiset ihmiset tai jotakin sellaista, maailmaa, jossa tunteita ei tarvitse olla, kun yleisö puuttuu. Vai riittäisikö minimiyleisökin (vauva) siihen, että reagoisi emotionaalisesti (= säälisi)?

dudivie said...

Onneksi Yleiso on aina olemassa

Rauno Rasanen said...

Mummo

Nyt en oikein ymmärrä: '...,kun yleisö puuttuu'. Eihän sellaista yhteisöä voi olla olemassa. Jopa Robinsonilla oli Perjantainsa.

Sitäpaitsi yhteisö, jossa ei olisi 'yleisöä', ei täytä moraalisten olosuhteitten ehtoa (Hume), joten siellä ei moraalilla myöskään ole mitään merkitystä.

Kyseessä olisi ikäänkuin pelkkä barbaarisesten olioitten lauma, joka taistelee keskenään ilman mitään sopimuksia.

Mutta onko vauvasta huolehtiminenen nimenomaan moraalista toimintaa vai vaistonvarainen reaktio, jota kutsutaan moraaliseksi, koska se on niin itsestään selvää (gut-reaction)?

En tiedä. Viittaan päreeseeni.

Vauvanhakkaajat ym. ovat sairaita, joskin minulla on tässä asiassa vaiettavaa. Nuoret äidit saattavat menettää hetkellisesti kontrollinsa vaikean esikoisensa kanssa. Onneksi pieni lapsi ei muista, mitä hänelle on tehty.

Rauno Rasanen said...

anonyymi kysyi:

'RR, mitä todisteita meillä on vapaudesta?'

On meillä todistuksia vapaudesta - totta kai, mutta niitä kaikkia voi pitää ristiriitaisina ja/tai kehäisinä.

Vapaus on lopulta analysoimaton peruskäsite, joka pitää vain olettaa kuten kauneus, tasa-arvo, onni tai välttämättömyys, täydellisyys jne.

Anonymous said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Mummo Muu said...

Tietenkään käytännössä ei voi olla yhteisöä, jossa ei olisi yleisöä. Mutta eikö ole jokseenkin yhtä mielivaltaista lähteä järjestä, joka olisi emootioiden tuolla puolen, tai vapaudesta, joka vain oletetaan? En edes ymmärrä, miksi vaistonvaraisuus ja sisäelimistä lähtevät tunteet olisivat jotenkin uskottavampia kuin vaikkapa omatunto. Jotain on oletettava. Voimme vain sopia, mitä oletetaan.

Sikäli lienee aina luultavaa, ettei näillä filosofioilla mihinkään pääse. Hauskoja ne silti ovat.

Rauno Rasanen said...

Mummo

Olet aivan oikeassa. Pelkkää spekulaatiota tämä on.

Mutta anna mulle toinen tie - se, missä ajatus ei vie minua 'pois' totuudesta vaan päinvastoin lähentää sitä totuuteen.

Kirottua mutta sinä et nainen sitä tiedä muuten kuin kohtusi kautta kuten mies peniksensä - ainoat totuudet nisäkkäiden maailmassa!

Entä moraali?

PS.
Ymmärtkö tätä - subjektiivista - kieltäni? Luulenpa että ymmärrät. Olet aivan liian kokenut.

Rauno Rasanen said...

Mummo

Tämä kommunikaatio loppuu tähän. Hyvää jatkoa. Sisimmässäsi ymmärrät kyllä, että meidän on enää mahdotonta jatkaa - ainakaan yhdessä.

Rauno Rasanen said...

Mummo

Tämä niin sanottu irtiotto, jolle sinä naureskelet, on minulle moraalisin teko, jonka voin sinun suhteesi tehdä.

Sinä olet peto, johon en halua suhdetta. Sorry. Hoida vastuusi. Niin minäkin. - - - Harmi. Meillä olis voinu olla kivaa.

(Hahhah!)

Anonymous said...

Rauno, Rauno !

Pistenyrkkeilyä, pliis !
Ei saa lyödä munasuojusten alle.

(Tai nykiä hameesta.)

Anonymous said...

Rauno äänsi: (Hahhah!)

Miten ontto ja katkeransuloinen naurahdus! Entä tämä: "Sinä olet peto, johon en halua suhdetta. Sorry. Hoida vastuusi. Niin minäkin. - - - Harmi. Meillä olis voinu olla kivaa."

Tällaisia puheita kuulin viimeksi lukion yläluokilla, kun tehtiin ahkeraan bänksejä. Silloin oli myös suosiossa tämä iki-ihana "En ole sinun arvoisesi" tai "Ansaitset jotain paljon parempaa kuin minut."

Minua todella kiinnostaisi tietää, mitä petomaisuutta mummossa näet? Vai onko kyseessä vain normaali kaksoisviestintä, jonka lopullinen tarkoitus on saada naaras jalkojen juureen inisemään, että " Sinä se tässä peto olet, tee minulle mitä haluat, sinä susista julmin!"

Käskit Mummon hoitaa vastuunsa, vaikka et edes tiedä, millaisia ne ovat. Yrittihän Mummo avata tukkeutuneen viemärinkin! Jos siinä ei näe mitään vastuullisuutta, on tosi sokea. Tosin hän samalla aiheutti vesivahingon, mutta se taas johtui ammattitaidon puutteesta, ei vastuuttomuudesta.

En nyt ymmärrä, missä vaiheessa käämisi paloivat. Kerro, Pyhä Veli tai minulla on oikeus olettaa, että olet tosiaan hankala luonne.

Anonymous said...

"Kukaan ei ole Sinun arvoisesi"...! Hehehheeh.
"Muutenkin mä... en mää...
(ja huikka viinaa)
"...oo mistään kotoisin".
(Toinen huikka.)
"Paitti oon mää joskus aika hyvä."

(Myöhemmin. Paljon myöhemmin.)

"Vittu, mä oon helvetin hyvä jätkä. Enks ookin. Tä..? Oonpa."

Rauno Rasanen said...

Vaari

Ei selityksiä. Olen 'rakastunut' Mummoon ja kärsin siitä tilasta.

Homo Garrulus said...

Kyllä me se ollaan huomattu. Pitääks sun aina -

Homo Garrulus said...
This comment has been removed by the author.
Homo Garrulus said...

Någon som lyssnar alltså.

Rauno Rasanen said...

HG

Kära vän. Kanske älskar jag dig också.

Homo Garrulus said...

En för mycket. Annars känns det förbannat skönt att höra.

Rauno Rasanen said...

Vaari, Mikis

Tänks. Olette mun frendejä molemmat. Täytin juuri 17. Mummo on 16 vielä. Me styylataan - eiku styylattiin. Meille tuli vähä riitaa - tai siis mä aloin riitelee - itseni kanssa. Mä olen vähä vaikee. Mut vittu ku toi Mummo ei tiedä, tykkääks se musta vai Niemisen Masasta. Jos se tykkää molemmista niin sitte mä jätän sen ihan sovinnolla. Vitun jakorasian. Mä mitään kirjaston päivälehtiä lue. Mä haluun oman julkaisun.

Anonymous said...

Voi teitä nuoria! (Huokaus)
Näin jo elämää nähneenä suosittelen sinulle, nimimerkki Rauno, että luet tässä vaiheessa mahdollisimman paljon mitä erilaisimpia kirjaston lehtiä. Niistä oppii! Kun sitten vanhemmalla iällä lehteilet sitä ikiomaa julkaisuasi, tiedät mitä teet, etkä ala vinkua joka pikkuasiasta.

Ennen noita auvoisia aikoja kannattaa ottaa kaikki, mitä tarjotaan. Kun tuo homo nyt jatkuvasti tarjoaa itseään, miksi et ota piiskaa mukaan, käske sitä kontalleen lattialle ja sitten vaan menoksi. Voi olla, että sitäkin iltaa on kiva muistella sitten vanhainkodin keinutuolissa.

Homo Garrulus said...
This comment has been removed by the author.
Homo Garrulus said...
This comment has been removed by the author.
Anonymous said...

Vapaus on lopulta analysoimaton peruskäsite, joka pitää vain olettaa kuten kauneus, tasa-arvo, onni tai välttämättömyys, täydellisyys jne.

Entä jos peruskäsitteen käyttö paljastaa sellaisia siihen liittyviä aksiomaattisia oletuksia, jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa nykyisten neurotieteellisten tutkimusten kanssa? Pitääkö peruskäsite silti olettaa?

Esimerkiksi tunnut olettavan, että kaikki ihmiset olisivat kaikissa tilanteissa vapaita tekemään mitä haluavat. Tämä on tietenkin triviaalisti totta, kunhan määrittelee vapauden ja/tai halun sopivalla tavalla. Mutta silloin se ei lisää käsitystä ihmisyydestä.

Joku haluaa laihtua, mutta syö silti jatkuvasti roskaruokaa. Tämä yritetään usein typistää siihen, että hän ei vain oikeasti halua olla laiha. Mutta jos asiaa miettii vähän pidemmälle, on todennäköisempää että halu ei vain sovi siihen yksiulotteiseen malliin jossa on yksi staattinen haluaja jonka halut tempoilevat. Kaikkea selittää paremmin malli jossa on kaksi haluajaa: toinen haluaa olla laiha ja toinen haluaa syödä roskaruokaa. Välillä toinen on pomo, välillä toinen.

Joidenkin neurotieteen osa-aluiden tulokset ovat menossa tähän suuntaan. Buddhalaisuuden käsitys mielestä on ollut tällainen jo pitkään, ja siellähän on tutkittu mielen toimintaa jo 2500 vuotta. Tietenkään tulokset eivät ole kiistattomia. Mutta jos tämä suunta on oikea, se vaikuttaa paljon vapauden ja moraalin käsitteisiin.

Tämä voi olla syy miksi esteettisesti kaunis ja lukeneisuutta osoittava käsitteiden pyörittelysi tuntuu hieman todellisuudesta irralliselta.

Homo Garrulus said...

"Tämä voi olla syy miksi esteettisesti kaunis ja lukeneisuutta osoittava käsitteiden pyörittelysi tuntuu hieman todellisuudesta irralliselta."

Raunolleko tuo oli? Minä pidän R:n teksteistä, tai niistä, joita hän kirjoittaa sydämestään. Sitaatteja en minäkään jaksa lukea; niitä on kirjastot täynnä.

..

Minä olen kaksi naista (ja yksi mies?) eli minussa on herkkää, luovaa ja perääntyvää ihmistä ja sitä olen eniten. Sitten minussa on nopea, vapaa, kovakin ja rohkea minuus ja tämäkin on nainen sillä tämä tyyppi edistäisi lasten maailmaa. Sitten minussa on mies eli minulla on munat: olen siis päällekäyvä, tahdonvoimainen, tietoa hallitseva, abstrakti ja aggressiivinenkin jos sillä sanalla tarkoitetaan myyntikykyä (kykyä käydä päälle, eli miehekkyyttä mielestäni). Munani ovat vain aika pienet, ovat kutistuneet munasarjoiksi ja synnytän mielestäni koko ajan pieniä beibejä; olen luova; luon beibejä enkä pelkää auktoriteetteja. Niitä olen oivalluttanutkin viimeiset 4 vuotta; katso katso poikaseni mitä minä sanon: katso katso miten menetät valtasi tiedon kautta.

Mutta eivät ne katso. Eivät ne välitä; haluavat spräädäillä tekstimatoillaan yleensä. Ovat niin ylpeitä, yleviä ja ylemmyydentunteen täyttämiä etteivät kuuntele. Vaikka kertoo heille sen, mitä he etsivät ja etsivät.

Vankila; myös uskovaisten. OIkeasti vapaat ovat ne, jotka ovat tutustuneet omiin muniin ja omiin persooniin.

Vapaa tajuaman oman vankilansa. Ja muiden.

Rauno Rasanen said...

anonyymi kirjoitti:

'Tämä voi olla syy miksi esteettisesti kaunis ja lukeneisuutta osoittava käsitteiden pyörittelysi tuntuu hieman todellisuudesta irralliselta.'

Vastaukseni saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta olen kanssasi aika pitkälle samaa mieltä.

Perustelemaan en tässä vielä ryhdy. Palataan siihen, kun olen paremassa keskittymisvireessä.

*
Kiitos kuitenkin myös HG:lle, koska hän ymmärsi, ettei minulle ole tärkeää argumentin eksaktisuus vaan sen sisäinen, heuristinen konsistenssi, jota ei voi erottaa tyylillisestä retoriikasta (ajatelkaa esimerkiksi Nietzschen tekstejä).

Homo Garrulus said...

Rauno; hyvää joulua, olisin halunnut antaa suukon; nyt tulee lentosuukko jotta kansa saisi ihmetellä: "I saw mami kissing Santa..." jne mutta eipäs saaneet. Mutta ehkä uusi vuosi tuo jotain aurinkoa risumajaani.
Oikein hyvää JOulua, taidan siirtyä talousosastolle; palataan sitten jos vielä on sellainen olo. Hejdå.

Anonymous said...

ettei minulle ole tärkeää argumentin eksaktisuus vaan sen sisäinen, heuristinen konsistenssi

Tarkoittaako tämä että et tavoittele totuutta?

Rauno Rasanen said...

anonymous

Mitä sinä tarkoitat totuudella?

1) Valmiiksi määriteltyä aksioomaa (esim Pythargoraan lausetta) vai 2) havainnoinnin kohdetta tai 3) kokemuksellista tilaa?

Anonymous said...

Totuus on minulle äärimmäisen tarkka, tarkkailijasta riippumatonta kuvaus siitä millainen maailma oikeasti on. Vaikka se olisi mahdotonta saavuttaa, sen tavoittelu ei ole sitä. Tämä ei ole eikä pyri olemaan täsmällinen määritelmä, en usko sellaisiin tässä yhteydessä. Esimerkiksi totuuden tavoittelija ei jätä koskaan lempiselityksensä kanssa ristiriidassa olevia todisteita kertomatta, eikä promotoi selitystä jonka tietää puutteelliseksi.

Rauno Rasanen said...

anonyymi

Höpöhöpö.

Anonymous said...

Samaa mieltä kuin Rauno.
HooGeelle tedoksi, kun se haukkui minua rumaksi, etä itse Descartes
(1596 – 1650),sanoi, että "kun menet naisen luo, ota piiska mukaan." No, myönnetään: Descartes ei ollut mikään kaunis mies.

Kirjoitan lisää aiheeseen liittyvää filosofiaa, kunhan olen tehnyt kunnon lenkin sateessa. Siteeraan silloin Abraham Panoxia, jonka ainakin Tapsa P hyvin tuntee.

Rauno Rasanen said...

Waari

Ei Descartes ollut (lian) ruma? Mutta Kristina oli lepso ellei peäti tarvestiitti.

Entäs sitten? -- No ei mitään.

Homo Garrulus said...

Ei ollut transvestiitti, ei ollut. Hitto hitto kanssasi Räsänen, pian on joulu ja olet ihan räsä.

Anonymous said...

A.P sanoi markkinonitiväen ideapäivillä 1980-luvulla, että "jokainen dollari ilotytölle on kuin panisi rahaa pankkiin". Kerron lisää, kunhan olen selvinnyt tästä ilojen yöstä. Helkkari, kun tulee lunta!

Homo Garrulus said...

Taidat olla aika yksin tänä päivänä vanVaari? On siis aikoja nähty ja enää ei toimi. Ei niin, nyt on alkamassa toinen eera ja toisten teksteien varastaminen on aika dorkaa, koska ne ei toimi!! Pitää alkaa ajattelemaan itse ja siinä on sinulle aika suuri ongelma ja siksi istut yötä myöten nappaamassa ettei joku pääse sanomaan mitään. Mutta pääsee...so sorry. Olisi vähemmän energiaa kuluttavaa oppia fantasiaa kuin tuota vahtimista.

dudivie said...

buuddhalaisuus , moraali ja vapaus? totuus joulupukista on aksioma , havainto ja kokemus zhdessa, ellei muutakin

Anonymous said...

Heti alkuun HG:lle kiitokset lämpimistä, joulun tuoksuisista terveisistä. Sanoistasi huokuu viisaan, lämpimän ja huumorintajuisen naisen ote.

Tuossa taannoin mainitsin herran nimeltä Abraham H. Panox, jonka lausahdus ilotytöille maksetuista taaloista jäi naistutkimuksen historiaan.
Tämä herra, käytettäköön hänessä jatkossa nimimerkkiä HP esiintyi markkinointiväen ideapäivillä joskus 80-luvun lopulla. Olin itsekin mukana ja pääsin myös jututtamaan HP:tä luennon jälkeen. Tapsa P, olit varmaan mukana? Olin näkevinäni sinut siinä Variksen toimiston porukan luona.

HP on amerikanjuutalainen filosofi ja pankkimies sekä markkinointiguru - hieman outo yhdistelmä, kyllä. Hän oli kerännyt johtamastaan pankista dataa henkilöistä, jotka olivat olleet kymmeniä vuosia avioliitossa. Häntä kiinnosti rahamäärä, jonka tavallinen amerikkalainen Mr jokamies käyttää avioliittonsa ylläpitoon. Tulos: jos pari on 40 vuotta naimisissa ja vaimo on kotirouva, avioliiton ylläpitoon tarvitaan tuona aikana vähintään 800 000 dollaria. Tämä summa siis tarvitaan sen lisäksi, jonka mies käyttäisi asuessaan yksin.
Jos vaimo käy ansiotyössä summa tietenkin muuttuu, mutta ei välttämättä aina pienempään suuntaan! Harmi, etten nyt tähän hätään löydä luentoreferaattia, joka aikoinaan jaettiin Ideapäivien kansion mukana.

Jos Mr jokamies käyttäisi kuukausittain tuhat dollaria seksuaaliseen hoitoonsa vierailemalla ilotyttöjen luona, jäisi pankkitilille vieläkin noin 320 000 dollaria. Jos sen sijoittaisi edes jotakuinkin viisaasti, korkeakorkoisille tileille, olisi pankissa vanhuuden varalle noin miljoona dollaria. Ja kaikki tämä kertyy vain siitä, että vierailee säännöllisesti ihastuttavien, ammatissaan taitavien naishenkilöiden luona!
Tästä siis syntyi tuo kautta Yhdysvaltojen tunnettu Panoxin maksiimi: "Jokainen dollari ilotytölle on kuin panisi rahaa pankkiin".

Rauno Rasanen said...

Vaari

Jätin huomauttamatta, että ei se Descartes sitä piiskaa naisien 'kiihottamiseksi ja kurissa pitämiseksi'/RR/ suositellut, koska pidin 'nimilipsahdustasi' vitsinä.

Kyseessä oli tietenkin Nietzsche, joka kertoo asian Zarathustran suulla, joka puolestaan oli kuullut sen neuvona eräältä vanhalta naiselta.

Huomatkaa nyt hitto soikoon, että Nietzsche osasi olla aika ovela tässä formuloinnissaan.

Rauno Rasanen said...

Vaari

'Panox-yhtälösi-maksiimisi' vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta on psykologisesti terveen järjen vastainen.

Tarkoitan, että eivät naiset sitä yleisesti ottaen hyväksy, vaikka me miehet sen ehkä saattaisimme allekirjoittaaakin.

Anonymous said...

No totta hitossa minä tiesin, ettei Descartes sellaisia puhunut. Saattoi kyllä ajatella...

Friedrich Nietzschen lausahduksista minulle on rakkain tämä: "Fear is the mother of morality." Minusta se on selkein juuri englanniksi sanottuna.

Kun tuota lausetta pyörittelee mielessään, tekisi mieli hiukan repiä tapetteja. Juuri noinhan menettelemme me, jotka jätämme jonkin synnin tekemättä, kun pelkäämme jumalan pudottavan kuuman kiven päähämme.
Tai pelkäämme jäävämme kiinni, tavalla tai toisella, pelkäämme lakia, yleistä mielipidettä, mielipidejohtajaa. Pelko - ei viisaus tai sisäänrakennettu siveys - se meidät ruodussa pitää.

Panoxin maksiimi ei ole psykologiaa vaan taloustiedettä. Ja sehän on itsestään selvää, etteivät naiset sitä hyväksy. Nehän kivittävät jopa jotain Henry Laasasta, joka Panoxiin verrattuna on femakoiden varpaanvälejä nuoleva pelkuri. Lisäksi hän on hinttari, kommari ja epäsiisti muutenkin, tietää Tulva-lehti.

Panox lähtee siitä poliittisesti epäkorrektista ajatuksesta, että useimmat avioliitot - ei siis kaikki - solmitaan siksi, että mies haluaa järjestää seksuaalisen huoltonsa kestävälle pohjalle. Avioliitto näyttää hyvältä ratkaisulta - aluksi. No, loppu on jo itsestään selvää. Kertomus hernepurkista aviovuoteen vierellä on kaikille varmasti tuttu.

Suurena piruilijana Panox todella laski, mitä maksaa seksuaalinen huolto avioliitossa ja sen ulkopuolella ja päätyi lukuihin, jotka puoltavat ehdottomasti poikamiehenä pysymistä. Hän ei suosittele mitään, hän vain esittää tosiasioita, jotka eivät perustu luuloon.

Anonymous said...

Huvittavinta on, että ennen Laasasta ne kivittivät Arno Kotroa. Ei sillä liene väliä mitä syntipukki oikeasti on tehnyt...

Harmillista tässä kaikessa kivittämisessä on se, että kun lopulta tajuaa että riiauksesta puhutaan paljon potaskaa, ja asiasta on pakko ottaa itse asioista selvää, tajuaa väkisin että äiti valehteli ja alkaa suhtautua hameväkeen vähän toisella tavalla. Ei kuulu enää siihen sakkiin josta Waltari sanoi: hän kuuluu niihin jotka vielä uskovat että naisissa elää suuri salaisuus.