July 13, 2008

Jumalan rakastajan uni

(Oikolukija kävi täällä uudestaan päätään pudistellen klo: 23.35)

Vietin koko aamupäivän Sören Kierkegaardin kanssa homoseksuaalisessa suhteessa. Tosin olimme unessa, mutta se kaikki tuntui kuitenkin niin todelliselta. Sören neuvoi minua: ’Älä lankea pyyteettömiin. He ovat kaikkein petollisimpia’.

'Niin on Friedrich-setäkin minulle sanonut', vastasin hänelle, 'mutta tämä on niin vaikea asia, minä en ole kyennyt sitä ymmärtämään'.

Rakasteltuamme ja lauettuamme tuntui kuin sekä mieli että ruumis olisivat käyneet nirvanassa – ja niinhän ne olivatkin. Ek-staasi. Ulkopuolella ajan ja tilan.

Valitettavasti vain jouduimme orgasmin jälkeen palaamaan omaan itsekkääseen joskin nerokkaaseen minäämme ja aloimme keskustella. Keskustelu on ihmisen rationaalinen tapa yrittää päästä takaisin ekstaasiin. Platon sen tiesi, vaikka hänen suuri roolihenkilönsä Sokrates oli jopa nirvanan läpäisevässä ironiassaan kaikkea muuta kuin ekstaattinen.

Mutta Sokrates tiesi, mitä hulluus on, vaikka hän ei ollut varma pystyisikö välttämään tuon hulluuden huonoja puolia: agonia, himoa, katkeraa mustasukkaisuutta ja jopa raivoa, jotka olivat niin erottamattomalla tavalla naamioituneet ja limittyneet hyvän hulluuden, eroksen, rakkauden, kanssa.

’Olenko minä hirviö, Typhon, vai onko minun tehtävänäni olla jumalan tänne maailmankaikkeuteen asettama vartiomies, joka suojelee hyvettä ja kunniaa’, kysyi Sokrates, ikäänkuin vastaten, plataanipuun alla istuskelleelta seuralaiseltaan, kauniilta nuorukaiselta.

Sokrates jäi ilman vastausta. Kuten aina.
*
Kierkegaardin suuret, surulliset silmät katsoivat minuun: ’Ei voi vain rakastaa – vaikka pitäisi. Ainakaan tässä maailmassa. Eikä sinne toiseen pääse kuin hetkellisesti.

Katsos rakas ystävä’, jatkoi tuo nerokas ja intohimoinen rakastaja’: ’Jumala on suurin viettelijä. Tiesitkö sen? Jumala lupaa meille kaiken, mutta ei anna mitään – siis mitään muuta kuin intohimon, kaipauksen ja ekstaasin. Toisin sanoen vajavaisen itsemme ja minuutemme – jotta voisimme opetella kadottamaan sen, ja siten täydellistymään löytämällä itsemme uudestaan Hänessä.’

Tuohan kuulostaa ihan Paavalilta, minä sanoin. ’Se on Paavalia’, vastasi S. ’Paavali sai kutsun Jumalalta Damaskon tiellä, ja sen jälkeen mikään muu kuin Kristuksen rakkaus ei merkinnyt hänelle mitään.’

Senkö tähden Paavali ei mennyt naimisiin? Senkö tähden sinä annoit Reginelle rukkaset? Rakkauden tähden?

’Sinä alat oppia Rauno. Sinusta tulee vielä joskus Jumalan rakastaja. Ja kun me molemmat rakastamme Jumalaa – samaa Jumalaa, jos sallit minulle tämän pikku blasfemian, niin me emme enää tarvitse toisiamme seksuaalisesti, emme ole itsekkäästi haluavia ja toisiamme viettelyksellä riivaavia.

Meillä on silloin jotain paljon enemmän – jotain, joka yhdistää meidät ikuisesti. Agape.
*
Tässä kohdassa heräsin ja kirjoitin kaiken heti ylös. Nyt kun luen, mitä olen kirjoittanut, mieleni täyttää kovin surullinen ja jollain käsittämättömällä tavalla ääretön mutta yhä silti käsin kosketeltavasti läsnäoleva lempeys.

32 comments:

beverly hills said...

Ah, ihanaa taalla puhutaan hulluudesta. mina tulen toistekin..mustasukkaisuudesta en ole viela kasittanyt mitaan mutta sietaisi oppia
ja sita paitsi plataanipuut kuuluvat vain tanne
toisessa maailmassa sitten, rakas ystava. jumala on todella viettelija. jos et tiennyt. tosin hanella on kuten kaikilla viettelijoilla suunnitelma beyond. enka mina nyt voi olla ainoa jolle han kertoo salaisuuksia..sis uskon etta han antaa monillekin
sina ja mina, just tsek it aut
enka suostu siihen etta sinusta tulee jumalan rakastaja..eihan taman nyt nain pitanyt menna!
sinun,s

Homo Garrulus said...

Nuo Hollydollywoodin naiset joutavat mikkihiiriensä maailmaan: eivät kuulu tänne kesken ahdistuksen tulta. Minä aion tästedes vahtia RR sitä, ettei naiset viettele meidän ärrärrää. Minun eiku hänen, tosin på svenska Din. Minä nukun huonosti, en sen takia, että olen ahdistunut vaan sen takia, ettei vatsani kestä sittenkään lipittää viiniä joka hemmetin ilta.

Jotain tolkkua; muuten Sören oli herttainen kun tajusi, ettei ahdistus tule menneestä elämästä vaan se tulee tulevasta ja sen pelosta: psykoanalyytikot siis kotiin lukemaan omia tunteitaan.

sever said...

minusta mikkihiiren elama on tarkea, garrua ei ole nakynyt

mimes said...

mistä Garru nyt on Kipeä???

Anonymous said...

Liikuttava uni ja liikuttavaa tuo näkijänsä syvällä oleva suuruudenhullu samastuminen Söreniin

Homo Garrulus said...

Katsoin äsken tuon sarjan tv:stä missä Ilman johtolankaa -sarjan loppukuvassa nuori tyttö, joka löytää omatoimisesti tietoa (eikä mitenkään ns. maailmanrauhan kannalta tärkeää mutta muuten vaan jollekin ihmiselle tärkeää (!) eli suhde tietoon oli ihan toinen kuin mm minulla) niin hän saa heti kuulla, että saa suosituksen jos aikoo uralla eteenpäin. Minä (kenen mielestä suuruudenhullu tai jotain?) löydän jatkuvalla syötöllä asioita, joiden kautta oikaisen aivan totaalisen pihalla olevaa sosiaalipsykologiaa ja myös sen ohella pysähtynyttä filosofiaa ja psykologiaa NIIN MITÄ MINÄ SAAN?
EPÄILLYTTÄVÄN MAINEEN JA KUN SITÄ YRITÄN HAHMOTTAA TAI SELVITTÄÄ ASIA SEN KUN SUURENEE JA SUURENEE LÄHES POSKETTOMAN TYPERÄKSI.

Ja nyt aion siis vain lähteä pois Suomesta. Ei ollut ketään joka olisi antanut minulle mitään kredittiä mistään: ei suuresta eikä pienestä asiasta. Ja silti olen koko elämäni aikana ANTANUT koko ajan: aikaani, ystävällisyyttäni, iloni ja lohtuni, rahani, tavarani ja myös nyt viime vuosina osaamiseni.

Ei tullut suositusta. Tuli entistä enemmän nyrpeitä nokkia, hiljaisia ihmisiä, epäileviä naamoja, ihmisyyttäni tonkivia typeriä journalisteja ja muita oman egon ympärillä pyöriviä mukamas asiantuntijoita. Ja kaikille, jotka saivat ideani ja niitä oli helppo työntää yksi kerralla - facit på hand kuten ruotsalainen sanoo - niin kukaan ei kysynyt missä minä olen tai mitään. En saanut työtä, en edes katsetta. Ei tullut vastausta kirjeisiin ja lopulta USA:n kirjeenvaihtaja kutsuu minua (oletan) kylähulluksi. NÄin sain siis vastauksen kun autoin politikkoa: olisikohan pitänyt jättää auttamatta? Olisi oma ura ollut maineessa koska tasavallan presidenttimme ei olisi saanut sitäkään tietoa mitä sai eikä olisi päässyt vihastumaan sellaiselle jota sdp nimenomaan oli peittämässä tai peitellyt. Mistä minä sen olisi n ymmärtänyt; minä vain selvitin miksi lasten tilanne Suomessa huononee ja miten tulevien äitien tila tulee aiheuttamaan entistä enemmän vastaavia tilanteita.

Ei vastausta, ei mitään. Juorut esiin ja sitten stasit ja DDR:t esiin. Mitä vaan mutta ei kiitosta.

Siinä olemme siis suuruudenhullut.
Koulutoimenjohtaja tuli sanomaan, että kait ne sitten joskus putsaavat lumet sinun hautakivestä.
Mutta minä en ole tätä halunnut. MInä halusin vain tehdä työni ja olin allekirjoittanut vastuullisen työn tekemisen työsopimuksen. Lapsille mitään tekemistä on vastuullista, ettei pääse diagnostiikkapellet tekemään ihan mitä vaan siinä uskossa, että nykyhetki kuvaa totuutta tai lopullista ns. laatu-tasoa. Pitkä matka on siihen: katso miten maailman lapset voivat; siitä pitää lähteä. Ei kauhean hyvin.

Liian vaikea ja liian kaukana oleva yhtälö, aivan kuten naisfilosofi sanoi kerran. Ei hänkään reagoi; kukaan ei minua kohtaan reagoi. Minä en ole ollut heille mitään sillä he - TÄSSÄ SIIS OIKEA OMNIPOTENSSI JA OIKEA NARSISMI - odottivat vain miten he itse tulisivat esille ja saisivat sitä huomiotalouden huomiota mitä ovat sairaasti kaivanneet. Ottivat siksi. Jokainen vuorollaan.

Olen siis yhtä yksin nyt kuin 6 vuotta sitten. OLisin ollut hiljaa ja olisin jättänyt auttamatta. Mutta kun katson lehtiä mitä tapahtuu itse tiedän (ilman suuruudenhulluutta) että minun ohjeistamana tai viittaamana katseet saatiin oikealla tavalla sekä lähi-itään että itään. Olen siitä vain tyynesti onnellinen ja toivon, että saan esim. siivoustyötä tai jotain. Koska en ollut ikinä vedonnut mm korkeaan ÄO:n tai minkään ns. normaalimittarin tuomaan huomioon koska tiesin vanhana mainostoimistoheppuna, että silmien tuoma 80% signaalimäärä on aivoja sekoittava asia. Silti filmimaailma sai nousta ja ne, jotka ovat tutustuneet Hollywoodiin tietävät, että on vain kaksi asiaa, jotka myyvät filmien tai mainonnan kautta jos kärjistetään: seksi ja väkivalta. Joten siksi ne myös lisääntyvät. Mutta kun lohtu (usko) leivottiin sisään ansaintalogiikkaan se meni niin. Ja siitä olen kirjoittanut satoja meilejä: no comments. Ei kukaan meinannut edes ymmärtää. Liian suuri poliittinen peruna.

Sören levätkööt haudassa. Minä yritän vain elää: ei enää pottuilua kiitos. Mies joka on HÄN on ollut aidosti tärkeä, mutta hänkään kuten kukaan muukaan ei edes pysähtynyt kadulla. Ne juoksivat karkuun: kuka on siis ns. jättänyt tulematta?

Homo Garrulus said...

Hysteriasta lue.

jarvelainen said...

Heh heh! Ol nii intensiivine lukukokemus et tul hirmu häik. Hyvä juttu!

dudivie said...

sörenillä ja nitsellä oli paljon yhteistä..
tulenko koskaan löytämään toista ihmistä tästä maailmasta, joka olisi juuri minulle, ja joka olisi nainen.sorens life had been one of great and unknown suffering, which looked like vanity to others but was not.

Anonymous said...

Pysahtynyt kadulla? kuules nyt spot the nonsense. mina olen selittanyt

dudivie said...

sita paitsi sinulla oli sellaiset housut tummansiniharmaat lökapöksyt..minullakin on sellaiset, jossain. sinulle ei pitaisi vastata ollenkaan, mutta minkas teet

Homo Garrulus said...

Lökapoksynä luokses pompin: mutta en omista tummansinisiä housuja; vain mustia pellavahousuja ja valkoisia pellavahousuja, puhtaita!

Jos ollaan kävelty vastakkain, en ole osannut yhdistää. Minun blogeissa ja sp:ssä ilmestyy kaikenlaisenlaista kukkujaa; mistä minä tiedän silloin kuka on kuka ja siksi en ole yhdistänyt mitään päätöntä kenenkään lokapoks'yihin.

aika pimu oot said...

ai

Rauno Rasanen said...

Kaikille kommentaattoreillle - ja etenkin Petrille seuraavaa:

Pyydän heti anteeksi, koska tiedän seuraavassa olevani - vastoin tahtoani - tahditon ja epäkohtelias useimpia tähän kirjoittaneita kommentaattoreita kohtaan.

Sillä vaikka jokaisen kommentaattorin positiivinen lausunto tästä hieman 'arveluttavasta' päreestä, joka vaikutti itsestänikin aluksi jonkinlaiselta 'pehmo-bizarrismilta' (keksikää ihmiset uusia käsitteitä - se on hauskaa), on mulle ilman muuta erittäin tärkeä, niin mun on Petri pakko tunnustaa, että erään nimeltä mainitsemattoman, mutta ilmeisesti helposti arvattavan naiskommentaattorin (jota ei tässä näy) ja sinun kehuvat lausuntosi ovat olleet minulle sellainen ilon aihe, joka kohottaa mielialaani aivan erityisesti antaen samalla uskoa siihen, että se, ehkä joidenkin mielestä jopa säädyllisyyden ja hyvän maun rajoja rikkova polku, jota olen viime aikoina näissä päreissäni lähtenyt samoilemaan, on oikea tie - minun tieni.

Vielä kerran nöyrä kiitos kaikille.

Tämä 'riski' kannatti ottaa.

Tarkoitan - olla oma itsensä kaikessa raadollisuudessaa.

Rauno Rasanen said...

Tulipa kirjoitettua pateettinen kiitospuhe, mutta pitäkää hyvänänne.

Ihan sydämestä asti se kuitenkin yritti tulla - ja tulikin.

Homo Garrulus said...

Jaahas, ja kukas se semmoinen kissanainen onkaan? Kissa pöydälle siis.

Rauno Rasanen said...

HG

Kissat ovat ovelia ja itsenäisiä eläimiä. Ei niitä saa kiinni - saati sitten pöydälle.

Kissojen pitää itse haluta tulla silitettäviksi. Pakolla se ei onnistu.

Got it?

Homo Garrulus said...

Minä olen koira; en pyydä, että joku silittää: minä haen tohvelit ja heilutan iloisesti vain häntääni: häntä on selkärangan jatke eli autonomisen hermoston jatke; intuitio. Sitä heilutan myös Sinulle.
Ja odotan luppakorvillani, että heittäisit minulle pallon tai keppisi. Silloin olen aina iloinen ja kissoja jahtaan sitten jos ulos pääsen: voff voff voff. Kutittamisesta pidän, en niinkään silittämisestä. Got it?

Homo Garrulus said...

Got'hm it? Gotham city - got it?

peeÄR - mies said...

Rauno,
Nyt voitkin siirtää vuoteesi kaapistasi;)

Sedis said...

Kas, kas. Kesä kuumottaa paikkoja.

Tämä oli hyvä. 20 vastaavaa ja kirja on valmis.

Rauno Rasanen said...

Peeär-mies kirjoitti

Rauno,
Nyt voitkin siirtää vuoteesi kaapistasi;)

*
Joo - niin taidankin tehdä. Kaapissa on sitäpaitsi pirun ahdasta isolle miehelle...

Rauno Rasanen said...

sedis kirjoitti

Tämä oli hyvä. 20 vastaavaa ja kirja on valmis.

*
Olen ajatellut ihan samaa aina säännöllisin väliajoin, mutta 20 tuskin vielä riittää alkuunkaan.

Homo Garrulus said...

In der welt sein ei riitä: oleminen vai Oleminen? Ollako vaikö eikö Olla.
Lebenswelt vaatii nähtäväksi tulemista; Mimesis on muutakin kuin vain katse.

Anonymous said...

mun mielest toi homo g. on herra mauttomuus tyyppi

Homo Garrulus said...

Herra on Rouva. Mrs Garrulus ja mauttomuus on minun trade mark: hajullisuus tarkemmin sanottuna. Haiseva. Haju on inhimillistä; se joka on poistunut pingviineistä. Haju vie elämään takaisin kuvasta. Kuvassa ei ole yleensä hajuja.

Anonymous said...

Pingviini on keltainen en tee sitä

et voi pakottaa

nyy är said...

en kesta kutittamista se on innhottavinta mita tiedan, kylla rakas hood
pitaisiko miemesista ryhtya tutkimaan? keltaista lunta ei syoda

dog boubd said...

mietin vain tulivatko nuo koiransanat vahingossa eli ?

ninni said...

Tänään menen pyöräilemään. HYVÄSTI!

Anonymous said...

This oli oikein piristavaa, kiitosT

naiskommentaattori said...

en usko koskaan kehottaneeni ketaan Saadyttomyyteen?