Tämä päre on täysin keskeneräinen. Ehkä juuri siksi minun/sinun ei pitäisi lisätä siihen mitään. Mutta svenssonit ovat ennenkin osanneet tehdä/Fogertysta/CCR:stä hyviä dokumentteja.
(Linkkilisäys 2.7)
*
1 http://www.youtube.com/watch?v=N7oto9XHO1U
2 http://www.youtube.com/watch?v=ONyAqvYvg7E&NR=1
***
Molemmat 'näytteet'- joista toinen maximum-level - ovat tältä vuodelta: 2008.
http://www.youtube.com/watch?v=-BIFgkozX4Y
http://www.youtube.com/watch?v=mALtcmnEtI8
*
(Born on the Bayou, studioversio, 1969)
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/03/born-on-bayou-synnyin-suistomaalla.html
*
Susie Q., studioversio, 1968)
http://www.youtube.com/watch?v=2ma9gBnKHiQ&watch_response
7 comments:
Täydellisin Creedencen tekemä biisi koskaan on ilman muuta Bayou Countryn avausraita, "Born on the Bayou". Se pitää kuunnella voimakkaalla subwooferilla, pimeässä, UV-lampun valossa ja diskopallon pyöriessä, ja mielellään sopivasti juubassa.
Siitä tulee sellainen fiilis, ettei se unohdu ikinä.
Olen täysin samaa mieltä.
en tieda missa sina olet syntynyt, mutta mina mietin mita on tasa arvo. liittyyko se syntymiseen, lamppuihin tai discopalloon.
Saatana, että on kova biisi toi Suzie Q:nkin pitkä versio! Aivan nerokas. Pitkästä aikaa kuulin, ja kylmät väreet mm. kohdissa 5:05 ja kitarat n. 7:10 jälkeen
Pakko todeta, että CCR on se rockyhtye, joka kiteyttää koko homman.
En vielä - tai ehkä koskaan - osaa analysoida mikä muutos tapahtuu Bayou Countryn ja Green Riverin välillä, mutta jotain siinä tapahtuu.
Bayou Country on vielä puhdasta, ränttätää rokkia kovalla asenteella, mutta Green Riverin aikana tulee mukaan jo joku "taiteellinen" komponentti, jossa lauluntekijä tarkastelee itseään ikään kuin ulkopuolelta ja alkaa veistää veistosta sen sijaan, että antaisi vain palaa.
Toisaalta, kun homma oli hajonnut teki Fogerty hienoimman laulunsa
Someday Never Comes
Itse asiassa nyt kun asiaa alkoi miettimään niin tuo taiteellinen jakso kestää vain kolme albumia, Green River, Willie and the Poor Boys ja Cosmo's Factory.
Pendulumilla on jo taas ihan kunnon rokkia
Molina
Jotenkin siistimmässä muodossa vain.
ida
Someday never comes on todella koskettava biisi - ehkä jopa Fogertyn paras kuten sanoit.
Olen itsekin ajatellut joskus niin.
Post a Comment