July 6, 2008

Mummo ja Dirty Old Man elokuvassa Lasinen elämä

Kirjoitettu Mummolle päreessäni "Sinun silmiesi tähden".
*
mummo kertoo elämän tosiasioita:
'Äläkä nyt tuolla tapaa ujoudu, kun sinulta pyydetään tulkintaa. Veljet vittuun! Jos sallit.'
*
Jaha. Öh - tuota...

Tänne sitä vaan näköjään tullaan ilman hävyn häivää tärväämään viattomassa rauhassaan elävän, moraaliltaan, ajatuksiltaan ja mielikuvitukseltaan absoluuttisen siveän joskin vanhenevan äijänretaleen (dirty old man) mielenrauhaa puhumalla julkisesti hävittömyyksiä - ehdottelemalla ties mitä...

Häpee nyt vähän hyvä nainen! Pientä rajaa please. Tämä on sentään perheblogi. Täällä pitää puhua kukista ja mehiläisistä eikä mistään rumista genitaaleista.

Tuollaistako seksuaalinen emansipaatio aina teettää akoille? Ruvetaan puhumaan tuhmia ja luullaan, että ollaan muka vapaita!

(Älkää sekoittako enää mun päätäni. Se on jo muutenkin aivan sekaisin.)
*
Haluan sitäpaitsi huomauttaa arvoisalle mummolle, että minähän olen Helssingin ideaali - sil mammani mun sanoi niin!
Minuun pitää suhtautua pieteetillä. Fragile. Tämä puoli ylöspäin.
*
LASINEN ELÄMÄ
(Jari Kullervo/Ismo Alanko, 1981)

Mä vaimoni join, ja sanani söin
ja taloni poltin savuna ilmaan
on mennyttä kaikki tuo
ei paluuta koskaan luo sen,
jota tahtoisin paljon rakastaa


On mulla takana elämä rotan,
edessä syli kuoleman,
mutt' silti vielä jotain odotan
ja mä kuulen iltataivaan
minua kutsuvan
mutt' silti palaan luokse vanhan kapakan


On peliä suurta tää
jos käteen jotain jää
sen viimeistään kapakan tiskillä menettää
on lasia virsikirjat
ja lasia ystävät
ja lasia elämä tää joka taakse jää


On mulla takana elämä rotan,
edessä syli kuoleman,
mutt' silti vielä jotain odotan
ja mä kuulen iltataivaan
minua kutsuvan
mutt' silti palaan luokse vanhan kapakan


On mulla takana elämä rotan,
edessä syli kuoleman,
mutt' silti vielä jotain odotan
ja mä kuulen iltataivaan
minua kutsuvan
mutt' silti palaan luokse vanhan kapakan

*
Pakko myöntää, että jos mies pääsee näin syvälle itsensä nöyryyttämisessä, niin hänen parodisesti melankolinen kurjuutensa muuttuu sillä tavoin jo miltei sankarilliseksi. Pakko ulvoa mukana. Olen sika! Säälikää mua! Mä haluan syliin!

Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin mestarillinen parodia - kuten olivat Martti Innasen Elsa kohtalon lapsi ja Kari Kuuvan Tango Pelargoniakin. Mutta kyseessä ei totisesti ole mikään helppo genre kuten sanoit.

(Tänään onkin äitivainaani ja Eino Leinon syntymäpäivä. Terveisiä sinne Kiirastuleen! Perässä tullaan.)

http://www.angelfire.com/id/ismoalanko/elama.html

3 comments:

Mummo Muu said...

Innoissani tässä seurailen, millaisia tulkintoja naisen silmistä tuonne edelliseen syntyy.

Kun 17-vuotiaana kirjoitin "hitto", ensirakkauteni korjasi, että pitää sanoa "vittu". Kuulostaa paremmalta. Kuulostaakin. Sikäli en ihan seksuaaliseen emansipaatioon asti vittuasiassa menisi. Mummo on turvallisesti seksitön eikä sekoita kenenkään päätä. (Sitä paitsi sinä tykkäät juuri niistä, jotka roikottavat sinua pää alaspäin.)

Mutta Lasisessa elämässä on tuo "paljon rakastaa". Maupassantin joku henkilö sanoo, että paljon rakastaminen on samaa kuin vähän rakastaminen. Sitä joko rakastaa tai sitten ei, mittaamatta, ja jos sanoo "paljon", ei rakasta ollenkaan.

Rauno Rasanen said...

mummo

'Mummo on turvallisesti seksitön eikä sekoita kenenkään päätä.'

Seksitön?

Toisin sanoen: metsässä(si) ei liikahda (enää?) lehtikään, jos on lupa muunnella entisen ulkoministerimme 'hormonaalista vokabulaaria'.

*
'(Sitä paitsi sinä tykkäät juuri niistä, jotka roikottavat sinua pää alaspäin.)'

Hitto - nappiin meni. Sokratesta muunnellen sanon: 'Hyvä rouva, te tunnette minut.' (Ks. PS)

*
'Maupassantin joku henkilö sanoo, että paljon rakastaminen on samaa kuin vähän rakastaminen.
Sitä joko rakastaa tai sitten ei, mittaamatta, ja jos sanoo "paljon", ei rakasta ollenkaan.'

Maupassant - tuo paranoidikko, joka päätti kokeilla 'kuolemattomuutta', on osannut sanoa asian niinkuin se on.

Mietin vain, sopisiko tämä määritelmä myös todelliseen ystävyyteen.
En osaa siihen ottaa nyt kantaa.

*
PS.

Ateenassa kierteli maailmaa ja ihmisiä nähnyt, ihmisluonteen tunnistava mies, joka Sokrateen tavattuaan (Sokrateshan ei ollut mikään kaunis mies) sanoi tälle lopulta päin naamaa:

'Minä näen, että teissä piilevät kaikki paheet ja himot, joita kuvitella saattaa.
Sokrates vastasi siihen vain: Hyvä herra, te tunnette minut'.

Anonymous said...

einoleinon paivastahan tama postaus
kylla se sopii
ystava