(Se pe...een kielimafia kävi täällä uudestaan pinna kireällä 25.7. Oikolukijalla oli asiaa heti aamusta. Typot ovat kuin viruksia...)
Viimeinen Kabanossi
*
1-1½ viikon päästä alkaa laihdutuskuuri. Mutta onneksi – ’Vielä on makkaraa jäljellä’, kuten Mamba laulaa. 2 kg.
Entä miten pystyn luopumaan makkaroista, joista on tullut elämäni ja ruuansulatukseni pysyvä ja kestävä sisältö, joka antaa minulle voimaa elää – muutenkin kuin pelkästään tuhtien kalorimääriensä takia? Minä nimittäin rakastan makkaroita. Ja nyt minun pitää niistä väkisten luopuman. Tuskani yltyy. Ahistus kasvaa. Loppu tulee, kun viimeinen makkara on syöty. Mit Räsänen ist es los.
Mutta en voi syyttää makkaroita kohtalostani, koska ne eivät ole tehneet minulle mitään pahaa itsessään. Eivät ne suinkaan aikoneet pahantahtoisesti lihottaa minua porsaaksi vaan tulla elämäni kohtuulliseksi sisällöksi ja nautinnoksi. Minä itse tein makkaroista (epä-)jumalani ja aloin suorastaan rakastaa niitä. Tosin makkaroiden viaksi sopii kyllä lukea, että ne maistuvat niin erityisen hyviltä. Heikkoluonteisena ihmisenä sorruin kuitenkin lopulta hamartiaan ja aloin käyttää makkaroita väärin. Mutta tämä asiaintila ei siis ollut makkaroitten oma vika vaan minun kontrolloimattoman himoni seurausta.
*
Viimeisenä iltana istun käryttämässä viimeistä kabanossilastia sähköuuni-krematoriossani. Tunnelma on harras ja ylevä. Mieleni tekee lukea Kabanossille kirjoittamani runo, joka kertoo syvästä kiintymyksestäni Häneen.
Oodi Kabanossille (luetaan ortodoksista resitaatiota käyttäen)
Oi Sinä ihana Kabanossi, mä palvon sun muotojasi että sun makuasi. Hiukan sinappia pursottelen päälles, jotta hunnun saat maukkaan ihanaisen ja sut sitten syön kuin itämaisen naisen, jonka muistoa iäti palvon. Pyhitetty olet sinä minun ainoa grilliin naulittu Makkarani. Nam.
*
Viimein arvioin kellonajasta, josko makkarani ovat kypsyneet herkullisen sopiviksi kannibaalin paloiksi nautiskella. Tök tök – jees. Läpi meni haarukka. Kypsää on. Hellästi tartun pannulapulla makkarapeltiin ja nostan neljä Kabanossia suurelle lautaselle. Otan sinappituubin, lohkottuja tomaatteja sekä jotain merkillistä kurkkupikkelsiä ja vien tämän viimeisen aterian pyöreään pöytääni, joka tosin näyttää tällä hetkellä pikemminkin kirjahyllyn perverssiltä korvikkeelta kuin aistillisen sofistikoituneelta Big Bang & Olufsen pöydältä, jonka funktionaalisuus tosin kärsii jouduttuaan raiskaavan musikkamaisen käyttöni uhriksi.
Ensimmäisen makkarapötkylän omistan ystävilleni. Nam. Kohtuullisen hyvää. Toisen omistan vihollisilleni. Nam. Jostain syystä se maistui paremmalta kuin ensimmäinen. Kolmas menee Rakkaudelle. Nam. Kitkerää. Neljäs pyhälle mutta sadistiselle Jumalalle. Yök. Melkein tuli oksennus.
Kummallista. Viimeinen, Jumalalle omistettu makkara maistui pahalta. Mistä se voi johtua? Samassa krematoriossahan ne kaikki makkarat paistuivat. Vai sisältyykö jumala-makkaran makuun jokin merkki tai piiloviesti – itse Suuri Kaksoismerkitys?
Merkki Rauno Räsäselle - Ylhäältä
Syödessäsi nyt tämän viimeisen makkarasi, pidä mielessä, että luopumisen tuska sisältää aina vapautumisen uuteen elämään. Tämä viimeinen makkara muistuttakoon sinua kaiken vanhan ja entisen katoavaisuudesta ja mahdollisuudesta uuteen – kirkkaampaan Olevaisuuteen.
Hmm. Pitäisikö minun tulkita tuo viesti niin, että laihdutuskuurini tulee sittenkin onnistumaan. Että sillä on loistava ja elämääni mullistava tulevaisuusvaikutus? Että se kokoaa entisen elämäni rauniot kuin messiaanisen sirpaleet ja rakentaa niistä minuun uuden, hohdokkamman muodon – kuin olisin valaistunut ja päässyt Pyhyyteen muiden Pyhien Laihduttajien kanssa?
Ah – pelkästään jo tämän häikäisevän näyn takia uhraan makkarani ja ryhdyn syömään yksinomaan porkkanoita sekä lannttuva ja kaaliva. Net on kohta Fallkullan herkkuva.
Kaikki toivo ei siis ole mennyt. Minä (ehkä) pystyn tekemään sen. Jättämään Kabanossin lopullisesti. Mutta en ilman muistojuhlaa, jota vietän säännöllisesti päivittäin syömällä hevosen lailla vegetableseita. Rauskista. Nam. (Yök.)
Viimeisen aterian konsekraation substanssina käytän siis makkaran sijaan nyt kasvikunnan tuotteita. Öylättinä vihanneksia ja viininä Nutrilett-puruliuos-juomavelliä, joka maistuu maukkaalta – varsinkin, jos laihduttajalla sattuu olemaan hyvä mielikuvitus. Ja minulla sellainen on.
Hyvästi Kabanossi – mun ainoain. Suo rakastin paljon, häntä rakastan ehkä enemmän, ole mulle ikuisesti - Vihanneskaalikeittoa.
Amen
*
Muistolaulu Makkaralle
Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
http://www.lyricsbox.com/juice-leskinen-lyrics-syksyn-savel-lb6bcvq.html
15 comments:
menemp; tästä makkaroita ostamaan vaikka turha kuvitellakaan että täältä löytyisi mitään Valikoimia
ensimmäinen omistetaan Jumalalle
mutta hyvänen aika ihan Korkeavuorenkadun elävät tulevat mielleen, sieltä sai jos jonkinlaista intialaista höhnää ruuakse
oletko Sina jonkun Fallkulta?
Miten on mahdollista etta Helsinkiin ei syntynyt uutta Kasvosravintolaa
tammikuussa, ok?
In old Greek, Makara means "blessed."
According to Hindu mythology, Makara, is the vahana of Ganga and Varuna and a god, the insignia of Kamadeva
Since many East European people accepted Christianity from the Greeks, many of these peoples have Makara in the root of their last names: Makarios (Greeks), the given name Makar gave rise to a number of last names Makarov (Russians), Makarenko (Ukrainians), Makara (Slovaks).
pyhää said
'In old Greek, Makara means "blessed."
*
Thanks for the good news. I had heard but didn't remembered them when I was writing this strange kind of 'holy story.'
Once more - thanks for the recalling.
pyhää
Otetaan uusiksi. Jos vakka menis hieman paremmin enklanti kohdalleen.
Thanks for the good news: makara = 'blessed'.
I had read about that but didn't remember this especial origin of Kabanossi when writing my strange kind of 'holy story.'
Thanks for the recalling.
siunattua sapattia siul
ninni
Kiitos samoin siu...eikun sinulle.
Nimittäin - Kosminen Järjestys vaatii minua käyttämään sanaa sinulle sekä sä ja mä.
Minulta on siis kielletty kymenlaaksolaisten miä, siä, mie, sie käyttö.
Sellainen on Kosminen Järjestys: tykkänään 'kielirasisti' lienee Hän.
Kierretään puukkoa haavassa.
http://www.youtube.com/watch?v=nnD6JbjFips
peeär-mies
Mene pois sinä Kiusaaja!
Olen enemmän kuin totisen paikan edessä. En tosin ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta nyt on pakko laihduttaa pääasiallisesti ruokadieetillä, koska 3000 metrin esteitä en pysty enää nykyään juoksemaan.
Ihan myötätunnosta menin ostamaan lenkkimakkaraa.
Mutta tavataan neljän vuoden päästä olympialaisissa 3000 esteiden finaalissa tai vähintäänkin vesihaudassa. Kyllä se siitä.
Minäkin haluan laihduttaa. Takaisin siihen missä olin vielä 5 vuotta sitten: todella kapea ja se puki myös kasvoja jne jne. Miten saisin innostuksen siihen; nyt en laihdu vain sen takia, että olen punttiksella; en vaan laihdu. Kroppa jotenkin murjottaa minulle koska olen niin mäntti. Se ei halua laihtua; on päättänyt kerätä rasvaa tulevan kriisin takia koska se vaistoaa, että pian voi olla muutos elämässä ja sitä se ehkä pelkää?
No, mitä teen?
Häntä rakastin paljon,
sua rakastan ehkä enemmän.
Mutta mutta, but but: ei
ole vielä tottakaan. Tuleeko
totuus ensin vai tuleeko se
jälkikäteen? Kumpi tulee ensin
kausaalisesti? Muna vai kana?
Missä on malli tälle totuudelle
koska se ei merkiksi taivu eikä
pysähdy porvarillisen tarkasti
ikinä.
Tämä on siksi tärkeää,
koska rakkaudessa idea pyrkii
olemisen (aletheia) yläpuolelle ja voidaan kysyä onko se yläpuolella vai ensin? Hyvyys pyrkii myös poistamaan itsensä näkymättömiin samalla lailla kuten valo: valon takia voi nähdä mutta ei enää havaitse itse valoa. Sama koskee rakkautta, aitoa sellaista. Ei vaadi mitään eikä pakota mihinkään
mutta toimii armollisesti ja pitkäjännitteisesti. Jännite on siis merkki rakkaudesta; pitää olla jokin vibra, halu tai nälkä. Jos ei halua toista se ei ole rakkautta.
Näkeminen ja nähty objekti/subjekti muodostavat kaaren tai jousen, jossa voimaa tai jännitettä.
Petri Järveläinen
'Ihan myötätunnosta menin ostamaan lenkkimakkaraa.'
*
Onko tämä niin sanottu 'teaser-versio' flagellanttien 'teologiasta'?.
Haluatko minun ruoskivan itseäni entistä kovemmin, kun näen irstaan ja lihallisen maailman nauttivan makkarasta, joka minulta on kielletty elokuun alkupäivistä lähtien.
Hyvä on. Voin siis sittenkin tulkita intentiosi myötätunnoksi(?)
Selvästikin vaikutat siltä, kuin olisit lukenut mielen teologiaa.
HG
Pyydän Korkeimmalta Voimalta, että vielä joku päivä ymmärtäisin sinua.
Lisään kuitenkin Augustinusta 'väännellen': älä anna sen olla vielä huominen päivä.
Miksi ei jo huomenna? Olen kauniisti ruskettunut, haluaisin, että saat nähdä minut kerrankin kauniina
HG
'Miksi ei jo huomenna? Olen kauniisti ruskettunut, haluaisin, että saat nähdä minut kerrankin kauniina.'
*
Komaan hei. Miten kauan sä jaksat pelata juuri tätä peliä?
Eikö pelattais jotain muuta välillä? Vaikka pitkään kestäneen parisuhteen suosituinta peliä: Kaksi menee piiloon. Kukaan ei etsi.
Tarkoitan, että ne kaksi ei mene samaan piiloon. Hehheh. Taisit ymmärtää väärin.
Post a Comment