Ajatuskoe mahdollisen/mahdottoman poliittisen urani vaiheista

Kapina

Nuoren, riuskan urosluteen

mieli paloi vapauteen.

Kutsuttuaan heimojoukon

juhlasaliin sängynloukon

urho päästä olkipylvään

lausui julki aatteen ylvään:

"Kansalaiset, silmät tässä

surkastuvat pimeässä,

niinkuin tähden laiskuutemme

kuihtuvat jo lentimemme.

Ahtautta isänmaamme

hävetä me raukat saamme,

syntyväisyys painuu lamaan!

- Luteet, veljet, valloittamaan

ryhtykäämme Seinämeri!

Inhottava ihmisveri

olkoon ruoka täin ja madon,

jalomman saa lude sadon!"

Kymmenkunta kuuliaista

sai kuin saikin seuralaista.

Illan tullen viime kerta

juotiin tilkka ihmisverta

sitten riviin sängynlaitaan,

hyppy alas matonraitaan,

siitä yli kirjokuteen

urhoollisen urosluteen

johtamana seinään asti

jonossa ja joutuisasti.

Alkoi uljas nouseminen,

pysty, mutta voitollinen -

kunnes, kun jo katto hohti,

julma käsi syöksyi kohti.

Juostiin sivuun, taakse, eteen -

sama tulos: likaveteen,

käsi poimi yhden tyhmän

villitsemän luderyhmän.

Surullinen tapaus -

sellaista on vapaus.
*
Lauri Viita