July 6, 2008

Sinun silmiesi tähden

Kirjoitettu kommentiksi Mummolle päreessäni "Olkinaisen kanssa mielen vuoristoradalla".
*
mummeli kirjoitti
No, Rauno R., etsi jostakin kuulumaan tai näkymään sanat "Hiljaa virtaa veri". Hassisen Koneen aikaa. Se tuli ensin mieleen, kun ajattelin, mikä sinun tulkittavaksesi voisi sopia. (Ks. PS.)
*
Ei tämä nyt oikein kolahda. Mutta minulla on Alangon sanoituksiin ja musiikkiin ylipäätään hiukan kaksijakoinen suhde.

Pidän niitä jonkilaisen nerokkuuden ja mauttomuuden yhdistelminä, joista eräs kaikkein onnistuneimpia on Alangon pseudonyymin Jari Kullervon Lasinen elämä (1981), joka oli tarkoitettu alunperin parodiaksi ja pilkaksi suomalaisen iskelmän iljettävän lipevälle tekotunteellisuudelle.

Nyt vain on niin, että minun mielestäni Alanko onnistuu tuossa biisissä pilkkaamaan nerokkaasti jopa itseään ja omia maneereitaan!

Joskus kuulen Alangossa sietämättömän itsetarkoituksellisen eksentrikon, joskus taas suoraan ja välittömästi fantasian läpi reaaliseen katsovan/näkevän surrealistin. Pohditaan esimerkiksi seuraavaa säkeistöä.

'Vaikka suu on kii, se valehtelee
Ja hiljaa pois veri virtailee
Silmistä naisen mies oman kuvansa saa
Ja kun ei peiliä rikkoa saa, tuhotaan vaan'


Ensi alkuun tämä teksti vaikuttaa sekavalta symboliikalta, josta ei löydy mitään punaista lankaa tai teemaa, josta saisi kiinni.

Mutta Alangon tarkoitus lienee alunperin ollut ikäänkuin tajunnanvirtamaisesti maalata tiettyjä mielen kuvia kankaalle - perimmäisenä motiivinaan miehen traumaattinen suhde naiseen.

Tätä hienolta ja syvälliseltä kuulostavaa säkeistöä uhkaa kuitenkin - kuten Alangon monia muitakin sanoituksia - katoaminen jonnekin hölynpölyn ja toisaalta mystisen näkemyksen 'välimaastoon'.

Ja jälleen kerran: vastuu tekstin tulkinnasta sekä hyväksymisestä/hylkäämisestä siirtyy pelkästään kuulijalle.

En todellakaan usko, että tästä voisi repiä yksiselitteistä analyysia. Sillä mitä lopulta tarkoittaa:

'Silmistä naisen mies oman kuvansa saa
Ja kun ei peiliä rikkoa saa, tuhotaan vaan'?

Ovatko naisen silmät tässä miehen sielun peili, jota ei saa rikkoa, koska silloin tulisi särjettyä lopulta myös itsensä - oma psyykensä, joka on erottamaton osa naista (jota rakastaa)?

Miksi miehen sitten pitää kuitenkin tuhota?

Jääkö mies naisen silmiin (minuutensa imaginaariseen heijastajaan) ikäänkuin vangiksi, joka itsenäisyyden ja vapauden uhossaan suuntaa purkautuneeseen seksuaalisuuteensa sidotun ylijäämän eli maskuliinisen aggressionsa poispäin naisesta - tuosta kallisarvoisimmasta ja pyhimmästä 'tabustaan': vankilastaan, helvetistään ja taivaastaan: kohdusta, johon ei enää voi palata lopullisesti (vrt. Julia Kristevan khora - ks. PPS.) - ulos maailmaan ja itsetehostukselliseen kilpailuun, joka muuttuu pahimmillaan hallitsemattomaksi destruktioksi - lähes kaikkea esteiksi kokemaansa penetroivien alfaurosten idioottimaiseksi soidinsodaksi?

(Hmm...Siinä sitä verbaliikkaa taas kerrakseen, sanoi hän vinosti itselleen hymyillen.)

Joka tapauksessa jotain hyvin olennaista ja syvää sisältyy juuri noihin edellä pohdittuihin kahteen riviin, mutta mitä se lopulta on? Kerro sinä mummeli...
*
Alanko on minun mielestäni jossain määrin omaa vakavasti otettavuuttaan kompromettoiden kertonut, että sanoitusmateriaaliksi käy mikä tahansa - pääasia, että kustakin säkeistöstä löytyy yksi järjellinen lause, koska se sitten sitoo koko muun säkeistön - jopa täysin nonsense-viritteiset ilmaisut yhteen.

Tämä ei nyt ollut mikään sanatarkka sitaatti, mutta pääasia kai tuli ilmi.

Joka tapauksessa voisi sanoa, että tällainen - ehkei välttämättä mikään poikkeuksellinen tekstintekotapa (esim. Bob Dylan) - on kuitenkin erittäin riskaabelia: siinä onnistuakseen täytyy olla melkoisen lahjakas oivaltamaan ja käsittelemään sanojen 'konstellaatioita' (tässä: merkityssuhteita), jotta lopputuloksena olisi kuulijan mielikuvitusta ja tunteita yhä uudelleen värähdyttävä teksti.
*
Sanoittajat ovat tietenkin erilaisia 'spiritiltään', tekniikaltaan ja ilmaisutavoiltaan.

Esimerkiksi Heikki Salo on kerrassaan mainio hyvinkin sadunomaisten tai jopa surrealististen tarinoitten kertoja.

Juice on kiteyttämisen nero. Hän on saattanut kyetä lataamaan yhteen virkkeeseen tai jopa yhteen sanaan niin paljon merkitystä ja syvyyttä, että siinä riittää märehtimistä, hupia ja ehkä 'vollottamistakin' vuosikausiksi eteenpäin.

Toisaalta Juicen 15. yö ei sisällä mitään selkeää tarinaa - ei ainakaan kehyskertomuksen tapaan, vaikka se metaforisesti puhuukin kahden viikon ryyppyputken päättymisen aiheuttavasta melankoliasta ja kaipuusta toiseen ihmiseen, joka palauttaisi horjuneen/horjutetun elämänuskon ja pitäisi sitä yllä.

Hector on yhteiskuntakriitikko, nostalgikko ja humoristi. Tuomari Nurmio liikkuu surrealismin ja ironisen campin välimaastossa ehkä nerokkaammin kuin kukaan. Jne.

Tässä oli luonnehdintoja vain muutamasta arvostamastani sanoittajasta.

Teollisen iskelmän/iskelmäpopin tekijöitä en halua mainostaa edes kritisoimalla heitä - olkoonkin, että esimerkiksi Vexi Salmea pidän melkein nerona.

Valitettavasti vain nerotkin joutuvat kapitalismissa myymään itseään rahasta...Kapitalismissa kun on tehtävä töitä, jotta saisi luvan olla olemassa, kuten Saarikoski asian utooppisen marxilaisuuden näkökulmasta muotoili.

PS.
Nuorempi veljeni voisi kirjoittaa tästä asiasta paremmin kuin minä, koska hän on tehnyt yli 100 biisiä ja antaa luentoja rock-sanoitusten tekemisessä.

PPS.
'Kristeva kehitteli Platonin Timaios-dialogin pohjalta tämän käsitteensä. Platon puhui khorasta, ikivanhasta, epävakaasta ja häilyvästä astiasta, sanaa ensisijaisemmasta, jossa olemassaolo saadaan. Khora on luomistapahtumassa syntyvän vastaanottava säiliö. Se on ravitsevaa ja maternaalista'.
(Psykoanalyysin isät ja äidit - teoreettisia näkökulmia, s. 331).

Huomaa myös Istanbulin läntisessä kaupunginosassa sijaitseva Choran bysanttilainen kirkko - http://en.wikipedia.org/wiki/Chora_Church
*
http://www.lyricstime.com/hassisen-kone-hiljaa-virtaa-veri-lyrics.html

5 comments:

Mummo said...

Kiitos.

Minäkin muuten pidän Lasisesta elämästä. Melankolian pilkka on projektina aika epätoivoinen, mahdoton, minkä IA lienee itsekin huomannut. "Mä vaimoni join" on minusta aika osuvasti ilmaistu.

Olet ilmeisesti kuunnellut "Hiljaa virtaa veren"? Minä kuulin monta vuotta, että siinä sanottiin:
"Silmistä naisen mies oman kuvansa saa, kun ei peiliä rikkoa saa, tuhota vaan." Sitten näin jossakin sanat kirjoitettuina, eikä siinä ollutkaan "vaan". Olikin "maa". Olin vähän pettynyt.

En oikeastaan tahdo esittää omaa tulkintaani. Mutta oletko huomannut, että jos on oikein lähellä, toisen silmästä voi todella katsoa itseään? Siis ihan fysiologis-konkreettisesti.

Äläkä nyt tuolla tapaa ujoudu, kun sinulta pyydetään tulkintaa. Veljet vittuun! Jos sallit.

Nestori said...

"Silmistä naisen mies oman kuvansa saa". Aika selkeä säe mielestäni. Ihmiset näkevät itsensä toisista ihmisistä, heidän reaktioistaan ja suhtautumisestaan. Etenkin suhteessa johonkin merkitykselliseksi koettuun ihmiseen, kuten rakastettuun, on tuon peilikuvan identiteettiä määrittävä voima suuri. Sen sijaan tuo toinen säe tuntuu löysältä sinne päin hutasemiselta. Alangolla muutenkin sanoitukset ottavat yhtä hyvin voimaa niiden soinnista, väristä eli ennen kaikkea siitä, että ne ovat lauluja eivätkä runoja joiden merkitystä haetaan vaan sanojen suhteesta toisiinsa. Toisin sanoen sanat saavat lauluissa merkityksensä monesti tunteesta eikä jostain käsitteestä. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää jos on kovin älyllisesti orientoitunut ihminen.

Mielestäni lauluilta on absurdia haluta pelkkää konkretiaa ja narratiivisuutta, kertomuksia. Koska musiikki on itsessään abstraktia niin lauluteksteihinkin sopii toisinaan abstraktisuus. Yksi hyvä esimerkki abstraktista sanamaalailusta uudemman polven poppirokin puolelta on yhtye nimeltään Liekki, jonka kappaleissa laulu on vain yksi instrumentti muiden rinnalla ja sanamaalaukset ovat käsittämättömiä paperilta luettuna, mutta abstraktisuudessaan osana musiikkia luovat jotain tarinansirpaleita ja tunnelmia, jotka ainakin minulle toimivat. (Alankokaan ei muuten sisällytä laululyriikoita kansivihkoseen, ja tämän uskoisin olevan siitä syystä, että ne ovat nimenomaan laululyriikoita ja toimivat nimenomaan laulettuina eikä välttämättä niin hyvin paperilta luettuina.)

Rauno Rasanen said...

Kiitos nestorille valaisevasta ja fiksusta kommentista.
Allekirjoitan jotakuinkin kaiken sanomasi.

Eierpflanze said...

Mun mielestä tossa Alangon tekstissä voisi hyvinkin olla kyse siitä, että vaikka olisi ottanut kaikenlaisten profeministien "naisii ei saa hakata!!" ja "idealisoit, naisetkaan eivät ole täydellisiä, yrittäisit ymmärtää inhimillisiä puutteita; kannattaa opetella työstämään omia tunteitaan jne." -neuvoista vaarin, eikä suoraan rikkoisi peiliä, sen tuhoaa jollain tavalla joka tapauksessa - veri virtailee pois hiljaa. Vai eikö? Tällaisissa viboissa ainakin itse voisin joskus kuvitella olevani.

Anonymous said...

eihan tuossa ole kuin yhden sanan hairahdus, rikkoa ja tuhota paitsi jos on Maa?
uskomalla saa enemman kuten sina
vainkina oloon en usko, tilanne vaan on on tahi ei ei enka ole tuhoavia miehia tavannut...? onko se jotenkin suomalaiseen sialle rakennettu? ee sisalle. ongelmansa kullakin.