Seiväshyppyä ja arvofilosofiaa

Kommentti merille Kalevi Hotasen päreessä Olemassaolon ulottuvuus.
*
meri kirjoitti
'tästä ei taida päästä edes aassinsilloitse tai arvokajakilla tai käsitemelonnalla kysymykseesi saakka….'
I
Vertauskuvallista psykologisointia

Oletko meri kokeillut koskaan seiväshyppyä? Seipäällä riman yli. Kun olet pääsyt riman päälle, sinun on pakko irrottaa ote seipäästä. Vain tällä tavoin pystyt ylittämään riman eli pääset tavoitteeseesi.

Tärkeintä on kuitenkin se, ettei seiväs, joka mahdollistaa päämääräsi saavuttamisen voi koskaan seurata perässäsi, koska se pudottasi riman, jolloin päämääräsi jäisi saavuttamatta.

Näin on usein myös ihmissuhteissa. On pakko päästää irti, jotta voisi itse edetä. Traagista ehkä mutta vaihtoehtoja ei ole.

Johtopäätös: mitä ilmeisimmin olet joutunut kokeilemaan seiväshyppyä.

II
Kommenttiisi liittyvästä arvojen ja arvokantajien ongelmasta sen verran, että jos arvoja on ihan oikeasti olemassa, niin pitää tietysti kysyä, mitä ne todella ovat.

Implikoiko arvonkantaja, jollain tavalla arvon? Onko esimerkiksi elämä yhtä aikaa sekä ei-moraalinen arvonkantaja että moraalinen arvo?

Ilmeisesti et ajatellut näin vaan oletat arvot jollain tapaa annetuiksi (miten?) ja päättelet, että arvot sitten ohjaisivat meitä kohti 'oikeita' ihanteita.

Tosin heti perään kysyt johdonmukaisesti, onko mahdollista erottaa toisistaan oikeat ja väärät ihanteet (jotka siis ovat ikäänkuin arvojen korollaareja, seurannaisia).

Jos ei voida erottaa, niin koko keskustelu arvoista romahtaa. Mutta jos voidaan, niin tämä edellyttää jonkinlaista hyve-eettistä ratkaisua.

Arvot ovat kytköksissä perustaviin hyveisiin (ja paheisiin, joita tulee välttää), jolloin hyveet implikoivat oikeita ihanteita (siis itse asiassa arvoja).

Hyveet ovat ihmisen luonteen ominaisuuksia, joita voi kehittää ja jalostaa harjoittamalla niitä eli kasvattamalla ja sivistämällä itseään (Paideian periaate).

Tästä päädytään kahteen suuntaan:

1) Aristoteelinen näkemys: hyveet ovat ihmisen luonteenpiirteinä subjektiivisia=egoistisia - joskin samalla yhteisön kontrollissa ja palveluksessa tai 2) universaaleja: vapaus, veljeys, tasa-arvo ja kristilliset hyveet: usko, toivo, rakkaus, jotka ovat universaalien hyveiden uskonnollinen perusta.

Kumman suunnan sinä meri valitset?
*
Ensimmäisenä esittämäni kysymys siitä, implikoiko arvonkantaja jollain tapaa arvon tulee ratkaistua kummassakin tapauksessa, vaikkakin ensimmäisessä on edelleen vaarana ajautua a) subjektivismiin ja relativismiin, toisessa taas joko b') fundamentalismiin tai b'') sisällyksettömien ja teknis-proseduraalisten sopimuskäytäntöjen suohon.

Näin ollen vakaumukselliselle arvo-objektivistille jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi vain fundamentalismi - ehdoton maailmakatsomuksellinen ideologia.

Tiedän: Habermas ei tätä väitettä purematta niele, ei liioin Foucault - eri syistä vain, mutta pelastaudun heidän proteesiensa hakkurilta vetoamalla siihen, että kyseessä oli ajatuskoe...