July 7, 2008

Sandra of St.Mura - Harri Marstio & Folkswagen

Miksi surullinen kaipaus voikin olla näin käsittämättömän 'ihanaa'?

On toki totta, että Harri Marstion ääni hipoo liki shamanistisia ulottuvuuksia tämän iloisimman surun esiin loihtimisessa, ja on totta myös se, että Suhmuran Santraa voi pitää sekä säveleltään että sanoiltaan yhtenä hienoimmista hitaista valsseista, joita Suomessa on koskaan tehty.

Mutta silti - tämä Folkswagen-yhtyeen ja Marstion yhteistyönä syntynyt englanninkielinen versio tuntuisi olevan jopa enemmän kuin osiensa summa - jotain, jossa kiteytyy koko elämämme rakastettava surumielisyys tai sen surumielinen kaiho jonnekin menneeseen ja ikuiseen - jonnekin 'päivästä pois'.

Sanat eivät riitä. Vaikenen. Kuunnelkaa itse.
(Linkistä kiitos jälleen merille)
***
http://www.youtube.com/watch?v=ylhfDeU1SvM
Miksei tästä voisi tulla hittiä Englannissa? Retro rules.

Terho Könönen kertoo Suhmuran Santra -laulun synnystä seuraavaa:

"Kyllä Santra aikoinaan tavattiin. Kävin usein Hammaslahden seurojentalolla tansseissa kesäisin - meillä oli näet huvila siellä aseman seuduilla. Kerran todella sattui niin, että yhtä tyttöä saatolle pyytäessäni hän varoitteli jotain siihen päin, että 'Voi tokkiinsa, jalkojas siästä'.

Tyttö näes asui Suhmurassa... ja meidän huvilamme oli taas aivan päin vastaiseen suuntaan. Joten siinä olisi tullut nelisenkymmentä kilometriä saattomatkaa... Moinen pikkutapaus jäikin mieleen niin, että sitten asemasodan aikoihin muistui laulunaiheeksi.

1951 se sai julkisuutta radiossa ja pikku hiljaa pääsi koko kansan tietoisuuteen."

Tässä kappaleen tarjoilee Folkswagen-yhtye ja Harri Marstio uudelleen Hyvin Lämmitettynä. Käännöksen 'viäntäny' Susan Sinisalo.

***
Kun seurojentalolla tanssittiin,
Ja haitari haikeesti soi.
Oli tyttäret pyntätty retonkiin,
Ja kuukin kuin keltainen voi,
Niin pyysin mie korreinta suatolle piästä,
Tämä vastaa: "Voi tokkiinsa jalkojas siästä.
Niin pitkä matka, niin pitkä matka on suatolle Suhmuraan."

Niin Suhmuran Santra se yöhön män,
Minä silimäyksen perrääsä loin.
Tok' toiste jo ymmärsin enemmän
Ja pyörän mie matkassain toin
Mut Santra ei tullut, hän pysyttel poissa,
Kai Suhmuran puolessa äitinsä koissa.
Kun pitkä matka, kun pitkä matka oli suatolle Suhmuraan.

Mut oihan se Mantakin Mulosta
Niin sorree jo tok' sortiltaan.
Ei kiellellyt suatolle tulosta
Ei pyörtänyt kot'portiltaan.
Vaan pyörällä poski ol' poskea vasten.
Mulon Manta nyt mulla on äitinä lasten,
Kun pitkä matka, kun pitkä matka oli suatolle Suhmuraan.

Nyt Mantalle mattoja puistelen
Ja lapsia liekuttelen.
Myös Suhmuran Santraa mie muistelen
Ja iäneti näin uattelen:
No pithän tok' arvata, se siitä tulloo,
Kun lähteekin pyörällä suatolle Mulloon,
Ja pitkä matka, ja pitkä matka on suatolle Suhmuraan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suhmura

7 comments:

gud said...

hahah!haha..ahhaaha..ah

Anonymous said...

..jos santra muuttaakin mielessa

Rauno Rasanen said...

gud

Hymysi hyytyy vielä irvistykseksi. Ja sille kivulle sinä itse et voi yhtään mitään. Se kun tulee sinun sisältäsi pöljä.
Jos sieltä nyt mitään muuta löytyy kuin lämmintä, elähtänyttä rasvaa...

kille said...

mun rasvoista et tiia mittaaan

gd said...

no ehä mie naura jos ei se sovi, enka muutenkhan

Rauno Rasanen said...

kille

En tiia - mut arvaan.


gd

'no ehä mie naura jos ei se sovi, enka muutenkhan'

No saatha sie nauraa, jos sie haluut.

Mut mie sanon sit mitä mie haluun...

gudi said...

no kerro