Rakkaus raatelee...

Runonäyte Nietzschen Iloisesta tieteestä.

Theokritoslaisen vuohipaimenen laulu

(Naapurilleni Theokritokselle Syrakusassa)

Mahavaivoissa maata saan -
ja lutikat syövät.
Yläkerrassa tanssitaan!
Ne leikkiä lyövät...

Tytön lupaus olihan:
hän hiipisi luokse...
Kuin koira, ah odotan -
ei hiivi, ei juokse!

Minut niinkö sokaista
voi valhejuttu?
Hän suosiiko jokaista -
kuin kiimainen kuttu?

Voi häpeääni - Oi
tytön silkkien määrää!
Kai metsässä teutaroi
toki monta jäärää?

Minut odotus myrkyttää,
kun lemmin, ken lienet!
Niin nostaa hellesää
öin myrkkysienet.

Kuin kuolemansynnit - niin
nyt rakkaus raastaa...
Edes katso en eväisiin -
on sipuli saastaa!
*
Jo uupuu tähdet, kuu
pois mereen vaipuu
ja kaikki harmaantuu -
on kuolla kaipuu!