Tapahtui Kotkassa

Kirjoitettu kommentiksi merille Kalevi Hotasen päreessä Olemassaolon ulottuvuus.
*
meri kirjoitti:
koska olet kuuliaisesti siivonnut hymiön kielenviljelystäsi, voisin toimittaa sinulle hiukan seljajuomaa. ennen kuin huomaatkaan, rupeavat suunnattomat energiat rapisemaan niskaasi ja saat yhteyden andromedan tähtisumuun. voit jopa päästä argumentoimaan takkiraudan sanattomaksi zen-koaneilla.
*
Pakko tunnustaa, että en ihan oikeasti enää uskalla käyttää hymiöitä. Ja se on todellakin sun vika.

Mutta kai tämä sinun - toveri Meri - julistamasi hymiökielto on nyt jonkinlainen nemesis siitä, kun minä uskalsin kysyä nuorna miesnä julkeasti niiltä Kotkan taistolaistuttaviltani, että miksi aina sanotaan USAn imperialismi? Miksei koskaan puhuta työläisten imperialismista (tarkoitin kyllä NL:n politiikkaa Itä-Euroopan 'satelliittejaan' kohtaan)?

Arvaa loksahtiko niillä tovereilla summu auki, kun kuulivat näin 'järjenvastaisen' kysymyksen?

Siitä hetkestä arvoni aleni Kotkan taistelevan työläisnuorison rankijärjestyksessä paaria-luokan tasolle. Minua katsottiin joskus pitkään.
Miten noin fiksu ja jämerän näköinen tyyppi voi olla niin kertakaikkisen revari?

Minä mikään revari ollut. Mä olin eksistentialisti. Ja kuhan kyselin. Mutta siinähän se virhe olikin. Ei saa kysellä! Pitää uskoa, toistaa ulkoa opitut iskulauseet ja marssia. Ihan natsimeininikiä siis...

Ettäs tiedät. Ja tiedätkin.
*
Vai että seljajuomaa. Mä voin lähettää sulle vastalahjaksi Juicen Myrkytyksen oireet.

Kyllä kai naiset kaikki on vähän samanlaisia huuhaa-kouhottajia näitten luontaistuotteitten suhteen. Ja tantrajoogien. Ja energioitten. Ja telepatioitten. Elämä ja todellisuus kun on naisille niin mystistä ja sisäistä.

Nietzsche muuten kehotti sytyttämään sisäiset valot, jos ajatus on liian himmeä. Käytännön mystiikkaa tämäkin...(tässä pitäis olla hymiö).

Vähän mua naurattaa, kun kerron seuraavan muiston. Käytiin joskus -97 erään nimeltä mainitsemattoman S:n kanssa, johon olin jonkin kosmisen katastrofin seurauksena rakastunut, eräässä Kotkan luontaistuotekaupassa.

Pakko oli mennä sinne kauppaan, kun eli parisuhteessa. Parisuhteessahan miehet on niinkuin eräänlaisia koiria, joita naiset taluttaa ympäri kauppoja ilman mitään organisoitua suunnitelmaa tai tarkoitusta. Lisäksi miehet on käytännöllisiä naisille siinä mielessä, että ne jaksaa kantaa enemmän tavaroita kerralla.

No - me siinä S:n kanssa katsomaan luontaishuumekaupan valikoimaa. Viimein mä loihe lausumaan aika kovalla äänellä ja ilman mitään harkintaa: mutta näähän on täyttä humpuukia!

Myyjättäreltä oli kääntyä silmät nurin ja hän voihkaisi: 'Ei - eihän täällä nyt humpuukia myydä. Kaikki on testattuja tuotteita' jne jne.

S. katsoi minua myrkyllisesti. Vähän hävetti. Kaipa sieltä kaupasta sitten jotain hemmetin sudenkorennon peräsuoliuutteesta tehtyä lotionia ostettiin. Kalliilla hinnalla. Sääliksi kävi. Sudenkorentoa.

Ja se kotimatka sitten. Että minä en osaa käyttäytyä ihmisten joukossa! Että minä olen niin vulgaari, huonotapainen ja rivosuinen! Onneksi ei ollut sentään ketään opettajakollegaa samassa kaupassa!

Muuten. Ja tämä on totta eikä mikään pakinoitsijan pagina. Kaksi kuukautta myöhemmin se kauppa oli lopettanut toimintansa. Koin syyllisyyttä - taas kerran elämässäni.

Että se niistä luonnontuotteista.
*
En mä taida enää riidellä takkiraudan kanssa, kun se heltyi kertomaan mulle, että se on isin tyttö. Sydämeni suli siihen paikkaan.

Täytyy keksiä jotain muuta kiusaa...