I
Kuvitellaan todellinen tilanne.
Pariisi 1980-luvun puoliväli. Noin 35-vuotias Slavoj Zizek kävelemässä levottomasti huoneessaan, kääntyilemässä pää hiestä märkänä heitellen hikisiä liinavaatteita lattialle, istumassa sohvalla pää alaspäin, kädet niskan takana, epätasaisesti kulkeva hengitys, harhaileva katse, epätoivoiset huokaukset, pelko tarttua puhelimeen, kalvava mustasukkaisuus, mahdottomuus rakastaa sitä, johon on rakastunut.
Zizek on ajaunut oidipaalisen draaman keskiöön. Hän on toivottomasti rakastunut isähahmonsa, sen aikaisen professorinsa vaimoon ja elää yökaudet itsemurhan partaalla, surrealististen, perverssien fantasioitten tehdessä hakkelusta - ei ainoastaan hänen tunteistaan vaan myös hänen ylivertaisesta älystään.
Isää (professoria) ei voi tappaa. Äitiä (hänen vaimoaan) ei voi saada. Katseen ja ajatuksen pitää suuntautua muualle.
Kaikista varotoimista huolimatta rakkaus tuli yllättäen, täysin tahdittomasti, mitään ilmoittamatta tai kysymättä, viattomaan kirjeeseen suljettuna - tungettelevan epäkohteliaasti kuin serkkunsa kuolema.
Olet aseeton, sinut riisutaan alasti maailman, ihmisten ja itsesi edessä. Päädyt nöyryyttämään ja häpäisemään itseäsi, kaikki nauravat sinulle: noinko sekaisin se nainen on tuon miehen pään saanut? Eihän se ole mikään mies vaan säälittävä raukka. Hoitoon joutaa - ellei sitten suoraan telkien taakse. Potentiaali murhaaja.
Zizek hengittää syvään ja tiheästi. Lukee psykoanalyysia, muutama vuosi aiemmin kuollutta toista, ehkä biologista isääkin suurempaa isäänsä: psykoanalyytikko Jacques Lacania. Alkaa syntyä teoriarypäs, lahtökohta mielen, kielen, seksuaalisen halun ja fantasian sekä ideologian suhteesta.
Vähitellen Slavoj toipuu kutsumattoman ja miltei väkivaltaisen vieraansa käynnistä. Mutta vaikka hän ei menetä kykyään ja haluaan rakastua ja rakastaa, niin jotain on perusteellisesti muuttunut hänen suhteessaan Rakkauteen. Love is Evil! (ks. video)
Zizekistä tulee eräänlainen kävelevä contradictio in adjecto: vitsiin laukeava ristiriita, rakastunut ironikko (Kierkegaard) ja intohimoinen kyynikko (Nietzsche): mies, joka valjastaa rakkauden, halun ja luomisen elementit hegeliläisen ristiriidan ja negaation logiikan käyttöön Lacanin toimiessa 'terapeuttisena' Neuvonantajana - ikäänkuin suurimapana Mentorina sille, miten tätä fantasmaattista 'halukonetta' (Deleuze) eli ihmistä, tulee ymmärtää:
http://www.youtube.com/watch?v=TJPhA9TGRls&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=U3x5X67OWj8&NR=1
II
Nyt käännämme katseemme toisaalle. Kanaalin tuolle puolen. Viehättävän kartanon vehreään puistikkoon on rakennettu pieni puutarhamaja, jonka pöydän ääressä istuu tip top säntillisen näköinen pariskunta. Pingottuneen jäykästi tuolissaan istuva mies tuijottaa naista huulet tiukasti yhdessä, hymyillen hieman väkinäisesti joskin mielihyvää katseessaan.
Mies on runoilija Thomas Stearns Eliot. Nainen on hänen vaimonsa, jonka kohtaloksi tuli lopulta sairastua psyykkisesti loppuiäkseen, mutta jota Eliot ei koskaan jättänyt, vaikka suhde olikin hänelle paitsi äärimmäisen rakas myös ajoittain äärimmäisen raskas..
Tiukkapipoinen konservatiivi, moralisti ja kielellinen nero sekä persoonallisuudeltaan yhtä valloittava kuin epävakaa nainen: yhdistelmä, joka saa jopa jokaisen amatööripsykoanalyytikon höristelemään korviaan.
Mies kuvailee tuntemuksiaan kuin olisi kirurgin veitsellä siivuttamassa omaa emotionaalista jännitettään, joka samalla kuvastaa parin välillä vallitsevaa hektistä suhdetta.
Eräässä runossaan Eliot kirjoittaa mitanneensa koko elämänsä teelusikoilla, ja sitä hän tavallaan tekee tässäkin: intohimo leikellään, paketoidaan ja käsitellään huolellisesti ja varovasti ikäänkuin se olisi räjähdysaltista dynamiittia. Mitä se tietysti onkin.
En voi olla hymyilemättä huulet mutrussa kuin lasten leikkejä katsellessa, kun kuvittelen mielessäni tämän parin kohtaamisen. Vain Eliot voi kuvata eroottisen rakkauden tunteen hysteerisen olemuksen näin kuivan asiallisesti pystyen silti välittämään tuon tahdottomasti vapauttavan ja yhä silti oudosti pakottavan jännitystilan, joka rakastavaisten välillä vallitsee.
Hysteria
As she laughed I was aware of becoming involved in her laughter and being part of it, until her teeth were only accidental stars with a talent for squad-drill.
I was drawn in by short gasps, inhaled at each momentary recovery, lost finally in the dark caverns of her throat, bruised by the ripple of unseen muscles.
An elderly waiter with trembling hands was hurriedly spreading a pink and white checked cloth over the rusty green iron table, saying:
"If the lady and gentleman wish to take their tea in the garden, if the lady and gentleman wish to take their tea in the garden ..."
I decided that if the shaking of her breasts could be stopped, some of the fragments of the afternoon might be collected, and I concentrated my attention with careful subtlety to this end.
***
http://actuspurunen.blogspot.com/2008/03/slavoj-zizek-ja-ideologian-jumalallinen.html
http://en.wikipedia.org/wiki/T._S._Eliot
http://www.gutenberg.org/dirs/etext98/tsepm11.txt
3 comments:
Luin, palaan nyrkkeilyareenalle heti kun saan uudet hampaat.
HG
Uudet hampaat? Siis mitä?
En se minä ollut. En minä ole fyysisesti pahalla tavalla väkivaltainen.
Varsinkin jos vertaa siihen, miten väkivaltainen olen henkisesti.
Kai olet tämän asiaintilan jo ehtinyt huomata.
Olet 100% mies - sen tajuan. Se ei tee asiaa ollenkaan helpompaa, että olen 100% nainen vaikka pissin ja sen semmoista minkälaisissa kertalähetyksissä vaan. Se on vain poweria ja sitä habaa tarvitaan kun aikoo sotia miestä vastaan tai miehen rakentamalla rintamalla. Mies voittaa muuten aina: femakoille pitää siis teettää uudet munat eikä uudet hampaat. Onneksi en ole femakko. Minä en todellakaan halua, että miesten munat poltetaan roviolla: mistäs me naiset sitten hihtetään? Naiseuden sala on siis monenlaista heilahtelua: aina siveyden siistemmästä osasta sen likaisempaan ja rahvaisempaan osaan.
Mutta silti voin rauhoittaa sinua RR ennenkuin menetät uskosi tai makusi minua kohtaan: oikeassa elämässä olen siisti ja nättikin; ja todella puhdas (koska lapsena sain aina kuulla että olin paskanen niin otin opiksi: en ole).
Puhe pahasta ja puhe hampaista on siis metafoorallisestikin aina kiinnitetty mielikuviin ja niitten järjettömiin suhteisiin. Ja se suhde mikä sinulla saattaa vallita ei ole ehkä monen muun tai minun. Mutta se ei tee sinua ollenkaan vähemmän kiinnostavaksi: on vain yksi mies, joka sinut voittaa: HÄN:
jolle jo ehdin itseni antaa. En vaan tiedä, ottiko hän ikinä kiinni ja koppiin?
Post a Comment