Kommentti uskonnollisesta musikaalisuudesta

Kirjoitettu Petri Järveläisen päreeseen "Jumalan nimi 2"
(Lisäys klo: 21.00)

I
petri kirjoitti
Ei ihminen välttämättä mikään uskonnollinen ihminen ole. On ihmisiä, jotka eivät ole uskonnollisia. Oikeanpaa on sanoa, että ihmisen mielenrakenteessa on piirteitä, joiden takia ei ole hänen ihmisyytensä vastaista olla uskonnollinen.
Kaikki eivät ole. Kaikilla ei ole sävelkorvaa. Kaikilla ei ole uskonnollisuutta.
*
Entäs sitten jos jotkut innokkaat 'erehtyvät' halutessaan laulamaan, vaikkeivät osaa (ja pilaavat sillä tavalla kuoron ääniharmonian)?

Entä jos kirkkoon kuuluu ihmisiä, jotka ovat uskonnollisuudesta yhtä kaukana kuin orgaaninen aine on epäorgaanisesta?

Miksi nämä ihmiset sitten ylipäätään kuuluvat kirkkoon? Mitä he siellä oikein tekevät, jos eivät ole lainkaan kiinnostuneita 'lajista' sinänsä. Enintään ehkä pelkkää huvittunutta uteliaisuuttaan (osuukohan nyt pilkka epäsuorasti omaan nilkkaan?)
(Ks. PS)
*
Mutta en sano, että uskonnollisuuden suhteen 'lahjattomat' eivät saisi kuulua kirkkoon, joskin on selvää, että esimerksi kuulantyöntäjä, joka pannaan hyppäämään seivästä on pikemminkin koominen, säälittävä ja - mikä olennaisinta allegoriani kannalta - jopa 'turmiollinen' tapaus itse lajin ja sen kehityksen kannalta.

Tarkoitukseni on tietenkin kysyä, onko meillä mitään mittaria tässä uskonnollisuutaipumusasiassa. Ja kuka sen mittarin kalibroisi? Kenellä sen tuloksia ylipäätään olisi oikeus tulkita?

Tutkimuksen etiikan mukaan tämän tieteellisesti legitimoidun uudenlaisen inkvisition proseduuri tuskin kuitenkaan eroaisi oleellisesti aiemmista käytännöistä: tutkija mittaa, piispa arvioi tuloksen, poliisi hoitaa toimeenpanon.

II
No - onhan paholainen aina osannut naamioitua erinomaisesti hyveen kaapuun - vrt. esim. renessanssipaavien, jotka olivat lähes kaikki tyynni rikollisia irstailijoita (esim. Borgioitten suku), ansiot taiteen mesenaatteina.

Mutta onko nyt niin, että nimikristitty, joka viis veisaa kirkon sanomasta, on kirkolle tarpeellinen pelkästään taloudellisista ja imagosyistä - valtapoliittisesti?

Sellainen 'reaalipolitiikka' on mielestäni kyllä itse Saatanasta, mikäli pidetään Uuden Testamentin perussanoma tiukasti mielessä: ketään ei pyritä käännyttämään pakolla eikä ketään poissuljeta minkään 'rasistisen' kriteerin perusteella (en ota kantaa siihen, mikä olisi tuo rasistinen kriteeri - olen neuvoton sen suhteen).

Mutta silti kaikilla pitää olla velvollisuus osallistua vilpittömästi ja intensiivisellä mielenkiinnolla kristinuskon sanoman sisäiseen pohdintaan.

(Jo tuon sisäisen pohdinnan vaatimuksen mittaamisen ylenmääräisen hankaluuden takia on selvää, että se, joka pystyy puheena olevan uskonnollisuusmittarin kehittämään, saa ilman muuta automaattisesti Nobelin palkinnon.)

Vai onko niin - kuten muistan Matti Myllykosken, tuon vielä kymmenen vuotta sitten puolivallattoman, teologiamme Elviksen todenneen, että 'Jeesuksesta riittää kyllä kaikille'.

Siis niillekin, jotka eivät näe hänessä mitään muuta kuin erään roomalaisen sotilaan ja kokemattoman juutalaisen teinitytön satunnaisesta kohtaamisesta syntyneen äpäräpojan? Kapinoitsijan, joka mätäni joukkohautaan?

Sen vuoksi kysyn vielä kerran: mitä tällaiset ihmiset tekevät kirkon piirissä? Jotain lapsillekin sallittua sosiaalipornoako he ovat tulleet sieltä etsimään?

Asiahan ei minulle kuulu, mutta minä vaan kysyn.
*
Ennenkuin eräät kirkon asioista erittäin hyvin perillä olevat tahot tulevat vaatimaan lynkkaustani, korostan, että en missään kohtaa edellistä kommenttiani implikoinut minkäänlaista eksklusivismia - en myöskään inklusivismia. Mieluumminkin jonkintyyppistä pluralismia.

Joka luokittelee minut ekslusivistiksi, osoittaa kyllä omaavansa kykyä luovaan mielikuvitukseen - joskin - jälleen kerran - rationaalisen harkinnan kustannuksella - olkoonkin, että hänen pyrkimyksenään on hahmottaa ajatukseni binaarisesti.

Lisäys
Jottei minua jälleen leimattaisi pelkäksi tyhjänpuhujaksi, niin täytynee antaa edellä mainitulle 'binaristille' jonkilainen vihje siitä, mikä on utopiani kaikenkattavan ja kaikkihyväksyvän kirkon luonteesta toimivana organisaationa.

Sen tulisi olla eräänlainen versio katolisen kirkon jesuiittalaitoksesta: mafiaorganisaatio, jossa jokainen kuuluu syntymästään saakka mafian piiriin, mutta saa kuitenkin henkilökohtaisesti ajatella - joskus jopa tehdä - mitä lystää. Pääasia, että ei riko lakia (tästä seuraa ongelmia - tiedän kyllä).

Muuten jokainen voi siis olla melkein kuin se emansipoitunut Ellun kana, kunhan vain lähettää kerran kuussa kohtuullisen 'suojelu- ja pelastuspalvelumaksun' kirkon tilille.

Tällä tavoin pystytään ylläpitämään toimivaa yhteisöllistä organisaatiota, joka huolehtii kaikista kirkollisista biletyksistä, hallinnoi salaista poliisia, mutta ei kuitenkaan puutu yksilöiden ajattelun- ja sananvapauteen kuin niissä tapauksissa, jolloin joku yrittää kumota legalisoidun kirkkopoliittisen status quon.
MOT.

PS.
'Neutraalit' (etten sanoisi androgyynit) ja/tai ateistiset uskontieteilijät ovat asia erikseen, mutta eikö tieteen etiikka jo alunperin vaadi, ettei pidä sitoutua/samaistua tutkittavaan kohteeseen liian elämyksellisesti, koska lopputuloksena on ideologiaa eikä tiedettä?

Siten uskontotieteilijä(kin) tieteilijänä on pelkkä kone, joka vain rekisteröi, ei tunne - ehkei edes ajattele.

(Hermeneutikkojen suut suljen tässä kohtaa vähäksi aikaa laastarilapulla. Sulkeistamiseksi sitä filosofiassa kutsutaan.)

III
Petri kirjoitti:
Rauno
Kysymys siitä, pitäisikö kirkon jäsenten tai kirkossa käyvien ihmisten olla uskonnollisia on eri kysymys kuin se, että onko jokainen ihminen uskonnollinen. Kantani on tämä: Vastaan molempiin kysymyksiin kielteisesti.

Rauno Rasanen kirjoitti...
Ihan totta puhut.

Minä vain halusin vääntää hieman puoliväkisin absurdisti kysymyksen, joka implikoi ajatuksen, että jos kirkko voi ottaa jäsenikseen kenet tahansa, se ei periaatteessa eroa teatterista (so what kysytte...no - kysykää vaan - en vastaa).

'Toimiva' ratkaisu tälle 'karnevalistiselle' everythig goes vaihtoehdolle on vähintäin yhtä absurdi kuin kysymyskin eli esittämäni versio jesuiittamafiaorganisaatiosta', jossa kaikille taataan uskonvapaus, jota kuitenkin kontrolloidaan ikäänkuin näkymättömän Panoptikon-kirkon 'tornista', jolloin taataan uskonnollisen organisaation pysyvyys.

Käytännössähän tämä on ideologinen kauhukuva - mutta ei kuitenkaan fundamentalistinen kauhukuva, koska mafiakirkko ei välitä siitä, mihin yksilö henkilökohtaisesti uskoo. Pääasia, että hän maksaa veronsa ja noudattaa lakia.

Kyseessä on absurdi yritys ratkaista uskontopluralismin ongelma, joka ikäänkuin dekonstruoi uskontojen tunnustuksellisuuden pelkäksi peliksi tai retoriikaksi, mikä minun mielestäni merkitsee uskontojen kuolemaa vakavasti otettavina 'tunnustus- ja uskomusjärjestelminä'.

Näin tuskin käy, joskin suunta on nähtävissä.

Mutta selvää on, että jatkuvan pluralisoitumisen päässä odottaa joko uskontojen katoaminen (well lost?), fundamentalismi tai esittämäni 'Näkymättömän organisaation silmä', pseudoteokratia, joka ei puutu yhteiskunnan asioihin, ennenkuin ihmiset alkavat protestoida sitä, että he joutuvat maksamaan suojelu- ja pelastusrahaa 'korkeimman voiman' edustajalle.

Tää on oikeastaan perimmältään hobbesilais-benthamilaisen kauhu-utopian parodia - mutta ei suoranaisesti Orwellin 1984.