Kirjoitettu kommentiksi Vaarin kommenttiin edellisessä päreessäni Mummon kanssa suunniltaan.(Kielimafia muisti huomauttaa -59 Morganin kohtalosta. - ks. PS. - Lisäys Klo: 17.30)
*
Hehheh. Aika hyvä vastine. Myönnän. Kieltämättä nauratti.
Mutta.
Eniten mua tosin nauratti se, kun heiluttaessasi kättäsi Mummolle, joka jäi istumaan kanssani kirjaston kahvioon, kaikkien katulamppujen silmät jämähtivät kiinni ripsistään, ja ne lopettivat vilkuttamasta sinulle - toisin sanoen sammuivat.
Valojen sammuttua et nähnyt enää kunnolla eteesi. Niinpä liukastuit naurettavan turhamaisen maailmamiehen elein ja eteesi katsomatta kävellen jonkun pikkutytön kirjaston portaille heittämään banaaninkuoreen ja lennähdit suoraan torille maatalousnäyttelyn ajaksi tuodun hymyilevän leikkuupuimurin kitaan.
Onneksi? se ei ollut juuri silloin käynnissä - ainakaan täysillä.
Kun sinut vihdoin saatiin ulos leikkuupuimurista, oli jo pilkkopimeää, eikä puimurikaan enää hymyillyt, koska olit runtannut sitä turpaan ahterillasi.
Surullista. Me olimme M:n kanssa seuranneet suurella mielenkiinnolla pelastusoperaatiotasi kahvion ikkunasta jonkun aikaa varmistuaksemme, ettei puimurille käynyt kovin kehnosti.
Kamelinkarvatakkisi oli mennyttä. Siitä saisi enintään perslämmittimiä vanhoihin Ladoihin, joita itäauto-friikit yhä keräilevät.
Lierihattusi muistutti silkkistä frisbeetä, ja sen teksti Raydon&Son olivat kurtistuessaan ja vääntyessään muodostaneet anagrammin Say no no D&R. Mitä lienee viestinyt mummolle?
Hattusi vaakuna toi mieleen siivoamattoman vessan pöntön alakannen myös värinsä puolesta.
Siisti iltapäiväpukusi oli silppuutunut puimurissa Halloween-kuosiin satojen kangasliuskojen lerpattaessa kevyessä tuulessa muistuttaen jokaisen omahyväisen snobin karvaasta kohtalosta elon tien jossain päässä.
Pelleksi tulee juuri se, ken sitä eniten pyrkii välttämään lappusilmäisellä ja korskealla tyylittelyllään.
Woolson-paitasi väri muistutti etäisesti joko oksennusta tai Etnan purkauksen laavaa. Ilmeisesti se on tulevan kevään uusinta hottia, lohkaisin M:lle, joka hymyili kainosti minulle.
Silkkiliinasi oli lentänyt paikallisen lipputangon päähän, jossa se juhlisti katastrofisi juhlapäivää sen ansaitsemalla tavalla.
Le Soiristasi oli jäljellä vain kontaktipalsta.
Tulisit vielä tarvitsemaan sitä, totesin hieman väsyneesti hymyillen M:lle, jonka kanssa astuimme taksiin ja häivyimme takavasemmalle - rennosti ja huolettomasti toisiamme hyväillen.
PS.
Jäi sanomatta, että -59 Morganisi oli hakattu huligaanien toimesta pesäpallomailoilla täysin paskaksi. Se oli niin lytyssä, että sattumalta tilaisuudessa piipahtanut Kiasman johtaja jopa tiedusteli, josko paikalla on kuuluisakin tilataiteilija uusine innovaatioineen. Vihjaisin hänelle, että kyseinen innovaattori yrittää juuri päästä Guinnesin ennätysten kirjaan ryömimällä toimivan leikkuupuimurin läpi.
Tämäkös kovin johtajaa kiinnosti, mikä sai M:n nauramaan puuhkaansa, jottei olisi tullut aivan hysteeriseksi. Iskipä M. mulle silloin oikein silmäänsäkin. Nokkela kun olen. Ja fiksu. Ja luova. Ja...
