Biologiaa ja retoriikkaa

Kirjoitettu kommentiksi mika sipuran päreen Ihminen on pohjimmiltaan ihminen (26.11) kommentteihin.
*
Esko Heimonen kirjoitti mm.

Tämä (Mika Sipuran) kirjoitus selvensi mukavasti käsityksiäsi geenivalinta vs. ryhmävalinta -keskustelussa. "Darwin-sodissahan" nämä "valinnan yksiköt" asetettiin jopa vastakkain. Gould kaiketi käsitti "ryhmällä" melko poissulkevasti kokonaisen lajin, ja vähätteli adaptaatiota sillä varjolla, että pitkällä juoksulla biodiversiteetin kehityksen suunnan ratkaisevat sukupuutot. Paleontologina kun hänen mielestään evoluution tärkeimpiä kysymyksiä ovat esim. se miksi dinosaurukset katosivat ja nisäkkäät lähtivät kukoistukseen. Huomionkipeään tyyliin Gould alkoi tällöin alleviivata "sattumaa" ratkaisivimpana evoluution mekanismina (gradualismi ei osaa ennustaa sukupuuttoja). Dawkins taas alleviivasi edelleen perinteistä darvinistista mekanismia, ja oli sitä mieltä että mielenkiintoisin kysymys evoluutiossa ovat sopeutumat. Siitäkös tyhjänpäiväinen sota syntyi.
*
Rauno Räsänen kirjoitti

'Genotyyppien on saavutettava evoluutivisesti stabiili suhde geenivalinnan kautta ennenkuin yhteistyöstä tulee aidosti vakaa strategia.' (Esko Heimonen)

Annas yksi käytännön esimerkki tästä 'saavutuksesta', niin maallikkokin ymmärtää, mistä on kysymys - etenkin altruismin soveltuvuudessa/'käyttökelpoisuudessa' ryhmävalintaan nähden.
*
Esko Heimonen kirjoitti

Maallikko olen muuten minäkin.

En itse asiassa korostanut ryhmävalintaa altruismin perustana vaan juuri päinvastoin.

Mitä tulee evolutiivisesti stabiileihin strategioihin -- lienet lukenut Dawkinsin esikoisen (Geenin itsekkyys)? Peliteorian mukaisten mallien pohjalta pidetään sinänsä ymmärrettävänä, miksei reviireistä tapella aina verissä päin, miksi klaanin tai populaation sisäisistä "sopimuksista" pääsääntöisesti pidetään kiinni ja miksi urokset eivät aina lennä kukasta kukkaan. Syyksi riittää geenin itsekkyys, eikä solidaarisuutta ryhmää kohtaan tarvita. Itse asiassa, mikäli lempeys palautuisi pelkkään solidaarisuuteen (ryhmävalintaan), se olisi altis opportunismille
*
RR

'En itse asiassa korostanut ryhmävalintaa altruismin perustana vaan juuri päinvastoin.'

No - minun lausemuotoilustani voi päätellä kumminpäin haluaa (kyseessä oli tiedollisesti epävarman retorikon kikka ;)

Mutta geenin itsekkyys siis 'määrää' ikäänkuin 'sisäisen' kausaation?! voimasta, että kaikki lauman urokset eivät yritä paritella lauman (ei kai tässä tapauksessa nyt ryhmästä voida puhua) kaikkien naaraiden kanssa, kun urosten välinen hierarkia on tappeluksien kautta selvitetty ja Alfauros rulettaa - ja näin tapahtuu juuri siksi, että tämä 'haaremimalli' toimii parhaiten lauman eloonjäännin ja lisääntymisen kannalta.

Ei tää kyllä päde tietyihin apinapopulaatioihin, joissa jotkut gigolot vetää aina salaa välistä, jos vain naaras suostuu - eikä siinä ole tietenkään kyse naaraan alruismista - eihän?

*
Olen lukenut melko kattavasti Frans de Waalin Hyväluontoinen : oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä.
Se on hyvä kirja, muttei siitä vielä saanut tolkkua, miten Waalin tuloksilla voisi pätevästi ja uskottavasti selittää oikean ja väärän periaatteiden kehitystä ja eroa ihmisellä, hyvän olemusta tai vapauden ja tasa-arvon välistä jännitettä ihmispopulaatioitten kulttuurisesti differentoituneessa maailmassa.
Eikä Waal sitä kyllä itsekään väittänyt selvittänensä vaan, että paljon on vielä tutkittavaa, jotta asia selkenisi.

Kiintoisa kytkentä naturalistiseen lähtökohtaan eettisten perusarvojen selittämiseksi löytyy filosofi Charles Taylorilta.
Hän käyttää termiä gut-reactions, joista ns. perimmäiset hyveet ihmisryhmässä alunperin saavat alkunsa. Kyse on siis liki viskeraalisista ('sisäelimiin liittyvistä') tuntemuksista, joiden pohjalta erotellaan hyvä ja paha, oikea ja väärä, niin että se palvelisi ryhmän säilymistä ja koherenssia.
Kyse on tietenkin ensisijaisesti eloonjäämisen turvaamisesta ja siihen liittyen perustarpeitten tyydyttämisestä ryhmässä.

Tämä varsin altruistiselta vaikuttava lähtökohta on iskostunut ihmisen tajuntaan tuhansien vuosien evoluution aikana.

*
En ole tottunut operoimaan näillä käsitteillä. Tuon mainitsemasi Dawkinsin Geenin itsekkyyden samoin kuin Sokean kellosepän olen käynyt melko kursoorisesti läpi, joten liikun todellakin aika harmaalla alueella, mitä tulee omaan tietomäärääni ja ymmärryskykyyni biologiasta.

Ylipäätään tunnen näitä asioita vähän esim. sinuun tai Mikaan verrattuna, mutta ne kiinnostavat minua, koska haluan saada tokkua siihen, miten biologiassa päätellään ja mitä. Tämä intressi tosin on filosofista laatua.

*
Gradualismin ja sattumateorian konfliktiin olen tutustunut Dawkinsin kirjojen ja eräitten referaattien kautta. Se saattaa todellakin olla paljon melua asetelmasta, jonka ei viime kädessä tarvitse olla jompaa kumpaa vaihtoehtoa poissulkeva.

Sattuma voidaan selittää asteittaisuudessa tapahtuneeksi hyppäykseksi, mutta ennenkaikkea sen vuoksi, että meiltä puuttuu toistaiseksi tarpeeksi evidenssiä esimerkiksi dinosaurusten sukupuuton syistä.

Tämä kanta on varsin optimistinen tiedon kasvun suhteen, ja siinä painotetaan, että tiedon aukkoja ei tule täyttää mystifioimalla tapahtunutta.
Evoluutiossa tapahtuneet 'hyppäykset' voivat helposti näyttää selittämättömyydessään sattumilta, jotka puolestaan saattavat toimia esim. älykkään suunnittelun kannattajille omien näkemysten perusteluna.

Mutta Dawkinsillehan tällainen päättely on ilmeisen virheellistä, koska se ei perustu tieteelliseen tutkimukseen vaan pelkkiin ideologisiin hypoteeseihin.

Vaikka Gould puolusti sattumateoriaa, niin ei hän ymmärtääkseni tinkinyt tuumaakaan evoluution geneettisestä perustasta.
Dawkinsin mukaan tämä kiista oli tosiaan näennäinen, ja aiheutti lopulta melko keinotekoisia väärinkäsityksiä.

Kuten kirjoitit: 'Siitäkös tyhjänpäiväinen sota syntyi'
*
PS. Maallikko olen muuten minäkin. Sitä en kyllä ihan heti usko..;)