November 30, 2007

When your life is out of joint

Kirjoitettu vastaukseksi mercedeksen kommenttiin edellisessä päreessäni 'Ne tekevät sen itse'.
(Pieniä muutoksia tekstin loppupuolelle tehty + Lisäys klo: 18.00)
*
mercedes sanoi...
..turvallista kokea itsns' pelastetuiksi keskell' hyvinvointia...
cannot see the point:)

RR

Okei. Hae uusi kalja. I can see your point indeed ;)
*
Ajatus pelastuksesta ja sen tarpeesta syntyy eksistentiaalistyyppisten mitättömyyden ja syyllisyydentunteiden (Ihminen on pelkkä ajatteleva ruoho/Pascal), ahdistuksen, epätoivon, ikävän ja kaipuun kokemuksista.

Paksu tilipussi, komea asunto, kotiteatteri, täysi baarikaappi, superpizza kymmenellä täytteellä ja hyvä parisuhde (mieluummin kaksi) voi vähän aikaa pitää nuo kiusalliset tunteet loitolla, mutta entäs kun kaikki maallisen lohdutuksen, huumautumisen, nautinnon ja viihdytyksen konstit on käytetty?

Kun krapula, häpeä ja apaattinen arki painaa päälle.

Pahinta on, jos ne tulevat yhtäkkiä puun takaa - ilman varoitusta ilkkuen: elämäsi on turhaa, pelkkää loputonta nautinnon perässä juoksemista, eikä halusi koskaan tyydyty lopullisesti!
Elät oravanpyörässä, olet pelkkä pelle ja marionetti: halujesi säälittävä orja!

Sitten päätät ryhdistäytyä ja sinusta tulee eettinen. Alat elää hyveellisesti ja pohdit järkevästi, mikä on oikein ja väärin, mikä on hyvää ja kaunista. Pohdit, miten elää hyvää elämää ja miten maailma ja ihmiset tulisivat paremmiksi.

Lopulta kuitenkin huomaat, että järkesi on ajautunut paradokseihin, umpikujiin ja käytännön todellisuudessa vallitsevien vääryyksien kauhistelemiseen, ja joiden poistamiseen sinulla ei riitä älyä eikä enää oikein tahtoakaan.

Ja jos olit jo ehtinyt kokea älyllistä ylemmyydentunnetta oppineisuudestasi ja oikeamielisyydestäsi, niin nyt kuulet selkäsi takaa ivanaurun kuten Jean-Babtiste Clamence Camus'n romaanissa Putoaminen.
Retorinen nokkeluutesi ja viisautesi paljastuu sinulle nyt vain narsistiseksi kulissiksi - omahyväisyytesi rappeutuneeksi imagoksi, jota et enää kykene ylläpitämään vailla kuvotusta.

Mitä sitten teet, kun nautinto ei enää anna tyydytystä tai tekee sinusta pelkän addiktin, joka välttämättä ja pakonomaisesti tarvitsee päivittäisen 'huumeannoksensa'?

Mitä sitten teet, kun järjen kauniit teoriat ja selitykset alkavat kumista onttouttaan sisällyksettöminä ja kertakaikkisen keinotekoisina, tunteistasi ja elämästä vieraantuneina, peräti ristiriitaisina ja klisheemäisinä, omassa loogisessa todellisuudessaan elävinä zombieina, jotka ovat vain kuollutta muotoa?

Entä sitten, kun se intellektuellin rooli, jota olet irstaasta elämästä irtipäästyäsi esittänyt kaikki nämä vuodet, murtuu kuin korttitalo yhdestä sormen näpäytyksestä?

Mitä sinä teet, kun olet menettänyt tämän kaiken? Kun ne saranat, joiden varaan elämä ja sen tarkoitus on kiinnitetty pettävät? When your life is out of joint - Hamletia mukaillaksemme.

Olet lopulta kadottanut itsetuntosi, kykysi nauttia, kykysi luottaa etiikan järkeviin teorioihin - sanalla sanoen koko sen perustan, joka on pitänyt yllä eksistentiaalista luottamustasi elämään ja antanut sinulle varmuuden tunteen.

Mitä sinä teet, kun olet jäänyt täysin yksin, eikä kukaan voi lohduttaa, koska sinä et kykene ottamaan lohdutusta vastaan saatikka luottamaan kehenkään?

Ikäänkuin elämä olisi sinut pettänyt.

How does it feel
How does it feel
To be on your own
With no direction home
Like a complete unknown
Like a rolling stone?

(Bob Dylan; kertosäe)
*
Pelastus. Onko sitä? Keskellä täydellistä (jos sellaista ylipäätään voi olla olemassa) onnea ja hyvinvointia? Ei varmasti ole. Eihän sitä siellä tarvita. Mutta silloin kun kaikki on menetetty epätoivoon asti edellä esitetyssä mielessä, vain toivo jää jäljelle niin sardoniselta (kts. PS.) kuin tämä kuulostaakin.

Toivo on pelastuksen välttämätön edellytys, usko sen riittävä edellytys ja rakkaus näiden kahden seuraus.

Lisäys

Edellinen tarkoittaa, että usko synnyttäisi toivon ja rakkauden, mutta tämä kuulostaa liian rationalistiselta.

'Yhtälö' voidaan esittää päinvastoin niin, että rakkaus on uskon lähtökohta, toivo rakkauden aikaansaama assentti eli suostumus ja usko sen 'tiedollinen' päämäärä.

*
Tämä - mercedes - oli edellisen 'tarinan' opetus ja samalla vastaus kysyvään ihmettelyysi.
*
PS. Sardoninen, ivallinen. Sardoninen nauru: naurulihasten kouristuksenomainen supistuminen ja siitä johtuva naurunilme ilman minkäänlaista varsinaisen naurun syytä.
(Pieni tietosanakirja - http://runeberg.org/pieni/4/0013.html)

PPS. Päreen perusidea on vapaa sovellutus Kierkegaardin esteettisen, eettisen ja uskonnollisen olemisen tason problematiikasta sekä niiden eräänlaisesta hierarkiasta ja prosessoitumisesta.

2 comments:

get off! said...

niini jos ihminen nyt vaan kertakaikkiaan voi hyvin miksi saarnata eksistentaalista romahdusta

mutta kiitos kaljasta se olikin viileämpi

rakkaalle poliitikolleni toivoisin että hän tajuasi oravanpyöränsä..vaikka tuo pyörä sitten kiitäisi avaruudessa hurjaa vauhtia

tesseris said...

et nautinnosta paljon kirjoita?