November 29, 2007

Copleston ja Russell Jumalan olemassaolosta + Plantingan teistinen teesi

Leibnizilainen kosmologinen argumentti
(Stephen T. Davisin muunnelma)

(Lisäys Alvin Plantingasta, klo: 20:50)
*
1) Jos maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan selvittää, Jumala on olemassa.

2) Kaikkien olemassa olevien entiteettien (yhtenäisen kokonaisuuden muodostavien esineiden) olemassaolo voidaan selvittää.

3) Maailmankaikkeus on todellisesti olemassa oleva yhtenäinen kokonaisuus.

4) Siksi maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan selvittää.

5) Siksi Jumala on olemassa.

Maailmankaikkeudella tarkoitetaan tässä kaikkea, mitä on ollut olemassa tai tulee olemaan, lukuun ottamatta Jumalaa. Argumentti 'Jumala' on jonkinlainen välttämätön jumalallinen olento, esimerkiksi teismin Jumala.
Entiteetillä tarkoitetaan jotakin sellaista, jolla on muista erillinen identiteetti, ja jolla on ominaisuuksia.
.........................
Kosmologisen argumentin leibnizilaista muunnelmaa on tietysti pyritty kyseenalaistamaan useilla eri tavoilla. Yksi tyypillisimmistä tavoista on väittää, että argumentti olettaa sen, mitä se katsoo todistavansa. (cf. Transcendental argument for the existence of God/RR).
Tämä vastaväite oli keskeisessä osassa kuuluisan ateistin Bertrand Russellin (1872-1970) ja tunnetun filosofian historioitsijan Frederick Coplestonin (1907-1994) väittelyssä radiossa 1948.

Copleston huomautti väittelyn kuluessa: 'Minun väitteeni on, että ilman Jumalan olemassaoloa maailma jää käsittämättömäksi'. Copleston ilmaisi näin kannattavansa kosmologisen argumentin ensimmäistä lähtökohtalausetta.
Russell kuitenkin johdonmukaisesti puolusti käsitystä, että maailman olemassaololle ei ole mitään selitystä, ja ettei meillä ole oikeutta etsiä selitystä maailman olemassaololle. Russell kielsi näin kosmologisen argumentin toisen lähtökohtalauseen, riittävän perusteen periaatteen. Hän sanoi: 'Sanoisin, että maailmankaikkeus vain on olemassa ja siinä kaikki - - on virhe ajatella, että maailman olemassaololle olisi selitys'.

Coplestonin ja Russelin väittely jäi ratkaisemattomaksi, koska Russell kieltäytyi hyväksymästä riittävän perusteen periaatetta, eikä Copleston onnistunut vakuuttamaan häntä sen pätevyydestä.
Copleston kirjoitti myöhemmin pohtiessaan jumalatodistuksia:

Jos ihminen ei halua lähteä polulle, joka vie tuonpuoleisen olennon tunnustamiseen - - hänen täytyy kieltää ongelma ja väittää, että kaikki 'vain on olemassa', ja että kyseessä oleva olemassaoloa koskeva ongelma on näennäisongelma.
Jos ihminen yksinkertaisesti kieltäytyy istumasta shakkilaudan ääreen ja tekemästä ensimmäistä siirtoa, silloin on mahdotonta voittaa häntä shakkipelissä. (Lainattu Davis 2002: 85)

Tapio Puolimatka: Usko tieto ja myytit (2005, s. 156, 158)
*
Transcendental Arguments [Internet Encyclopedia of Philosophy]
Circular reasoning, also known as Begging the question.

###

Alvin Plantinga on esittänyt tarkasti argumentoidun väitteen, joka näyttäisi tulevan edellä siteeratussa väittelyssä Coplestonia.

'Plantingan argumentti, jonka mukaan tietoteoria edellyttää teististä perustaa, on herättänyt vilkasta keskustelua ja useita vasta-argumentteja (ks. esim. Beilby).

Suomen johtava tietoteoreetikko Markus Lammenranta kommentoi tätä keskustelua seuraavasti:

Plantingan, Wolterstorffin ja Alstonin argumentaatio on monasti vahvempaa kuin sille esitetty kritiikki. Tämä ei ole ihme; ovathan kaikki ensiluokkaisia tietoteoreetikkoja.
Erityisesti Plantinga on onnistunut esittämään metafyysiselle naturalismille todellisen haasteen, jota yhdelläkään vakavalla naturalistilla ei ole varaa sivuuttaa (Lammenranta 2002b:96).

Koska Plantingan argumentti kuitenkaan tuskin saa naturalistia kääntymään supranaturalistiksi, on Lammenrannan mukaan seurauksena tietynlainen pessimismi tiedon ja tietoteorian mahdollisuuksien suhteen.
On tietysti mahdollista, että meillä on tietoa, mutta kysymystä on mahdotonta perustellusti ratkaista naturalistisista lähtökohdista (Lammenranta 2002a).
Plantingan argumentti nayttää tarjoavan yhden merkittävän selityksen sille, miksi ateismilla on ollut taipumus käsitykseen, jonka mukaan ei ole mahdollista saada luotettavaa tietoa todellisuudesta.

Puolimatka (2005, s 152-153)

Alvin Plantinga: The Analytic Theist

12 comments:

Androgyynihullumies said...

Helpommin on uskottava maailmankaikkeuden syntyminen, vaikka ilman syytä kuin kaikkivaltiaan, kaikkihyvän, kaikkitietävän jumalan ilmestyminen tyhjästä.

Rauno Rasanen said...

AHM

Saattaa ollakin, mutta todistapa se pelkän naturalismin perustalta.

Et nähtävästi ole oivaltanut, miten vakava argumentatiivinen syytös naturalismia kohtaan piilee Plantingan väitteessä, että naturalismi ei kykene perustelemaan kognitiivisten kykyjemme ja siten myös havaintotiedon luotettavuutta.

Plantingan argumentti siitä, että teismi siihen kykenee, vaikuttaisi loogisesti pätevältä, mutta koska kaikilla ei ole peruskokemusta Jumalan olemassaolosta, tällaiseen väitteeseen on vaikea uskoa.

Totta kai aina on helpompi uskoa silloin, kun uskoo jo valmiiksi sen minkä olettaa.
Kyseessä on siis samantyyppinen kehä kuin Leibnizilaisessa kosmologisessa argumentissa.

Mutta et sinä pääse luikahtamaan pakoon näiden loogis-argumentatiivisten välttämättömyyksien pakottavuudelta kuin ilmoittamalla Russellin tavoin, että asia ei kiinnosta sinua.

Olkoon maailmankaikkeus siis, mitä on - vaikka sitten käsittämätön.

Mutta kaikille tuo vastaus ei riitä...
Siteeraan edelleen Puolimatkan kirjaa (s. 152-153).

'Plantingan argumentti, jonka mukaan tietoteoria edellyttää teististä perustaa, on herättänyt vilkasta keskustelua ja useita vasta-argumentteja (ks. esim. Beilby).
Suomen johtava tietoteoreetikko Markus Lammenranta kommentoi tätä keskustelua seuraavasti:

Plantingan, Wolterstorffin ja Alstonin argumentaatio on monasti vahvempaa kuin sille esitetty kritiikki.
Tämä ei ole ihme; ovathan kaikki ensiluokkaisia tietoteoreetikkoja.
Erityisesti Plantinga on onnistunut esittämään metafyysiselle naturalismille todellisen haasteen, jota yhdelläkään vakavalla naturalistilla ei ole varaa sivuuttaa (Lammenranta 2002b:96).

Koska Plantingan argumentti kuitenkaan tuskin saa naturalistia kääntymään supranaturalistiksi, on Lammenrannan mukaan seurauksena tietynlainen pessimismi tiedon ja tietoteorian mahdollisuuksien suhteen.

On tietysti mahdollista, että meillä on tietoa, mutta kysymystä on mahdotonta perustellusti ratkaista naturalistisista lähtökohdista (Lammenranta 2002a).

Plantingan argumentti nayttää tarjoavan yhden merkittävän selityksen sille, miksi ateismilla on ollut taipumus käsitykseen, jonka mukaan ei ole mahdollista saada luotettavaa tietoa todellisuudesta.

Androgyynihullumies said...

Kirjoitin parisen vuotta sitten blogissani - ehkä melko pinnallisesti - näin (http://savant.vuodatus.net/blog/37212):

Naturalismi ja evoluutioteoreettinen argumentti
07.11.2005 - 17:52

Päivän mietelause "Jumala on ei-tiedon vaikutus." (Georges Bataille)


Bataillen lausumasta varmaankin Alvin Plantinga olisi toista mieltä. Uusimmassa niin & näin -lehdessä (vuonna 2005) on Alvin Plantingan mielenkiintoinen artikkeli "Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan?" ja Plantingan artikkelissa esitettyjä näkemyksiä käsittelevä Markus Lammenrannan artikkeli "Onko naturalismi itsensä kumoava?".



Älylliset kykymmehän - muisti, havainto, järki - ovat evoluutioteorian mukaan luonnonvalinnan tuotetta. Älylliset kykymme palvelevat geenin kopioitumista ja tämän kannalta niiden koherenttius - se, miten ne vastaavat todellisuutta - on relevanttia vain mikäli niillä on merkitystä geenin kopioinnin suhteen. Plantingan näkemyksen mukaan todennäköisyys sille, että älylliset kykymme olisivat luotettavia on alhainen.

En tässä syvennä aiheeseen tarkemmin ja Plantingan argumenttiin lienee parempi tutustua hänen teoksestaan "Warrant and Proper Function" tai sitten vaikka kotisivultaan.



Muutama pikainen huomio:

Evoluutioteoria on itsessään järjen tuote, DNA-kartoituksista saadaan ainakin viitekehyksessään hyvin verifioitavaa, eksaktia (tai lähes eksaktia) tietoa, samoin on laita tieteellisten fysiikan teorioiden kanssa ja on erittäin paljon raakaa dataa siitä, miten tarkasti ulkomaailma noudattaa näitä fysiikan teorioita. En pidä todennäköisenä että koko tiedeyhteisö kärsii kollektiivisesta harhasta.

Voidaan toki esittää kysymys onko äly (eli ihmisäly, älyn määrä siinä laajuudessa kuin ihmisellä sitä on) evoluution kannalta hyödyllistä vai ei? Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että sillä on ollut toki lyhyen tähtäimen selkeää evolutiivista hyötyä, mutta pidemmän tähtäimen kannalta on pikemminkin päinvastoin. Tämä on toki vain oma maallikon mielipiteeni, mutta pitkä matka on vielä siihen 6-8 miljoonaan vuoteen, mitkä serkkumme simpanssit ovat selvinneet hengissä meitä vaatimattomamman älynsä kanssa.

Riippumatta siitä onko äly pitemmän kannalta hyödyllinen evolutiivinen adaptaatio vai ei, on ehkä kuitenkin painavia syitä uskoa että se joka tapauksessa on evolutiivinen adaptaatio ja nimenomaan siinä merkityksessä, että se suhtautuu ympäröivään todellisuuten koherentisti eli piirtäen suhteellisen tarkan kuvan älyä itseään ympäröivästä todellisuudesta.
Daniel Dennett on esittänyt mielenkiintoisen hypoteesin: organismi mallintaa ympäröivää todellisuutta ja kun organismi tulee tarpeeksi tarkaksi tässä, sen on sisällytettävä malliiin myös itsensä ja näin saavutetaan klassinen itsetietoisuuden hetki (itsetietoisuuden klassisena riittävänä ehtona on pidetty itsensä tunnistamista peilistä (joka on jo simpansseilla)). Jos tämä hypoteesi on totta, on syytä uskoa että älymme on ainakin suhteellisen luotettava. Toki on huomautettava, että teorian mukaan näin olisi kuitenkin ensisijaisesti lajityypillisessä ympäristössämme (joka on toista kuin nykyaikainen jälkiteollinen (tai sen jälkeinen) informaatioyhteiskuntamme). Itsetietoisuus toki toteutuu nykyiselläänkin, mutta ympäristö on muuten erilainen (eri asia kuinka ratkaisevasti) kuin se, johon lajimme äly on evoluution myötä adaptoitunut.

Rauno Rasanen said...

Plantingan näkemyksen mukaan todennäköisyys sille, että älylliset kykymme olisivat luotettavia on alhainen.'

Hehheh. Mä luulen, että tämän kysymyksen kanssa Markus itse kävelee ikäänkuin nuoralla tai tulisilla hiilillä. Naturalismi kun johtaa skeptisismiin, mikä taas ei ole filosofillekaan kovin riemastuttava asia.

Mistä hän voi lopullisesti tietää, ellei supista evoluutiota niin pieneksi suljetuksi systeemiksi, että sen hyötyodotukset voidaan varmasti laskea rajatun ajanjakson puitteissa.

But in the long run - nobody knows. (Niinkuin itsekin myönnät.)

'En pidä todennäköisenä että koko tiedeyhteisö kärsii kollektiivisesta harhasta.'

En minäkään, mutta mitenkään poissuljettua se ei ole ;)! Nyt ei kuitenkaan ole kyse harhasta vaan tietoteoreettisesta ongelmasta: millä ehdoilla havainto tulee luotettavaksi?
Havainto itsessään kun ei itseään voi luotettavaksi todistaa. (Oletko jo/vielä ymmärtänyt juuri tämän ehdon argumentatiivisen relevanttiuden?)

Plantinga on joka tapauksessa osoittanut, että teismi ei ole argumentatiivisesti mikään hourupäitten valinta vaan päinvastoin erittäin tiukasti perusteltu vaihtoehto.

Mutta kuten sanottu - teistinen valinta vaatii uskon kokemusta, ja sehän meiltä agnostikoilta ja ateisteilta taitaa puuttua.

Eletään siis siinä 'uskossa' ja vakaumuksessa, että vain naturalistinen (ateistinen) tietoteoria voi osoittaa havaintotiedon ja siten ihmisen kognitiivisten kykyjen luotettavuuden paljastamalla mikro- ja makromaailmaa niin pitkälle, kuin se ikinä on mahdollista ihmiselle samalla hyödyttäen ihmiskuntaa.

Itse asiassa tuo hyöty onkin ainut tae havaintotiedon perimmäiselle luotettavuudelle.
Mutta tämäkin on lopulta pelkkää tieteisuskonvaraista (siis lähes skientismiin perustuvaa) toimintaa (ja ilmeisen teleologista ikäänkuin päämäärä olisi selvillä) - tai ainakin se on induktiivisen logiikan korottamista a priori-totuudeksi, mikä on silkkaa idealismia eli pelkkä epätieteellinen hypoteesi.

Eivätkä tilastot auta meitä yhtään, kun kysytään tiedon perimmäistä luonnetta.

Kaikki korpit eivät nimittäin ole mustia..;) tai ainakaan sitä ei voida empiirisesti osoittaa, ja jos vedotaan tilastoihin esim. näin: 9999 kpl havaituista 10000:stä korpista on mustia - siis: periaatteessa kaikki ovat mustia, on luotettavan tiedon ehtoja vaarallisella tavalla löysätty.

Todennäköisyys kun on todennäköisyyttä, tiedossa taas on kyse varmuudesta.

*
Dennetin ehdotuksessa on kyllä järkeä, mutta tosiaan - onko itsensä tunnistaminen peilistä riittävä peruste/syy olettaa, että kaikki havaintotietomme olisi luotettavaa?

Ei kuulosta uskottavalta.

mercedes said...

ei ehkä olekaan kysymys siitä mikä olisi helpointa uskoa vaan kumpi vaihtoehto olisi meille hyödyllisempi

jos mitään ei ole eipä haittaa mutta mitä menetän

tesseris said...

oletko törmännytt rauno mielenkiintoiseen 1600 luvun mieheen
jakob böhmeen koskaan

mmmm......... said...

androgyynihullumies..enkelitkään eivät tienneet jumalan olemassaolosta ja siksi luotiin ihminen että ne tajuaisivat..ja jumala tuli itse ihmiseksi
alussa oli vain androgyyninen aatami joka eli ikuisuudessa mutta jonkin kosmisen tragedian takia hän nukahti ja heräsi ajassa

Rauno Rasanen said...

tesseris

Saksan kristillisten mystikkojen perinne kyllä kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa moni muukin. Kaikkeen ei ehdi tutustua lähemmin.

Kirjoitti nimimerkki 'Näkyjä odotellessa'.

Androgyynihullumies said...

AHM: "En pidä todennäköisenä että koko tiedeyhteisö kärsii kollektiivisesta harhasta."

RR: "En minäkään, mutta mitenkään poissuljettua se ei ole ;)! Nyt ei kuitenkaan ole kyse harhasta vaan tietoteoreettisesta ongelmasta: millä ehdoilla havainto tulee luotettavaksi?
Havainto itsessään kun ei itseään voi luotettavaksi todistaa. (Oletko jo/vielä ymmärtänyt juuri tämän ehdon argumentatiivisen relevanttiuden?)"

Eikä logiikka logiikkaa. Niinpä. Toisaalta samoin voi kysyä teistiltä. Jumalako sen havaintokykyjen luotettavuuden sitten takaa, kuten Descartes taisi aikoja sitten uskoa.

"Kaikki korpit eivät nimittäin ole mustia..;) tai ainakaan sitä ei voida empiirisesti osoittaa, ja jos vedotaan tilastoihin esim. näin: 9999 kpl havaituista 10000:stä korpista on mustia - siis: periaatteessa kaikki ovat mustia, on luotettavan tiedon ehtoja vaarallisella tavalla löysätty.

Todennäköisyys kun on todennäköisyyttä, tiedossa taas on kyse varmuudesta."

Absoluuttisen varmaa tietoa lienee kovin vähän ja sitä lienee turhaa etsiäkään. Mutta ei ole silti syytä lähteä radikaalin (karteosiolaisen) epäilyn tielle. Näin väitän minä. Ajatusleikit ovat asia erikseen.

Rauno Rasanen said...

AKH kirjoitti

'Absoluuttisen varmaa tietoa lienee kovin vähän ja sitä lienee turhaa etsiäkään. Mutta ei ole silti syytä lähteä radikaalin (karteosiolaisen) epäilyn tielle. Näin väitän minä. Ajatusleikit ovat asia erikseen.'

No - filosofointi on usein tällaista: skeptikko esittää tiedolle niin kovat kriteerit, että niitä on täysin mahdotonta täyttää absoluuttisesti, koska empiria on loputon suo.

Täytyy siis tehdä kompromisseja ja/tai uskoa (väliaikaisiin) hypoteeseihin sekä tilastollisiin todennäköisyyksiin.

Jotkut kuten Plantinga uskovat kuitenkin 'lopulliseen' 'hypoteesiin' (siis totuuteen) eli Jumalaan - tai itse asiassa Plantinga voisi väittää, että hän jopa 'tietää', että Jumala on, koska on todistanut Jumalan olemassaolon välttämättömyyden tiedon luotettavuuden perustana.

Plantingaa on vaikea kumota argumenttien tasolla, joskin tunteen ja pelkän vaikenemisen (kts. Copleston-Russell-esimerkki) tasolla/kautta voimme ignoroida hänet tuosta vain.

Mutta tulimmeko silloin loppujen lopuksi kumonneeksi yhtään mitään, ja voiko 'kumoamistamme' pitää älyllisesti rehellisenä tapana ilmaista eriävä kantamme?

Mehän vain intämme ei! tai vaikenemme kuten Wittgenstein ja Russell.

Rauno Rasanen said...

Sorry - ei AKH (Aimo-Kalevi Hotanen) vaan AHM (androgyynihullumies).

m said...

ahm (ja nim. n'kyj' odotellessa

jumalako sen havaintokyvyn luotettavuuden sitten takaa'..
johonkin on luotettava johonkin myönteiseen
kaikki mitä teemme, kaikki ympärillämme on kieltä, kertomusta, ja se ihminen tai asia jota rakastame on jonkinlainen johtotähti