Filosofisen keskustelun mahdollisuudesta ja luonteesta

Kirjoitettu kommentiksi hanhensulan päreeseen Filosofiasta ja vähän runoutta ja muutakin jurotusta.
(PPS. klo: 23.35.)
*
Mitä filosofiaan tulee, niin en saanut oikein kiinni tekstistäsi. Tarkoitan, että sieltä löytyi paljon 'kiinnekohtia', muttei varsinaista punaista lankaa.
Tämä tosin on kokonaan minun päänsärkyni - ei sinun.

Kommunikatiivinen 'edellytys' (miksei myös jonkinlainen umpikuja) nimenomaan filosofisessa keskustelussa usein on, että sitä ei synny, ellei kumpikin osapuoli esitä selkeitä, argumentoituja kysymyksiä/vastauksia ja/tai provosoivia mutta rajattuja väitteitä ja ymmärrä toistensa käsitteitä sekä argumentaatiostrategiaa.

Tämän vuoksi filosofit yleensä puhuvat filosfiasta vain toisten filosofien kanssa ja vielä niin, että esimerkiksi fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan erikoistuneet eivät välttämättä keskustele analyyttisten filosofien kanssa.
(Toki suuria poikkeuksia löytyy kuten Heikki Kannisto, joka on poikkeuksellisen sivistynyt myös kirjallisuuden alueella.)

Kyseessä on kärjistys, jolla haluan viitata ammattifilosofien entistä korkeampaan erikoistumisen tasoon, mikä tekee heistä pahimmillaan varsin 'yksisilmäisiä', pelkästään oman aihealueensa pilkunviilaajia.

Erikoistuminen on ollut kaiken yliopistokoulutuksen trendi etenkin siitä lähtien, kun tutkintojen määrästä tuli (eräs) ensisijainen mittari yliopistojen määrärahojen suuruuden ehtona.
Yleissivistävän opiskeluperustan mureneminen on merkinnyt myös filosofisen keskustelun yhä suurempaa eristäytymistä akateemisen maailman piiriin ja sielläkin tiukasti omiin 'kabinetteihinsa'.

Esa Saarisen ja Pekka Himasen kaltaiset julkkisfilosofit sen sijaan ovat minun mielestäni pelkkiä omanlaatuisiaan Idols-artisteja, joiden perimmäinen motiivi on mainostaa itseään ja muita julkkiksia eikä suinkaan käydä poleemisesti mutta tiukasti filosofisina pidettyjen ongelmien kimppuun.

Viime vuosien parasta, kiinnostavinta ja ehkä myös hauskinta - yleensä väljemmin, hetkittäin vakavammin - filosofis-tyyppistä, 'lievästi absurdia' ja pääosin improvisoitua - intellektuaalis-avantgardistista, aikalais- ja historiakriittistä jne. jne. - keskustelua käydään julkisuudessa Jukka Relanderin ja Tuomas Nevanlinnan välillä Radio Helsingin ohjelmassa 'Tukevasti ilmassa'.
Claes Anderssonkin taisi kehua tätä merkillistä dialogi-rönsyjen verkostoa/RR.

Myös Yle-Teeman T-Klubin keskustelut ovat erittäin hyvää tasoa. Siellähän historioitsija Jukka Relander juontaa/keskustelee (vaimo Pauliina Remes on kovan luokan antiikin filosofian tutkija), filosofi Tuomas Nevanlinna toimii 'Neuvonanantajana' (hehheh), filosofi Jakke Holvas tuottaja-toimittajana sekä sosiaalipsykologi/ekologi? Joonas Lehtipuu inserttitoimittajana.
*
Kulttuuriin ja etenkin kirjallisuuteen suuntautuneilla humanisteilla (kuten sinä) on tapana käsitellä filosofisiakin ongelmia nimenomaan kirjallisina ja kulttuurisina.
Sitä ne toki myös osaltaan ovat, mutta itse filosofinen keskustelu on siis luonteensa vuoksi melko muodollista ja tiettyjen argumentaatioehtojen puitteisiin sidottua.

Myös Nietzschellä, joka kirjoittaa parhaimmillaan aivan hillittömän tyylikästä ja lennokasta (hyvä että lukija perässä pysyy)asiaproosaa, tekstin konteksti on perimmältään - ainakin hyvin usein - tiukan ajatuskuvion määräämää - ei siis pelkkää improvisoitua ja inspiroitunutta 'sanamagiaa', vaikka kieltämättä aforismien suggestiivinen ilmiasu/tyyli sellaisesta tulkinnasta lukijan muka vakuuttaisikin.
*
Edellä esittelemäni Relander-Nevanlinna-Holvas-akseli edustaa kyllä huomattavan vapaamuotoista (silti temaattisesti 'järjissään pysyvää') keskustelulinjaa filosofisesti, mutta heidän intentionaan ei ole 'hypettää' itseään ja/tai vaikka Jorma Ollilaa kuten Esa Saarisen tai Pekka Himanen tekevät.
*
Ei kuitenkaan nyt enempää. Yritän keskittyä hiukan paremmin tekstiisi. Aika mielenkiintoisia päreitä sulla joka tapauksessa on viime aikoina ollut.
*
PS. Kuvassasi on persialaisten kuningas Darius III. Äärimmäisena vasemmalla koko mosaiikissa näkyy Aleksanteri Suuri, joka voittaa persialaiset Issuksen taistelussa 333 ekr.
Kts. esim. commons.wikimedia.org/wiki/Image:Battle_of_Is....

PPS.
Tarkennan vielä sen verran (tein myös blogissani tähän kohtaan joitain tarkennuksia), että eihän 'Tukevasti ilmassa' suinkaan mikään temaattisesti filosofiaa käsittelevä ohjelma ole, mutta sen perusviritys on kuitenkin aina kaiken 'pahkasikahuumorin' ohella erittäin intellektuaalinen.
(Sitäpaitsi pahkasikahuumori on älykästä!) Ovathan sen vetäjät historian ja filosofian ammattilaisia.

Toki nyt on syytä lisätä, että Nevanlinna filosofina edustaa mannermaista filosofiaa (mutta ei Wienin piiriä, joka siirtyi analyyttisena filosofiana sittemmin pysyvästi Englantiin, USA:han ja Skandinaviaan - etenkin Suomeen!), joka poikkeaa analyyttisen koulukunnan perimmältään loogis-kielifilosofisesta argumentaatiotavasta, ja josta on tullut lähinnä luonnontieteen 'apulainen' - ja sellaisenaan tarpeeton - näin väittävät esim. reduktionistifyysikot. Naturalisteille kun kuulemma riittävät matematiikka ja tarkat kokeet.

Filosofia on naturalisti-reduktionisteille hyödytöntä käsitteillä pelailua, joka ei lisää tietoamme. Vain matemaattisesti selitetyt havainnot ovat eksakteja ja 'lähestyvät totuutta' tai ainakin lisäävät tietoamme siitä.
(Kuten joku saattaa muistaa, pidän tällaista näkemystä sisäisesti ristiriitaisena. En ole ainut. Lukekaa vaikka Tapio Puolimatkan 'Usko, tieto ja myytit')

Nevanlinnan 'mannermaisuus' ajattelijana ja Relanderin historiapainotteisuus sopivat erinomaisesti siihen filosofiaperspektiiviin, jonka koen itselleni läheiseksi.
*
En edelleenkään saa otetta tekstistäsi. Se on miellyttävää luettavaa, mutta en löydä siitä yhtä selkeää kysymystä, johon pitäisi vastata tai perusväittämää, jota tulisi arvioida.
Olet ladannut tekstin täyteen eri tyyppisiä kysymyksiä ja ongelmia, joiden koherenssi jää ainakin minulle kyseenalaiseksi.

Jos ryhtyisin vastaamaan niihin kaikkiin tai kommentoimaan niitä kaikkia, minun pitäisi luultavasti istua tässä koneen ääressä pari kolme päivää putkeen.
Olenkin tulkinnut tekstin niin, että et oikeastaan kysy mitään vaan teet itsellesi eräänlaista yleiskatsausta tästä aiheesta ja ongelmista, joita olet filosofian suhteen pohtinut.

Ja hyvä niin.
*
Kun kirjoitin "kommunikatiivinen 'edellytys' (miksei myös paradoksi) nimenomaan filosofisessa keskustelussa usein on, jne." niin paradoksin tilalle sopii tässä tapauksessa mieluummin vaikka 'umpikuja', koska se viestii paremmin tilanteesta, jossa keskustelu ei voi edetä, koska yhteistä kieltä ja yhteisiä käsitteitä sekä päättelymetodeja ei ole olemassa.

Toki filosofointi on mahdollista aivan kaikille - iästä riippumatta, ja niin pitääkin olla, koska filosofointi syntyy luonnollisen ihmettelyn ja älyllisen uteliaisuuden tunteesta, mutta systemaattisempi pohdinta vaatii sen, että keskustelun osapuolet ovat selvillä niistä säännöistä, joiden vallitessa keskustelu on mahdollista ja voi edetä.
Onhan shakissakin osattava ensin säännöt, jotta pelaamaan oppiminen mahdollistuisi.

Huomatkaa siis kuitenkin, että pelkkä sääntöjen hallitseminen ei vielä merkitse, että ihminen osaisi pelata shakkia.
Pelin hallitakseen pitää oivaltaa pelin perimmäinen strategia, eikä sitä opi kuin pelaamalla.Tämä oli eräs Wittgensteinin lempiesimerkkejä, kun hän tahtoi yksinkertaistaen selventää kielipelin käsitettään (tai siten olen ymmärtänyt).

Säännön seuraaminen kielipelin eli elämänmuodon ehtona ja edellytyksenä on näin ollen W:lle huomattavasti ongelmallisempi asia kuin, mitä ovat esimerkiksi liikennesäännöt ja niiden noudattaminen.

Aiheesta on tehnyt omanlaatuisensa tulkinnan Michel Foucault kirjoissaan Sanat ja asiat (engl. The Order of Things) ja Tiedon arkeologia.