November 19, 2007

Filosofisen keskustelun mahdollisuudesta ja luonteesta

Kirjoitettu kommentiksi hanhensulan päreeseen Filosofiasta ja vähän runoutta ja muutakin jurotusta.
(PPS. klo: 23.35.)
*
Mitä filosofiaan tulee, niin en saanut oikein kiinni tekstistäsi. Tarkoitan, että sieltä löytyi paljon 'kiinnekohtia', muttei varsinaista punaista lankaa.
Tämä tosin on kokonaan minun päänsärkyni - ei sinun.

Kommunikatiivinen 'edellytys' (miksei myös jonkinlainen umpikuja) nimenomaan filosofisessa keskustelussa usein on, että sitä ei synny, ellei kumpikin osapuoli esitä selkeitä, argumentoituja kysymyksiä/vastauksia ja/tai provosoivia mutta rajattuja väitteitä ja ymmärrä toistensa käsitteitä sekä argumentaatiostrategiaa.

Tämän vuoksi filosofit yleensä puhuvat filosfiasta vain toisten filosofien kanssa ja vielä niin, että esimerkiksi fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan erikoistuneet eivät välttämättä keskustele analyyttisten filosofien kanssa.
(Toki suuria poikkeuksia löytyy kuten Heikki Kannisto, joka on poikkeuksellisen sivistynyt myös kirjallisuuden alueella.)

Kyseessä on kärjistys, jolla haluan viitata ammattifilosofien entistä korkeampaan erikoistumisen tasoon, mikä tekee heistä pahimmillaan varsin 'yksisilmäisiä', pelkästään oman aihealueensa pilkunviilaajia.

Erikoistuminen on ollut kaiken yliopistokoulutuksen trendi etenkin siitä lähtien, kun tutkintojen määrästä tuli (eräs) ensisijainen mittari yliopistojen määrärahojen suuruuden ehtona.
Yleissivistävän opiskeluperustan mureneminen on merkinnyt myös filosofisen keskustelun yhä suurempaa eristäytymistä akateemisen maailman piiriin ja sielläkin tiukasti omiin 'kabinetteihinsa'.

Esa Saarisen ja Pekka Himasen kaltaiset julkkisfilosofit sen sijaan ovat minun mielestäni pelkkiä omanlaatuisiaan Idols-artisteja, joiden perimmäinen motiivi on mainostaa itseään ja muita julkkiksia eikä suinkaan käydä poleemisesti mutta tiukasti filosofisina pidettyjen ongelmien kimppuun.

Viime vuosien parasta, kiinnostavinta ja ehkä myös hauskinta - yleensä väljemmin, hetkittäin vakavammin - filosofis-tyyppistä, 'lievästi absurdia' ja pääosin improvisoitua - intellektuaalis-avantgardistista, aikalais- ja historiakriittistä jne. jne. - keskustelua käydään julkisuudessa Jukka Relanderin ja Tuomas Nevanlinnan välillä Radio Helsingin ohjelmassa 'Tukevasti ilmassa'.
Claes Anderssonkin taisi kehua tätä merkillistä dialogi-rönsyjen verkostoa/RR.

Myös Yle-Teeman T-Klubin keskustelut ovat erittäin hyvää tasoa. Siellähän historioitsija Jukka Relander juontaa/keskustelee (vaimo Pauliina Remes on kovan luokan antiikin filosofian tutkija), filosofi Tuomas Nevanlinna toimii 'Neuvonanantajana' (hehheh), filosofi Jakke Holvas tuottaja-toimittajana sekä sosiaalipsykologi/ekologi? Joonas Lehtipuu inserttitoimittajana.
*
Kulttuuriin ja etenkin kirjallisuuteen suuntautuneilla humanisteilla (kuten sinä) on tapana käsitellä filosofisiakin ongelmia nimenomaan kirjallisina ja kulttuurisina.
Sitä ne toki myös osaltaan ovat, mutta itse filosofinen keskustelu on siis luonteensa vuoksi melko muodollista ja tiettyjen argumentaatioehtojen puitteisiin sidottua.

Myös Nietzschellä, joka kirjoittaa parhaimmillaan aivan hillittömän tyylikästä ja lennokasta (hyvä että lukija perässä pysyy)asiaproosaa, tekstin konteksti on perimmältään - ainakin hyvin usein - tiukan ajatuskuvion määräämää - ei siis pelkkää improvisoitua ja inspiroitunutta 'sanamagiaa', vaikka kieltämättä aforismien suggestiivinen ilmiasu/tyyli sellaisesta tulkinnasta lukijan muka vakuuttaisikin.
*
Edellä esittelemäni Relander-Nevanlinna-Holvas-akseli edustaa kyllä huomattavan vapaamuotoista (silti temaattisesti 'järjissään pysyvää') keskustelulinjaa filosofisesti, mutta heidän intentionaan ei ole 'hypettää' itseään ja/tai vaikka Jorma Ollilaa kuten Esa Saarisen tai Pekka Himanen tekevät.
*
Ei kuitenkaan nyt enempää. Yritän keskittyä hiukan paremmin tekstiisi. Aika mielenkiintoisia päreitä sulla joka tapauksessa on viime aikoina ollut.
*
PS. Kuvassasi on persialaisten kuningas Darius III. Äärimmäisena vasemmalla koko mosaiikissa näkyy Aleksanteri Suuri, joka voittaa persialaiset Issuksen taistelussa 333 ekr.
Kts. esim. commons.wikimedia.org/wiki/Image:Battle_of_Is....

PPS.
Tarkennan vielä sen verran (tein myös blogissani tähän kohtaan joitain tarkennuksia), että eihän 'Tukevasti ilmassa' suinkaan mikään temaattisesti filosofiaa käsittelevä ohjelma ole, mutta sen perusviritys on kuitenkin aina kaiken 'pahkasikahuumorin' ohella erittäin intellektuaalinen.
(Sitäpaitsi pahkasikahuumori on älykästä!) Ovathan sen vetäjät historian ja filosofian ammattilaisia.

Toki nyt on syytä lisätä, että Nevanlinna filosofina edustaa mannermaista filosofiaa (mutta ei Wienin piiriä, joka siirtyi analyyttisena filosofiana sittemmin pysyvästi Englantiin, USA:han ja Skandinaviaan - etenkin Suomeen!), joka poikkeaa analyyttisen koulukunnan perimmältään loogis-kielifilosofisesta argumentaatiotavasta, ja josta on tullut lähinnä luonnontieteen 'apulainen' - ja sellaisenaan tarpeeton - näin väittävät esim. reduktionistifyysikot. Naturalisteille kun kuulemma riittävät matematiikka ja tarkat kokeet.

Filosofia on naturalisti-reduktionisteille hyödytöntä käsitteillä pelailua, joka ei lisää tietoamme. Vain matemaattisesti selitetyt havainnot ovat eksakteja ja 'lähestyvät totuutta' tai ainakin lisäävät tietoamme siitä.
(Kuten joku saattaa muistaa, pidän tällaista näkemystä sisäisesti ristiriitaisena. En ole ainut. Lukekaa vaikka Tapio Puolimatkan 'Usko, tieto ja myytit')

Nevanlinnan 'mannermaisuus' ajattelijana ja Relanderin historiapainotteisuus sopivat erinomaisesti siihen filosofiaperspektiiviin, jonka koen itselleni läheiseksi.
*
En edelleenkään saa otetta tekstistäsi. Se on miellyttävää luettavaa, mutta en löydä siitä yhtä selkeää kysymystä, johon pitäisi vastata tai perusväittämää, jota tulisi arvioida.
Olet ladannut tekstin täyteen eri tyyppisiä kysymyksiä ja ongelmia, joiden koherenssi jää ainakin minulle kyseenalaiseksi.

Jos ryhtyisin vastaamaan niihin kaikkiin tai kommentoimaan niitä kaikkia, minun pitäisi luultavasti istua tässä koneen ääressä pari kolme päivää putkeen.
Olenkin tulkinnut tekstin niin, että et oikeastaan kysy mitään vaan teet itsellesi eräänlaista yleiskatsausta tästä aiheesta ja ongelmista, joita olet filosofian suhteen pohtinut.

Ja hyvä niin.
*
Kun kirjoitin "kommunikatiivinen 'edellytys' (miksei myös paradoksi) nimenomaan filosofisessa keskustelussa usein on, jne." niin paradoksin tilalle sopii tässä tapauksessa mieluummin vaikka 'umpikuja', koska se viestii paremmin tilanteesta, jossa keskustelu ei voi edetä, koska yhteistä kieltä ja yhteisiä käsitteitä sekä päättelymetodeja ei ole olemassa.

Toki filosofointi on mahdollista aivan kaikille - iästä riippumatta, ja niin pitääkin olla, koska filosofointi syntyy luonnollisen ihmettelyn ja älyllisen uteliaisuuden tunteesta, mutta systemaattisempi pohdinta vaatii sen, että keskustelun osapuolet ovat selvillä niistä säännöistä, joiden vallitessa keskustelu on mahdollista ja voi edetä.
Onhan shakissakin osattava ensin säännöt, jotta pelaamaan oppiminen mahdollistuisi.

Huomatkaa siis kuitenkin, että pelkkä sääntöjen hallitseminen ei vielä merkitse, että ihminen osaisi pelata shakkia.
Pelin hallitakseen pitää oivaltaa pelin perimmäinen strategia, eikä sitä opi kuin pelaamalla.Tämä oli eräs Wittgensteinin lempiesimerkkejä, kun hän tahtoi yksinkertaistaen selventää kielipelin käsitettään (tai siten olen ymmärtänyt).

Säännön seuraaminen kielipelin eli elämänmuodon ehtona ja edellytyksenä on näin ollen W:lle huomattavasti ongelmallisempi asia kuin, mitä ovat esimerkiksi liikennesäännöt ja niiden noudattaminen.

Aiheesta on tehnyt omanlaatuisensa tulkinnan Michel Foucault kirjoissaan Sanat ja asiat (engl. The Order of Things) ja Tiedon arkeologia.

9 comments:

Anonymous said...

kikkaa vähä teologian puolelle, mutta kerran keskustelimme kanssasi.. jumalan kaikkivoipaisuudesta
ja kun oli selittänyt omaa 'uskoani' siitä ettei jumala*kaan ole vapaa
sanoit ettei sellainen jumala ole kiinnostavakaan koskei h;n ole kaikkivaltiaskaan..? :)

Rauno Rasanen said...

anonymous

No - kiinnostava tai ei, mutta jos Jumala ei ole kaikkivaltias (ja siten myös ehdottoman vapaa), hän 'putoaa' tavallisten kuolevaisten (tai luotujen) joukkoon, mikä merkitsee että silloin ihminenkin voisi olla Jumala.

Spinozan näkemys siitä, että Jumala ei ole vapaa, merkitsee itse asiassa ateismia.

On sitten toinen ongelma, pystyykö ihminen lainkaan ymmärtämään ehdottoman vapauden ja kaikkivaltiuden (täydellisyyden) kaltaisia ominaisuuksia.

Kant nimitti niitä antinomioiksi, jotka sisältävät sisäisen ristiriidan, mutta joita ilman ihmisen rationaalinen ajattelu ei toimi - ainakaan kovin hyvin...

Tapani L said...

Millä oikeudella ihmiset omivat filosofian? kysyn. Sudenkorennon elämä sinällään on jo kummallisempaa kuin mitä keskiverto filosofi pystyy repimään jumalasuhteesta, esim. Se, että korennot eivät bloggaa, ei selitä kuin kyvyttömyyttämme ymmärtää, enempää.

Rauno Rasanen said...

tapani

Sudenkorento on siis sinun 'jumalasi', ja jonain päivänä tiedät 'hänestä/siitä' enemmän - melkein kaiken.

Onneksi olkoon. Sinulla on tarkoitus elämällesi.

Jollakin muulla on joku muu tarkoitus.
Ja kaikilla on oikeus omaksua ihan, mitä vakaumuksia tai projekteja he haluavat pyrkiessään löytämään merkityksen ja mielekkyyden elämälleen.

Ihmettelenkin millä oikeudella sinä käyt epäilemään muiden oikeuksia tässä asiassa?
Onko se tieteen tekemisen periaatteiden mukaista?

Vai edustatko sinä skientististä ateismia (eräänlaista kristillisyyden dekonstruktiivista äärimuotoa/Tuomas Nevanlinna), joka tuomitsee kaikki 'vääräuskoiset'?

Tapani L said...

Rauno,
jos ujosti hymyillen ja ihmettellen kysyn että "mitä te teette", ei kai se tarkoita että "virnuilen vittumaisesti"...

Pahus soikoon, ei minulla muita jumalia ole kuin...? Tai mistä minä itse tietäisin mikä elämän(i) tarkoitus on?

Tapani L said...

En ole kiinnostunut Odonatoista, se oli vain (huono) esimerkki. Sitä tosin en ymmärrä että ihmisen elämän kuvaaminen pitää tehdä niin monimutkaiseksi? Eihän se ole!
Muuten kyllä käsitän vihamielisyytesi.

Rauno Rasanen said...

tapani

Noo - sorry nyt vaan, jos kuulosti vihamieliseltä. Ei se sitä ollut. Hieman napakampaa sävyä vain.

Oletin nimittäin, että olet taas yksi niistä naturalisteista, jotka ovat tieteellisen ylemmyydentunteensa hybriksessä valmiita mollaaman filosofian ja teologian täysin hyödyttömänä käsiterunoutena.

Ihmettelen vain, miten naturalistit pystyvät muka ajattelemaan ilman käsitteellistä ja argumentatiivista apparaatistoa (teoreettista sapluunaa, joka implikoi väistämättä tietyn filosofisen - jopa uskonnollismetafyysisen lähtökohdan), joka vaaditaan aina hypoteesien muotoilemiseksi.

Pelkkä matematiikka ja kokeelliset havainnot kun eivät anna meille tietoa ja vastauksia sellaisiin ongelmiin kuin, 'mikä on oikein tai väärin', ja mitä arvoja meidän pitäisi noudattaa elääksemme hyvää elämää - tai jopa tehdäksemme muka täysin arvovapaata tutkimusta.

Pelkkä utiliteettien mekaaninen laskeminenkin nimittäin on joko täysin sisällyksetöntä tai - kuten yleensä on asian laita - käsite hyöty on jo valmiiksi arvoladattu.

Tilastonikkarit voivat siten ylpeillä jopa arvotiedolla - tajuamatta että tuo arvotieto ei ole heidän heidän naturalistisen tutkimuslinjansa ja -metodiensa tulosta vaan sen syy.

Kyseessä on siis kehä, jota ei missään tapauksessa pitänyt olla tai sallia.

Hanhensulka said...

(Tämä kommentti on myös omassa lastussani)

En ole ehtinyt koneen viereen pariin päivään, joten kommentti on saanut hautua päässä, tosin ei se tullut sen selvemmäksi.

Gore Vidalin kääntämättömyys on suuri vahinko. Hän kuolee pian, ja uskon, että tuleva uutinen hänen kuolemastaan aiheuttanee kääntäjien ja kustantajien heräämistä.

Nämä blogilastut ovat ensinnäkin (omien) ajatusten selventämistä (aivojumppaa, Ripsan sanoin, tai päiväkirjan jatkoa, mitäpä muuta ne voisivat ollakaan), toiseksi suomenkielen kirjoitusharjoituksia (olen juuri antautumaisillani vapaaksi kirjailijaksi, tosin puoliso väittää, että jäisin eläkkeelle, mutta mitäpä puolisot näistä asioista ymmärtäisivät!) ja kolmanneksi, lastut ovat lähinnä ajatusketjujen luonnoksia. Siksi niistä puuttuu RR:n mainitsema koherenssi tai punainen lanka, tosin puuttuminen saattaa olla osaksi tarkoituksellistakin, mistäpä sen tietää.

Tässä nimenomaisessa lastussa luulin tosin esittäneeni selkeän kysymyksen ja jonkinlaisen vastauksen väitteenä. Mutta ilmeisesti en tarpeeksi selvästi. Kysymykseen liitin myös ns. kokeellisen runouden, jota Henriikka Tavin esikoinen hyvin edustaa. Runoushan on filosofointia niin kuin aforistiikkakin (tosin aforismien täytyy olla selkeitä, mitä ei välttämättä vaadita muulta filosofialta tai runoudelta).

Yritin kysyä, onko filosofialla mitään merkitystä nyky-yhteiskunnalle (tai nykyihmiselle). Ja vastasin (hämärästi), että filosofia (ja nykyrunous) sulkevat itsensä pois tällaisesta merkityksestä, koska ne puhuvat pullotettua kieltä ja "ihmisten" ohi. RR:n referaatti Wittgensteinin shakkipeliesimerkistä on mielestäni tästä hyvä esimerkki.

Yksi syy tällaisiin pohdintoihin on se usein esitetty väite, että tiedemiesten konsensuksen pitäisi jotenkin ohjata ihmisten ajattelua. Tätä argumenttia käytetään (väärin) erityisesti ilmakehäongelmista puhuttaessa.

Jostakin Independent-lehden artikkelista luin jopa sellaisen lauseen, että filosofit eivät ole vielä sanoneet painavaa sanaansa aborttista tai keinohedelmöittämisestä tai yhdestä tai toisesta sensellaisesta asiasta. En pelkästään hämmästynyt lauseesta vaan tukkani nousi pystyyn ja ihoni meni kananlihalle.

Olen elämäni aikana tuntenut lähemmin vain kaksi filosofia (joista molemmat tunsivat harteillaan raskaana Platonin ja Russelin painon mutta myös näiden, miten sen sanoisi, ehkäpä nosteen sielussaan), kummankaan en missään oloissa haluaisi ohjata ihmisten ajattelua suuntaan tai toiseen missään asiassa.

RR:n viittaus "lievästi absurdiin" filosofikeskusteluun YLE:llä on mielenkiintoinen. Asiasta mitään tietämättä olettaisin, että siinä keskustelussa "filosofit" ovat lähempänä tavallista (niin kuin Hotanen sanoo: viinaajuonutta) ihmistä yön myöhäisinä tunteina. Mutta voin olla väärässä ja filosofit eivät ole lähellä ihmistä edes siinä keskustelussa.

Filosofiset ongelmat ovat nähdäkseni aina ja ehdottoman nimenomaan kulttuurisia (ja näinollen kirjallisia) ongelmia. Mitä muuta ne voisivat olla? Filosofia ei todellisuudessa ole kulttuurista irrallista (puhtaan matematiikan tavoin tietysti formaalia logiikkaa lukuunottamatta, joka kai on enemmänkin matematiikkaa kuin filosofiaa). Ja onneksi näin on. Muuten filosofia olisi vielä vähemmän merkittävä tiede kuin se nyt on.

Se mitä usein kutsutaan "filosofiaksi" on itse asiassa vain filosofisen kirjallisuuden tarkastelua ja luettelointia (tyypillisen "filosofisen" teoksen selailu osoittaa tämän väitteen helposti oikeaksi) eli joidenkin valittujen filosofien ajatusten referointia.

"Todellinen filosofia" sanotaan nyt vaikka Aristoteleen, Platonin, Russellin ja Hintikan tavalla omaa jonkin lisäarvon ja mielelläni väitäisin, että se lisäarvo on humanismia.

pahan jumalan asiaa said...

niiin tarkoitin ei-vapaa siksi että hän on kiinnostunut ihmisestä, rakastunut ehkä riippuvainen ihmisestä ja siksi joutuu piilottelemaan
ethän sinäkään rakkaudessa ole täysin vapaa

ateistit (ja hullut) saattavat, tuntuvat joskus olevan lähempänä totuutta kuin uskovat

miksi jumala kiduttaisi ihmistä
vai onko kärsimys jotain muuta kuin luulemme (näin Uskon)
olisi kiva elää tuhat vuotta, mikä osoittaisi ettei täällä olla vain 'pyhittäytymässä..' vai mitä