Eräänä maanantai-iltana marraskuussa 2007

Oodi minuudelle, turhalle runoudelle, petolliselle elämälle ja kevään ensi Krookukselle
(Tämä pastissi on omistettu blogikommentaattori, 'sanasampo' kafkaesquelle)

Useita sanamuutoksia ym. tehty viimeksi 6.11 eli runo? siis 'elää' jatkuvasti. Yritän muovailla tekstiä niin, että pystyisin joskus lausumaan sen yhtä pateettisella virtuositeetilla kuin Tarmo Manni tekisi.
Itse asiassa kyseessä ei ole runo vaan pitkähkö repliikki jossain 'shakespeariaanisessa' näytelmässä. Eräänlainen Hamlet-monologi! ;)

Lisäys 6.11. Ja jos tästä ei löydy seksuaalisymboliikkaa, niin ei sitten mistään. Vasta nyt yön yli 'levottomasti' (hehheh) nukuttuani' sen tajuan!

*
On minuuteni hyöky vain purkaus kimaltelevain sanakuplain, jotk' puhkeevat palaen, loistaen ja väreillen syksyn tummimmassa yössä kuin päin tulikuumaa loistetta sokean vaistonsa ajamina syöksyväiset yöperhot

Ne jälkeäkään jättämättä - vailla minkäänlaista pysyvyyttä - hetkessä katoovat tähän valheellisen keinotekoiseen - nautinnollisten ja itsetuhoisien haluin kalvamaan - jälleen kerran häviävään turhaan maailmaan...

Nyt yö mustaks' muuttunut mua syleile siis kuin petollinen rakastettu, jonk' valtaan syömmeni syvyydestä kummunneet 'kuplani' houkan tavoin luovutin, ja jolt' järjen valo sumennettiin, kosk' tuntenut ei kohtuutta vaan petollisen rakkauden säkenöivän intohimon tulessa hän itsens' hiillokseksi kärvennytti!

Täss' tuhkani tumma on. Se sirotelkaa juuriin kevään ensi Krookuksen, jok' siitä voimaa saaden läpi hyisen kuuran työntyy ylös kohti elon varmaa kuoloa

Sen kauneudessa hetken verran mun sieluni viel' kerran yhä uudestaan pursuta saa mettään

...Kunnes koittavi taas tuima yö...
*
(Vasta nyt saa nauraa. Eihän esim. 'yö koita' vaan päivä, mutta ei se nyt niin nokon nuukaa ole pastississa.
Pyörikööt etenkin Eino Leino, Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia haudoissaan. Miksei myös Veikko 'fasisti' Koskenniemi. Erityiskiitokset William Shakespearelle.)