November 25, 2007

Halpaa armoa, kallista teknologiaa ja suurta huvitusta

Kirjoitettu kommentiksi catuluxelle Kemppisen päreessä "Kevytmielinen keskiluokka".

RR kirjoitti

Kemppinen kirjoitti 'Totuus kenties on jyrsivä piisamirotta?' Onko Jumala naamioitunut jyrsiväksi piisamirotaksi? Siltä näyttää (kuvasta päätellen).

Mutta tätä ei tarvitse edes todistaa. Se on kumoamaton perususkomus (Francois Rabelais Plantinga).
*
catuluxelle

Suomen ortodoksisen kirkon 'maailmamyönteisyys' alkaa minun silmissäni saavuttaa kohta sellaisen rajapisteen, että sen ylityttyä saatan jopa erota ko. kirkosta - tai ainakin rupean pilkkaaman sitä. (Enhän toki vielä ole pilkkaamiseen langennut...)

Jospa perustaisin oman kirkon: 'Viimeisien aikojen ensimmäiset.'

catulux sanoi...mm.

Luterilaisuus ei kait ole mikään synkkä uskonto, koska Marttikin ja hänen kaverinsa joivat olutta luterilaista oppia sorvatessaan...ja Pyhä Henki sitten hoisi loput. Muistakaamme myös Lutherin hienot sanat naisista, laulusta ja viinistä.

Rablee.
Tai sitten päinvastoin:"Ensimmäisten aikojen viimeisimmät."Koska monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi....
*
catulux

Ensimmäisistä ja viimeisistä. Minä olen 'poikkeus', ja poikkeus vahvistaa säännön ;)
*
Vai on luterilaisuus iloinen uskonto?

Kyllä se iloisuus on hankittu lähinnä hurmoskokemuksilla, mielenhäiriöillä ja viinalla!

Rakkautta siinä saattaa olla just sen verran kuin tässä demari-keskusta-kokoomus-vetoisessa demokratiassa nyt ylipäätään on 'järkevää' kokea.

Luterilaisuushan on ns. kansalaisuskonto. Kuulutaan kirkkoon muodon vuoksi ja uskotaan niinkuin Katri Helena johonkin korkeampaan voimaan, joka ei kuitenkaan ole sama kuin, mitä kirkko julistaa.

Selkokielellä: uskotaan siis omiin toiveisiin, tunteisiin ja projektioihin. Sellainen ei ole kristinuskoa vaan pelkkää narsistista pakanuutta.
*
Mutta armosta päihtymisen jälkeistä krapulaa ei voi välttää - ja taas alkaa uusi kierros synnintunnon manaamista ja tuhkan päällensä ripottelemista.
Kunnes armosta yksin taas koetaan vapauden ja pelastuksen raikkaat tuulet, jotka uudestaan päihdyttävät mielen.

Tätä maanis-depressiivistä syndroomaa, johon luterilainen pelastusoppi viime kädessä perustuu, on viime vuosina ryhdytty 'hoitamaan tavara-armon' avulla. (Onhan kirkosta eroaminen sitäpaitsi on lisääntynyt hälyttävästi!)

Hoitoon kuuluu myös sekä hilpeitä että sykähdyttäviä esityksiä Jeesuksen elämästä.
'Osta nyt Jeesus sydämeesi!' Halvalla!

Nyt siis myydään 'halpaa armoa'. 'Kallis armo' on liian kallista kansalaisille. He kun ovat laiskistuneet entisestään henkisesti ja hengellisesti tässä tv-viihteen suoltamassa globaalin pakanuuden mediassa.

Dietrich Bonhoeffor polttaisi varmasti päreensä, jos näkisi maassamme harjoitetun uskon alennusmyyntikampanjan - puhumattakaan USA:n fundamentalistisista 'uskon Ramboista', jotka rakentavat kirkostaan kristillistä Superpelicasinoa ja eräänlaista Sielujen Puuhamaata, jossa voi lyödä vetoa Jeesuksesta ja laskea Jeesus-vesiränniä pitkin lämpimään Jeesus-uima-altaaseen jne.
*
Toisaalta ortodoksien on turha luulla, että suosio kestää ikuisesti. Sillä niin perin klisheemäiseltä kuulostaa jonkun isä Arseninkin sielunhoidollinen protokollapuhe nykyään, eikä isä Mitrokaan jaksa aina naurattaa.

Sitäpaitsi mies, joka nauraa aina, vaikuttaa väkisinkin aika ajoin epäillyttävältä. Mille hän lopulta nauraa? Meillekö vai itselleen?

No - sekin vielä menettelee, mutta jos hän nauraa ihan vain sen vuoksi, ettei itkisi - kuten monesti on hysteerikkojen laita, niin silloin on jotain vinksallaan, jos on lupa käyttää eksaktia psykiatrista termiä.

Metropoliitta Ambrosius lienee jo solminut hyvät suhteet kaikkiin suurliikemiehiin, joita Suomesta löytyy. Hyvä niin.

Hirvittää vain, jos hän ryhtyy innovoimaan (tekemiensä ensi alkuun erittäin riskaabelien Valamon uudistusten jälkeen) uutta ortodoksikeskusta, jossa Jeesus Kristus Pantokrator heijastetaan hologrammina valtaisan kirkon (suuremman kuin Uspenski) kupoliin ääniefektien jähmettäessä kirkkokansan kauhusta ja kunnioituksesta lähes kivettyneinä paikalleen.

Esityksen lopuksi kupolista tippuu mannaa (valmiiksi pakattuja hunajapiirakoita) sekä lapsille kauko-ohjattavia heinäsirkkoja suoraan Egyptin ja Siinain erämaasta.
*
Nyt täytyy vähän hillitä mielikuvituksen lentoa eli tämä tästä tällä erää.

15 comments:

A-K.H said...

Mutta isä Mitroa jaksaa aina vain naurattaa.Iloisia veikkoja nuo siis, joit oli raitilla viis.

Ma-Riikka said...

Luterilaisuudesta ja suosiontavoittelusta tuli mieleen, että koska tiedetään, että liberaaleimmista kirkoista erotaan eniten, olisi todellista suosiontavoittelemisen halveksimista ja kirkon tosi olemuksen kunnioitusta luterilaisten profiloitua homojen oikeuksien puolustajiksi ja hyvin väljän uskonnollisuuden puolustajiksi; elämyksellinen fundamentalismi (tai ortodoksinen hämymystiikka) kun on markkinoilla parasta tavaraa ja sopii nykyajan lyhytjännitteisille konsumeristeille.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos luterlaisuuskritiikistäsi,
joka tietyin tavoin osui kohteeseensa, mutta vain osittain.
Erkki Niinivaara oli myös luterilainen ja diggasi Bonhoefferista ja hänen uskonnottomasta kristinuskostaan.
Luterilaisuudessa olevan kahden regimenttiopin tajuaminen auttaa
ymmärtämään osin sitä , miksi siinä luterilaisuudessa mennään,
niin kuin mennään. Luterilaisuus
tekee arjesta pyhän ja joku voisi väittää pyhästä arjen. Kumpi tärkeämpää? Luterilaisuus ui joka
nurkkaan ja vielä sujavasti -liian
sujuvasti ja joskus jopa populistisesti. Mitä pahaa siinä?
Saattaa ollakin.


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Missä on luterilaisten pyhä?

Kahden regimentin opissa se toinen on nimittäin voittanut. Arvannet, kumpaa tarkoitan.

Tässä kohtaa Luther eroaa (poliittisista syistä) augustinolaisesta perinteestä(än), sillä ei kai Augustinus ajatellut, että maallinen regimentti voisi toimia täysin irrallaan jumalallisesta vaan, että Jumalan valtakunta on potentiaalisesti läsnä kaikkialla - myös hallitsijoiden ja juristien toimissa (mikä tietenkin oli käytännössä 'vain' hurskasta toiveajattelua).

'Tavara-armo' (kalvinistinen vääristymä) ja fideismi (narsistinen usko) ovat luterilaisen äärimonergistisen vanhurskauttamisopin seuraus.

No - Jumala on oikukas ja siten myös pelastusvarmuutemme tuppaa horjumaan.

En minä tätä kiellä, mutta mikä on lopputulos, jos Jumalan ja ihmisen erottaa kuilu, joka ei täyty kuin 'oikukkaasta' armosta käsin?

Sekularisaatio.

Tosin maallistumista on pidetty jopa eräänä alkuperäisen kristillisyyden perusideoista: Jumalahan tuli ihmiseksi.

Luterilaisuudessa Jumala vain näyttäisi a) siirtyneen pysyvästi asumaan maan päälle kiinteistövälittäjäksi naamioituneena tai b) täydellisessä tuntemattomuudessaan ja toiseudessaan kadonneen tyystin jopa ajatuksistamme.

Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat saman kehityksen eri puolia luterilaisuudessa.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos tiukasta analyysistasi.
Niinpä, missä luterilaisten
pyhä - kaikessa, ainakin potentiaalisesti läsnä.
Tietynlainen pan(en)teistinen näkemys,
mutta sekin "teistinen" näkemys.

Jumala kiinteistövälittäjäksi naamioituneena, miksi naamioituneena? Mitä vikaa kiinteistövälittäjän hommassa,
kyllä se teologin ja filosofin
"homman"? päihittää mennen tullen;)
Pikemminkin Jumala ei-naamioituneena kiinteistövälittäjänä - ja hyvät on välitettävät ( huomaa kaksois-tai kolmoismerkitys). Hyvä, että joku vielä välittää.
b)-kohtasi vasta puhutteleva on,
nimittäin kadonnut Jumala - meiltä
kadonnut, meidän kadottamamme.
Muun muassa talonmiehessä, kiinteistövälittäjässä, juopossa tai portossa
saatamme nähdä "Kristuksen kärsivät kasvot",jotka eläväksi tekevät,
jos osaamme katsoa sillä tavoin,
että näemme pyhän kaikkialla, missä
moraali toteutuu tai ylittyy sankarilliseksi, supererogatiiviseksi, teoksi tai jopa niiden kääntöpuoliksi.

Luterilaisuudessa arki pyhittyy ja saatanakin saadaan palvelemaan Jumalaa. Sekularisaatio on "pyhä feikki", jonka avulla uskonnottomat luulevat olevansa ei-pyhän palveluksessa,
eipä onnistu, vaan Jumalan "joukot"
paahtavat huokoisen suojauksen
läpi hymyillen ja säälienkin ihmiskuntaa sen erheestä, joka
on poispyyhitty kerran pääkallon paikalla -se riittää.


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

ma-riikka

Ehheheh. Taisit ainakin osittain osua oikeaan.

Mutta anyway - kaikesta räksyttämisestä huolimatta mä kannatan uskontopluralismia ja olen inklusivisti ('anything goes') - uskokaa tai älkää.

Ehkäpä perustan jopa oman uskonnon ja omat rituaalit kuten renessanssin aikaan Pietro Pomponazzi, joka sai paavin polttamaan päreensä.

Pomponazzi tosiaan toimitti omia rituaalejaan rinnakkain katolisen kirkon kanssa.
Ihme kyllä paavi ei häntä kuitenkaan lynkkauttanut.

Pomponazzin eräs ajatus oli, että uskonnot syntyvät ja kuolevat siinä missä kaikki muukin tässä maailmassa.

Tietynlainen uskon ja tiedon paralleelisuus oli myös hänen ajattelunsa eräs paradoksi: aristoteelisista tiedon periaatteista lähtien hän ei uskonut demoneihin eikä henkiin mutta kristillisistä lähtöhdista kyllä.

Tällainen 'jakomielisyys' sopii minullekin, jolla on vielä matkaa Augustinuksen Jesajalta plagioimaan 'uskon, jotta ymmärtäisin'- maksiimin oivaltamiseen.

*
http://en.wikipedia.org/wiki/Pietro_Pomponazzi

http://plato.stanford.edu/entries/pomponazzi/

mattitaneli said...

Hei vielä hyvä Rauno,

Sen verran vielä sanon, että
ma-riikka esitti nopeasti ja
terävästi kontribuution, jonka esittämiseen meillä menee
aikaa "vähän" enemmän.

Kiitos ma-riikka, Ukista jyrää,
hauskaa;)



Ystävällisesti Matti

vapaa kani said...

ja mikä estää Sinua olemasta narsistinen pakana
se että jollakin on AIKAA uskonnolle on jo tyystin ylimaallista..
en tiedä kuinka hyödyllinen uskonto voisi olla.

Ma-Riikka said...

Credo ut intelligam on minun muistissani Canterburyn Anselmin, ei Augustinoksen sanoma; oli minulle teininä tärkeä lause.

Rauno Rasanen said...

ma-riikka

Tuossa muodossa periaate kai ensimmäisen kerran löytyy Anselmlta.

Mutta sen raamatullinen lähde on Jesajan 'If you will not believe, you will not understand'.

Tästä Augustinus sitten sai innoituksen 'metodilleen' ymmärrykseen pyrkivästä uskosta.

pv said...

onko tuo armosta päihtyminen niinku iloa jumalasuhteesta

Rauno Rasanen said...

pv

Joo.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos vaan kirjoituksistasi,
mutta etkö edes aio antaa
vasta-argumenttia mun "vastineelle"
Sinun hienoon päreeseesi;)
Mikä siinä menee pieleen, jos
menee, niin on tärkeää tietää.

PS: Mullekin se Matti Kotirannan Persoona perikoreesina on melko
tuttu kirja, varsinkin "Triadisen ykseyden triniteettimalli
Losskyn hamartiologiassa" on huippukiinnostava.


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Jassoo. Oikein vastine? Liikaa vaadittu.

Ai että mikä menee pieleen sulla?

Jos Jumala on ei-naamioitunut kiinteistövälittäjä, niin minä olen (identtinen) näköispainos Saatanasta.

Sen verran siinä menee pieleen - jos menee...mistäs minä tiedän. En minä mikään profetta tai selvänäkijä ole - vaikka Saatanallahan on vaikutusvaltaa ihmisiin siinä missä Jumalallakin - voi olla jopa enemmän kuin Jumalalla - ainakin, kun katselee ympärilleen ja seuraa maailmanmenoa ja ihmisten lähimmäisenrakkauden saamia, varsin merkillisiä muotoja.

Esimerkkinä vaikka USA:n lähimmäisenrakkaus irakilaisia ja Islamia kohtaan, muhamettilaisten rakkaus tanskalaisia kohtaan, turkkilaisten rakkaus kurdeja kohtaan, kiinalaisten rakkaus tiibettiläisiä kohtaan, riistokapitalistin rakkaus lapsityövoimaa kohtaan, sudanilaisten välillä kukoistava keskinäinen rakkaus, Putinin rakkaus opposition edustajia kohtaan jne jne....

tesseris said...

the best vitamin for christians also is B1