*
Saara sanoi...
En kyllä käsitä, mitä vallanhalua tässä nyt oli. Surullistahan tämä on kaikin puolin, kun ikätoverit eivät toisilleen kelpaa. Hyljeksittyjä keski-ikäisiä naisia maailma täynnä, kun miehet unelmoivat nuorempien perään, joita vain harvoin onnistuvat saamaan. Kaikki häviävät.
En kyllä käsitä, mitä vallanhalua tässä nyt oli. Surullistahan tämä on kaikin puolin, kun ikätoverit eivät toisilleen kelpaa. Hyljeksittyjä keski-ikäisiä naisia maailma täynnä, kun miehet unelmoivat nuorempien perään, joita vain harvoin onnistuvat saamaan. Kaikki häviävät.
Iines sanoi...
RR, arvasin tämän siirtosi, joskaan en halunnut sitä. Sinä väistät keskustelussa aina, kun lähestytään ihmisyyttä, miehen ja naisen samuutta, josta ei ole valmiita filosofiakirjoituksia, koska miehet ovat filosofian kirjoittaneet. Mutta - se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus.
RR, arvasin tämän siirtosi, joskaan en halunnut sitä. Sinä väistät keskustelussa aina, kun lähestytään ihmisyyttä, miehen ja naisen samuutta, josta ei ole valmiita filosofiakirjoituksia, koska miehet ovat filosofian kirjoittaneet. Mutta - se on sinun valintasi, johon sinulla on oikeus.
Ja lopuksi, ei tässä huumorintajua tarvita, kun keskustellaan miehen ja naisen tasaisesta arvosta seksinkin suhteen. Asiallisuus riittää, joskin saa seksille toki nauraakin, sillä sehän on iloinen asia, elämän suola, sokeri ja pippuri'.
*
Ollaan sitten asiallisesti tasa-arvoisia. Piste. Eikö helpottanutkin. Kyllä varmasti. Ihan on taivaallinen olo.
Menisitten joskus kuuntelemaan jotain poliittis-filosofista luentoa, jossa käsitellään tasa-arvon ja vapauden välistä problematiikkaa, joka on käsitteellis-argumentatiivisellakin tasolla liki sovittamaton ristiriita - ellei nyt sitten ryhdytä maalaamaan utopioita.
Evät nämä ongelmat ole mitään miesten kirjoittamaa sovinismia! Heta Gylling tai Maija-Riitta Ollila (sekä monet muut paitsi ehkä Sari Näre ;) esimerkiksi ovat täysin päteviä luennoimaan aiheesta.
Se tasa-arvo, josta te puhutte on varmastikin tasa-arvoa, mutta ei missään tapaksessa sitä tasa-arvoa, jota pidetään poliittis-filosofisena ihanteena, koska teidän intentionne on aivan sama kuin sovinistimiehillä: pidetään kiinni omista oikeuksista niin pitkään kuin vain ikinä on mahdollista ikäänkuin toinen osapuoli - miehet - olisivat yksinomaan pelkkiä riistäjiä ja sikailijoita.
Sopii muuten tosiaan miettiä tuota Snellmannin aikaa, jonka jälkeen naisen asema Suomessakin on parantunut suorastaan mullistavalla tavalla.
Sekä perheenäidin roolissa, työelämän alueilla että poliittisesti, juridisesti ja sosiaalisesti mutta myös teknologian ja lääketieteen kehittymisen ansiosta.
Modernisaation kehityksen suurimpia hyötyjiä ovat olleet naiset ja lapset - eivät niinkään miehet.
Koettakaa nyt ottaa perspektiiviä tähän asiaan eikä pyöriä aina oman navan tai ylipäätään navan ympärillä!
Oleellista tässä kaikessa on kompromissien taito ja ennenkaikkea psykososiaalisen yhteistoiminnan ja vapaan kommunikaation perustalle rakentuva tasa-arvon tunnustaminen ja siihen pyrkiminen.
Vasta sen jälkeen lakiteksteihin raapustetut periaatteet esim. juuri naisten tasa-arvoisemmasta palkkauksesta saattavat toteutua hieman paremmin kuin ennen.
Mutta tämä vaatii muutosta syvemmällä kuin lakitekstien tasolla, eikä sitä tapahdu niin kauan kuin miehen ja naisen välinen - sanoisinko 'ontologisen' (erilaisten 'olemassaolotapojen') suhde ei muutu asenteellisesta räksyttämisestä kiihkottomamman ja asiakeskeisemmän - vähemmän ad hominem-argumentaation sävyttämäksi keskusteluksi - jos se miehen ja naisen välisessä dialogissa milloinkaan voi edes olla mahdolista.
*
(Ehkä jopa rakastuminen pitäisi siis julistaa 'kielletyksi'. Niinpä niin Platon - jo sinä näit tämän asian ytimeen Valtio-dialogissa, vaikka ratkaisusi oli kaikkea muuta kuin liberaali.
Platonin valtio oli muuten 'absoluuttisen' joskin hierarkisen tasa-arvon ilmentymä - myös naisten suhteen. Jopa siinä määrin, että se aivan ilmeisesti muistutti jossain määrin Spartan militaristista totalitarismia, jossa naisetkin kelpasivat sotilaiksi).
*
Nimittäin - kun kummallakin osapuolella on karvat pystyssä (mikään muuhan ei enää tässä keskustelun vaiheessa ole pystyssä), niin siitä seuraa vain loputtomasti lisää räksyttämistä.
Vielä kerran: voidaanhan niitä tasa-arvolakeja kirjoitella, mutta kun ei mikään näytä riittävän.
Olen joskus ennenkin vihjannut, että Islam on ratkaissut nämä ongelmat kätevän radikaalisti: siellä pannaan pulinat poikki ja laakista.
Mutta se ei ole tasa-arvoa. Enkä minä suinkaan sellaista diktatuuria halua. En yksinkertaisesti voisi luopua siitä sananvapauden periaatteesta, joka liberaalissa demokratiassa mahdollistaa minunkin kaltaisieni koiranleukojen tai 'totuudenpuhujien' olemassaolon.
Pitäis vain hyväksyä tämä loputon jankkaaminen...Voin miehenä ymmärtää varsin hyvin, miten joskus tulee mitta täyteen sitä yhtä ja samaa ikuista valitusta, jolle ei loppua näy.
Nietzsche kirjoitti, että mikään ei ole sielua raastavampi kokemus kuin kuunnella sairastavan naisen loputonta, kaunaista ja pahantahtoista vuodatusta ihmisistä, joita tämä vihaa ja halveksuu.
Sellaisesta sairastuu jo itse kuuntelijakin.
Menisitten joskus kuuntelemaan jotain poliittis-filosofista luentoa, jossa käsitellään tasa-arvon ja vapauden välistä problematiikkaa, joka on käsitteellis-argumentatiivisellakin tasolla liki sovittamaton ristiriita - ellei nyt sitten ryhdytä maalaamaan utopioita.
Evät nämä ongelmat ole mitään miesten kirjoittamaa sovinismia! Heta Gylling tai Maija-Riitta Ollila (sekä monet muut paitsi ehkä Sari Näre ;) esimerkiksi ovat täysin päteviä luennoimaan aiheesta.
Se tasa-arvo, josta te puhutte on varmastikin tasa-arvoa, mutta ei missään tapaksessa sitä tasa-arvoa, jota pidetään poliittis-filosofisena ihanteena, koska teidän intentionne on aivan sama kuin sovinistimiehillä: pidetään kiinni omista oikeuksista niin pitkään kuin vain ikinä on mahdollista ikäänkuin toinen osapuoli - miehet - olisivat yksinomaan pelkkiä riistäjiä ja sikailijoita.
Sopii muuten tosiaan miettiä tuota Snellmannin aikaa, jonka jälkeen naisen asema Suomessakin on parantunut suorastaan mullistavalla tavalla.
Sekä perheenäidin roolissa, työelämän alueilla että poliittisesti, juridisesti ja sosiaalisesti mutta myös teknologian ja lääketieteen kehittymisen ansiosta.
Modernisaation kehityksen suurimpia hyötyjiä ovat olleet naiset ja lapset - eivät niinkään miehet.
Koettakaa nyt ottaa perspektiiviä tähän asiaan eikä pyöriä aina oman navan tai ylipäätään navan ympärillä!
Oleellista tässä kaikessa on kompromissien taito ja ennenkaikkea psykososiaalisen yhteistoiminnan ja vapaan kommunikaation perustalle rakentuva tasa-arvon tunnustaminen ja siihen pyrkiminen.
Vasta sen jälkeen lakiteksteihin raapustetut periaatteet esim. juuri naisten tasa-arvoisemmasta palkkauksesta saattavat toteutua hieman paremmin kuin ennen.
Mutta tämä vaatii muutosta syvemmällä kuin lakitekstien tasolla, eikä sitä tapahdu niin kauan kuin miehen ja naisen välinen - sanoisinko 'ontologisen' (erilaisten 'olemassaolotapojen') suhde ei muutu asenteellisesta räksyttämisestä kiihkottomamman ja asiakeskeisemmän - vähemmän ad hominem-argumentaation sävyttämäksi keskusteluksi - jos se miehen ja naisen välisessä dialogissa milloinkaan voi edes olla mahdolista.
*
(Ehkä jopa rakastuminen pitäisi siis julistaa 'kielletyksi'. Niinpä niin Platon - jo sinä näit tämän asian ytimeen Valtio-dialogissa, vaikka ratkaisusi oli kaikkea muuta kuin liberaali.
Platonin valtio oli muuten 'absoluuttisen' joskin hierarkisen tasa-arvon ilmentymä - myös naisten suhteen. Jopa siinä määrin, että se aivan ilmeisesti muistutti jossain määrin Spartan militaristista totalitarismia, jossa naisetkin kelpasivat sotilaiksi).
*
Nimittäin - kun kummallakin osapuolella on karvat pystyssä (mikään muuhan ei enää tässä keskustelun vaiheessa ole pystyssä), niin siitä seuraa vain loputtomasti lisää räksyttämistä.
Vielä kerran: voidaanhan niitä tasa-arvolakeja kirjoitella, mutta kun ei mikään näytä riittävän.
Olen joskus ennenkin vihjannut, että Islam on ratkaissut nämä ongelmat kätevän radikaalisti: siellä pannaan pulinat poikki ja laakista.
Mutta se ei ole tasa-arvoa. Enkä minä suinkaan sellaista diktatuuria halua. En yksinkertaisesti voisi luopua siitä sananvapauden periaatteesta, joka liberaalissa demokratiassa mahdollistaa minunkin kaltaisieni koiranleukojen tai 'totuudenpuhujien' olemassaolon.
Pitäis vain hyväksyä tämä loputon jankkaaminen...Voin miehenä ymmärtää varsin hyvin, miten joskus tulee mitta täyteen sitä yhtä ja samaa ikuista valitusta, jolle ei loppua näy.
Nietzsche kirjoitti, että mikään ei ole sielua raastavampi kokemus kuin kuunnella sairastavan naisen loputonta, kaunaista ja pahantahtoista vuodatusta ihmisistä, joita tämä vihaa ja halveksuu.
Sellaisesta sairastuu jo itse kuuntelijakin.
5 comments:
On ihan turha pyrkiä mihinkään, kun et näköjään edes lue tai ajattele mitä olen kirjoittanut, joten jätin päreesikin kesken. Ollaan sitten tasa-arvoisia ainakin tässä asiassa.
saara
Sopii mulle. 'Tutkainta' vastaan ei voi taistella.
Sinulla ei kyllä ole luetun ymmärtämisen taitoa nimeksikään - siteeraamisen taitoa senkin edestä.
Näet kysymyksissä kaunaa ja räksytystä. Täytät tyhjiä aukkoja omilla ennakkoluuloillasi, et uusilla ajatuksilla. Ihan kuin et osaisi avata ovea, vaan löisit nenäsi siihen.
Iines
JOO.
iines
'Ihan kuin et osaisi avata ovea, vaan löisit nenäsi siihen.'
Tuo oli aika hyvin oivallettu ja ilmaistu, mitä meikäläiseen tulee.
Suhtaudun vakavuudella psykologisiin 'totuuksiin' itsestäni.
Ja se siitä ;)
Pääasia, että mulla on hauskaa näitten juttujeni kanssa.
Elämä(ni) on nimittäin perimmältään aika tylsää ja yksitoikkoista tätä nykyä.
Post a Comment