November 19, 2007

Juoru-Ranen pop-uutiset: Jänis ja Ämi - itsetuhon kuninkattaret

Tää korutont' on kertomaa - ja kuvaa. Amy ja Blake (ei Janis Joplin) tappeluksen jälkeen. Blake on saanut tuta Amyn 'kynsitekniikan' tehon.
Rakkaus raatelee...lauloi jo Ismo Alanko aikoinaan...


Klikkaa kuvaa suuremmaksi ja laske Blaken naarmut ja arvet. Oikein laskenut saa palkinnoxi 'opetuxen' rakkauren kaikkivoipaisuudesta.

Kirjoitettu kommentiksi lacrimosan edellisessä päreessäni "Juoru-Ranen pop-uutiset: Amy - still alive - but how well?" olleeseen kommenttiin.
*
Lacrimosa said...
Amy vetää kokkelia lavalla:http://www.liveleak.com/view?i=123_1195337267
Ehkä tapojensa puolesta häntä voisi verrata Janis Jopliniin, mutta samanlaista brillianssia häneltä ei mielestäni löydy, vaikka oikein oivallinen ilmestys onkin nykymusiikkimaailmassa. Janiksen rinnalla kalpenevat yhä kaikki naislaulajat(ja varmaan mieslaulajatkin).
*
Hohhoijaa! Toi Amyn julkinen kokaiininveto alkaa jo olla liikaa Porno-Huume-Ranellekin. Jättäis vähän mullekin sitä kokkelia...
*
Niin. Kyllä Jänis Joplin oli aika ylivertainen laulaja/tulkitsija.

Jostain dokumentista näin, kun Janis lauloi bluesia 18-19-vuotiaana. Aivan uskomaton ääni ja tulkinta - jo silloin.

Olen aina arvostanut Joplinia mutta kokenut, että hän tulkitsee liikaa volyymin ja raspin kautta; - mutta niinhän teki aikoinaan raspikurkkuinen John Fogertykin (raspi tosin lähti sitten veks röökinpolton lopettamisen ja iän myötä, vaikka ääni on edelleenkin loistava - 62 vuotiaana!).

Pakko sanoa, että lievästi epäröivä asenteeni Joplinin laulutapaa kohtaan muuttui kuultuani edellä mainitun esityksen. Uskoin silloin lopullisesti, että tällä donnalla oli ihan oikeesti ihan helevetin hieno ääni.

Janis oli aika miesmäinen tyyppi. 'Kova kundi, itse asiassa kaikkein kovin kundi' todistivat po. dokumentissa mm. Procol Harumin Gary Brooker ja The Allman Brothersien Greg.

Amyn ronskiudessa on jotain samaa (157,5 cm:nen tappi ryyppää äijiä pöydän alle), joskin ehkä myös muusikkojen ja studioväen - jotka melkein kaikki ovat miehiä - kanssa työskenteleminen vaikuttaa asiaan(?)
*
Mitä Amyyn muuten tulee, niin vertailu Jopliniin ei oikein osu, koska Amyn musiikilliset vaikutteet tulevat muualta kuin rythm&bluesista.
Jazz, soul, reggae, pop - ja sitten vasta rythm&blues. Siinä merkillinen ja mielenkiintoinen keitos aineksia, joista syntyy 'uutta' retromusiikkia.

Janis puolestaan oli aivan selkeästi blues-rock-laulaja, vaikka osasikin heittää komeesti Summertimen (old jazz) tai Me and Bobby McQeen (kantri).

Englantilainen Joss Stone (yli 3 vuotta Amya nuorempi) omaa hyvin samankaltaisen äänen kuin Janis, ja hän on myös laulanut samankaltaisia (ja samoja) lauluja kuin tämä.
Mutta Joss Stonen laulu on Amyyn verrattuna virtuoosisen teknistä ('cold virtuosity'), kun taas Amy pyrkii laulussaan inspiroituneeseen ilmaisuun ja äänen herkempään variointiin.

Ja kun Amy persoonallisen ja sielukkaan äänen ohella omaa myös jazz-laulussa kouliintuneen tekniikan, niin tulos ei voi olla kuin priimaa - ellei joskus vielä vähän parempaakin.

Pahimmillaan hän tietysti unohtaa sanat ja menettää äänensä hallinnan ollessaan liian kännissä ja 'kamoissaan' - asia, joka saattaa vielä vahingoittaa paitsi hänen uraansa myös häntä itseään fataalisti.

Toivokaamme parasta, pelätkäämme pahinta, mutta on jo nyt hieman surullista seurata tämän hetken populaarimusiikin ehkä kaikkein suurimman lahjakkuuden itsetuhoisuutta.
Ja kaikkein pahinta lienee se, että hän on näköjään ihan tosissaan rakastunut (tosin 'tuhoisalla' tavalla) Blake Fielder-Civiliin, joka on täysi narkkari (pari meni pitkän eron jälkeen avioon viime toukokuussa).

'Rehab'in mahdollisuudet pienenevät tällaisen suhteen vallitessa minimiin - elleivät sitten molemmat lähde yhtä aikaa jonnekin Betty Ford-klinikalle.
Siellähän se meidän oma Ville Valommekin kävi 'pitämässä elämänsä ensimmäistä lomaa' ihan äskettäin.
*

13 comments:

Jussi said...

No joo ja ilman moralisointia; osu silmiin äsken tämä seuraava:

YK syyttää Amy Winehousea kokaiinin ihannoinnista
19.11.2007 12:14 Ilta-Sanomat

Laulaja Amy Winehouse ja malli Kate Moss ovat joutuneet Yhdistyneiden kansakuntien hampaisiin.

YK:n huumeiden vastaisen ohjelman johtaja syyttää brittitähtiä kokaiinin käytön ja huumehöyryisen elämäntavan ihannoinnista.

- Katsokaa Kate Mossia. Hän saa edelleen tuottoisia sopimuksia, vaikka hänet on valokuvattu kokaiinia nuuskaamassa. Rocktähdet, kuten Amy Winehouse, ponnahtavat kuuluisuuteen laulamalla, etteivät mene vieroitukseen, vaikka tarvitsisivat hoitoa kipeästi, YK:n huumeiden vastaisen järjestön johtaja Antonio Maria Costa sanoi viitaten Winehousen kuuluisaan Rehab-hittiin.

Antonio Maria Costa otti brittitähtöset esimerkeiksi varoittaessaan Britanniaa vaaroista, joita yhteistyö Kolumbian huumeparoneiden kanssa aiheuttaa.

Costan mukaan miljoonat afrikkalaiset kärsivät huumeiden matkatessa maanosan läpi.

Costa muistutti huumeiden käytön Euroopassa aiheuttavan toisen katastrofin Afrikassa lisäämällä köyhyyttä, työttömyyttä ja epidemioita.

http://www.youtube.com/watch?v=IUtPODn7cCc

veera said...

hyvä Jussii!

. said...

huumeet tunnetusti vievät jumalan lähelle..

Rauno Rasanen said...

jussi

Olipa tosi hieno Billie Holliday-video. Siinä soitti aika joukko tosi kovan luokan fonisteja.

*
Mitä Amy Winehouseen (ja Kate Mossiin) tulee, niin kyllä tässä voi moralisoida jo täysin oikeutetusti.

Julkinen kokkelin käyttö on silkkaa mainosta (vaikka Amyn kohdalla myös huonoa, koska hän mokailee esiintyessään kamoissa jatkuvasti) kyseiselle tavalle.

Miksi tällaista pitäisi hyväksyä tai sietää?

On selvää, että heroiinin polttaminen (injektioista nyt puhumattakaan) sekä crackin ja kokaiinin vetäminen aiheuttavat helvetillisen riippuvuuden ja nopeasti.
Mitä ihannoitavaa siinä voisi olla?

Seuraukset ovat tuhoisia monella tavoin.

Onkin aivan hyvä, että YK:n huumeidenvastaisen ohjelman pomo arvostelee näitä tähtösiä avoimesti ja julkisesti.

Yleinen mielipide pitää saada tajuamaan tällaisen käytön ja käytöksen mielettömyys, vaikka se sitten maksaisi esim. Amylle USA:n kiertueen peruuntumisen (työluvan kielto).

USA on paljon konservatiivisempi maa (joskin kaksinaismoralistisesti) myös näissä asioissa kuin vaikka Englanti tai Hollanti.

Onhan Amyn syyskuun alkupuolelle alunperin suunniteltu laajaa Amerikan kiertuetta jo kerran jouduttu siirtämään hänen väsymyksensä eli huonon kuntonsa eli päihdekierteen takia.

En tiedä, onko pakkohoidosta apua, mikäli omaa motivaatiota ei löydy - molemmilta: Amyltä ja Bakelta, ja nyt näyttää siltä, että ei löydy, ja että tärkein askel Amyn vieroittamiseen on saada hänen ja Blaken suhde poikki.

Eipä taida kuitenkaan onnistua ihan noin vain, mikäli Amy on tullut 'riippuvaiseksi' Blakestä.

Blake jätti Amyn pari vuotta sitten tämän väkivaltaisuuden takia, mutta Amypä oli sydänjuuriaan myöten rakastunut ja halusi miehen lopulta takaisin; - sai jopa inspiraatiota Blakesta ja erosta eräisiin läpimurto-albumin hittibiiseinin - esim. nimikappale Back to Black ja You know I'm no good.

Karsea tilanne. Mitä vain voi tapahtua. Jopa kaikkein pahin...

Jussi said...

Niin joo.... tuota noin. Olisiko kyse myös eräänlaisesta herjaamisesta tämän Winehousen tapauksessa...

Moss taitaa vain myydä itseään, kun kohta häneltä alkaa perse roikkumaan ja aika helppoon rahan tuloon alkaa olla takana päin ja huomio pitää kiinnittää johonkin muuhun. Ehkä siksi hän jokin aika sitten maalautti naamansa mustaksi Afrikan naisten hädästä kertovaan kuvareportaasiin, vaikka musta perse olisi ainakin minusta kerännyt vielä enemmän huomiota. ( Moss on ansainnut ainakin 100-miljoonan euron omaisuuden "töillään").

Huono julkisuus taitaa nykyään myydä paremmin kuin hyvä, Moss ei ole ainoa, joka on saanut helposti sen avulla hyviä sopimuksia tehtyä. Esimerkiksi Britney Spearsin paluulevy Blackout myi USA:ssa heti - eri lähteistä riippuen - 325.000 tai 350.000 kappaletta.

...... mutta Winehouseen palatakseni; jos on olemassa jokin rock-pop yhteisö, niin Winehousen harrastama toiminta muistuttaa minusta aika paljon eräänlaista herjaamista, joka tämän teorian mukaan kohdistuisi tuohon rockpop yhteisöön, jonka kapinallinen papitar hän ehkä haluaisi olla - kuinka tietoisesti hän sen sitten tekee onkin jo kokonaan toinen juttu...

Ihmiset etsivät äärimmäisyyksien lumousta, ovat varmaan aina etsineet, eli jos kuolema kerran on ainoa odotettavissa oleva tulevaisuus, niin kaikki eivät kestä sitä näkyä ja silloin on helpompi keskittää oma huomio omalla olemassaololla leikkimiseen.

Yritin tässä menneinä kuukausina avata toveri Kemppisen kanssa keskustelua tuosta Saul Bellowista ja siinä söheltäessäni luin yhden Bellowin kirjan, jonka Kemppinen oli suomentanut joskus vuonna yks ja kaks. Eipä mulla enää ole sitä kirjasta, mutta siitä jäi mieleen sellainenkin ajatus, että kokaiinin käyttäjä on poissa työvoimasta mutta mukana huumemarkkinoilla, niin että hänen yhteiskunnanvastainen asenteensa on tavalla tai toisella ostettu ja maksettu.

Mutta siis.... en oikein enää osaa luottaa noihin poliitikkoihin, enkä siis myöskään noihin YK herroihin ja rouviin,vaikka he kuinka vakuuttaisivatkin tarkoittavansa hyvää tms. Eikä tämä Noam Chomsky minulle merkitse kovin erikoista ajattelijaa, tykkään enemmän siitä tosi-tv Bukowskista, mutta Noam Chomsky on kirjoitellut jotakin noista Kolumbian ympyröistä,esim seuraavat jutut;

Miksi Kolumbian maanviljelijät tuottavat kokaiinia eivätkä esimerkiksi vehnää? Kolumbia oli ennen suuri vehnäntuottaja, mutta USA:n "Food for Peace" -ohjelma vahingoitti maan vehnäntuotantoa vakavasti 1950-luvulla. Ohjelma subventoi USA:n omaa agrobisnestä ja sen satelliittivaltioiden sotilasmenoja ja vastavallankumouksellista toimintaa. Vuotta ennen kuin presidentti Bush julisti "sodan huumeille", kansainvälistä kahvisopimusta lakattiin noudattamasta USA:n painostuksen johdosta, koska se rikkoi "reilun kaupan sääntöjä". Seurauksena Kolumbian tärkeimmän laillisen vientituotteen arvo laski 40 prosentilla.

ja

Yksi UNCTAD:n ensimmäisistä ehdotuksista oli ohjelma perushyödykkeiden hintojen vakauttamiseksi. Tällaisia ohjelmia pidetään täysin luonnollisina teollisuusmaiden sisällä, ja niitä toteutetaan erilaisten maataloustukien keinoin. Vuonna 1996 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi "Freedom to Farm" -lain amerikkalaisen maatalouden vapauttamiseksi "itäsaksalaistyylisistä sosialistisista New Deal -ohjelmista", kuten edustajainhuoneen puheenjohtaja Newt Gingrich asian ilmaisi. Pian maataloustuki moninkertaistettiin ja se saavutti 23 miljardin dollarin historiallisen ennätyksen vuonna 1999. Mutta markkinavoimat tekevät taikojaan: veronmaksajien tuki meni pääasiallisesti isolle agrobisnekselle. Suuryhtiöt, joilla on markkinavoimaa -- energiayhtiöistä ravintolaketjuihin -- nauttivat ennennäkemättömistä voitoista samalla, kun "maatalouskriisi" koettelee pieniä tilallisia, jotka tuottavat ruuan.
Mutta nämä valtiovallan välineet, joita rikkaat käyttävät rutiininomaisesti suojellakseen itseään markkinoilta, eivät ole köyhien kätettävissä. UNCTAD:n ehdotus hylättiin nopeasti, ja järjestö on marginalisoitu ja kesytetty samoin kuin muutkin globaalin enemmistön intressejä jossain määrin heijastaneet järjestöt. Strange, joka tutki näitä tapahtumia, totesi, että maanviljelijöiden oli seurauksena ryhdyttävä tuottamaan sellaisia kasveja, joille on olemassa vakaat markkinat. Iso agrobisnes pystyy selviytymään hetkellisestä hintojen ailahtelusta, mutta köyhät maanviljelijät eivät voi sanoa lapsilleen: "Älkää huoliko -- te voitte syödä ensi vuonna!" Strange jatkaa, että lopputuloksena huumeyrittäjien oli helppo "löytää maanviljelijöitä kasvattamaan kokaa, kannabista tai oopiumia", koska näille on aina taatut markkinat rikkaissa yhteiskunnissa.
ja
Toinen kysymys, joka liittyy näihin tapahtumiin, on: Mikä oikeus USA:lla on tuhota viljelmiä, joista se ei pidä, toisessa maassa? Me voimme jättää omaan arvoonsa kyynisen vastauksen, jonka mukaan kyseenomaiset hallitukset ovat pyytäneet tätä "apua" USA:lta -- jos ne eivät olisi, ne eivät olisi pysyneet vallassa kovin kauan. Kolumbialaisia kuolee USA:n tuottamiin tappaviin huumeisiin monin kerroin enemmän kuin yhdysvaltalaisia kokaiiniin, ja suhteessa maiden väkilukuihin ero on vieläkin suurempi. Itä-Aasiassa USA:n tuottamat tappavat huumeet aiheuttavat miljoonia kuolemia vuosittain. USA ei ainoastaan pakota näitä maita sallimaan huumeidensa tuonnin vaan myös niiden mainostamisen, ankarilla kauppapakotteilla uhaten. Sitä vastoin Kolumbian huumekartellien ei sallita rahoittaa USA:ssa mainoskampanjoita, joissa Joe Camelin vastine esitelee kokaiinin iloja. Onko Kiinalla siis oikeus ryhtyä sotilaalliseen, kemialliseen ja biologiseen sodankäyntiin Pohjois-Carolinassa? Jos ei, miksi ei?
ja

Kolmas kysymys liittyy poliitikkojen väitettyyn huolestuneisuuteen huumeiden käytöstä. Tästä nähtiin esimerkki, kun edustajainhuoneen komitea punnitsi Clintonin Kolumbian-suunnitelmaa. Se hylkäsi edustaja Nancy Pelosin ehdotuksen huumeiden kysyntää rajoittavien palvelujen rahoittamisesta. On hyvin tunnettua, että nämä keinot ovat pakkovaltaa tehokkaampia. USA:n valtion rahoittama Rand Corporationin tutkimus on todennut, että huumeriippuvuuden hoitoon USA:n sisällä käytetty raha on 23 kertaa tehokkaampaa kuin "lähdemaan kontrollointi" (eli Clintonin Kolumbian-suunnitelma), 11 kertaa tehokkaampaa kuin tuonnin valvominen ja 7 kertaa tehokkaampaa kuin USA:n sisäisen huumekaupan valvominen. Mutta tutkimuksen suosittelemaa strategiaa ei noudateta. "Huumesodan" nimissä käytetään väkivaltaa köyhiä vastaan sekä USA:ssa että ulkomailla sen sijaan, että valittaisi rakentavia toimenpiteitä, jotka tehoaisivat ongelmaan paremmin ja olisivat paljon halvempia.
Seurava kysymys on: Miksi "huumesota" juuri tässä muodossa? Daniel Patrick Moynihan, yksi harvoista senaattoreista, jotka seuraavat Yhdysvaltain sosiaalisia tilastoja, on todennut: "Me olemme valinneet valtaisan vähemmistöihin keskittyneen rikosongelman." Miksi tämä valinta on tehty samalla, kun "rakennesopeutusohjelmien" Yhdysvaltain sisäistä versiota on alettu toteuttaa? Vastausta ei ole vaikea löytää.
Siinä Bellowin kirjassa oli seuraava lause Kemppisen kauniisti suomentamana ( luulisin, että muistan sen oikein ) Nykyajan elämänmeno kuluttaa, jos sen ottaa sydämelleen ja minä muunsin sisäisen köyhyyden ulkoiseksi vain siksi, että olin pettynyt eräissä toiveissani. Jos olisin ollut nuori mies, olisin virkistänyt itseäni itkemällä sitä.

Niin ja vielä Winehouseen palatakseni seuraava on
Ilta Sanomista
16.11.2007 13:28;

Itkevä laulaja Amy Winehouse lukitsi itsensä vessaan vain minuutteja ennen kuin hänen piti aloittaa Britannian-kiertueensa Birminghamissa keskiviikkona. Hänen kuultiin itkevän ja toistelevan vankilaan joutuneen aviomiehensä Blake Fielder-Civilin nimeä. 

Amy ei suostunut tulemaan ulos vessasta 30 minuuttiin. Hän huusi ulkona odottaville ihmisille.

- En voi elää ilman Blakea. Minä tarvitsen häntä, Daily Mirror -lehti kirjoittaa.

Konserttitalon työntekijät jopa pelkäsivät, että itseään aiemmin viillellyt Amy tappaisi itsensä.

- Hänen avustajansa ja meidän työntekijämme olivat aivan paniikissa. Kuulimme, kuinka hän itki vessassa, takahuoneen lähde kertoo.

- Lopulta avustajat saivat hänet tulemaan ulos.

Kun Amy lopulta meni lavalle, yleisö buuasi sekavasti esiintyneelle tähdelle.

Jussi said...

Niin joo.... tuota noin. Olisiko kyse myös eräänlaisesta herjaamisesta tämän Winehousen tapauksessa...

Moss taitaa vain myydä itseään, kun kohta häneltä alkaa perse roikkumaan ja aika helppoon rahan tuloon alkaa olla takana päin ja huomio pitää kiinnittää johonkin muuhun. Ehkä siksi hän jokin aika sitten maalautti naamansa mustaksi Afrikan naisten hädästä kertovaan kuvareportaasiin, vaikka musta perse olisi ainakin minusta kerännyt vielä enemmän huomiota. ( Moss on ansainnut ainakin 100-miljoonan euron omaisuuden "töillään").

Huono julkisuus taitaa nykyään myydä paremmin kuin hyvä, Moss ei ole ainoa, joka on saanut helposti sen avulla hyviä sopimuksia tehtyä. Esimerkiksi Britney Spearsin paluulevy Blackout myi USA:ssa heti - eri lähteistä riippuen - 325.000 tai 350.000 kappaletta.

...... mutta Winehouseen palatakseni; jos on olemassa jokin rock-pop yhteisö, niin Winehousen harrastama toiminta muistuttaa minusta aika paljon eräänlaista herjaamista, joka tämän teorian mukaan kohdistuisi tuohon rockpop yhteisöön, jonka kapinallinen papitar hän ehkä haluaisi olla - kuinka tietoisesti hän sen sitten tekee onkin jo kokonaan toinen juttu...

Ihmiset etsivät äärimmäisyyksien lumousta, ovat varmaan aina etsineet, eli jos kuolema kerran on ainoa odotettavissa oleva tulevaisuus, niin kaikki eivät kestä sitä näkyä ja silloin on helpompi keskittää oma huomio omalla olemassaololla leikkimiseen.

Yritin tässä menneinä kuukausina avata toveri Kemppisen kanssa keskustelua tuosta Saul Bellowista ja siinä söheltäessäni luin yhden Bellowin kirjan, jonka Kemppinen oli suomentanut joskus vuonna yks ja kaks. Eipä mulla enää ole sitä kirjasta, mutta siitä jäi mieleen sellainenkin ajatus, että kokaiinin käyttäjä on poissa työvoimasta mutta mukana huumemarkkinoilla, niin että hänen yhteiskunnanvastainen asenteensa on tavalla tai toisella ostettu ja maksettu.

Mutta siis.... en oikein enää osaa luottaa noihin poliitikkoihin, enkä siis myöskään noihin YK herroihin ja rouviin,vaikka he kuinka vakuuttaisivatkin tarkoittavansa hyvää tms. Eikä tämä Noam Chomsky minulle merkitse kovin erikoista ajattelijaa, tykkään enemmän siitä tosi-tv Bukowskista, mutta Noam Chomsky on kirjoitellut jotakin noista Kolumbian ympyröistä,esim seuraavat jutut;

Miksi Kolumbian maanviljelijät tuottavat kokaiinia eivätkä esimerkiksi vehnää? Kolumbia oli ennen suuri vehnäntuottaja, mutta USA:n "Food for Peace" -ohjelma vahingoitti maan vehnäntuotantoa vakavasti 1950-luvulla. Ohjelma subventoi USA:n omaa agrobisnestä ja sen satelliittivaltioiden sotilasmenoja ja vastavallankumouksellista toimintaa. Vuotta ennen kuin presidentti Bush julisti "sodan huumeille", kansainvälistä kahvisopimusta lakattiin noudattamasta USA:n painostuksen johdosta, koska se rikkoi "reilun kaupan sääntöjä". Seurauksena Kolumbian tärkeimmän laillisen vientituotteen arvo laski 40 prosentilla.

ja

Yksi UNCTAD:n ensimmäisistä ehdotuksista oli ohjelma perushyödykkeiden hintojen vakauttamiseksi. Tällaisia ohjelmia pidetään täysin luonnollisina teollisuusmaiden sisällä, ja niitä toteutetaan erilaisten maataloustukien keinoin. Vuonna 1996 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi "Freedom to Farm" -lain amerikkalaisen maatalouden vapauttamiseksi "itäsaksalaistyylisistä sosialistisista New Deal -ohjelmista", kuten edustajainhuoneen puheenjohtaja Newt Gingrich asian ilmaisi. Pian maataloustuki moninkertaistettiin ja se saavutti 23 miljardin dollarin historiallisen ennätyksen vuonna 1999. Mutta markkinavoimat tekevät taikojaan: veronmaksajien tuki meni pääasiallisesti isolle agrobisnekselle. Suuryhtiöt, joilla on markkinavoimaa -- energiayhtiöistä ravintolaketjuihin -- nauttivat ennennäkemättömistä voitoista samalla, kun "maatalouskriisi" koettelee pieniä tilallisia, jotka tuottavat ruuan.
Mutta nämä valtiovallan välineet, joita rikkaat käyttävät rutiininomaisesti suojellakseen itseään markkinoilta, eivät ole köyhien kätettävissä. UNCTAD:n ehdotus hylättiin nopeasti, ja järjestö on marginalisoitu ja kesytetty samoin kuin muutkin globaalin enemmistön intressejä jossain määrin heijastaneet järjestöt. Strange, joka tutki näitä tapahtumia, totesi, että maanviljelijöiden oli seurauksena ryhdyttävä tuottamaan sellaisia kasveja, joille on olemassa vakaat markkinat. Iso agrobisnes pystyy selviytymään hetkellisestä hintojen ailahtelusta, mutta köyhät maanviljelijät eivät voi sanoa lapsilleen: "Älkää huoliko -- te voitte syödä ensi vuonna!" Strange jatkaa, että lopputuloksena huumeyrittäjien oli helppo "löytää maanviljelijöitä kasvattamaan kokaa, kannabista tai oopiumia", koska näille on aina taatut markkinat rikkaissa yhteiskunnissa.
ja
Toinen kysymys, joka liittyy näihin tapahtumiin, on: Mikä oikeus USA:lla on tuhota viljelmiä, joista se ei pidä, toisessa maassa? Me voimme jättää omaan arvoonsa kyynisen vastauksen, jonka mukaan kyseenomaiset hallitukset ovat pyytäneet tätä "apua" USA:lta -- jos ne eivät olisi, ne eivät olisi pysyneet vallassa kovin kauan. Kolumbialaisia kuolee USA:n tuottamiin tappaviin huumeisiin monin kerroin enemmän kuin yhdysvaltalaisia kokaiiniin, ja suhteessa maiden väkilukuihin ero on vieläkin suurempi. Itä-Aasiassa USA:n tuottamat tappavat huumeet aiheuttavat miljoonia kuolemia vuosittain. USA ei ainoastaan pakota näitä maita sallimaan huumeidensa tuonnin vaan myös niiden mainostamisen, ankarilla kauppapakotteilla uhaten. Sitä vastoin Kolumbian huumekartellien ei sallita rahoittaa USA:ssa mainoskampanjoita, joissa Joe Camelin vastine esitelee kokaiinin iloja. Onko Kiinalla siis oikeus ryhtyä sotilaalliseen, kemialliseen ja biologiseen sodankäyntiin Pohjois-Carolinassa? Jos ei, miksi ei?
ja

Kolmas kysymys liittyy poliitikkojen väitettyyn huolestuneisuuteen huumeiden käytöstä. Tästä nähtiin esimerkki, kun edustajainhuoneen komitea punnitsi Clintonin Kolumbian-suunnitelmaa. Se hylkäsi edustaja Nancy Pelosin ehdotuksen huumeiden kysyntää rajoittavien palvelujen rahoittamisesta. On hyvin tunnettua, että nämä keinot ovat pakkovaltaa tehokkaampia. USA:n valtion rahoittama Rand Corporationin tutkimus on todennut, että huumeriippuvuuden hoitoon USA:n sisällä käytetty raha on 23 kertaa tehokkaampaa kuin "lähdemaan kontrollointi" (eli Clintonin Kolumbian-suunnitelma), 11 kertaa tehokkaampaa kuin tuonnin valvominen ja 7 kertaa tehokkaampaa kuin USA:n sisäisen huumekaupan valvominen. Mutta tutkimuksen suosittelemaa strategiaa ei noudateta. "Huumesodan" nimissä käytetään väkivaltaa köyhiä vastaan sekä USA:ssa että ulkomailla sen sijaan, että valittaisi rakentavia toimenpiteitä, jotka tehoaisivat ongelmaan paremmin ja olisivat paljon halvempia.
Seurava kysymys on: Miksi "huumesota" juuri tässä muodossa? Daniel Patrick Moynihan, yksi harvoista senaattoreista, jotka seuraavat Yhdysvaltain sosiaalisia tilastoja, on todennut: "Me olemme valinneet valtaisan vähemmistöihin keskittyneen rikosongelman." Miksi tämä valinta on tehty samalla, kun "rakennesopeutusohjelmien" Yhdysvaltain sisäistä versiota on alettu toteuttaa? Vastausta ei ole vaikea löytää.
Siinä Bellowin kirjassa oli seuraava lause Kemppisen kauniisti suomentamana ( luulisin, että muistan sen oikein ) Nykyajan elämänmeno kuluttaa, jos sen ottaa sydämelleen ja minä muunsin sisäisen köyhyyden ulkoiseksi vain siksi, että olin pettynyt eräissä toiveissani. Jos olisin ollut nuori mies, olisin virkistänyt itseäni itkemällä sitä.

Niin ja vielä Winehouseen palatakseni seuraava on
Ilta Sanomista
16.11.2007 13:28;

Itkevä laulaja Amy Winehouse lukitsi itsensä vessaan vain minuutteja ennen kuin hänen piti aloittaa Britannian-kiertueensa Birminghamissa keskiviikkona. Hänen kuultiin itkevän ja toistelevan vankilaan joutuneen aviomiehensä Blake Fielder-Civilin nimeä. 

Amy ei suostunut tulemaan ulos vessasta 30 minuuttiin. Hän huusi ulkona odottaville ihmisille.

- En voi elää ilman Blakea. Minä tarvitsen häntä, Daily Mirror -lehti kirjoittaa.

Konserttitalon työntekijät jopa pelkäsivät, että itseään aiemmin viillellyt Amy tappaisi itsensä.

- Hänen avustajansa ja meidän työntekijämme olivat aivan paniikissa. Kuulimme, kuinka hän itki vessassa, takahuoneen lähde kertoo.

- Lopulta avustajat saivat hänet tulemaan ulos.

Kun Amy lopulta meni lavalle, yleisö buuasi sekavasti esiintyneelle tähdelle.

Jussi said...

Tuli kahdesti, kun toi sun blogin systeemi kyseli vaan tota salasanaansa. Anteeksi.

A-K.H said...

Hohhoijaa.

Rauno Rasanen said...

a-k.h

Älä haukottele Aimo. Juoru-porno-huume-pop-rock-Rane on nimittäin ihan oikeesti haistanut helevetin hyvät 'rakerian' ainekset Amy Winehousen elämässä.

Jääpi reikkalainen rakeria kohta toiseksi.

Rauno Rasanen said...

jussi

Eläköön USA:n 'ikioma, vapaa' markkinatalous, 'ikioma, vapaa' demokratia, ikioma jne!
Se toimii kaikkien parhaaksi, kuten tulit osoittaneeksi...(?)

*
Blake on putkassa aika pahoista syytteistä johtuen (ei huumeista vaan baarimikon pahoinpitelystä ja todistajien lahjontayrityksestä), joten Amyn huumevälitys saattaa pätkiä pahasti?

Mitä toisaalta hieman epäilen, koska Lontoosta (ja varsinkin muusikkopiireistä; - tuskin kuitenkaan oman bändin jätkiltä, koska Amyn sekoilu syö myös heidän leipäänsä) huumeita kyllä löytyy helposti, mutta jossain vaiheessahan kontrolliverkon tämän parin ympärillä täytyy alkaa kiristyä, koska heidät tiedetään julkinarkkareiksi - tai sitten tyydytään vain katselemaan sormien läpi ja odotetaan, että kumpikin kuolee mömmöihinsä.

Lacrimosa said...

Joss Stonea ei mielestäni voi juurikaan verrata Janikseen. Hänen äänessään ei mielestäni juurikaan ole samanlaista tuskaa, raakuutta, voimaa ja herkkyyttä kuin Janiksella. Laulajatar nimeltä Pink olisi mielestäni vähän enemmän lähempänä Janista.

Mutta tässä se aito ja oikea:
http://www.youtube.com/watch?v=cAfhmrDJmO4
Tämä esitys oli ensikosketukseni Janikseen, ja muistan ajatelleeni, etten koskaan ollut kuullut yhtä vaikuttavaa lauluesitystä.

Ripsa said...

Piti kysymäni että muistatko Leonard Cohenin laulun nimeltä Chelsea Hotel, jossa hän muistelee asumistaan siellä Janis Joplinin kanssa, keikkailemassa varmaan:

We're ugly
but we have the music.

Rauno Rasanen said...

lacrimosa

Olipa todella upea esitys Janis Joplinilta!

Kun vertasin Joss Stonea Jopliniin mielessäni oli tämä pätkä.
http://www.youtube.com/watch?v=ef-f-l2Pbn8&feature=related

Ei Joss huono ole, mutta kyllä Janis näyttää kaapin paikan hänellekin jo pelkästään tuolla yhdellä tulkinnallaan.

Pinkistä tiedän oikeastaan vain nimen.

ripsa

Arvostan Cohenia kovasti, mutta en tunne kovinkaan hyvin hänen tuotantoaan.