Takuuvarmaa tietoa binaarisessa maailmankaikkeudessa

Kirjoitettu kommentiksi Petri Järveläisen päreeseen "Luottamuksen aatehistoriaa".
*
Petri

Eiks Plantingan tietoteoreettinen lähtökohta: Jumala tiedollisena peruskokemuksena/-uskomuksena ole 'sukua' Wittgensteinin Varmuudesta-kannanotoille?

Vai onko Plantingaa pidettävä pikemminkin evidentialistina kuin foundationalistina?

Entä onko käytännössä mitään eroa sillä, perustuuko uskoni avoimesti perustelemattomaan varmuuteen vai todistukseen, jonka varmuus on pelkästään subjektiivisen kokemuksen varassa - ei yleisesti jaettavissa, vaikka Plantinga väittäisikin ko. tiedon olevan 'warranted'?

Mikä ihmeen warranted? Taas on keksitty uusi hämärä käsite pelastamaan meidät varman tiedon oikeutuksen ('turvalliselta') circulus vitiosukselta.

Mutta mutta: 'If you will not believe, you will not understand', kuten Jesaja kaukoviisaasti profetoi.
Niinpä niin. Naturalismi ei pysty takaamaan/perustelemaan tiedollisten kykyjemme luotettavuutta mutta teismi pystyy..(?)

Kuitenkaan ei ko. takuuta meille anneta ilman jonkinlaista 'älyn uhria' - ei 'varmasti'!

Mutta jospa 'älyn uhri' on meille episteemisesti 'hyödyllisempi' kuin pelkkä skeptisismi..?

Pascal'ko tämän uhrin 'odotusarvon' laskisi - vai peräti Bentham! Huh. Menen mieluummin vapaaehtoisesti Panopticoniin kuin ryhdyn dialogiin ajattelevan koneen (Benthamin) kanssa.

Pascalin uskonvarmuuden todiste: '..aamupäivällä tulta!'' sen sijaan menettelee. Meidän on nimittäin syytä uskoa, että P. ei valehtele.
Mutta Bentham vain laskee ja laskee - kunnes tahdon vapaus (joka on tietysti suhteellinen asia) on selitetty, kontrolloitu ja teljetty vankilaan häiritsemästä 'hyödyllisiä' matemaattis-loogisia operaatioita, jotka pelastavat maailman tekemällä siitä hyvin toimivan 'Superkoneen/Supervankilan'.
*
Jos olemme salakavalasti joutuneet kielen orjiksi samalla, kun se on vapauttanut tiedollisten kykyjemme käyttöä, niin samaan tapaan päädymme myös teknologian orjiksi.

Teknologia lisää vapauttamme toimia ja ajatella, mutta a) binaarisuudessaan se tyhjentää kaikki kielessä ilmaistut arvo- ja merkitysulottuvuudet tehden niistä matemaattisia kalkyyleja sekä b) muuttuu korvaamattomuudessaan pikemminkin uhkaksi kuin pelastukseksi.

Kohta a on vielä jotenkin kontrolloitavissa, koska arvo- ja merkitysväitteet perustuvat yhtä lailla kokemukseen kuin loogisiin todistuksiin.
Binaarisuus ei voine tuhota spontaania kokemuksellisuutta kokonaan, vaikka sellainenkin uhka on toki olemassa.

Kohta b onkin sitten fataali. Asian voi todistaa yksinkertaisesti painamalla 'sähkölaatikon' pääkytkin off-asentoon.

Mutta miksi tehdä niin, minulta kysytään. Siksi, että silloin voimme paremmin tiedostaa ne seuraukset, joita kohtaamme, kun se kytkin menee off-asentoon itsestään ja vastoin tahtoamme...ehkä erittäin pitkäksi aikaa, jos ei sitten lopullisesti...