Ovatko mielenliikkeitten nimet faktoja vai metaforia?

Kommentti Petri Järveläiselle päreessä "Klassinen teismi ja sen kritiikki".
*
jarvelainen sanoi... mm.

Jos katsomme aleksandrialaisten ja kappadokialaisten isien raamatunselityksiä, ne ovat eräässä mielessä "historiallis-kriittisiä". Esim. faarao ei surmauttanut esikoisia historiassa, he sanovat, vaan kyse oli tietenkin propassioiden kuolettamisesta. Augustinuksen De Genesi (saat siitä Amazonista huokean englanninnoksen) käsittelee tätä kysymystä juurta jaksain.
Kirjaimellinen merkitys on hänelle merkitys, jota kirjoittaja on itse tarkoittanut, ei ulkoisessa tekstissä oleva fundamentalistisesti tulkittu kirjaimellinen merkitys. Niinpä luomisen kuudesta päivästä kirjaimellinen merkitys on se, että Jumala loi maailman yhdessä ikuisuuden momentissa ja kuusi päivää ovat tämän yhden päivän eri ulottuvuuksia samassa momentissa. Muistaakseni olet maininnut hyllyssäsi olevan Cambridge Companion to Augustine. Siinä on yksi artikkeli tästä kysymyksestä.
*
Rauno Rasanen sanoi...mm.

Petri
Se artikkeli, johon viittaat, on tietysti Simo Knuuttilan 'Time and Creation in Augustine'
......................
'Esim. faarao ei surmauttanut esikoisia historiassa, he sanovat, vaan kyse oli tietenkin propassioiden kuolettamisesta.'Viitataan siis todelliseen 'tapahtumaan' joskin narraation kautta.

Mutta onpa kyllä aika hankalasti ilmaistu ja vaikeasti ymmärrettävissä tuo propassioiden kuolettaminen, ellei satu olemaan perehtynyt Augustinukseen.

Tässä on kyllä vaarana lipsua metaforiseen - yksi ('harha-')askel ja mielikuvitus ottaa lopullisesti vallan teologin/filosofin (muka) vakavuudesta ;)
*
jarvelainen sanoi...

Rane
Joo, se on hyvä artikkeli, ja nyt kun muistutat, niin viittaan siihen! Tarkoitin kuitenkin Thomas Williams, Biblical interpretation samassa teoksessa.
*
RR

Aha!

Kun mainitsit aihetta käsittelevän artikkelin, en ajatellut, että viittaat kommenttisi koko viimeiseen kappaleeseen, vaan pidin lähtökohtana juuri edellä käsittelemiäsi luomisen ja ajan/ikuisuuden käsitteitä.

Muussa tapauksessa olisin ilman muuta etsinyt kirjasta eksegeettistä artikkelia, koska siitähän tuossa propassion 'historiallis-kriittisessä'(?) tulkinnassa oli kyse.

Opimme tästä jälleen sen, että kannattaa lukea artikkelista muutakin kuin pääotsikko ja alaotsikot, ennenkuin väittää siitä yhtään mitään ;).
*
Täytynee lukea Williamsin juttu, koska minun kaaliini tuo esitetty tulkinta ei 'historiallis-kriittisen' metodin sisälle oikein mahdu.
Tai mahtuu kyllä - jos nyt vähän venytetään kirjaimellisen tulkinnan 'käyttömahdollisuuksia'.

Mutta juuri sehän tässä muodollisesti onkin ongelma: missä vaiheessa kirjaimelliseksi tarkoitettu tulkita ei enää uskottavasti ilmaise todellista historiallista, aktuaalista tapahtumaa vaan pikemminkin symbolisoi jotain, jonka olemassaolo on lähinnä tiedostamatonta: tässä tapauksessa siis propassio. (Kts. PS.)

Näin epämääräinen ja hämärä (tiedostamaton) mielenliike saattaa siten olla ilmaistavissa kielessä pikemminkin metaforana kuin tosiasiana.

Se, että mieli muodostaa arvostelman propassiosta ei mielestäni ole mikään todiste siitä, että kyseessä olisi kirjaimellinen ja siten faktinen arvostelma. Ovatko esimerkiksi unet tosiasioita vai symboleja?
Onko se levottomuus, jonka aika ajoin koen itsessäni mahdollisesti seksuaalista halua, viinanhimoa, yksinäisyyttä, depressiota hypomaniaa, aggressiota jne.?

Mikä tahansa näistä vaihtoehdoista antaa kyllä nimen levottomuudelleni, mutta toisaalta myös mikä tahansa niistä saattaisi olla faktisesti totta.
Eli merkitseekö jonkun vaihtoehdon toteutuminen nimenomaan sitä, että juuri se ilmaisee levottomuuteni tosiasiallisen syyn ja luonteen?

Valitessani (jos kyse tässä tapauksessa voi ylipäätään olla valinnasta; ja jos ei niin silloin kai kyseessä on fakta, mutta sen tiedostaminen (ja nimeäminen) jää hyvin vaillinaiseksi, koska se EI ollut valinta vaan determinoitu reaktio ärsykkeeseen) ja hyväksyessäni yhden vaihtoehdon eli tehdessäni siitä arvostelman, voitaneen puhua kirjaimellisesta ja aktuaalisesta tulkinnasta.
Vai voidaanko sittenkään? Olisin voinut valita toisinkin.

Mieleni valinta on useinkin hyvin sattumanvarainen. Siitä seuraa, että arvostelmani on vähintäin yhtä paljon symbolinen kuin faktinen.

Propassiot eli energeettiset impulssit ovat periaatteessa nimettömiä. Toisin sanottuna - Ricoeurin tapaan - 'halun kohtalot ovat tuntemattomia'.

Siksi niiden nimityksetkään (arvostelmat) eivät voi olla kirjaimellisia ja faktisesti tosia.

*
En siis ole lukenut artikkelia, mutta lienee selvää, että Augustinuksen tapa käsitellä kirjaimellisen (historiallis-kriittisen) ja metaforisen (allegorisen) suhdetta ei ole läheltäkään sama kuin se, missä kontekstissa ja sapluunassa me tätä jakoa nykyään analysoimme Nietzschen, Peircen, Freudin, Saussuren ja postmodernin metaforakeskustelun jälkeen.

Voimmeko ylipäätään kovinkaan hyvin ymmärtää edes tekstien kautta sitä mentaalista ja aatteellisesta eetosta, jonka vaikutuksessa Augustinuskin teologiaansa ja filosofiaansa kehitteli.

No - ainakin voimme tehdä hyviä arvauksia ja kumoamisia...
*
PS. Propassion määritelmä Järveläisen päreessä Ensimmäiset kiusaukset.

'Tunteen synnyssä vaikuttaa kuitenkin aistielämä, ruumiillinen ehdotus järkevälle mielelle, joka silloin kun se ottaa ruumiillisen ehdotuksen vastaan, muodostaa sitä koskevan arvostelman, joka on siis varsinaisesti tunne.
Ruumiin ehdotus on esitunne, propassio. Mikäli mieli ei muodosta siihen liittyvää arvostelmaa, ei tunnetta synny.'