Uusinta työmarkkinapolitiikkaa: pakkolait yleissopimusten 'korvaajina'

Kommentti Iineksen päreeseen "Sisar hellä valkoinen" ja etenkin Järveläisen kommenttiin.
*
jarvelainen sanoi...
Minunkin mielestäni tämä on kusetusta. Tehyä vietiin kuin pässiä narusta. Tottakai siinä tanner tömäjää ja rytinä on suuri, niin että kaikkien huomio kiinnittyy pässin rimpuiluun. Mutta oleellista on katsoa, missä päin on narunpää ja mikä voima sitä liekaa heiluttaa. Rumasti sanoen ahneella on paskanen loppu, ja on uskomaton suoritus, kun allekirjoittaa sopimuksen, jonka sisältö on se, että tämä pätee allekirjoittajaan itseensä.

RR

Sama on käynyt minunkin mielessäni. Kertaan saman kuin sinäkin joskin hieman eri lauserakentein ja lisään loppuun synkän ennusteen.

Selkokielellä sanottuna tässä ei kusetettu ainoastaan tehyläisiä vaan lopulta ennenkaikkea potilaita, joiden olettaisi saavan jopa parempaa hoitoa kuin ennen, mikäli tehyläisten motivaatio muka nousee varsin kyseenalaisista palkankorotuksista (huom! sopimus on 4-vuotinen, eikä 2:n viimeisen vuoden yleiskorotuksista ole edes neuvoteltu vielä) ja tuleviin yleiskorotuksiin kytketyistä tehokkuudenlisäysehdoista johtuen: saneeraus + tehokkuuden lisääminen, minkä toteutuminen revitään väkisin työssä olevan - vähennetyn! henkilökunnan selkänahasta.

Hallintoa voidaan vähentää yhä suurempien terveydenhoitokombinaattien avulla (jotka sijaitsevat silloin tietysti yhä kauempana potilaista), samoin ehkä henkilökuntaa, mutta tekniikan kehitys tuskin enää vähentää työvoiman tarvetta: päinvastoin - tarvitaan enemmän erikoisosaajia, mutta toisaalta on edelleen paljon sellaisia töitä, joita koneet eivät koskaan korvaa.

Jos tällaista henkilökuntaa kannattavuustehokkuuden nimissä vähennetään, ollaan täysin hakoteillä hoidon laadun säilyttämisen - lisäämisestä nyt puhumattakaan - ja jopa sairaanhoidon etiikan suhteen.
*
Vanhanen toteaa merkillisen kieroutunutta logiikkaa käyttäen, että pakkolakimenettelyyn joudutaan Tehyn uhittelun vuoksi palaamaan myöhemminkin, koska irtisanoutumisista näyttää tulevan käytäntö (viitaten aiemman punamultahallituksen lailla kontrolloimaan palomiesten työtaistelu-uhkaan).

Itse asiassa hallitus on osoittanut alkeellista poliittista taitamattomuutta täysin uudenlaisessa tilanteessa, jossa tupo on Jorma Ollilaa mukaillaksemme jo 'antiikkia', mutta jossa paikallistason sopimuksia ei kyetä sopimaan asiallisesti nimenomaan siksi, koska mikään kolmikantainen yleissopimus ei enää sido julkisenkaan sektorin neuvotteluja.

Tästä seuraa väistämättä, että myös kunta-alan paikallistason neuvotteluissa aletaan käyttää niitä keinoja, joilla on työnantajaa on ylipäätään jotenkin mahdollista painostaa tehokkaasti - edes niin kauan kuin hallitus estää tai vesittää työtaistelun pakkolaieilla.

Näin valtio turvaa yhteiskuntarauhan, näin pidetään kuntasektori 'alamaisena', näin tehdään 'reilua' työsopimuspolitiikkaa tulevaisuudessa.

Umpikuja piilee ja on syntynyt siitä (kuten toivotaan toivotaan-Katainenkin jaksoi kerrata), että aiemmin tupon määrittelivät ne työtekijäpuolen ammattiliitot, joilla oli todellista valtaa ja merkitystä yhteiskunnan talouden tuottavuuden kannalta (metalli, auto- ja kuljetusalan liitto, paperiliitto ym.).
Muut saivat sen, mikä näiltä yli jäi, ja sen vuoksi myös esimerkiksi opettajien palkat eivät mitenkään vastaa nykyään heidän koulutustaan ja yhteiskunnallista merkitystään.

Vielä kerran sanottuna: tilanne on nyt muuttumassa, ja se johtuu yksinomaan markkinatalouden tunkeutumisesta julkiselle sektorille sopimuskäytäntöjen samalla muuttuessa.

Tehyn äärimmäisen radikaali työtaistelu-uhkaus osoitti, mihin tilanteeseen ajaudutaan, kun markkinatalous mielettömine kasvu- ja tehokkuusvaatimuksineen (sellaisenaan palvelualoille siirrettynä) ja uusine sopimuskäytätöineen johtaa.

Tietyssä mielessä Vanhanen ennustaa oikein, mutta onko se työntekijöiden vika, jos he käyttävät juuri niitä keinoja, joilla on todellista vaikutusvaltaa työnantajaan, vai onko lopulta niin, että markkinatalouden ja liitto- sekä paikallistason sopimuskäytännöt riistäytyvät väistämättä käsistä, kun julkisilta palveluilta aletaan vaatia kustannustehokkuutta samalla, kun tupo-raamit on kaadettu, jotta kyseinen tehokkuusvaatimus voisi toteutua kilpailuperiaatteella?

Sama vielä kerran: Onko nyt käymässä niin, että kun tupo ei enää - kustannustehokkuuden lisäysvaatimusten nimissä - sido ketään, niin samalla työtaistelukäytännöt 'villiintyvät', koska julkinen sektori ei voi antaa tulosvaroituksia, siirtää palvelujaan Kiinaan tai erottaa vaikka 500 työntekijää, jotta 'yritys' saataisiin kannattavaksi - siis toimia kuten Nokian kaltaiset suurfirmat.

Kyseenalaisia työtaistelu-uhkia kontrolloimaan (ja siten myös palkkavaatimuksia vesittämään) on kuitenkin tulossa demokratian perinteen kannalta kyseenalainen tai ainakin perin omituinen käytäntö näin rauhan ajan työehtosopimuksia neuvoteltaessa: pakkolait!

(Kemppinen väittänee käsitystäni vastaan luetellen liudan kaikkia koskevia pakkolakeja, mutta tämä pakkolakikäytäntö on yhteiskunnallisesti ihan omaa lajiaan.)

Syntyneessä asetelmassa on jotain hyvin hyvin omituista, ristiriitaista, jopa hieman - sanoisinko 'perverssiä', mitä tulee politiikan (valtion eli hallituksen), markkinatalouden ja kuntasektorin välisiin suhteisiin.

Vanhasen hallitus näyttää kuitenkin asettuneen Jorma Ollilan 'rekeen' ja syyllistää nyt Tehyä minkä ehtii.
Todelliset syyt ja syylliset ovat joka tapauksessa aivan muualla.