November 10, 2007

De te fabula narratur - Sinusta tarina kertoo

Kirjoitettu kommentiksi Takkiraudan päreeseen "Niin lässytti Zarathustra".
*
Tekstisi oli ainakin Nietzschen osalta yksipuolisuudessaan populistista roskaa.

Olen itse lukenut hyvin suuren osan Nietzschen tuotannosta kolmeen kertaan ja tunnen hänen elämäkertansa paremmin kuin referaattien perusteella. Tunnen myös joitain tulkintalinjoja Nietzschen ajattelusta, joten väitän tietäväni ja ymmärtäväni hänestä enemmän kuin sinä.

Yritän käydä dialogia Nietzschen kanssa. Se on joskus äärimmäisen vaikeaa, sillä en mitenkään voi hyväksyä hänen tiettyjä ylilyöntejään.
Toisaalta en halua enkä voi uskoa, että ne on kirjoitettu aina ehdottoman vakavassa hengessä vaan pitkälti inspiroituneena ja provokatiisesti.

Jos nimittäin tietäisit, minkälaista kirjeenvaihtoa Nietzsche kävi esimerkiksi parhaan ystävänsä ja Baselin kolleegansa teologi, kirkkohistorioitsija, professori Franz Overbeckin kanssa, suusi saattaisi loksahtaa auki.

Nietzsche jopa ehkä hieman 'hädissään' ja anteeksipyydellen kirjoittaa Overbeckille 'Zarathustran viimeisen osan sekä 'Hyvän ja pahan tuolla puolen' (joka oli N:n sanojen mukaan musta kirja - kuin mustekala) ilmestymisen jälkeen, että hän ei elämänsä aikana ole missään tavannut niin hyveellisiä ihmisiä kuin kristittyjen parissa (jos kohta tuo hyveellisyys perustuu N:n mielestä usein kyseenalaisiin psykologisiin motiiveihin.)

'Epävirallinen' Nietzsche on siis koko lailla eri kuin kirjojen mies. Kun hän julkaisi Ihmimillistä, liian inhimillistä' ensimmäisen osan (1878) ja etenkin Zarathustran (1883-85) sekä 'Hyvän ja pahan tuolla puolen' (1886), hänen läheiset ystävänsä eivät olleet uskoa lukemaansa.

Tämä dionyysinen Jumalan tuhoajako oli se sama kohtelias, hienotunteinen ja kiltti mies, jonka he olivat oppineet tuntemaan?
Nietzsche vastasi osittain kieli poskessa eräälle ystävälleen, joka kritisoi hänen 'uutta, toista luontoaan', että tämä toinen luonto tarvitaan, jotta 'ensimmäisen luonnon' hyveet vahvistuisivat ja tulisivat paremmin esille.

Vaarallista leikkiä omalla psyykellä.
*
Nietzschen strategia on joka tapauksessa selvä. Hän oli pettynyt kristinuskon illusoriseen metafysiikkaan, tekopyhään arvomaailmaan ja 'laumamoraaliin'.
Samalla hän hylkää myös Schopenhauerin romanttisen pessimismin ja Wagnerin auktoriteetin (mikä ei ollut N:lle helppo asia...)

Nietzschelle Dionysos, eli yli-ihmisen myyttinen lähtökohta, on se jumala, jonka hän valitsee Jeesuksen sijaan, joskin antaa silti Jeesukselle samalla korkeimman arvonimen - 'vapaa henki', koska Jeesuksessa ei ollut kaunaa(!).
Vuorisaarna ei kuitenkaan saa N:ltä hyvää arvosanaa, koska se muuttaa moraaliasenteiden suuntaa kieroutuneen säälin ja nöyristelevän alemmuudentunteen suuntaan.
Ainoa todellinen kristitty kuoli ristillä.

Joka tapauksessa Nietzsche ei edes yritä esittää yhtenäistä moraalijärjestelmää, koska sellaista ei ole olemassa muualla kuin eräitten filosofien (esim. Kant) käsitteellisessä ja argumentatiivisessa mielikuvituksessa.

Mutta vaikka tämä onkin osaltaan totta, Nietzsche epäonnistui (kuten myöhemmin Sartre) perustelemaan moraalin uskottavasti vapauteen, estetiikkaan ja luovuuteen pohjautuvaksi projektiksi.

Joka ottaa Foucault'n tosissaan, saattaa tietysti väittää vastaan, mutta voiko Foucault'n esteettistä moraalia pitää moraalina lainkaan?
Eikö siinä ole kyse pikemminkin agonisen hybriksen siirtämisestä yhteisölliseen sapluunaan, jolloin moraalista on tullut pelkkä jälkimodernin markkina- ja kilpailuyhteiskunnan trendi, eli moraalikin olisi tällöin mennyt lopullisesti pörssiin ja menettänyt siten autonomiansa?

Jos myös Nietzsche ajatteli moraalista näin (mikä ei ole lainkaan itsestään selvää) - olen eri mieltä.
*
Mitä Nietzschen syfilis-tartuntaan tulee, kukaan vakavasti otettava tutkija ei ole kyennyt osoittamaan, että se pitäisi varmasti paikkansa.
Thomas Mannin kuuluisassa Nietzsche-esseessä esitetty kuvaus on (kuten Mann itsekin sanoo) pelkkä epäsuoriin olettamuksiin ja lausumiin (myös Nietzschen omiin) perustuva manipuloitu fiktio.

Nietzsche kärsi jo lapsesta asti samantyppisistä oireista kuin aikuisena, ja on esitetty, että mikäli hän olisi saanut tartunnan 20 vuotiaana, kuppa olisi hyvin suurella todennäköisyydellä aiheuttanut aivohalvauksen paljon ennen Torinoa tammikuun kolmantena 1889 - Nietzschen ollessa 44 ikäinen.

Muista myös se, että hänen isänsä kuoli niin sanottuun aivojen pehmennykseen N:n ollessa 4,5 vuotias. Kyseessä saattaa siis olla perinnöllinen sairaus - oli se sitten syfilis tai ei. Myös aivokasvaimesta on puhuttu.

Miten vain - minulle tapaus Nietzsche ei kuitenkaan tyhjene sinun populismiisi.
*
Sitten huomautus, joka ei ole pelkästään retorinen, ja joka osoittaa mielestäni sen, että Nietzschen äly ja itseymmärrys toimi vielä kolme kuukautta ennen romahdusta ainakin ajoittain täysin briljantisti, vaikka oireet alkoivat radikaalisti pahentua juuri syksyllä 1888.

Nietzsche kirjoittaa Ecce Homossa (osittain itse tulkittu vapaa muistuma), että ne jotka olettavat hänet ymmärtäneensä, tekevät hänestä aina oman kuvansa - yleensä varsin idealistisen (hyvässä ja pahassa), ja ne jotka eivät ymmärrä, unohtavat hänet.

Juuri näin. Sama pätee esimerkiksi Nietzschen suuresti ihailemaan Dostojevskiin. Meidän on nimittäin aika vaikea D:n kirjojen perusteella arvioida, oliko hän itse kristitty vai pikemminkin paholaisen asianaja. Elämäkerran mukaan hän oli vakaumuksellinen ortodoksi.

Nietzschen elämäkerta puolestaan paljastaa (kuten edellä todettiin), että tässä meillä on kiltti, äärimmäisen herkkä ja suorastaan ylikohtelias gentleman, jolla on pyhimyksen moraali.

Minun on äärimmäisen vaikea pitää tällaista ihmistä hirviönä - varsinkin, kun hän myös monesti omissa teksteissään korostaa hyveitä, jotka edustavat mitä korkeinta moraalisuutta - moraali siis tulkittuna kaunaisuudesta vapaan, 'itseään luovan' ihmisen 'projektiksi' (mikä toki on hyvin väljä ja problemaattinen määritelmä kuten edellä myös on esitetty).

Mutta yhtä lailla kuin Augustinuksella perisyntioppeineen ja Tertullianuksella kostonpäivästä nautiskelevana tai Dostojevskilla Ivan Karamazoveineen (praktinen ateisti, joka ei kiellä Jumalaa vaan hylkää hänet maailman pahuuden sallijana, mistä seuraa, että kaikki on sallittua!), niin myös Nietzschellä on 'pimeä' puolensa.

Näitä pimeitä puolia meidän tulee vain yrittää ymmärtää, muttei missään tapauksessa tehdä niistä kritiikitöntä ohjenuoraa tai perustaa oman arvomaailmamme rakentamisessa.

Nämä teologien, filosofien, kirjailijoiden ja taiteilijoiden pimeät puolet on 'annettu' meille ikäänkuin koettelemuksiksi, joiden läpi meidän täytyy väistämättä käydä, jotta näkisimme itsemme ja maailman rehellisemmin.

Nietzsche itse kirjoittaa, että hänen ateisminsa on hänen askeettisen elämänsä äärimmäisin ilmentymä - hän kieltää itseltään jopa Jumalan.
Ateismi on Nietzschelle kuin erämaa, jonne kriisissä oleva ihminen menee taistelemaan Itsensä, Jumalansa ja Paholaisensa kanssa (kyseessä on aivan ilmeinen viittaus Jeesuksen kiusauksiin erämaassa).

Tämänkaltaisessa 'hengen itsekurituksessa' on kuitenkin vaaransa.

Kun Nietzsche kirjoittaa, että 'se, mikä ei minua tapa, se vahvistaa minua', hän yliarvioi itsensä, sillä trauma, jonka hän omassa elämässään ja henkisessä että fyysisessä kehityksessään koki, haavoitti hänen sieluaan pysyvästi.
Hänestä tuli kyllä vahva ja sitkeä mutta tavalla, joka lopulta tuhosi hänet.

Olkoon tämä Nietzschen tarinan opetus - ainakin metaforisesti. Opetus, josta Tuusulan surmaaja ei ymmärtänyt mitään. Ymmärrätkö sinä?

*
Sanonkin Takkiraudan kirjoittaja lopuksi omaan uhoiluusi viitaten vanhan viisauden: 'De te fabula narratur'.

Tulkitsen sanonnan tässä siten, että tehdessäsi lähes täysin kritiikittömästi vouhottaen Nietzschestä hirviön, tulet samalla kirjoittaneeksi - kuten Nietzschekin edellä vihjaa - tarinaa itsestäsi.

Sinusta tarina kertoo. Ja sinä kerrot sen itse.

11 comments:

Ironmistress said...

Todettakoon näin, että blogini todella kertoo minusta. Ja olen monasti todennut, että olen paljon lukenut amis enkä missään tapauksessa intellektuelli. Samoin tarkastelen asioita naisen (mutta en feministin) näkökulmasta, joka on aina väistämättä erilainen kuin miehen.

Luin ensimmäisen kerran "Niin puhui Zarathustra" kun olin myöhäisteini. Ensimmäinen ajatukseni oli "voi vittu mitä misogynististä paskaa". Toinen ajatukseni on "tämähän on aivan sairasta tekstiä". Ja luettuani siitä, mitä syfilis saa aikaan aivoissa, se todellakin oli aivan sairasta tekstiä, kuppatautisen horinaa. Aivan kuten Lenininkin tekstit - tämä Venäjän kansan suuri apuharventaja sairasti syfilistä, ja se todella näkyi hänestä ja hänen demonisista raivonpuuskistaan ja murhanhimostaan.

Bertrand Russell ei ole kiltti Nietzscheä kohtaan teoksessaan "Länsimaisen filosofian historia". Minun on tässä pakko yhtyä Russelliin. Kyseessä oli mielisairas nörtti, ei sen enempää eikä sen vähempää.

Jos jokin eläin näyttää ankalta, kaakattaa kuin ankka, ui kuin ankka, lentää kuin ankka ja syö kuin ankka, se mitä todennäköisimmin on ankka, vaikka sitä kuinka väitettäisiin maitovalaaksi. Jos Nietzschen tekstit saavat aikaan vaikutelman todella kipeästä misogynistisestä sekoboltsista - ja hänen henkilöhistoriansa ja patologiansa antaa myös ymmärtää, että kyseessä on todella kipeä misogynistinen sekoboltsi, niin silloin on hyvin todennäköistä että tämä on oikea diagnoosi vaikka haluttaisiin kuinka tahansa etsiä jotain "korkeampia ulottuvuuksia" hänen horinoilleen.

Vähän niinkuin nörtti, joka pelaa Advanced Dungeons and Dragonissa "chaotic evil"-hahmoja ja sitten hörähtää niihin. Ei sellaisen hahmon pelaaminen vaadi mitään rohkeutta - vain lähinnä halua kiukutella.

Ei psykopatian nostaminen ihanteeksi vaadi mitään suurta ajatteluukykyä eikä tunnevammaisuuden ihannointi ole nerouden merkki. Pikemminkin se on vain merkki häiriintyneestä mielestä. Myöskään hänen naisvihassaan ei ole yhtään sen enempää ihannoitavaa kuin Hitlerin rasismissa - ei kukaan pidä Hitleriäkään suurena nerona, vaikka tämä kirjoittikin teoksensa "Taisteluni". Jos aikuinen ihminen nimittää naista kuten Nietzsche, se katsottaisiin nykypäivänä kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi, eikä tuomarilla olisi kovin paljoa huumorintajua. Aiheesta lisää osoitteessa

http://www.philosophicalmisadventures.com/?p=27

Nietzscheä tuskin kukaan olisi edes noteerannut, jollei tämä olisi ollut professori. Hänen ymmärtämyksensä sekä biologiasta että eläinpsykologiasta oli suoraansanoen heikko, ja se, mitä hän nimittää "orjamoraaliksi", on aivan normaalia kädellisten lajityypillistä käyttäytymistä. Hänen "herramoraalinsa" puolestaan on häiriökäyttäytymistä.

Kyseessä ei siis ole yritys demonisoida Nietzscheä - mielisairaita yleensä ei pidä demonisoida, vaan heitä pitää ymmärtää ja hoitaa - eikä pyrkimykseni ole suinkaan populismiin, vaan asioiden näkemiseen sellaisena kuin ne ovat - ei sellaisina, kuin intellektuellit niiden haluaisivat olevan.

Nietsche sanoi mitä hän tarkoitti ja hän myös tarkoitti, mitä hän sanoi, sillä hän oli aikuinen ihminen, ja aikuinen ihminen tietää mitä sanoo ja ottaa vastuun sanomisistaan. Se myös tarkoittaa, että hän joko oli vakavissaan - tai sitten koko teksti oli pelkkää kuppatautisen misogynistisen reppanan tekstiä, jonka voi ohittaa pelkällä toteamuksella "skeidaa".

Rauno Rasanen said...

Ja tällainenko on älykästä ja rakentavaa keskustelua?

Hahhah! Pysy omissa oloissani ironmistress.
Meidän ei ole syytä enää tavata, koska puhumme toistemme ohi.
Dialogia ei synny.

Et tunne Nietzsche-tutkimusta lainkaan.
On siis turhaa kaivaa verta toistemme nenistä.

Toistan sen, minkä kirjoitin. Mitään olennaista lisättävää ei ole.

*
Mitä kuitenkin Russelliin tulee, niin hän ei ymmärtänyt Nietzschestä kuin pintaa - pelkkää pintaa.
Säälinsekaisesti hymähdellen luin toisen ja kolmannen kerran hänen yritystään Nietzschen mollaamiseksi.

Lues joskus sellaista filosofia kuin Bernard Williams, jota pidetään 1900-luvun yhtenä merkittävimmistä - ellei kaikkein merkittävimpänä - englantilaisena moraalifilosofina.

Williams inhosi ensin Nietzscheä, mutta tutustuttuaan tähän paremmin sanoi, että siteeraisi tätä vaikka joka sivullaan, mikäli vain mahdollista.

Ja se mies on feministi! Ota selvää asiasta vaikka filosofi Martha C. Nussbaumin kautta.

*
Nietzschestä ja Hitleristä puhuminen samassa yhteydessä on mauttomuuden huipentuma. Pahemmin et voisi 'asiantuntemustasi' kompromettoida.

Nietzsche ei ollut nationalisti, ei sosialisti eikä minkään rotuopin kannattaja vaan vastusti antisemitismiä.
Tämä tosiasia on tunnustettu jopa 'virallisten' natsifilosofien taholla.
Olet pudonnut kelkasta mistress.

*
'Nietsche sanoi mitä hän tarkoitti ja hän myös tarkoitti, mitä hän sanoi,...'

No mitä hän tarkoitti? Jos haluat vastata, kirjoita sekaan hieman faktojakin eikä pelkästään Zarathustran nostattamia 'niskavilloja'.

*
Surullista, että en sekä entisenä mielisairaanhoitajana tai nykyisenä 'huippuälykkönä' ;) pysty erottamaan tekstistäsi muuta kuin luulosairaan ja ennakkoluuloisen - ääriyksinkertaisiin ja perustelemattoman populistisiin reduktioihin turvautuvan - luonnontieteen metodeja 'väärikäyttävän' ihmisen - selitysmalleja.

Kuten nyt nuo todistamattomasta kuppataudista tehdyt yleistykset, joiden vaihtoehdoksi annat suorastaan em. idioottimaisen kirjallisuutieteellisen analyysin: 'tarkoitti, mitä sanoi, sanoi, mitä tarkoitti'.

Tällä periaatteella kirjallisuutta lukevat lähinnä vakavasti kehitysvammaiset ja pienet lapset - ja hekin vailla omaa syytään.

Sinä sen sijaan näytät ottavan täyden vastuun tulkinnoistasi, mikä sekin todistaa, että olet totaalisti pihalla tässä asiassa.

*
Mieluummin vinksahtanut mutta nerokas Nietzsche kuin ennakkoluuloinen ja oppimaton populistihöyrypää nimeltä ironmistress.

*
Lopuksi on aivan pakko siteerata Tarmo Mannia: tuollaisilta akoilta tervattiin ennenvanhaan meidän kylällä perse!

Ja näin olenkin viimein päätynyt lopullisesti - joskin huumorilla - samaan paskaan, jota sinä itse viljelet teksteissäsi - huumorintajuttomasti.

PS. Sinun tulkintametodoillasi ainakin puolet koko kirjallisuudenhistorian, filosofian ja teologian perinteestä pitäisi heittää rappeutuneena roviolle.

Kukahan tässä oikein se todellinen fasisti on...de te fabula narratur...niinpä.

A-K.H said...

Tapelkaa, kyllä minä nahkoja ostan, kunhan ette perseitä tervaa, ettei mene vuota pilalle.

siiri said...

ehkä vuorisaarna on kuten kommunismikin jotain iin ihanteellista ettei se voi totetutua

että tarvitaan erivärisiä kristittyja ja ateisteja kuin parlamentissä ikään

ironm, mielisairaus sinällään ei mielestäni ole pelkästään kielteistä, vaan aina tuonpuoleisen ilmaus ihmisessä, joka tietysti pitäisi selvästi ilmaista sellaiseksi
ihailematta Ja hoitaen

siiri said...

ja raunosetä..siitä että jumala usein on paha..Ei seuraa että ihmisen tulisi olla paha...

kirsti said...

raunosetä tässä olisi kysymys, jota en ymmärrä..törmäsin tuttavaani, joka yllätys yllätys kertoi että koko ajanlaskumme alku ja sen jälkeinen aika on ollut kulttuurin alamäkeä..en jäänyt väittelemään, mutta tuo kysymys jäi mieleeni. siis sehän kuulosta ihan typerältä ja kuitenkin siinä on jotain..mihin nämä ihmiset väitteensä oikein perustavat..vai onko se vain etäisyyden ottamista kristinuskoon
keskustelu alkoi euroopan perustuslain alkuperäisestä viittauksesta thoukididekseen

lacrimosa said...

Sairausdiagnoosien langettaminen ja sen kautta asioiden tarkastelu on eräs mainio tapa olla todella ymmärtämättä jonkun henkilön ajattelua, näet tällä tavalla asiat joita ei muuten pysty ymmärtämään muuttuvat itselle edes jollain tapaa ymmärrettäviksi. Ylimielisyydestäkin tulee perusteltua, sillä onhan diagnoosin langettanut henkilö itse terve eikä hänen tarvitse tervettä päätään sairaan ihmisen ajatuksilla sen kummemmin vaivata.

Rauno Rasanen said...

lacrimosa

Aivan. Tällainen ad hominem-päättelyn käyttäminen on Nietzschen kohdalla helppoa, mutta lopettaa samalla kriittisen ja monipuoliseen tarkasteluun pyrkivän arvioinnin hänen sanomisistaan.

Ironista on tietysti se, että Nietzsche itse käyttää ad hominem-päättelyä melko usein kritiikkinsä kohteisiin.

Nyt vain huomattava, että senkin voi tehdä psykologisesti oivaltavalla tai pelkästään yksipuoliseen torjuntaan tähtäävällä tavalla.

Ja ironmistressin ad hominemit kaikuvat onttouttaan kuin tyhjät tynnyrit.

Niiden pyrkimyksenä on pelkästään olla ymmärtämättä mitään sen jälkeen, kun itse muka terve ihminen on oikeutetusti? lyönyt diagnoosilla leiman uhriinsa kuin teurastaja.

Väitän edelleen, että mistress tässä se fasisti on eikä Nietzsche.

A-K.H said...
This comment has been removed by the author.
A-K.H said...

Mielenterveys on sopimuksenvarainen asia. Kukahan tässä oikeastaan on terve.

"Ettekö ole kuulleet siitä hullusta ihmisestä, joka sytytti lyhdyn kirkkaana aamupäivänä, juoksi torille ja huusi huutamistaan: 'Minä etsin Jumalaa! Minä etsin Jumalaa! - Koska siellä sattui olemaan suuri joukko niitä, jotka eivät uskoneet Jumalaan, hänen sanansa aiheuttivat naurunremakan. Onko hän siis kadonnut? kysyi eräs. Onko hän juossut eksyksiin kuin lapsi? kysyi toinen. Vai pysytteleekö hän piilossa. Pelkääkö hän meitä? Onko hän astunut laivaan, muuttanut maasta? Näin he kilvan huusivat ja nauroivat. Hullu ihminen hyppäsi heidän keskelleen ja lävisti heidät katseellaan. 'Minne Jumala on joutunut?' hän huusi, minä sano sen teille! ME OLEMME TAPPANEET HÄNET - te ja minä! - - -

Tarina jatkuu. Puhuuko tässä Nietzsche vai hänen naamionsa? Ei ole harvinainen paradoksi, että ihminen on syvällisesti uskonnollinen voimatta uskoa.

Nietzsche tarvitsi hullun, oli hänen oma kohtalonsa mikä hyvänsä, selittääkseen sellaisenkin kuperkeikan kuin Jumalan kuoleman, sillä ilman uskoa Jumalaan ei voi uskoa Jumalan kuolemaan.

No, en ole asiantuntija enempää Nietzschen kuin Jumalan suhteen.

Anonymous said...

Rauno teit sitten sen, jota itsekin jo meinasin: tyrmäsit täysin oikeutetusti Ironmistressin täysin ohitse menevän tulkinnan Nietzschestä. Tämän väittelyn voittajasta ei mitään epäselkeyttä.
Mukavaa, että edes joku jaksaa korjailla näitä blogosfäärin mustien aukkojen töräyksiä. Hatunnosto ja selkääntaputus.