December 16, 2008

Tämän kappaleen omistan vain itselleni




Mitäpä tätä selittelemään. Sanat kertovat ihan tarpeeksi siitä, mistä on kysymys.
(Lisäys 17.12)
*
http://www.youtube.com/watch?v=xVYKGN3aot4
Juice Leskinen - Risainen elämä
Sitaatti kommentaattorilta: En mä muuta osaa sanoa kuin että tänks Juice. Sä olit ihminen.
*
http://www.youtube.com/watch?v=wa-WJl2S9vY
Lisään vielä Kaija Koon tulkinnan samasta biisistä. Juice tätä versiota aikoinaan kehui ja syystäkin.
*
Eräs kommentaattori kirjoittaa:
Jokainen ihminen, joka on kärsinyt edes osin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ymmärtää tämän kappaleen monipuolisen sanoman.
Tämä on suomalaisena biisinä yksi ohittamattomampia - riippumatta esittäjästä.
Timo Ekman
Seinäjoki
***
Panin elämän risaiseksi, sain risaisen elämän,
olin ehyt ja rento ja tiesin mitä hain.
Olin koulu, olin reksi, olin minä ja olin hän,
nyt huoneessa tässä lasken sormiain.

Vedin viikon liian hitaan, ja kaikkeen turhauduin,
miksi maleksitaan, vaadin tietää syyn.
Ja kuolema kun kitaan tunki käärmeen ja sääriluin,
ne huuhdoin pois ja lähdin näyttelyyn.

Panin vauhtia valtateihin ja liikuin nopeaan,
jos pysähdyin niin mitään nähnyt en,
yön peilin pirstaleihin ja aamun hopeaan,
mä havahduin, sain haavan verisen.

Voi vittu kun joskus se rasittaa,
en maata kestä, en maailmaa,
vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee,
tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän,
risaisen elämän.

En pelkää lentämistä, minä lennän mielelläin,
mutta aikaeroon koskaan totu en.
Ja kun kirjaa älyllistä, mä selaan väärinpäin,
niin läpikotaisin mä opin sen.

Voi vittu kun joskus se rasittaa,
en maata kestä, en maailmaa,
vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee,
tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän.

Viini tahmea tarttuu kieleen, sen nielen kuitenkin,
vielä toivein sentään aamuun katselen.
Haavat sormeen ja arvet mieleen sain kun kolusin,
laitapuolella - elämän risaisen.

Voi vittu kun joskus se rasittaa,
en maata kestä, en maailmaa,
vaan hänenkö niskaan velkani sälytän.
Niin kasvot peilistä pakenee,
tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän,
risaisen elämän.
*
Katso myös:
http://jarvelainen.blogspot.com/2006/11/risainen-elm_25.html
http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/artikkeli.shtml/584257?hyvinvointi-voin_hyvin-virkeytta

5 comments:

Homo Garrulus said...

Panin elämän risaiseksi, sain risaisen elämän,
olin ehyt ja rento ja tiesin mitä hain.
Olin koulu, olin reksi, olin minä ja olin hän,
nyt huoneessa tässä lasken sormiain

- montako teitä siellä on ollut?
Onko hänenkin elämä risa? vai räsä?
svara mig nu! Mamma ber.

Rauno Rasanen said...

HG kysi:

- montako teitä siellä on ollut?
*
En kerro. Minullakin nimittäin on salaisuuteni.

Anonymous said...

ai donno uai ai laaF, good evening

Homo Garrulus said...

Salaisuutesi on suutesi sala mutta min en pian ala.

Anonymous said...

uai no?