Kielimafia teki jälleen hyvää työtä neljänneksi viimeisen kappaleen kanssa. Tulos on tyylikkäämpi kuin ensimmäinen versio - 21.1.
*
Jätettyään dramaattisen kohtauksen jälkeen estetiikan opiskelija, himphamppu ja honeybee Doris Häkkisen Malmitalon inva-wc:hen käsilaukkunsa ja miestenpokauspäiväkirjansa kanssa, Pathos käveli haikein mielin Pickwick Pubiin vilkaistakseen olivatko Athos ja Typhus vielä paikalla. Kumpaakaan ei näkynyt.
Baarimikko sanoi, että he olivat lähteneet varttitunti aiemmin taksilla ilmeisesti keskustaan. Synkkyys valtasi Pathoksen mielen. Hän tilasi kaksi tuplaviskyä jäillä ja tempaisi lasit viidessä minuutissa tyhjiksi. Baarimikko kysyi, oliko murheita, johon Pathos nyökkäsi myöntävästi ja sanoi: Se sama vanha tarina - ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Bartender mutristi huuliaan ja kommentoi: No - älä nyt kuitenkaan masennu liikaa. Naisia on maailma täynnään. Valitettavasti, heitti Pathos takaisin.
Pubin ovi kävi, ja kylmä tuulahdus huokui Pathoksen jalkoihin. Tulija oli kirjallisuustieteen professori Ernest Sikanova. Doris Häkkisen rakastaja.
Kappas vain, huudahti Ernest hieman ylipirteästi, itse Fallkullan kuningas, Pohjois-Helsingin äly ja Tapanilan absurdin huumorin ruhtinas on täällä! Pathos yllättyi melkoisesti. Mistä sinä tulet, hän kysyi. Doris on tuolla Malmitalon invavessassa. Mene sinne, sinä haikurunouden huoripukki! Hän varmaan odottaa sinua siellä vieläkin.
Minä tulen sieltä juuri, sanoi Ernest. Doris on häipynyt. Vahtimestari sanoi juuri äsken löytäneensä wc:stä päiväkirjan viedessään vessapaperia eräälle rouvalle jonkun partaniekan pyynnöstä. Arvasin, että se tyyppi olit sinä. Mutta ei siellä kuulemma enää ollut ketään, kun vaxi lopulta aukaisi oven monien koputusten jälkeen. Dorikselle on tullut kiire, sillä hän ei juuri tuota päiväkirjaansa kovin herkästi hukkaa. Olet tainnut järkyttää häntä karpaasi?
Entäs sitten? Mutta etkö sinä ole tänään muka nähnyt Dorista aiemmin päivällä? Kyllä näin ja me sovimme, että tapaan häntä illalla pienellä näyttämöllä - you know. Mutta sinä taisit ehtiä ensin ja yllättää hänet.
Miten sitten on mahdollista, että Doris odotti minua siellä wc:ssä?, ihmetteli Pathos. Miten hän ylipäätään tiesi, että minä olen tulossa kirjastoon ja juuri pienen näyttämön kautta? Hänen on täytynyt seurata sinun liikkeitäsi tarkkaan iltapäivän mittaan, arvioi Ernest.
Pathos ei ihan heti ostanut moista väitettä. Kyllähän minä nyt Doriksen olisin jossain vaiheessa nähnyt, mikäli hän minua seurasi. Hitto - minä olisin vaikka haistanut hänen merkillisen hajuvetensä tuoksun! Ernestoa nauratti. Oletko sinä poloinen noin helvetin rakastunut siihen naiseen? Että ihan hajuvetensä hän haistaa sadan metrin päähän?
Ei - en minä voi uskoa tuota sinun selitystäsi. Ja vaikka se olisikin totta, niin miksi Doris odotti meitä molempia yhtä aikaa?
Kas - nyt alkaa karpaasilla jo hiukan säteillä, veisteli Ernest. Hän on kai halunnut, että me tapaamme kolmistaan siellä vessassa. Saiskos hieman kuulla motiivipuolta, kysyi Pathos sarkastisesti. Minä luulen, että Doris on toivonut meidän - varsinkin sinun - tekevän rauhan keskenämme, pohti Ernest.
Pathokselle alkoi valjeta. Hän sanoi Ernestille päin naamaa: Sinä tiedät enemmän kuin on mahdollista tämän iltapäivän ja illan asioista. Olet itse mukana Doriksen juonessa. Olet itse seurannut minua tämän iltapäivän aikana ja nähnyt minut täällä Athoksen ja Typhuksen kanssa. Tai paremminkin niin, että te molemmat olette tämän kohtauksen takana.
Ernest hymyili hiukan väkinäisesti ja oli pitkään vaiti. Lopulta hän käänsi katseensa Pathokseen päin ja alkoi puhua rauhallisen myöntyvällä äänellä: Ei - kyllä tämä juttu on kokonaan Doriksen ideoima, mutta olen minä sinua seurannut ja soitin Dorikselle heti, kun näin sinun lähtevän täältä, minkä jälkeen hän meni invavessaan odottamaan sinua. En viitsi valehedella, koska näköjään tajusit yhtäkkiä koko jutun olennaisen juonen. Tai ainakin olisit pystynyt sen päättelemään hyvin nopeasti loppuun saakka.
Mutta en vieläkään tajua motiivia, ähkäisi Pathos. Motiivi todellakin on rauhansopimus, ja idea täysin Doriksen omasta päästä - minä sen vain lopulta hyväksyin, koska ymmärsin, että muussa tapauksessa tämä kolmiodraama räjähtää käsiin. Me joko tapamme toisemme, tai sitten Doris vain jättää meidät riitelemään keskenämme ja häipyy lopullisesti kummankin elämästä. Erneston ääni kuulosti hieman kiihtyneeltä.
Jaha, Pathos hymyili sarkastisesti. Oikeinko Doriksella oli rauhansopimuspaperit valmiina? Vain allekirjoitukset puuttuivat? Se helvetin hupakko! Luuleeko Doris Häkkinen tosissaan, että minä teen hänestä sinun kanssasi minkäänlaista sopimusta. Me olemme verivihollisia niin kauan kuin minä sitä naista rakastan. Pidä se mielessäsi Sikanova! Minä en jaa häntä sinun kanssasi koskaan.
Rauhoitus nyt hieman Pathos, tyynnytteli Ernest. Ei tämä minullekaan ole helppoa. Doris rakastaa sinua. Mutta niin hän rakastaa minuakin. Minkäs teemme? Ernest katsoi Pathosta suoraan silmiin - tiukasti mutta samalla miltei anovasti.
Tuossa katseessa ei ollut valhetta, ajatteli Pathos. Kirottu tilanne. Pitääkö minun suostua tähän hemmetin sopupeliin ja jakaa se nainen tuon lipevän kirjallisuus-spesialistin ja naistennaurattajan kanssa? Ei - ei onnistu. Ja sittenkin. Sittenkin. Onko minulle annettu muita vaihtoehtoja? Tuskin. Olen umpikujassa. Tämä on patti. Emme voi Ernestin kanssa tehdä yhtään ainutta siirtoa enää. Doris hallitsee tämän tilanteen täysin.
Pathos katsoi pitkään ja syvän tuskan vallassa pubin ikkunasta ulos katuvalojen kellertävään hämyyn. Hänen sieluunsa koski. Mutta kipuaan enemmän tuo sielu rakasti Dorista. - - Ja kuitenkin juuri silloin siihen sattui entistä enemmän ja yhä syvemmältä. Sielu parka.
Ernest odotti - pitkään - ainakin viisi minuuttia. Sitten hän ei enää jaksanut vaan joi tuoppinsa tyhjäksi ja sanoi kysyvästi - korottaen ääntään niin, että puolityhjän pubin muut asiakkaat käänsivät päätään miesten suuntaan: Pathos!?
Pathos nielaisi tuskasta, huokaisi ja hengitti syvään. Viimein hän sai sanotuksi: Hyvä on. Vie minut hänen luokseen. Sinä kyllä tiedät missä Doris nyt on.
Ernest nyökkäsi helpottuneena, soitti taksin pubin ovelle, ja niin he lähtivät. Tekemään rauhansopimusta yhteisestä naisestaan. Rakastuneet narrit.
*
Kyseessä on jatko-osa päreelle: Pathoksen ja Doriksen viimeinen tapaaminen.
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Showing posts with label nainen miehiä erottavana tekijänä. Show all posts
Showing posts with label nainen miehiä erottavana tekijänä. Show all posts
January 20, 2009
December 12, 2008
Intohimoa Volgan mutkassa - ensimmäinen Blogistan-aiheinen kohuelokuva (K-38)

*
Nämä kaksi kommenttia löytyvät myös edellisen päreeni kommenttilootasta, mutta sisältävät mielestäni pari kolme niin olennaista ideaa ja hauskaakin ehdotusta, että päätin pärettää ne.
(Kielimafia tekee ankarasti tarkennuksia, jotta en taas ylittäisi hyvän maun rajoja kenenkään mainitsemani nimimerkin suhteen. Päreeseen on muutenkin lisätty joitain olennaisia 'uutuuksia' alkuperäisiin kommentteihin verrattuna. Huom! Viimeksi klo: 23.15. Kts. elokuvien nimet ja lyhyet esittelyt)
I
van Vaarille
Että sinä vanha kyynikko menit kaikesta huolimatta itkemään sitä romanttis-traagista tarinaa siellä jokilaivalla. Löysin sinusta siis pilkahduksen ihmistä - tunnetta!
*
Mitä tarinaasi ja päättelyysi muuten tulee, niin järkevältä vaikuttaa - ihan pakko on minunkin sen realistisuus myöntää - olkoonkin siis miten puistattavan kyynistä ja kylmän pragmatistista puhetta tahansa.
Maailman realiteetit olivat juuri tuollaisia tuohon aikaan noissa asioissa. Nainen oli lähinnä kauppatavaraa ja poliittisen pelin väline - eikä välttämättä edes kaikkein arvokkain sellainen (kirjoitti RR 55 opintoviikon historiatiedoillaan).
Itse asiassa nostan jälleen hattua realismillesi, vaikka sydämeni itkeekin verta sen persialaisneidon puolesta. Ja mistäs sinä tiedät, että sieltä seuraavasta satamasta löytyisi yhtä iiihana immyt? Eihän nämä naaraat yleensä paljon vaihtamalla parane.
*
Nyt pitäis vielä pohtia Matruunan ja Mikiksen mielenkiintoisia ehdotuksia, joista saan myös sinulle Vaari lisää kommentoitavaa.
II
Matruunalle, Mikikselle
'Ettäkö jos' (korvaa ystäväni, tietoteoreetikko Markus Lammenrannan 'Olkoon niin, että jos P niin Q- aloituksen) persialaisprinsessa olisi itse halunnut solidaarisuudesta Stenkan ja hänen miehistönsä väliseen lujaakin lujempaan luottamussiteeseen oma-aloitteisesti hypätä jokeen?
No - silloin ei ainakaan olisi syntynyt tuota ikuista tarinaa, jossa nainen uhrataan miesten välisen homoeroottis-poliittisen ystävyyden alttarille. Ja sehän juuri on tämän jutun pääpointti!
Nainen erottaa miehet toisistaan - ei suinkaan yhdistä. Siksi hänet uhrataan tässä.
Ja juuri Yoko Ono on yksi tunnetuimpia esimerkkejä kyseisestä erottavuudesta, sillä nimenomaan hän hajotti Beatlesin tai oli ehkä beatleja toisistaan eniten erottava tekijä ängetessään Lennonin kainalossa jatkuvasti studiolle - suoraan sanottuna häiritsemään muiden keskittymistä.
Lennon itse oli niin rakastunut ettei tajunnut tilannetta - tai sitten hän vain kylmän tietoisesti valitsi Yokon ja sitä kautta myös tietoisesti bändin hajoamisen.
Toisin kuin Stenka.
*
Tästä päättelystä saamme synopsiksen aiheen Mikiksen tuottamaan elokuvaan, jossa Minä, Mummo ja Vaari ajaudumme karmeaan kriisiin - kolmiodraamaan siis (ymmärsitte oikein).
Seuraako lopullinen kaksintaistelu? Vai sovimmeko me miehet Mummon kanssa keskinäisistä tapaamisajoista? Vai tapaammeko peräti yhtä aikaa - kolmistaan? (K-38).
Voihan Stenka Razin - nyt alkaa taas päässä hyrrätä ideoita. Piru kun noi glögit on jo niin vähissä.
I
van Vaarille
Että sinä vanha kyynikko menit kaikesta huolimatta itkemään sitä romanttis-traagista tarinaa siellä jokilaivalla. Löysin sinusta siis pilkahduksen ihmistä - tunnetta!
*
Mitä tarinaasi ja päättelyysi muuten tulee, niin järkevältä vaikuttaa - ihan pakko on minunkin sen realistisuus myöntää - olkoonkin siis miten puistattavan kyynistä ja kylmän pragmatistista puhetta tahansa.
Maailman realiteetit olivat juuri tuollaisia tuohon aikaan noissa asioissa. Nainen oli lähinnä kauppatavaraa ja poliittisen pelin väline - eikä välttämättä edes kaikkein arvokkain sellainen (kirjoitti RR 55 opintoviikon historiatiedoillaan).
Itse asiassa nostan jälleen hattua realismillesi, vaikka sydämeni itkeekin verta sen persialaisneidon puolesta. Ja mistäs sinä tiedät, että sieltä seuraavasta satamasta löytyisi yhtä iiihana immyt? Eihän nämä naaraat yleensä paljon vaihtamalla parane.
*
Nyt pitäis vielä pohtia Matruunan ja Mikiksen mielenkiintoisia ehdotuksia, joista saan myös sinulle Vaari lisää kommentoitavaa.
II
Matruunalle, Mikikselle
'Ettäkö jos' (korvaa ystäväni, tietoteoreetikko Markus Lammenrannan 'Olkoon niin, että jos P niin Q- aloituksen) persialaisprinsessa olisi itse halunnut solidaarisuudesta Stenkan ja hänen miehistönsä väliseen lujaakin lujempaan luottamussiteeseen oma-aloitteisesti hypätä jokeen?
No - silloin ei ainakaan olisi syntynyt tuota ikuista tarinaa, jossa nainen uhrataan miesten välisen homoeroottis-poliittisen ystävyyden alttarille. Ja sehän juuri on tämän jutun pääpointti!
Nainen erottaa miehet toisistaan - ei suinkaan yhdistä. Siksi hänet uhrataan tässä.
Ja juuri Yoko Ono on yksi tunnetuimpia esimerkkejä kyseisestä erottavuudesta, sillä nimenomaan hän hajotti Beatlesin tai oli ehkä beatleja toisistaan eniten erottava tekijä ängetessään Lennonin kainalossa jatkuvasti studiolle - suoraan sanottuna häiritsemään muiden keskittymistä.
Lennon itse oli niin rakastunut ettei tajunnut tilannetta - tai sitten hän vain kylmän tietoisesti valitsi Yokon ja sitä kautta myös tietoisesti bändin hajoamisen.
Toisin kuin Stenka.
*
Tästä päättelystä saamme synopsiksen aiheen Mikiksen tuottamaan elokuvaan, jossa Minä, Mummo ja Vaari ajaudumme karmeaan kriisiin - kolmiodraamaan siis (ymmärsitte oikein).
Seuraako lopullinen kaksintaistelu? Vai sovimmeko me miehet Mummon kanssa keskinäisistä tapaamisajoista? Vai tapaammeko peräti yhtä aikaa - kolmistaan? (K-38).
Voihan Stenka Razin - nyt alkaa taas päässä hyrrätä ideoita. Piru kun noi glögit on jo niin vähissä.
*
Iineksen valitseminen tähän elokuvaan oli yllätyksellinen veto. Hänen roolinsa sisältö sekä tarkoitus on toistaiseksi minun eli käsikirjoittajan sekä tuottaja-Mikiksen välinen salaisuus. Edes ohjaaja Harlin tai myöskään Iines eivät sitä vielä täysin tiedä. Käsikirjoitusvaihtoehtoja on nyt jo peräti kolme. Tosin Iinekseltä ei ole saatu virallista suostumusta rooliinsa.
Mikä pannaan tulevan elokuvan nimeksi? Ehdotuksia.
- Intohimoa Volgan mutkassa (perinteinen rakkausdraama: romantiikkaa, riitaa ja lopullinen kaksintaistelu)
- Jules, Jim ja Mummo - jokilautan kolmiodraama. (nainen/Mummo tekee itsenäisen ratkaisun ja poistuu miestensä 'näyttämöltä' lopullisesti)
- He jakoivat toisensa keskenään kunnes...(väkivaltainen tragedia)
- Kaksi miestä, kaksi naista, neljä avioliittoa (polygaami-komedia)
- Vaarin viimeiset tunnit (jännitysdraama narsistisen maailmanmiehen tuhosta)
- Leikin lopetus eli Iineksen valinta (kohtalokas nainen luopuu maailmasta, sen kiusauksista ja kiusaajista: miehistä ja naisista asettuen asumaan nunnaluostariin)
- Kohtaaminen virtuaalitodellisuudessa (surullisen naurettava kertomus bloggaavan yksinpuhelijan (mies) eräästä illasta)
- ehdotussarja jatkuu
*
Huomenna on muuten marttyyri Lucian päivä...
*
Huomenna on muuten marttyyri Lucian päivä...
*
Subscribe to:
Posts (Atom)