Psykiatrilla

(Oikolukija sekä tyylin ja sisällön tarkastaja kävivät täällä muutoksineen yhä vielä 17.7. Mielestäni he näyttivät jotenkin ylirasittuneilta. )

I
Olen psykiatri.

Vastaanotolleni tuli muutama vuosi sitten keski-iän juuri ja juuri ylittämässä oleva nainen, jolla oli 'oireita'. Hän huusi täyttä kurkkua - ääneen. Mutta hänellä oli myös taipumusta mykkyyteen, joka saattoi kestää jopa kaksi vuorokautta. Silloin hän ei puhunut mitään.

Rouvan aviomies, joka uskoi Jumalaan, piti tuota vaimonsa 'hiljaista oireilua' ensimmäiset kaksi tuntia siunauksellisena osoituksena armosta, jonka vain korkein voima saattoi lahjoittaa miesihmiselle, mutta kaksi vuorokautta - ehkä enemmänkin oli hänellekin liikaa. Jopa asunnon lämpötila laski vaimon mykkyyden aikana muutaman asteen.

Viimein kosminen järjestys - tai pikemminkin siinä ajoittain ilmenevä epätasapaino - vaati avioparia kommunikoimaan keskenään. Tästä sitten alkoivatkin kaikki seuraavat - katastrofaalisiksi kasvaneet ongelmat.

Kattolamppu on vinossa. Sanoi rouva. Se ei ole vinossa. Sanoi aviomiesherra. Väittely asiasta kiihtyi niin piinalliseksi, että kattolamppu päätti itse oikaista itsensä asentoon, joka olisi ollut sopiva avioparin kannalta. Mutta siitä seurasi vielä pahempaa.

Milloin sinä olet mennyt siirtämään tuon lampun tuohon asentoon, huusi rouva (joka oli viehättävä mutta sietämätön). Minä en ole siihen koskenut rakas, yritti aviomiesherra (joka oli jämäkkä mutta hieman tylsä). Minä mikään rakas sinulle ole, jos tuo lamppu on yhä edelleen vinossa, kontaktoi rouva-asiakkaani siipalleen. Ja niinpä he vaikenivat muutaman päivän ajaksi.

Mitä nyt rouva heitti kolme kahvikuppia seinään osoittaakseen miehelleen olevansa olemassa. Epäilemättä hän onnistui yrityksessään.

II
Tällainen siis oli vastaanotolleni tulleen menopaussisen ongelmatiikka.

Pohdin aluksi intuitiotani seuraten, mikä rooli makuuhuoneen kattolampulla mahtoi olla avioparin kiistoissa ja oivalsin jotain hyvin kiinnostavaa. Kattolamppu oli nähnyt melkein kaiken heidän yhteiselämästään - jopa enemmänkin. Se oli siis avaintodistaja. Päätin haastatella sitä, kun herra ja rouva olivat eräänä päivänä heräteostoksilla Jumbossa.

Mikä teidän mielestänne on tämän parin ongelmien perussyy, kysyin lampulta. Syyhy - vastasi lamppu. Rouvalla on syyhy. Eikä herra tajua ollenkaan, mistä on kysymys. Paha kommunikaatiokatkos kuten psykiatrina varmaan ymmärrätte.

Mielenkiintoista. Mutta mistä rouva on saanut syyhyn, kysyin avaintodistajaltani. Ei hän olekaan saanut syyhyä, vastasi lamppu arvoituksellisesti, ja juuri siksi hänellä on syyhy.

Olen psykiatrina kohdannut visaisia ihmissuhdeongelmia ja suoraan sanottuna sekopäisiä henkilöitä, mutta tämä tapaus alkoi kiihottaa perverssiä älyäni aivan erityisesti.

Toistin lampun sanoja ääneen: rouvalla siis ei ole syyhyä. Ja että tämän syyhyttömyyden vuoksi hän kärsii siitä. Aivan oikein päätelty, totesi lamppu, jota ryhdyin arvostamaan suurena ihmistuntijana.

Entä voisiko herra tehdä jotain rouvan hyväksi tässä nimenomaisessa asiassa? Lamppu hymyili hieman vinosti, oli hetken hiljaa ja sanoi. Kyllä varmasti voisi, mutta se vaatii oivalluksen, joka häneltä toistaiseksi on puuttunut.

Mikähän se semmoinen oivallus mahtaisi olla, utelin korvat hörössä.

No - lamppu jatkoi hitaasti ja harkitsevasti katsellen tuimasti kärpästä, joka oli kävelemässä sen suuntaan - on olemassa moniakin oivallusvaihtoehtoja. En kuitenkaan usko, että herralla riittää intuitiivista kykyä niiden ymmärtämiseksi. Eikä taas rouva pysty artikuloimaan itseään kuin eräänlaisen non-verbaalin ilmaisun kautta - puhumalla jatkuvasti käsittämättömiä tai vaikenemalla päiväkausiksi (lamppu oli selvästikin perillä tämän parin sosiopatiasta).

On siis pakko turvautua johonkin perinteisempään lääkkeeseen, pohti lamppu hymyillen vinosti, ja tässä tapauksessa yksi kaikkein parhaimmista lienee siperialaisen myskirotan etu- ja takarauhasista uutettu hormonivalmiste. Uroksen eturauhaset erittävät uroshormonia ja naaraan takarauhaset naarashormonia. Valmistetta on siis tehty erikseen naisille ja miehille.

Millä nimellä tätä tuotetta myydään, kysyin. Lamppu valaisi minua sanoen: nimike on hieman hankala suomalaisen peruskansalaisen lausua, mutta sen kyllä oppii nopeasti ääntämään, sillä tuotteen vaikutus jää mieleen pysyvästi. Ja tämän vaikutuksen takia sitä haluaa ostaa toistekin.

Kyseessä on tablettipuristeen muodossa myytävä Multa-Tuli-Jo-Vita. Se on reseptivalmiste, jota ei saa kuin apteekista, koska sisältää psykosexaktiivisia ainesosia yli sallittujen rajojen. Kaksikymmentä kertaa miedompaa - vastaavaa tuotetta - saa kyllä myydä luontaistuotekaupoissakin.

Koska olen psykiatrina saanut lääkärin peruskoulutuksen, pystyin lääkkeen vaikuttavien aineitten perusteella päättelemään, että rouva kärsi psykosomaattisista oireista, joiden alkuperä palautui orgonienergian dissosiaatiokonstellaatioihin.

Sain lampulta vielä paljon lisäinformaatiota parin elämästä ja touhuista. Aloin viimein ymmärtää, että heillä oli vaikeuksia sängyssä. Nimenomaan asentovaikeuksia.

Avioparien kaikkein vaikein toisiinsasopeutumisrituaali kautta ihmiskunnan historian (eläimet eivät pysty kehittämään näin sofistikoituneita oireita) on ollut juuri se, minkälaisessa suhteessa toisiinsa he jenkkisängyssään lepäävät.

Ei pidä olla liian kaukana. Toisaalta liiallinen läheisyys alkaa kyrsiä pitemmän päälle - varsinkin vaimoväkeä, joka haluaa, että aviomiesherra pysyttelee orgonienergian säteilyn kannalta otollisessa konstellaatiossa suhteessa heihin - ei siis liian lähellä eikä liian kaukana.

Tietenkään naiset eivät tiedosta, mitä he oikeastaan haluavat, vaikka ovatkin täysin varmoja siitä, mitä tekevät. Miehet kyllä tietävät, mitä haluavat, vaikkeivät haluamastaan mitään ymmärtäisikään emotionaalisella tasolla, mutta heidän on liki mahdotonta tietää, mitä nainen haluaa, kun tämä toimii niinkuin toimii (eli kuten on jo todettu: 1) puhuu asioita, joista mies ei ymmärrä mitään, 2) pitää mykkäkoulua, joka jäädyttäisi jopa kuuman saunankiukaan tai 3) heittelee esimerkiksi kahvikuppeja seinään).

Niinpä - paljasti kattolamppu: pariskunta on jo pitkät ajat nukkunut vuoteessaan vain yhdessä asennossa - ilman mitään liikettä ja variaatioita. Ja mitä kauemmin tätä yksiasentoisuutta on nyt jatkunut, sitä enemmän vaimo on alkanut kärsiä syyhystä.

Arvoisa Guru, sanoin lampulle, tarkoituksenne lienee siis vihjata, että tuo Multa-tuli-jo luontaistuotevalmiste saattaisi aktivoida parin asentokäyttäytymistä sängyssä, minkä seurauksena sitten rouvankin syyhy hellittäisi ainakin jossain määrin. Kokonaanhan sitä ei ilmeisesti saa poistettua, koska kyseessä lienee niin sanottu naisten tauti.

Teillä täytyy olla vähintäinkin eximian paperit psykiatriassa, kehaisi lamppu, sillä vaikutatte olevan ihmissuhdepsykosomatiikan alalla erittäin nopeajärkinen. Minä kiitän teitä Guru, vastasin mieli hyvänä ja kumarsin lampulle.

Juttelimmme vielä monenlaisia. Lopuksi lamppu kertoi minulle entisestä elämästään rouvan äidin ja hänen äitinsä perheessä, jossa kuulemma niissäkin oli kärsitty vastaavanlaisista asento-ongelmista. Lamppu-guruni oli siis jo vanha tekijä konstellatiivisen asento-orgoniikan alalla.
Luotin siihen viimeistään tässä vaiheessa kuin pyhään Siinain vuoreen, jolta Mooses oli käynyt kuulemassa ja hakemassa kymmenen käskyään.

Viimein erosimme lampun kanssa hyvinä ystävinä ja annoimme toisillemme omat sähköpostiosoitteemme. Lamppu lupasi mieluusti konsultoida minua myöhemminkin, jos vain tarve vaati.

Tunsin itseni valaistuneeksi, sillä tajusin, että tuo suuri Guru tulisi ohjaamaan minua praktiikkani kivisillä poluilla vielä pitkään.

III
Loppu on niin sanottua historiaa.

Päätin asiasta konsultoituna ja sen mielestäni ratkaisseena soveltaa tällä kertaa lyhytterapiaa, vaikka se onkin minulle taloudellisesti tappiollista toimintaa. Mutta tärkeintähän on analysoitavan parantaminen eikä oman tilipussin kartuttaminen pitkittämällä analyysia keskustelemalla loputtomiin joistain mystisistä energioista, jotka paitsi säätelevät elämämme ja halujemme kohtaloita, ovat myös muka niiden perimmäinen ilmentymä.

Ja vaikka itse asiassa näin olisikin - ja tavallaan onkin - niin joskus vain on parasta katkaista terapia lyhyeen nopealla interventiolla asiakkaan ongelmien selustaan ja saada hänen tajunnassaan aikaan ehkä yllättäväkin, hänen haludynamiikkansa lukkiutumia avaava elämyksellinen oivallus, josta seuraa muutos asenteitten, kommunikaation ja toiminnan tasolla.

Me psykiatrit käytämme tuosta oivalluksesta sisäpiirissämme miekkailusta periytyvää määritelmää: Touche-vaikutus. Osui - ja upposi.

IV
Pyysin pariskuntaa tulemaan vastaanotolleni yhdessä. Selitin heille, millaiseen johtopäätökseen olin tullut rouvan kykenemättömyydestä kontrolloida äänenkäyttöään ja -käyttämättömyyttään ja kirjoitin heille molemmille omat reseptit Multa-Tuli-Jo-Vitaa. Naaras-Vitaa ja Uros-Vitaa. Kolme purkkia kummallekin.
Lähdesuojaan mielessäni vedoten en tietenkään kertonut, mistä olin saanut tiedon tästä niin lupaavasta lääkkeestä, mitä tuli juuri ja ainoastaan heidän ongelmiinsa.

Psykiatreille lähdesuojaan vetoaminen on heidän tietämyksensä eettinen perusmaksiimi. Psykiatrit eivät koskaan saa kertoa, mihin heidän tietämyksensä perustuu, ja mistä he tietonsa viime kädessä saavat. Tietolähteen paljastus olisi majesteettirikos Suurta Lamppua kohtaan, eikä siitä voi selvitä ilman Nemesistä - Lampun kauhistuttavaa kostoa.

Lievän hämmennyksen vallassa pari hyvästeli minut, lähti reseptit kourassaan ulos vastaanotoltani ja katsahti ulko-ovella toisiinsa jotenkin salaperäisesti...

V
Että mitäkö heille sitten tapahtui? En tiedä heidän elämästään enää muuta kuin, että mies käy säännöllisesti uusituttamassa molempien reseptit heti, kun se vain suinkin on mahdollista reseptiin merkityn annosteluohjeen mukaan. Hänen positiivisesta habituksestaan johtuen olen tosin mielessäni jopa epäillyt, että pari hakee samaa reseptiä toisiltakin psykiatreilta. Eli että heistä olisi tullut Multa-Tuli-Jo-Vitan väärinkäyttäjiä.

Onneksi meillä on kuitenkin tämä tietokoneaika, jolloin kaikki reseptien väärikäytöt pystytään kontrolloimaan. Toisaalta - vaikka puheena oleva tuote ei ole KELA-korvauksen piirissä, ja se kaiken lisäksi luokitellaan epämääräisesti luontaistuotteeksi, niin kyseessä ei ole huume, olkoonkin, että sen tietty sivuvaikutus on huumenomainen. Joten minulla ei liene syytä huoleen tässä asiassa.
*
Mutta kas - nyt muistan, kuinka pariskunta kaksi kuukautta sitten aivan sattumalta käveli vastaani eräällä kadulla X:n kaupungissa, jossa olin lomailemassa. Kohteliaasti ja lämpimästi tervehdimme toisiamme, ja he kertoivat, miten ihanasti kirjoittamani lääke oli vaikuttanut rouvan äänenmuodostukseen ja sitä kautta myös koko heidän yhteiselämäänsä. Pariskunnasta oikein huokui syvää kiintymystä ja rakkautta toisiaan kohtaan.

Eikä se makuuhuoneen kattolamppukaan kuulemma ollut enää vinossa.

*
Erityiskiitos Nikolai Gogolille ('Mielipuolen päiväkirja'sta).