Seuraavassa pitkähkö kommentti Tiedemiehen 8.7. käsittelemään terrorismiongelmaan ja sen ratkaisuehdotuksiin.
"Päretän" alunperin kommentiksi aikomani tekstin suoraan omaan blogiini, koska kyseessä on jällen kerran "paha ruumismi" eli eräitä - mahdollisesti luki- ja päättelyhäiriöisiä" hedonisteja ärsyttävä - liian pitkä teksti varsinaiselle kommenttipalstalle.
posted by Tiedemies @ perjantai, heinäkuu 08, 2005 2 comments
***
Terroristit eivät ole rikollisia sanan tavanomaisessa merkityksessä. He muistuttavat sotapoliitikkoja, jotka tekevät lopulta aivan samaa kuin terroristitkin - ruumiita.
"Hyvän akselin" poliitikot vain katsovat toimivansa oikeutetun sodan tai turvallisuus-managementin nimissä.
Heidän mielestään terroristit sen sijaan rikkovat karkeasti sodankäynnin "kunniallisia sääntöjä."
Voi helvetti, mitä tekopyhyyttä. (Kts. lopun ooppiumisodat).
Odotan kuitenkin aikaa, jolloin ihmiskunnan "poliittis-humaaninen (hah) juristiluokka" alkaa tuomita terroristeja samaan tyyliin kuin nykyään tuomitaan sotarikollisia Haagissa.
Sittenpähän nähdään, kuka ja ketkä kaikki tässä maailmassa todella saavat terroristin leiman ja ketkä eivät! Ja millä perusteilla. Eiväthän kaikki tappokäskyn antajat tai jopa tappajat voi olla terroristeja(?)
Esim. Henry Kissinger oli muutama vuosi sitten lähes raivoissaan siitä, että häntä eräiltä tahoilta syytettiin tietyistä USA:n aiemmista sotilaspoliittista ratkaisuista, joiden perustelut ja käytännön toteutus tulkittiin pikemminkin terroristisen logiikan ilmentymäksi kuin poliittisen välttämättömyyden ja siihen tarvittavan laajan konsensuksen tulokseksi - Criminal accusations of Christopher Hitchens.
Samaa voisi mutatis mutandis sanoa sekä YKÄ I:en että Ykä II:en toimista Irakissa ja Afganistanissa.
Mutta eihän terrorismi-ongelmassa ole VAIN yhtä vihollista. Jos olisi, niin USA tekisi siitä nopeasti lopun (?) Mitä toisaalta epäilen, koska USA:n strategiahan - vielä 15-20 vuotta sitten - oli juuri omien taktisten intressiensä vuoksi TUKEA ja RAHOITTAA Osama bin Ladenia tämän käymässä sissisodassa kommunistien Afganistan- imperialismia vastaan.
Näin USA tuli tahtomattaan kasvattaneeksi sellaista "kyytä povellaan", jonka nemesis (kosto) myös länsimaista uuskolonialismia vastaan oli yhtä kauhea kuin nerokas.
Peluri, jolla on liian monia ja liian ristiriitaisia panoksia (tässä sitoumuksia) häviää näistä panoksistaan varmasti ainakin yhden - ehkä jopa kaikkein suurimman pottinsa! Juuri näin kävi USA:lle bin Ladenin suhteen. Eikä tämä ole kuin yksi esimerkki.
***
Terrorismin eräs peruslähtökohta on lopultakin sivilisaatioitten välillä vallitseva kulttuurinen ja geopoliittinen "yhteismitattomuus."
USA etsii välttämätöntä öljyä, Lähi-Idästä sitä löytyy, eli kyseessä on raaka-aineentuottajan ja jalostusasteeltaan korkeammalla tasolla olevan valtion teollisuuden erityyppiset mutta toisistaan riippuvaiset resurssit ja tarpeet.
Tähän kun sitten lisätään perustavaa laatua olevat erot länsimaisen liberalismin ja islamilaisen, uskonnollisen yhteisöllisyyden käsityksissä tapakulttuurista sekä kollektiivin ja yksilön välisten vapausarvojen painotuserilaisuuksissa, joudumme lähes sovittamattoman tilanteen eteen.
USA:n oma talouspolitiikka (muuta politiikkaahan sillä ei ole!) sisältää (ei ainoastaan Irakissa!) "legitimoidun hyökkäysodan" piirteitä uuskolonialistisen, joskin "liberaalidemokratian nimissä oikeutetun ristiretkensä" - sekä propagandassa että käytännön sotilasiskuissa.
USA:n tavoitteet ja niiden toteuttamiskeinot ovat periaatteessa aivan samaa tyyppiä kuin, millä englantilaiset perustelivat aikoinaan ooppiumikauppansa oikeutusta ja jopa sen väkivaltaista jatkamista Kiinassa - Kiinan asettamista rajoituksista huolimatta.
Kaupan vapautta ei saanut rajoittaa: se oli pyhä ja loukkaamaton, universaali arvo!
Tämä kaupan kaikkialle tunkeva ja samalla moraalia korruptoiva "edistys" johti Englannin ja eräät muut Euroopan maat niin sanottuun ooppiumisotaan Kiinaa vastaan 1800-luvun puolessa välissä.
Se merkitsi Kiinan joutumista vuosikymmenien ajan riippuvaiseksi kolononialististen "shopkeepereitten" käskyvallasta (*).
Minusta tuo englantilaisten "shopkeepereitten" väkivaltainen röyhkeys voidaan oikeutetusti rinnastaa terrorismiin. Kuvottavaa mutta juuri kaupan vapauden nimissä Englannista tuli maailman johtava "huumediileri"1800-luvulla. Ja mitä tekee Tony Blair nyt!
Summa: Englannin 1800-luvun "ooppiumikauppa" (pikemminkin voisi tosiaan puhua huumediileriydestä) - kuten nyt Irakin sota ovat länsimaisen talousetiikan hyväksymää - siis legitimoimaa - toisen osapuolen hyväksikäyttöä voiton maksimoinniksi.
Hyveellistä toimintaa par excellence!
Eläköön - The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism!
***
(*) First Opium War - Wikipedia
Ch'ing China: The Opium Wars
Opium War Essay.html
7 comments:
En oikein ymmärrä, mitä yrität sanoa. Olen pahoillani, en näe oikein yhteyttä oman tekstini ja tämän oopiumisodan välillä. Ilmiöt kyllä muistuttavat toisiaan jotenkin, mutta en ihan näe, millaista yhteyttä tavoittelet.
Ihan OK kommentti.
Mietin itse samaa kuin sinä mm. tänään kaupoissa käydessäni. Kirjoitan kyllä tarkennuksen.
Hyvä kritiikki on aina otettava huomioon.
Kirjoitustapani vain on niin hemmetin "anarkistinen", että joudun usein monesti "ottamaan takaisin", miettimään tilanteen uusiksi ja kirjoittamaan uuden version.
Se vaatii työtä ja aikaa, mutta aikaahan minulla on - en tosin tiedä, miten paljon...
Toisaalta - ajattelen myös näin, että Kirjoitus, Teksti ei ole koskaan valmis. Ei edes teoreemana.
Jaa? No - ehkä Spinozan "Etiikka" on suuri poikkeus...
Opiumsota on hyvin kiinnostava asia pöydällenostettavaksi.
Amerikan yhdysvallathan on öljyn lisäksi riippuvainen myöskin unikontuotannosta. Se käy samanaikaisesti kahta huumesotaa: yhtä julkista sotaa huumeita vastaan, ja toista vaiettua sotaa huumeliikenteensä turvaamiseksi.
Afganistanin sota edusti jälkimmäistä, se oli opiumsota aivan samallatavoin kuin irakin sota oli öljysota. Nyt opium kulkee taas sulavasti Afganistanista Irakin kautta yhdysvaltojen markkinoille.
Toisin kuin tämä "tiedemies" minä ymmärrän mitä yrität sanoa ja näen kevyesti yhteydet. Näkökykyjä on monenlaisia.
Terrorismi hakee taktiikkansa täydellisesti salaliittojen hallitseman USA:n omasta poliittisesta lääkkeestä. USA:ssa kuten koko läntisessä maailmassa on käyty viimeiset 40 vuotta, ellei koko sen historia, julistamatonta poliittistaloudellissosiaalista sisällissotaa.
Viimeaikoina sosiaalisen erottelun korostamisen keinot ovat muuttuneet härskeiksi ja avoimen moraalittomiksi.
Terroristien taktiikka on sikäli sama, että järjestöt edustavat kasvotonta valtaa. Terroristeilla ei ole maata, ei olinpaikkaa, ei kansallisuutta, ei nimeä. On selvää, että he ovat vihamielisiä ja häikäilemättömiä ihan samalla tavalla kuin amerikkalainen rahanvalta. Sen lisäksi terroristit onnistuvat olemaan miltei samalla tavalla kasvottomia, ja kaikkea moraalista vastuuta väistäviä, eivät tosin yhtä täydellisyyteen hiotussa muodossa.
Eiköhän puhe terroristien sodankäynnin moraalista ole syytä lopettaa aikana, jolloin kuumanakäyvä talouselämä julistaa avoimesti moraalittomuuden, väkivallan ja vahvimmanoikeuden oppia. Terroristit ovat talousjohtajien primusoppilaita.
Tiedemiehelle.
Eiköhän noissa anttian ja Sven Laakson kommenteissa ole tarkennettu päreeni "sanomaa" aika lailla osuvasti.
Minulla ei ole niihin tällä hetkellä juurikaan lisättävää.
OK, ymmärrän kyllä nyt, mitä sanot tekstissäsi ja miksi puhut oopiumisodasta.
En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä yhteyttä omaan tekstiini, jossa ihmettelin, miksi terrorismiin suhtaudutaan niinkuin suhtaudutaan.
Eli terroristi on terroristi, koska haluaa jotain ja kokee, että keinorepertuaari rajoittuu pommien räjäyttämiseen (tai ainakin, että se on tehokkain tapa).
Peräänkuulutin sellaista ajattelua, että muutetaan haluja (eli saadaan terroristi muuttumaan muuksi kuin terroristiksi, koska se ei enää halua sitä, jonka vuoksi aiemmin terrorisoi) tai keinorepertuaaria (eli tehdään pommien räjäyttäminen kannattamattomaksi).
Anglosaksinen lähestymistapa on tähän mennessä painottanut vain voimapolitiikkaa tuon keinovalikoiman osalta, eli käytetään voimaa vastauksena, toivoen pelotevaikutusta. Se on aika köyhä lähestymistapa, kun ei ole mitään porkkanaa.
Eipä mun tarvisisi paljoa selitellä, kun olet näköjään anttian ja Sven Laakson "avustamana" jo itse etsimässä noita "puuttuvia" yhteyksiä oman tekstisi ja minun kommenttieni välillä...
Voisin tietysti kuitata pessimistisesti, että "ei mitään uutta auringon alla."
Terroria on ollut aina, joskin terrorin oikeuttaminen (esim. itsevaltius, fasismi, kommunismi), ja keinot vain ovat muuttuneet.
Mutta terrorin/terrorismin pistäminen hieman sosiobiologeja "imitoiden" ikäänkuin ihmisen "eläinluonnon" piikkiin on vähän samaa kuin panisi päänsä pensaaseen ja kuvittelisi olevansa turvassa.
Ainakaan se ei ole mikään "miellyttävä" argumentti - varsinkaan "oman-tunnon" kannalta (siis terrorismin uhrien kärsimyksiä ajatellen.)
***
Joka tapauksessa terrorismi liittyy valtaan ja vallankäyttöä on monenlaista - alkaen ystävällisestä suostuttelusta aina pommien räjyttämiseen asti.
Vaikka emme ehkä opikaan historiasta mitään, koska olemme sitä mitä olemme, niin oopiumisota on hyvä - jopa lähes täydellinen - esimerkki siitä, miten länsimais-liberalistinen vallankäyttö talouspolitiikkana saattaa aiheuttaa lähes pysyvää katkeruutta siellä, missä se on "saalistajan" tavoin ryhtynyt käymään kauppaa.
Sillä minne ikään kapitalismi arvotyhjiöineen ja teknologioineen tunkeutuu, sieltä se myös väistämättä kalvaa ja murtaa perusteita vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen sekä uskonnollisosiaalisen arvomaailman/eetoksen alta.
Kaupalliset sitoumukset luovat poliittisia sitoumuksia ja tämä johtaa vähitellen järjestelmältään, taloudeltaan ja teknologialtaan tehokkaamman/voimakkaamman valtion vaikutusvallan (arvoineen ja trendeineen) tunkeutumiseen esim. juuri islamilaiseen politiikkaan, uskontoon ja kulttuuriin.
Islamilaiset valtiot eivät kuitenkaan oman taloudellisen etunsa takia voi kieltäytyä kauppasopimuksista.
Mutta tällä tavoin ne tahtomattaan sinetöivät "sopimuksen paholaisen kanssa."
Taloudellinen hyvinvointi ostetaan islamilaisen arvomaaiman kustannuksella, ja juuri tämä on hinta, jota terroristit eivät suostu maksamaan.
He tulkitsevat sen uuskolonialismiksi ja islamin oman, sisäisen autonomian uhaksi.
Hyväksyisitkö sinä, että joku asettaa kaupankäynnin ja koronkiskonnan nimissä elämällesi sellaiset ehdot, että ne toteuttaaksesi sinun täytyy samalla kieltää koko entinen elämäsi, entinen arvomaailmasi, kaikki sinulle pyhä ja arvokas, joka on toiminut olemassaolosi merkityksen perustana?
Mieti sitä.
Oletan, että Islamin radikalisoituneet ryhmät ajattelevat ja päättelevät juuri näin. Havaitessaan, että eivät asialle muuta voi - he ryhtyvät itsemuhapommittajiksi.
Ja kun USA ja länsimaat ryhtyvät puolestaan väkivalloin puolustamaan kaupallisia intressejään ja turvallisuuttaan (demokratian sekä liberalismin nimissä), on koston kierre väistämätön.
Ilkka Kokkarinen ja Tommipommi tosin näyttävät taputtavan käsiään ja huutelevan USA:n sekä sosiobiologian nimissä: Hyvä hyvä!...Kunnes itsemurhaiskun tekijän pommi silpoo heidän ruumiinsa "sopiviin osiin" vaikkapa lihatiskin tarjousastolle vietäviksi.
***
Edellinen oli lähinnä tilanneanalyysia eikä ratkaisujen etsimistä.
En siis vielä pohtinut vaihtoehtoja anglosaksisen maailman - ainakin toistaiseksi täysin epäonnistuneelle - ratkaisuyritykselle terrorismin suhteen: voimapolitiikalle ja sen pelotevaikutuksille.
Jatkan aiheesta blogissani, jonne ilmeisesti myös siirrän tämän(kin) kommentin editointia varten.
Post a Comment