(lisäys/korjaus/päivitys 2.7)
Ollessani pieni poika - suuri MANITU (kylämme vanhin, jota pidettiin myös "Suuren Hengen" poikana) - kutsui kylän lapset ympärilleen (sekä tytöt että pojat) ja alkoi kertoa:
"MINÄ OLEN TEIDÄN SUURI FALLINEN ISÄNNE! MINÄ OLEN TEIDÄT AIKAAN SAATTANUT! OLEN KÄYTTÄNYT TUOTA NAISTA - ÄITIÄNNE - VÄLINEENÄ TEIDÄN LUOMISEKSENNE.
ÄITINNE - VAIMONI, JOTA SUURESTI RAKASTAN, ON LUONNON MINULLE ANTAMA "SIUNAUS", JONKA AVULLA TEIDÄN OLEMASSAOLONNE ON TULLUT TODEKSI.
MUTTA EI ILMAN MINUA EIKÄ ILMAN MINUN SANAANI."
Näin puhui Manitu.
PS. MANITUN puheen aikana myös kaikki kylän naiset kuuntelivat häntä istuen tai seisten lapsiensa takana. Tilaisuus oli naisten mielestä juhlava, koskettava sekä rauhoittava.
Manitu - Wikipedia
No comments:
Post a Comment