SIANHOITO-OPAS

Ote YLIOPPILASLEHDEN noin puolen vuoden takaisesta Jyrki Lehtola-haastattelusta.

"Lehtolan ensimmäinen huomiota herättänyt kirja oli yhdessä Markku Eskelisen kanssa tehty suomalaista kulttuurielämää ruotiva postmodernistinen – postmodernismi oli silloin uutta – esseekokoelma Jälkisanat: sianhoito-opas (1987).
Sen takakannessa filosofiaa ja yleistä kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa kolmisen vuotta opiskellutta Lehtolaa siteerataan vielä filosofiksi – titteli, jonka käyttäjän päälle Lehtola nykyisin tyhjentää tuoppinsa, jos tämä sattuu olemaan mies.
Sianhoito-oppaasta, aikanaan ilmeisen vallankumouksellisesta kirjallis-filosofisesta hyökkäyksestä, alkoi Lehtolan tähden nousu. Mediassahan on aina käyttöä nuorelle vihaiselle miehelle, ja tähän rooliin Lehtola oli juuri sopiva."

***
Jos haluan etsiä "syyllisiä" ad hominen (1) tyyppiselle kirjoittelulleni - joskus ehkä ilkeälle sellaiselle, niin Friedrich Nietzschenhän blogini lukijat jo tietävätkin.Mutta löytyypä myös kaksi suomalaista herraa, joiden yhteinen "voimanosto" - Jälkisanat/sianhoito-opas - teki minuun ilmestymisvuonnaan 1987 vaikutuksen, joka epäilemättä joskin epäsuorasti heijastui Nietzschen vanavedessä koko myöhempään filosofian opiskeluuni ja kirjoittamisiini.
Markku Eskelisen ja Jyrki Lehtolan Jälkisanat-kirja viitannee tilaan, johon sekä filosofia, kirjallisuus että kulttuuri yleensä olivat heidän mielestään - 1980-luvun puolessa välissä päätyneet. Tarvittiin enää vain jälkisanat.

Alaotsikko "sianhoito-opas" on saanut inspiraationsa- yllätys yllätys - Georg Henrik von Wrightiltä (2). Eskelinen ja Lehtola lukevat Wrightiä kuin "Piru Raamattua" ja tekevät hänestä puoliväkisin itsestään selvyyksiä jaarittelevan pragmaatikon, vaikka itse asiassa G. H. v. edusti jonkinlaista "analyyttista hermeneutiikkaa", jossa oli vaikutteita loogisesta empirismistä, George Edward Mooren (3) sekä Bertrand Russellin (4) analyyttisestä filosofiasta ja etenkin Ludwig Wittgensteinilta (5).

Wittgenstein oli Wrightin henkilökohtainen ystävä, jonka professuurin hän Wittgensteinin toivomuksesta "peri" Cambridgessä 1948 (palaten kuitenkin takaisin Suomeen W:n kuoleman jälkeen 1951), ja jonka erittäin laajan kirjallisen jäämistön yksi kolmesta hoitajasta hän oli.

(Wittgensteinhan ei elinaikanaan julkaissut kuin nuoruudenteoksensa - Tractatus Logico-Philosophicus (1921), mutta oli valmistellut teoksen Philosophische Untersuchungen (Philosophical Investigations - 1953) julkaistavaksi kuolemansa jälkeen. Jälkeenjääneitä tekstejä oli tiettävästi yhteensä kymmeniä tuhansia liuskoja!)

Joka tapauksessa - kun nuoret herrat Eskelinen/Lehtola (etenkin filosofiaa ja kirjallisuustiedettä opiskellut Lehtola) - 18 vuotta sitten harrastivat erään Wrightin kirjan lähilukua (en juuri nyt muista nimeä), he päätyivät lopputulokseen, jonka mukaan Wrightin filosofinen analyysi on ilmaistavissa huomattavasti selkokielisemmällä ja "ymmärrettävämmällä" vertauksella kuin, miten se Wrightin omassa kirjassa esitettiin.

Yhteenvedonomaisesti tämä "dynamic duo" kirjoittaa, että Wrightin analyysi kiteytyy seuraavasti: "Sikaa voi rapsuttaa sekä oikealla että vasemmalla kädellä - ja lopulta jopa molemmilla käsillä!" Että mä nauroin...ja hiukan naurattaa vieläkin...

***
WSOY - Kirjailijagalleria: Markku Eskelinen
City.fi - Kuka Jyrki Lehtola luulee olevansa(21/2001)

(1) Ad hominem - Wikipedia, the free encyclopedia, The Logical Fallacies: Attacking the Person (argumentum ad hominem).
(2) Georg Henrik von Wright - Wikipedia, the free encyclopedia
(3) George Edward Moore - Wikipedia, the free encyclopedia
(4) Bertrand Russell - Wikipedia, the free encyclopedia
(5) Ludwig Wittgenstein - Wikipedia, the free encyclopedia