Bloggarin taktisia innovaatioita

Teksti on alunperin kommentti Timo Salon kommenttiin Lovelacen testin juttuun Sisään kuin Flynn - 3:56 PM 14 comments

Timo

En viitannut kommenttini alussa nimenomaan kirjoituksiisi yleensä vaan esittämääsi lyhyeen kysymykseen: "Kelpaisiko minun naamani?"

Tajusin myöhemmin, että kysymys olikin - totta kai - tarkoitettu Ilkka K:lle, joka niin mielihyvin haluaisi potkaista jotain humanistia suippokärkisellä poskionteloon...

Mutta kyllä mä omastakin (väärin-)tulkinnastani saan irti kommentin, jota olen itse asiassa ehtinyt jo pitkään pyöritellä päässäni.

"Olkoon niin" (analyyttisten filosofien "pyhä aloituslause!"), että jos siis todella kovasti halusit "ykkösvihollisekseni", niin valitettavasti se ei nyt vain käy. Olen varsin "valikoivaa" tyyppiä.

Pitää jotakuta muka "ykkösvihollisenaan" on kaikesta vakavuudestaan huolimatta samalla sekä ironinen että itseironinen toteamus, koska tällaisen asenteen voi - minun katsannossani - käsittää yhtä aikaa sekä kunnianosoitukseksi että halveksunnaksi.

Nietzschekin morkkasi esim. Sokrateesta varsin rankasti - sekä intellektuaalisin perustein että ad hominem-taktiikalla, mutta kirjoitti aikoinaan, että "Sokrates on minulle niin tärkeä ihminen, että koen taistelevani hänen kanssaan joka päivä."
Nietzsche siis myös arvosti (ajoittain jopa kadehti!) tätä ironian mestaria, jonka "ajattelu oli täynnä kepposia."

Sama toistui muun muassa Jeesuksen suhteen. Nietzsche paukuttaa provokatiivisimmassa kirjassaan The Antichrist Jeesuksen Vuorisaarnan maan rakoon, kun ensin on antanut tälle (tosin hieman "pitkin hampain") KORKEIMMAN oman arvonimikkeensä - "vapaa henki."

Sillä Jeesus ei tehnyt pahalle vastarintaa - hänessä ei ollut avointa kaunaa, kateutta tai halveksuntaa - toki anarkistista asennetta löytyi - joskus jopa vihaa ja ripaus irstauttakin - ainakin lakiuskonnollisen juutalaisyhteisön mielestä (mikä Nietzschen mielestä oli vain osoitus Jeesuksen "esimerkillisyydestä" vapaan hengen perustyyppinä (ei kuitenkaan kristityille(!) - kuten Nietzsche kieli poskessa heti sivulauseessa huomauttaa...).

***
Taktiikkani pyrkii noudattamaan tätä Nietzschen tietoisen kontradiktorista arvostelulinjaa.

Niistä joita vain halveksun esim. typeryksinä tvs. tai niistä, jotka eivät kolahda minulle millään tavoin - vaikenen.
Ne, joita kunnioitan jätän joko rauhaan tai ilmaisen heille arvonantoni. (Toki arviointini voivat koskea vain hyvin rajallista määrää yli 2000:sta blogaajasta.)

Ja - mitä tulee tapaus Kokkariseen - häntä siis sekä kunnioitan että halveksin - ihanteellinen vihollinen par excellence!
Valitettavasti vain halveksuva asenne pyrkii tässä tapauksessa joskus dominoimaan, mutta yritän pysyä balanssissa.

Näin määritellen sinä et täytä "vihollisuuskriteerejäni." Saatan hyvinkin kunnioittaa sinua, mutta en ainakaan toistaiseksi halveksi.

Kas siinä "selvitys." En tosin tiedä selvensikö vai hämärsikö tämä vastaus kommenttini alkuperäistä intentiota. It is up to you.