Klassikkoautomaatti on suunnattu niille, jotka ovat kiinnostuneet kaunokirjallisuudesta, mutta eivät syystä tai toisesta tiedä, minkälaisia kirjoja olisi hyvä lukea.
Klassikkoautomaatin tarkoituksena ei ole julistaa tiettyjä kirjoja maailman parhaimmiksi. Tavoitteena on antaa vinkkejä teoksista, joista lukija voisi pitää. Automaatilla voi myös testata, osuuko oma ja koneen maku yksiin.
Tällä hetkellä tietokantaan on talletettu tiedot vajaasta neljästä sadasta maailmankirjallisuuden merkkiteoksesta.
***
Tämä kymmenen lista meni aika hyvin kohdalleen ja osoitti myös jälleen kerran, että minun on jossain vaiheessa - ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin - ehdottomasti luettava ykköseksi rankattu Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha. Olen jo vuosia ollut tietoinen, että juuri se kirja on meikäläiselle "must", mutta koska romaanit ja runot ovat lukuprojektina jääneet filosofian ja historian "jalkoihin" viimeisten 10 vuoden aikana - lukuunottamatta ihan viimeistä ½ vuoden jaksoa, olen sijoittanut tämäkin kirjan aikoinaan (ja monesti sen jälkeenkin) jonnekin muistilokeron labyrinttiin odottamaan vuoroaan.
Myös Julian Barnesin Flaubertin papukaija kuuluu tähän - "luettava joskus sarjaan", eikä siten tullut mitenkään yllätyksenä. The Family Idiot: Gustave Flaubert (Sartre) kiinnostaa sekä henkilönä että maailman kirjallisuushistorian erään - sekä romaaniteknisesti että psykologisesti - täydellisimmän romaanin - Madame Bovaryn kirjoittajana.
Näitä kahta lukuunottamatta olen tutustunut kaikkiin muihin listan teoksiin enemmän tai vähemmän intensiivisesti. Fjodor Dostojevskin tuotanto on - kuten tämän listan Rikos ja Rangaistuskin - ainakin tunnetuimmalta osaltaan käyty läpi. Kirjoituksia kellarista romaanin ensimmäistä lukua pidän ehkä jopa kaikkein järisyttävimpänä romaanijaksona, jonka olen koskaan eläissäni lukenut.
Anton Tsehovin tuotantoa - myös näytelmiä - käyn itse asiassa paraikaa läpi, koska en aikoinaan lukenut kaikkia listalla olevan Aro-kokoelman novelleja. Näytelmiin on omalla tavallaan varsin kiintoisaa tutustua vaihteksi myös lukemisen kautta eikä aina pelkästään teatteriversioina.
Nikolai Gogolin koomisen absurdismin pioneeri Kuolleet sielut on vanha tuttu, samoin Maksim Gorkin realistinen Lapsuuteni.
Oscar Wilden symbolistinen Dorian Grayn muotokuva oli Dostojevskin "Kellarin" ohella eräs mind-blasting-kategoriaan sijoittamiani emotionaalis-affektiivisia lukuelämyksiä nuoruudessani, jolloin suorastaan ahmin romaaneja sekä runoutta.
William Blaken Taivaan ja helvetin avioliittoon pitänee syventyä pitkästä aikaa uudelleen. Blaken "esisurrealistis-tyyppinen" symboliikka vaatii kuitenkin sopivan keskittymishetken.
Victor Hugon Kurjat jätin kesken, mutta en sen takia, että se - äärirealismissaan - olisi ollut kurja romaani, vaan siitä syystä, että se oli melkoisen paksu opus, eikä onnistunut kilpailemaan nuoruuden lukubuumissani sellaisten pienimuotoisempien ja psykologisesti iskevämpien teosten kuin esimerkiksi Camus´n Sivullinen ja Putoaminen, Sartren Inho, Ionecon Erakko, Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa tai Herman Hessen Arosusi ja Siddharta kanssa - vain muutaman tässä mainitakseni.
Hessen Lasihelmipeli sen sijaan oli varsin paksu romaani, mutta lopultakin "tylsä", ja ylipäätään Hessen asenteessa on mielestäni jotain teennäistä. En tiedä, mitä se on, mutta enää Hesse ei kolahda yhtä rajusti kuin nuorena.
***
1. Haarautuvien polkujen puutarha
(El jardin de senderos que se bifurcan)
Jorge Luis Borges
Esseekokoelma filosofiasta, kielestä ja kirjallisuudesta. Tarinoita rosvoista, pettureista ja tappajista.
Ilmestymisvuosi 1941, WSOY, 261 sivua.
2. Aro ja muita novelleja
Anton Tshehov
Novelleja yksilön orpoudesta, ihmisten perimmäisestä kyvyttömyydestä auttaa tai edes ymmärtää toisiaan.
Ilmestymisvuosi 1886-1891, Otava, 351 sivua.
3. Kirjoituksia kellarista
(Zapiski iz podpolja)
Fjodor Dostojevski
Dostojevskin tuotannon ja filosofian kulmakivi. Kellariloukkoonsa vetäytynyt ihminen painii inhimillisen olemassaolon perusongelmien kanssa: mitä ovat vapaa tahto, edistys, hulluus ja viisaus, viha ja rakkaus?
Ilmestymisvuosi 1864, Gummerus, 158 sivua.
4. Kuolleet sielut
(Mjortvyje dushi )
Nikolai Gogol
Kollegineuvos Tshitshikov kiertelee ostelemassa sieluiksi maaorjia, jotka ovat jo vainajia. Venäjän maaorjuuden aikaa kuvaava teos, terävää ivaa ja leveää huumoria.
Ilmestymisvuosi 1842, WSOY, 280 sivua.
5. Rikos ja rangaistus
(Prestuplene i nakazanie)
Fjodor M. Dostojevski
Ylioppilas Raskolnikov tappaa ja ryöstää koroskiskurieukon. Psykologinen kuvaus vapauden ongelmasta. Teoksessa käyvät dialogia rationaalinen yli-ihmisyys ja kristillinen rakkaus.
Ilmestymisvuosi 1866, Otava, 652 sivua.
6. Taivaan ja helvetin avioliitto ja muuta proosaa
(The Marriage of Heaven and Hell)
William Blake
1700-luvun lopun kulttimystikon ja runoilijan aforistisia mietelmiä, mielipiteitä ja näkyjä. Uskonnolliset, moraalifilosofiset pohdinnot huipentuvat tuomiopäivänäkyihin, joissa enkelit ja paholaiset kamppailevat ihmisen sielusta.
Ilmestymisvuosi 1790, Karisto, 157 sivua.
7. Flaubertin papukaija
(Flaubert's Parrot)
Julian Barnes
Kirjallisuushistoriallinen romaani elämäkerran tekemisen vaikeudesta. Eläkkeellä oleva lääkäri valmistelee väitöskirjaa Gustave Flaubertista. Flaubertin jalanjäljillä tutkijan oma elämä limittyy suuren kirjailijan elämäntragediaan.
Ilmestymisvuosi 1987, wsoy, 278 sivua.
8. Lapsuuteni
(Detstvo)
Maksim Gorki
Venäläiskirjailijan omaelämäkerrallisen trilogian ensimmäinen osa kuvaa isovanhempien hoivissa kasvavan Aleksei-pojan elämää. Fyysisen ja moraalisen kurjuuden tuntemuksia.
Ilmestymisvuosi 1913, Tammi, 233 sivua.
9. Dorian Grayn muotokuva
(The Picture of Dorian Gray)
Oscar Wilde
Wilden ainoa romaani kertoo viktoriaanisen ajan Englannin seurapiireistä, boheemielämästä ja niissä viihtyvästä itsetietoisesta dandysta, Dorian Graysta.
Ilmestymisvuosi 1891, WSOY, 244 sivua.
10. Kurjat
(Les Miserables)
Victor Hugo
Yhteiskunnan kovaosaisia kuvaava romaani, jolla oli vaikutus aikakautensa moraalikäsityksiin. Keskushahmona kuritushuonevanki, joka on kulkemassa kohti tuhoa yhteiskunnan vääryyksien vuoksi.
Ilmestymisvuosi 1862, WSOY, 978 sivua.
No comments:
Post a Comment