Moraalisen tiedon mahdollisuudesta

Tämä päre on alunperin kirjoitettu kommentiksi Sediksen juttuun Väliaikatiedote (24.7).

***
Rauno Rasanen said...

Don´t worry. Huumorintajusi on yhtä kovaa luokkaa kuin tiedolliset resurssisi - "sillä kyllä pärjäilee" - lainatakseni Kari Peitsamoa (Stop, shake, honey, go).

***
Mutta se moraalinen tieto. Mitä se sellainen on? Jos se on parasta kaviaaria, niin eihän sitä kaikille riitä...Taitaa olla katoava luonnonvara kyseessä - vähän niinkuin eräitten kommentoijien argumentatiivinen kompetenssi.
Ja kun paras kaviaari loppuu, sen jälkeen on tyydyttävä toiseksi parhaimpaan, joka sekin loppuu jne. Mutta taistelu kaviaarista on kovaa ja jopa väkivaltaista...(On tässä sentään Mad Maxit katsottu...)

***
Tämän kehityksen, jonka ideologiana toimii moraalirelativismi ja sen vastareaktio: uskonnollinen fundamentalismi, päässä odottaa "no man`s land" - tuo Thomas Hobbesin luonnontila.

Hobbesin pääteoksen - Leviathanin kääntäjä - dos. Tuomo Aho kirjoittaa artikkelissaan "Leviathan – filosofian hauskimpia suurklassikoita" (Tieteessä Tapahtuu 1999/3, Tieteessä tapahtuu uusimmat numerot) seuraavasti.

..."(Hobbesin) Johtopäätöksenä on, että ihmisille on luonnollista oman edun tavoittelu ja keskinäinen epäluottamus. Siitä seuraa, että luonnontila, siis tila, jossa mikään auktoriteetti ei kontrolloi ihmisiä, on kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Kuten Hobbes kuuluisimmassa lauseessaan toteaa, siinä tilassa "vallitsee ainainen pelko ja väkivaltaisen kuoleman vaara, ja ihmisen elämä on yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt"...

Hobbesin ongelmana on, mistä ja miten löytää "luonnollinen laki", jonka ihmiset yhdessä/yhteisönä hyväksyisivät kontrollikseen.Toisin sanoen - miten mahdollistuu se yhteiskuntasopimukseksi kutsuttu prosessi, jossa suvereeni eli hallinnollinen instituutio saa ihmisten yhteisen legitimaation.

Ja ettei tuo laki, jonka suvereeni hallitsija julistaa ihmisten luovutettua hänelle oman ja yleisen turvallisuuden takia vapausoikeuksiaan, muuttuisi pelkäksi rangaistuksen peloksi, sen pitäisi olla - paitsi yhteisöllisesti - myös jokaisen henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti hyväksymä. Muussa tapauksessa ei voi puhua moraalista.

Pakon edessä totteleminen ei ole vielä moraalista toimintaa, niinkuin ei myöskään tuo sumeilematon oman edun tavoittelukaan. Kumpikin muodostaa yhteiskunnallisena tilana helvetillisen olotilan ääripäät.Toisaalla kaikien sota kaikkia vastaan, toisaalla hallitsijainstituution hirmuvalta (totalitarismi, diktatuuri).

Mutta tosiaan - mistä me saamme/otamme sen luonnollisen, moraalisen asenteen - jota jopa tiedoksi voisi kutsua, ja joka toimisi yhteisenä sidoksena omia intressejään itsekkäästi toteuttavien ihmisten välillä, ja joka siten takaisi heidän välisensä rauhanomaisen yhteistoiminnan?

Hobbesin mielestä vain itsesäilytysvaisto voi toimia perustana ja motiivina suvereenille annettuun valtaan, jonka tarkoitus on siis turvata yhteiskuntarauha.
Mutta yhä vielä kerran - mitä tekemistä tällä on moraalin ja moraalisen tiedon - siis etiikan - kanssa?

Voisimme aivan hyvin käyttää pelkästään oikeustieteellisiä ja poliittia termejä kuvatessamme Hobbesin toimivaa "kontrollivaltiota."Moraali on siellä jotain redundanttia (*) eli ylimääräistä, joka jää jäljelle, kun ihmiset ja yhteiskunnalliset instituutiot toimivat säädettyjen lakien mukaisesti.

(*) Redundantti: "toisteinen, muualla esitettyä tietosisältöä toistava t. muutoin päällekkäinen".