(Päivitys, lisäys, korjaus, tarkistus 9.7)
Vienna - definition of Vienna in Encyclopedia
Amazon.com: Books: Wittgenstein's Vienna
Literary Encyclopedia: Austrian-Jewish Literature
Periods in German Literature in English Translation
Toimikoon Karl Kraus eräänlaisena yhteisenä nimittäjänä linkkikatsauksessani 1800/1900-luvun vaihteen eurooppalaisen kulttuuripääkaupungin - Wienin - aatehistorialliseen esittelyyn.
Literary Encyclopedia: Kraus, Karl
Encyclopedia: Karl Kraus
En ymmärrä, miksi Karl Krausiin liitetystä Literary Encyclopedian erittäin hyödyllisestä ja kattavasta aikalaisluettelosta puuttuu Egon Friedell (1), joka kaiken lisäksi kirjoitti ajoittain Krausin julkaisemaan - koko Krausin elämän ajan ilmestyneeseen kulttuurilehteen Die Fackel [The Torch] ja myös mainitaan tässä yhteydessä.
Kyseessä täytyy olla paha inhimillinen erehdys/unohdus, sillä toki nyt Friedell kuului "parhaaseen A-ryhmään", mitä tulee 1900-luvun alun Wienin kirjallis-intellektuaaliseen elämään.
Kaiken lisäksi - jos Friedellin erittäin hyvä ystävä ja kapakkakaveri, kirjailija Peter Altenberg mainitaan (1859-1919 Altenberg, Peter) tuossa listassa, niin Friedellin pois jättäminen on sitäkin kummallisempaa, koska hän on huomattavasti kuuluisampi ja arvostetumpi kuin Altenberg.
Tässä yhteydessä on syytä mainita saman aikakauden saksalaissyntyinen vaikuttaja, jonka merkitys myös Wienin kulttuurielämään oli vahva - Oswald Spengler.
Saksalaisen kielialueen Fin de sièclen (fin de siecle) filosofisista taustahahmoista pitää linkittää myös ja etenkin Arthur Schopenhauer (3), joka Friedrich Nietzschen (4), Immanuel Kantin (5), Georg Wilhelm Friedrich Hegelin (6) ja positivismin (7) ohella oli myös Wienin tiede- ja kirjallisuuselämän ehkä suurin taustavaikuttaja.
Spenglerin Länsimaiden perikadon voi tulkita eräänlaisena hegeliläis-darwinistisena muunnelmana Schopenhauerin pessimismistä.
Linkitettäköön vielä Sigmund Freud (8) ja Ludwig Wittgenstein (9), johon edellä jo on viitattu kirjan Amazon.com: Books: Wittgenstein's Vienna otsikossa. Heidätkin löytää mainitusta Literary Encyclopedia: Kraus, Karl linkistä.
Kirjailijoista kaikkein merkittävimpiä vuosisadan alun Wienissä vaikuttaneita olivat varmaankin 1880-1942 Musil, Robert, 1883-1924 Kafka, Franz sekä nietzscheläinen symbolisti 1881-1942 Zweig, Stefan.
Säveltäjistä tärkein lienee 1885-1935 Berg, Alban.
Saksankielisen alueen kosmopoliittia ja Sveitsissä jonkin aikaa asunutta poliittista pakolaista, Richard Wagneria (10) (monen muun ohella), ei tule häntäkään unohtaa - wieniläistenkin "nerollisena demonina".
***
1800 luvun lopun ja 1900-luvun alun tunnusomaisimpana aatehistoriallisena siirtymänä ja prosessina voi pitää metafysiikan kritiikkiä sekä myöhäisromantiikan nihilistisissä maailmakuvissa (esim. Wagner ja Nietzsche) että luonnotieteitten juuri alkaneen uskomattoman nopeaa kehittymistä propagoivassa tieteen "ideologiassa" - alunperin Auguste Comten positivismissa.
(8.7) Wienissä tapahtui näinä vuosikymmeninä kolme makrotason aatehistoriallista "siirtymää": Schopenhauerin pessimismin huipennus, loogisen empirismin syntyminen mm. Auguste Comten ja Ernst Machin positivismin teeseistä sekä Itävalta-Unkarin (siten myös Habsburgien suvun) lähes "ikiaikaisen" monarkian luhistuminen I:ssä maailmasodassa - Historia - Itävalta.
Kysymykseni ja teesini - edelliseen esitykseen/esittelyyn pohjautuen - on seuraavanlainen.
Miten metafysiikan romahtamista ilmentänyt romanttinen pessimismi ja optimistista tulevaisuudenasennetta edustanut positivistinen luonnontiede voidaan ymmärtää Euroopan valtioiden imperialistisesta kilpailusta ja epäonnistuneesta diplomaattisesta "sopimuspelistä" seurannutta I maailmansotaa "henkisesti" valmistavina aatteellisina kehityslinjoina?
(9.7) Vastaus löytyy Nietzsheltä ja sen nimi on nihilismi, sillä juuri nihilismi on yhteinen termi romanttisen pessimismin sekä positivistisen luonnontieteen sisältämän utilitaristisen relativismin ja arvovapauden yhteentörmäykselle tai pikemminkin näiden kahden linjan hämmentävälle toisiinsa sekoittumiselle, jossa entisen metafyysis-uskonnollisen maailman katoaminen arvoineen ja hyveineen - toisin sanoen nihilistis-pessimistinen situaatio - korvautui ainoilla jäljelle jääneillä uskon kohteilla: Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofian oikeistopoliittisella modifikaatiolla (Sumessa Johan Vilhelm Snellman) eli nationalismilla ja teknologisella tiedepositivismilla.
Ennen I:stä maailmansotaa vaikuttanut kollektiivinen sotapsykoosi oli sekä eettisen hämmennyksen, nationalistisen politiikan että taloudellisen kilpailun aiheuttamaa ja motivoimaa - kollektiivista henkistä väsymystä ja stressiä, joka purkautui suorastaan patologisena kansallismielisyytenä etenkin Saksassa.
Tämän aatehistoriallisen kehityksen kulkua yritän pohtia otsikkoni toisessa osassa. Ihmiskunta nimittäin elää nykyaikana juuri näistä mullistuksista alkunsa saaneen "uuden yleiskatsauksettomuuden" (Jürgen Habermas , Jürgen Habermas ) tai diskursiivisen pluralismin (Ludwig Wittgenstein, Jean-François Lyotard) tilassa/situaatiossa.
***
(1)
Biographie: Egon Friedell, 1878-1938
Egon Friedell, Egon Friedell
Amazon.de: Rezensionen Bücher: Kulturgeschichte der Neuzeit
Introduction to IMPERIUM, by Professor Revilo P. Oliver (ote linkistä)
Perhaps the best synopsis of Spengler -- if there can be such a thing -- has been done by Egon Friedell in his A Cultural History of the Modern Age, a three-volume work of which, incidentally, Yockey was very fond. Says Friedell in listing significant thinkers:
Lastly, and with deep admiration, we come to the name of Oswald Spengler, perhaps the most powerful and vivid thinker to appear on German soil since Nietzsche. One has to climb very high in the world's literature to find works of such scintillating and exuberant intellect, such triumphant psychological vision and such a personal and suggestive, rhythmic cadence as his Decline of the West. What Spengler gives us in his two volumes is the "outlines of a morphology of history." He sees, in place of the "monotonous picture of linear world-history" the "phenomenon of a plurality of mighty Cultures." "Each Culture has its own new possibilities of self-expression, which arise, ripen, decay and never return. There is not one sculpture, one painting, one mathematic, one physics, but many, each in its deepest essence different from the others, each limited in duration and self-contained, just as each species of plant has its peculiar blossom or fruit, its special type of growth and decline. These Cultures, sublimated life-essences, grow with the same superb aimlessness as the flowers of the field." Cultures are organisms, and cultural history is their biography. Spengler establishes nine such Cultures, the Babylonian, the Egyptian, the Indian, the Chinese, the Classical, the Arabian, the Mexican, the Western and the Russian, and he throws light upon each in turn, naturally not an equally bright and full light in every case, as, of course, our information concerning them is very unequal. But in the evolutionary course of these Cultures certain parallelisms rule, and this leads Spengler to introduce the conception of "contemporary" phenomena, by which he understands historical facts that, "each in its own Culture, occur in the same -- relative -- positions and, therefore, have an exactly corresponding significance." "Contemporary," for example, are the rise of the Ionic and that of the Baroque; Polygnotus and Rembrandt, Polycletus and Bach, Socrates and Voltaire are "contemporaries." But within the individual Culture itself, too, there is naturally complete congruence of all its life-expressions at each of its stages of evolution. So, for instance, there is a deep connection of form between the Classical Polis and the Euclidean geometry, between the space-perspective of the Western oil-painting and the conquest of space by railways, telephones, and long-range weapons. By means of these and like guiding principles, now Spengler arrives at the most interesting and surprising discoveries. The "Protestant brown" of the Dutch and the atheistic plein air of the Manet school, the "Way" as prime symbol of the Egyptian Soul, and the "Plain" as the leitmotiv of the Russian world-outlook, the "Magian" Culture of the Arabs and the "Faustian" Culture of the West, the "second religiousness" in which late Cultures revive the images of their youth, and the "fellahdom" in which man becomes again historyless -- these, and many more like them, are unforgettable glimpses of genius that light up for a moment vast tracts of night, incomparable discoveries and hints of an intellect that possesses a truly creative eye for analogies. That the Cimmerians of learning have opposed to such a work nothing but stolidity and a deaf incomprehension of what his questions and answers are about is not surprising to anyone who knows the customs and mentality of the republic of scholarship.
(2)
Amazon.co.uk: Books: The Decline of the West
Spengler, The Decline of the West
Oswald Spengler and the crisis of Western Civilisation
Oswald Spengler,
The Oswald Spengler Collection
(3) Arthur Schopenhauer - Wikipedia, the free encyclopedia
(4) Friedrich Nietzsche - Wikipedia, the free encyclopedia
(5) Immanuel Kant - Wikipedia, the free encyclopedia
(6) Georg Wilhelm Friedrich Hegel - Wikipedia, the free encyclopedia
(7) Positivism - Wikipedia, Logical positivism,
A General View of Positivism,
Looginen empirismi
(8)Sigmund Freud - Wikipedia, the free encyclopedia
(9)Ludwig Wittgenstein - Wikipedia, the free encyclopedia
(10) Richard Wagner - Wikipedia, the free encyclopedia
No comments:
Post a Comment