Moraalifilosofisia viritelmiä

Tämä päre on alunperin kirjoitettu kommentiksi Sediksen juttujen Väliaikatiedote ja Lapsettomuusideologiaa VIII kommentteihin - 24.7. (Alkuperäistä laajempi versio - tarkennus, lisäys - 25.7).

Rauno Rasanen said...

Sedis said...

"Naisten pahoja tekojahan ei kukaan ole vielä miljoonamyyntiin asti vienyt: siinä olisi markkinarako jollekin aktiiviselle."

Mikä tilaisuus Panulle!/RR

***
Sampo Teikari said...

"Mistä lähtien filosofin on vaadittu elämään (sic) niin kuin kirjoittaa. (sic)" - no, ainakin jo Sokrateen ajoista lähtien. Sitä kutsutaan moraaliseksi integriteetiksi."

***
Pakko sanoa, että Sampo viittasi edellisessä lainauksessa erääseen moraalifilosofian alkuperäisimmistä ja samalla kaikkein vaikeimmista vaatimuksista.
Olen itse vastannut käytännöllisen filosofian laitoksella "Kuoleman filosofia" kurssin tentin yhteen kysymykseen, jossa pyydettiin määrittelemään Sokrateen kuoleman merkitystä hänen itsensä ja ylipäätään hänen moraalisen opetuksensa kannalta. (En muista kysymystä enää sanatarkasti.)

(Sokrateshan itse asiassa "valitsi" oman kuolemansa. Hän olisi nimittäin voinut koska tahansa paeta, ja sitä odottivat jopa ne, jotka hänet kuolemaan tuomitsivat.)
Oikea vastaus on tietysti moraalinen integriteetti (MI) plus selventävät perustelut.

(Ei lopultakaan mikään helppo kysymys! Miettikää ja perustelkaa itse. Tästä löytyy joitain vinkkejä - Sokrateen puolustuspuhe - kts. etenkin tämän päreen Jälkikirjoitus).

Antiikin aikana tuo MI:n vaatimus oli oleellinen ja ensisijainen ihanne kaikissa filosofisissa koulukunnissa. Samoin kristinuskossa ja ylipäätään uskonnollisperustaisessa moraalissa, mitä kreikkalaisten hyve-etiikka (ristiriitaisuuksistaan huolimatta) myös rationaalisemmin (metafyysisemmin) edusti.

Kreikkalaisen hyve-etiikan peruskäsitteenä voi pitää AUTARKIAA (*) - "itsehallintaa, itsenäisyyttä" (suomennokset eivät kata käsitteen kaikkia aspekteja), joka oli sopusoinnussa moraaliseksi ajatellun kosmisen järjestyksen kanssa.

Mutta mehän emme enää ole - ainakaan niin sanotun Valistuksen jälkeen muuta kuin hymähdelleet moiselle "huuhaalle", mutta olemmeko me muka moraalisesti ja eettisen tiedon suhteen jotenkin edistyksellisempiä kuin antiikin kreikkalaiset?
Vastaan Alasdair MacIntyren ("After Virtue") hengessä: EMME!
(Alasdair MacIntyre - Cambridge University Press)

***
Mitä tulee filosofien tekstien ja yksilöllisen luonteen ristiriitaisuuksiin, niin se ei ole mikään - ainakaan kovin hyvä - vasta-argumentti sille, mitä esim. Russell (**) tai kuka tahansa muu mainitussa mielessä ristiriitainen ajattelija on kirjoittanut juuri moraalista. Kyllä kysymys on paljon kompleksisempi.

Mutta edelliseen hyve-etiikan tarkasteluun viitaten, yleistän sen verran, että varmasti se kertoo jotain (eikä erityisemmän hyvää) Valistuksen aikana alkunsa saaneen "liikennesääntöetiikan" epäonnistumisesta.
Esimerkkeinä kvantitatiivinen utilitarismi: Jeremy Bentham ja Jumalan paikan ottanut kategorinen imperatiivi eli (käsky-)moraalinen järki: Immanuel Kant.

MacIntyrea myötäillen väitän, että Valistuksen innoittama moraalifilosofia oli vääristynyt ja epäonnistunut yritys tuoda järjestystä ja selkeyttä ihmisen halujen, tarpeitten ja intressien viidakkoon.
Valistusajan moraaliteoreetikot eivät kysyneet, pystyykö ihminen toetuttamaan näitä teoria-ideaaleja: ne vain rustattiin kasaan vähän samaan tapaan kuin lait, joita pitäisi totella kyselemättä ja sen kummemmin sisäistämättä.

"Postpostpostmodernin" eli nykyajan moraalisubjekti on jo totaalisti irrotettu yhteiskunnasta. Hän on muka vapaa tekemään mitä tahansa valintoja, kunhan ei riko lakia (tässä: ei jää kiinni). ("Saa esimerkiksi tappaa itsensä, kunhan ei kuole."/RR)

Minä väitän, että tuollainen yksilö opettelee liikennesäännötkin vain sen vuoksi, että voi sopivan tilaisuuden tullen rikkoa niitä!
Kaiken itsestään irti ottava hyperindividualisti pelaa viimeisetkin rahansa "peliautomaateissa" (sekä kirjaimellisesti että metaforisesti tulkittuna).

Suosittelen ennen peliaddiktion syntymistä nopeaa ratkaisua hillittömän hedonismin ongelmaan. Venäläistä rulettia ei voi pelata kovin kauaa päätymättä siihen, mihin äärimmäiseen negatiiviseen vapauteen (vapaus kaikista rajoituksista) perustuva moraali tulee vääjäämättömästi aina päätymään - itsetuhoon.

***
(*) Nykyaikaisempi määritelmä autarkialle: omavaraisuus, itseriittoisuus, omillaan toimeen tuleminen. (Kreikkalaiset siis ymmärsivät termin laajemmin kuin pelkästään ekonomisesti).

(**) Sen verran kuitenkin myötäilen Sampoa, että varmasti olisi löytynyt parempikin yhteenveto moraalista ja etiikasta kuin tämä Bertrand Russellin kirja.

Ludwig Wittgenstein ei toki ollut moraalifilosofi, vaikka totesikin Tractatus Logico-Philosophicus-kirjansa esipuheessa (vapaasti muisteltuna (*), että puolet (ja ehkä tärkein osa) tästä kirjasta on luettavissa rivien välistä, ja se osa käsittelee etiikkaa (sitä, mistä ei voi puhua). (Hmm...)

Wittgenstein hylkäsi Russellin alkuperäisen esipuheen Tractatukseen, ja olipa hänellä vielä kanttia todeta kirjaansa perustuvassa väitöstilaisuudessaan (W:lle piti järjestää Cambridgeen yliopistollinenoppiarvo luennoimisoikeuden saamiseksi!) vastaväittäjilleen - George Edward Moorelle ja Russellille (silloin jo maailmankuuluille miehille), että "olkaa huoleti, te ette tule koskaan ymmärtämään sitä."

Tässä Tractatuksen etiikan implisiittisyydessä on muuten merkillinen yhtäläisyys aivan erilaiseen ajattelijaan eli Martin Heideggeriin, joka ei myöskään kirjoittanut koskaan etiikasta vaan sanoi, että koko hänen fundamentaali-ontologiansa on perimmältään eettinen projekti. (Hmm...)

***
Jälkikirjoitus

Moraalinen integriteetti merkitsee Sokrateen tapauksessa kirjaimellisesti elämistä omien periaatteittensa mukaisesti.
Sokrates ei valinnut pakenemista, koska silloin hän olisi menettänyt sekä omanarvontunteensa että filosofisen uskottavuutensa.
Näin siksi, että hän oli - painottaen tätä seikkaa myös vankilassa - elänyt aina valtion (Ateenan) lakeja kunnioittaen. Ne olivat suoneet hänelle turvaa ja oikeutta koko elämän ajan.
Siten hän ei nytkään - edes ilmeisen oikeusmurhan uhatessa - ryhtynyt vastustamaan Ateenan lakeja.

(Sokrateshan ei ollut tehnyt mitään rikollista. Olipahan vain onnistunut (osittain tietoisesti ja tahallaan) ärsyttämään silloiset, valtaa pitävät oligarkit osoittamalla näiden valehtevan ja toimivan puhtaasti omien etujensa ajamiseksi).

Ja kuten kirjoitin - juuri tämä järkähtämätön asenne olla pakenematta hätkähdytti niin hänen kannattajansa kuin hänen tuomitsijansakin.

Sokrateen moraalisen integriteetin aitous ja vaikutus kätkeytyy mielestäni jälleen (varmasti tietoiseen) ironiaan, joka hänen kuolemansa epäoikeudenmukaisuudesta johtuen oli kuitenkin suorastaan massiivista luokkaa.
Sillä - juodessaan myrkkymaljan hän tuli näin opettaneeksi (ehkä hieman kostonhimoisesti?) ateenalaisille jotain siitä, mihin se lojaalisuus, jota lait vaativat, saattaa tekopyhien, ahneitten ja itsestään liikaa luulevien hallitsijoiden alaisuudessa elävän kriittisen viisauden rakastajankin johtaa.

Sokrateen kuolema aiheutti valtavan polemiikin ja keskustelun yksilön, valtion ja hyveiden suhteesta.
Ja juuri tämä saattoikin olla Sokrateen suurin opetus; - siten myös filosofin moraalisen integriteetin ilmentymä par excellence.

***
25.7

Sampo Teikarin tarkennus (Sedis-blogin kommentteista)

"Wittgenstein ei toki ollut moraalifilosofi, vaikka totesikin Tractatuksen esipuheessa (vapaasti muisteltuna), että puolet (ja ehkä tärkein osa) tästä kirjasta on luettavissa rivien välistä, ja se osa käsittelee etiikkaa (sitä, mistä ei voi puhua). (Hmm...)"

Hän aikoi jossakin vaiheessa sanoa sen Tractatuksen esipuheessa, muttei sitten sanonutkaan, vaan paljasti aikeensa vuonna 1919 kirjeessä Ludwig Fickerille, jonka toivoi kustantavan kirjansa:

"- - der Sinn des Buches ist ein Ethischer. Ich wollte einmal in das Vorwort einen Satz geben, der nun tatsächlich nicht darin steht, den ich Ihnen aber jetzt schreibe, weil er Ihnen vielleicht ein Schlüssel sein wird: Ich wollte nämlich schreiben, mein Werk bestehe aus zwei Teilen: aus dem, der hier vorliegt, und aus allem, was ich nicht geschrieben habe. Und gerade dieser zweite Teil ist der wichtige. Es wird nämlich das Ethische durch mein Buch gleichsam von innen her begrenzt; und ich bin überzeugt, dass es, streng, NUR so zu begrenzen ist."

Näinhän se meni. Nyt muistan jo itsekin. Kiitos tarkennuksesta. Sulla on varmasti saksan kieli paremmin hallussa kuin meikäläisellä.