Anonymous said...
Rauno Räsänen: "Mutta juuri tämä ehdoton vastaavuuden vaatimus (toistan ko. asian jälleen) kaatoi loogisen empirismin osoittamalla mahdottomaksi kehittää objektiivinen "havaintokieli"."
Missä havaintokielen mahdollisuus on osoitettu mahdottomaksi? Asioiden osoitus eli todistaminen ei ole sitä, että joku filosofi väittää niin. Näytäppä tutkimus jossa näin on osoitettu matemaattisesti.
Rauno Rasanen said...
14. 7
Motoksi. (Havainto-)kieli (kuten mallit ja kaavat) on väline, joka antaessaan keinot todellisuuden selittämiseen, tekee samalla tuo selittämisen mahdottomaksi.
***
Jos olet sitä mieltä, että "Totuus" on määritelmäkysymys, on turha jatkaa kommentointia, koska silloin olet oikeassa, mitä tulee havaintokielen validisuuden (pätevyyden) mahdollisuuteen.
Valitettavasti (?) en kuitenkaan ole kanssasi samaa mieltä "Totuuden" 'luonteesta'.
***
Ei tämän asian selvittämiseksi tarvita matemaattisia yhtälöitä. Toki se luonnistuu niittenkin avulla, joskaan ei ole välttämätöntä.
Haluan heti alkuun sanoa, että ajattelumme saattaa olla luonteeltaan matemaattista, mutta maailma ei sitä ole. Johtuen siitä, että ajattelumme on aina tosiasiallista, reaalitason tapahtumista hitaampi tai ehkä myös nopeampi (teoreettisen kuvittelun ja päättelyn vuoksi), mutta ei koskaan identtinen sen kanssa.
Mutta ei havaintokielen mahdollisuutta tietenkään ole osoitettu mahdottomaksi. (Mehän "puhumme" koko ajan havaintokieltä!).
Jos näin olisi, emme nyt edes väittelisi asiasta. Joko emme ymmärtäisi toisiamme lainkaan tai ymmärtäisimme välittömästi - jo ilman kieltäkin.
Havaintokielen idea kaikessa yksinkertaisuudessaan: se ilmaisee havainnossa ilmenevän tosiasian - sellaisena kuin se tosiasiallisesti on (mitä ikinä tämä sitten tarkoittaakaan!); - ei siis ainoastaan sitä, miten tuo tosiasiallinen "meille" ilmenee vaan, mitä se nimenomaan an sich, sellaisenaan "ON". Understood?
Loogiset empiristit ajattelivat - Carnap etunenässä, että täydellinen tieteen (havainto-)kieli on reaalisena mahdollisuutena olemassa ja siten kehitettävissä.
Perusongelmaksi tässä kuitenkin nousee se väistämätön looginen paradoksi tai antinomia, että jos kieli, teoria, mallinnukset, kaavat jne. eivät saa vaikuttaa "puhtaasta" havainnosta saatuun vaikutelmaan ja tuota objektiivista vaikutelmaa ilmaisevaan tieteelliseen kieleen, niin MISTÄ me otamme ne KÄSITTEET, joiden varaan tuo havaintokokemus ylipäätään "rakennetaan"?Eihän pelkkä havainto niitä anna, koska pelkkää havaintoa ei ole olemassakaan!
Ja juuri tämä vaatimus - nimenomaan ehdottomuudessaan - oli mahdoton lajiaan. Metafysiikkaa par excellence.
Miten kuvata matemaattisella=todellisuuden kanssa identtisellä (!?) kaavalla esim. taipumusta tai mahdollisuutta ilmaisevia asiaintiloja - ilman, että tuohon kieleen sekoittuisi yleistä (epätieteellistä) tapa-tottumus-ennakkoluulo-kontekstia - tai ilman, että nuo kaavat eivät reifikoisi ("esineellistäisi") näitä asiaintiloja toimien siten pelkkinä ajattelua helpottavina (ja kaventavina) Procrusteen vuoteina?
Miten ilmaista "tieteellisen tarkasti" mustasukkaisuutta, kateutta jne. Entä sellaiset termit kuin kohta, ehkä, silloin tällöin jne?
Vielä yksi - todella "yksinkertainen" - pitkä. Kuka on pitkä? Mitä/mikä on pitkä?
Summa: Voitko tietää ilman esitietoja (edeltävää teoriaa jne.), onko näkemäsi ruukku hauras vai kestävä? Jos voit, täydellinen, tieteellinen havaintokieli on hallussasi. Voin kertoa kuitenkin, että tämän jälkeen sinun ei tarvitse enää suutasi aukaista - olethan tullut jumalaksi!
Sinulla on telepaattinen yhteys "ulkomaailmaan" - mikäli ulkomaailmastakaan voidaan enää tässä situaatiossa puhua lainkaan...kaikkihan on nyt yhtä ja samaa, reaaliajassa tapahtuvaa olemisen ja tulemisen yhtäaikaisuutta...
Toki kaikki nämä termit voidaan kalkyloida matemaattisesti "alkuarvoista/- oletuksista/-aksioomeista" käsin (kuten kaikki muutkin havainto-ominaisuudet) ja väittää, että nyt homma toimii asianmukaisesti: meillä on kieli/kaava, joka ilmaisee luotettavasti havainnossa ilmenevän tosiasian.
No - kaava voi olla reliabili (luotettava), mutta onko se validi (pätevä) eli kuvaako se aivan varmasti sitä, mitä sen piti kuvata?
Vastaus tähän ei tietenkään löydy matematiikasta itsestään - ei myöskään havainnosta. Se ON filosofista laatua...konventio ja paradoksi yhtä aikaa...
Okei. Tällainen kieli voidaan siis kehittää, mutta annan sinulle lopuksi esimerkin, miksi en usko, että se olisi muuta kuin hypoteettinen rakennelma, joka "sortuu, kun tarpeeksi kova tuuli sen yli puhaltaa...Ja sellaisia tuulia on elämä täynnään...
Muistan eräästä Wittgensteinia käsitelleestä elokuvasta esimerkin, jossa tämä vastaa erään oppilaansa ihmettelyyn siitä, miksi W:n mielestä me emme havaitse mitään "suoraan", välittömästi, ilman esikielellistä, -teoreettista "suodatinta.
W. osoittaa sormellaan yläilmoihin ja toteaa opiskelijalle jotenkin seuraavasti: "Todista minulle ilman ainuttakaan teoriaa ja teknologista koetta, PUHTAAN HAVAINTOSI VARASSA, että maa kiertää aurinkoa eikä aurinko maata."
Meni kaverilta sormi suuhun.
Mieti tätä.
No comments:
Post a Comment