July 15, 2005

Kulttuuri-ihmisen itseironia

Tämä päre on julkaistu äskettäin jotakuinkin tässä muodossa myös Sven Laakson Käymälässä koskien juttua Kokkaremoraalia sekä Timo Salon aika ja minä blogin lastussa Uusin valitus. Molemmat 15.7.

Todellisen kulttuuri-ihmisen kaksi perustuntomerkkiä ovat lähes totaali yhteiskunnallinen hyödyttömyys (kansantaloudellinen tuottamattomuus) ja itseironia. (Tämä pätee etenkin runoilijoihin.)

Näennäinen hyödyttömyys ja itseironian taito/kyky kuitenkin kehittää ja mahdollistaa ainakin eräille tämän epämääräisen joukon jäsenistä sellaisen perspektiivi-kyvyn ihmisten ennakkoluulojen ("totuuksien" tai "hyötyjen") kyseenalaistamiseen ja kritiikkiin, joka on varsin ainutlaatuinen tässä muuten niin itseään täynnä olevien "kilpa-ajajien" maailmassa.

***
Kummallista, että niinkin terävältä kaverilta ja taitavalta skribentiltä kuin esim. Ilkka Lovelace Kokkariselta vaikuttaa täysin puuttuvan kyky itseironiaan.
Tämä piirre pudottaa hänet alemmas siitä tasosta, missä hän voisi olla, sillä ilman itseironiaa kritiikki jää aina puolitiehen.

Ilman itseironiaa ihminen ei kykene (eikä edes pyri) reflektoimaan (tiedostamaan) itseään loppuun saakka, koska hänen kritiikkinsä on jämähtänyt projektiiviseksi identifikaatioksi (tarkoittaa tiedostamatonta omien, ahdistavien tunteitten siirtämistä muihin ja niiden kontrolloimista muissa).

Pahimmillaan tällainen kritiikki on kuin peilikuva juuri siitä, mistä esim. Kokkarinen alempaa "roskasakkia" syyttää eli splittausta, joka on projektiivisuuden äärimuoto ("hyvän" introjisoimista vain itseen ja "pahan" projisoimista vain toisiin - yleensä viholliseen).

Ja ketkä ovatkaan tämän päivän parhaita splittaajia? Vastaus: terroristit ja George W. Bush - nämä hyvän/pahan akselin "monitoimimiehet."

3 comments:

Timo said...

Onhan Ilkalla tietyntyyppistä itseironiaa: karskia, uhittelevaa, voitonvarmaa ja oikeassaolemista korostavaa. Harri Veijosen hulvaton profetointi tulee mieleen.

Voisimme ehkä puhua näennäisitseironiasta: iva ei siinä kohdistu itseen vaan vastustajien käsityksiin itsestä.

Panu on valittanut, että ATM:n itseironian täysin vastakkaisella tavalla kuin YTM:n.
Tämä on (vulgaari)sosiobiologisesti ja muutoinkin järkeenkäypää. Onhan
täysin suuruudenhullua (ja ironisella tavalla ironiantajutonta) kuvitella, että hervottominkaan ironisointi riittäisi kääntämään mustan valkoiseksi, heikkouden voimaksi jne.

Ironinen sävy ei sitä paitsi aina estä huomaamasta, että ironiaksi tarkoitettu onkin totta!

Timo said...

...valittanut, että naiset lukevat ATM:n...

Rauno Rasanen said...

Joo. Otan mieluusti vastaan tämänkin kommenttisi, koska väitteeni Ilkka K:n itseironian puutteesta oli tarkoituksella "ylimitoitettu."

Varmastikin hänen itseironiansa - jos sitä siis on - ilmenee tavoilla johon viittaat, ja haluan nyt hyvää tahtoa osoittaen uskoa, että siinä todella on kyse niin sanotusta näennäis-itseironiasta.

Valitettavasti vain tuon ironian tyylilaji hipoo ajoittain lähes mautonta öyhötystä, mutta ehkä juuri tämä siis on Ilkan tarkoituskin: saada esim. minun verenpaineeni nousemaan aivan brutaaleilla - joskin tekstuaalisesti näppärillä - ylilyönneillä.

Minun pyrkimykseni ironian ja itseironian käytössä on kuitenkin jättää keskustelu aina auki/avoimeksi.
Mitään lukkoonlyötyä asennetta ei lopulta ole - ainakaan henk. koht. moraalin ja makuasioitten suhteen.

Asiat eivät ole VAIN yhdellä tavalla, yhdestä perspektiivistä nähtävissä ja tulkittavissa.
Tätä yksisilmäisyyttä ironia ja itseronia juuri haluaa kritisoida - tehdä sen suorastaan naurunalaiseksi.

Jos siis Ilkka ja Panu tulkitaan tämän sapluunan puitteissa, niin heidän provokaatioitaanhan voidaan silloin pitää heidän esittämiensä periaatteiden armottomana kritiikkinä!

No - näin tuskin on, eli se näennäis-itseironia-tulkintasi taitaa todellakin osua kohdalleen...

***
Kuten tämän jälkeen heti seuraavasta blogistanikin voi päätellä, Nietzsche hallitsi ironisen taktiikan suvereenisti.

Toisaalla hän esittää aivan äärimmäisiä - parhaimmillaan briljantisti perusteltuja näkemyksiä (kuten esim. kirjassa "Hyvän ja pahan tuolla puolen" (Hptp), joka oli Nietzschen omastakin mielestä synkkä kuin "mustekala"!)

Toisaalla taas periaatteessa samaa tematiikkaa tarkastellaan kriittisen rakentavasti, jopa suopeasti ja ymmärtäen - esim "Iloisen tieteen" 2. painoksen 50 sivuisessa 5:ssä luvussa, jonka Nietzsche kirjoitti vuotta myöhemmin kuin Hptp:n. (Ja jota Nietzsche itsekin piti parhaimpana asiaproosana, mitä hän koskaan oli kirjoittanut).

***
Ei ironia pyri estämään "totuuden" paljastumista. Se vain tekee siitä tarkoituksella hankalamman oivallettavan kuin pelkästään neutraalin kuvaileva, ei-retorinen ilmaisu.
Kirjoittaja haastaa tällä tavoin lukijaa pohtimaan asioita erilaisista vinkkeleistä.

Mutta vielä kerran: hyvä, että tarkensit noita Ilkan ja Panun (itse-)ironian ilmenemismuotoja.
Kuten sanottu - olin kyllä niitä aiemminkin jo pohtinut ja ajatellut jopa, että hah! - ne pirukkaat haluavat vain saada päreeni palamaan ja naureskelevat sitten makeasti.
Sama taitaa päteä Tommipommin tyyliin.

Eli että ei tässä tosikkomaisuuteen olla vajottu...ja jos vajotaan, niin taatusti tekstin rivien välistä kurkkii ikäänkuin jokin Kari Suomalaisen klassisista piirroshahmoista.

Minun mielestäni Kari Suomalainen jos kuka oli sekä piirtäjänä että pilapiirtäjänä, ylipäätään ironisen komiikan eri nyanssien hallitsijana, nerollista luokkaa.