Tämäkin päre on alunperin kirjoitettu kommentiksi Sediksen juttujen Väliaikatiedote ja Lapsettomuusideologiaa VIII kommentteihin - 24.7 (vain hieman editoitu).
***
Sedis said...
Mutta emmehän voi moraalisen integriteetin nimissä alkaa suositella ratkaisuksi itsemurhaa.
Rauno Rasanen said...
Ei ei...olet ymmärtänyt väärin!
Sedis said...
Tiesin ymmärtäväni väärin. Mietin vain kuinka monet tekevät sokraattisen itsemurhan "opetukseksi muille".Aika harva varmasti, sillä tietoisia itsemurhia on harvassa, mutta gloriastaan huolimatta surkea perinne.
Tällähän on yhtymäkohtansa myös Mocan "tappaminen on oikeutettua" kuvioon: abortit, eutanasia, (tietoiset) itsemurhat ja sodan tappamiset ovat tästä nykypäivän esimerkkejä.
Suomessa ei taida olla "tappamisen filosofian" erikoisasiantuntijoita. Sokrates olisi varmaan se suuri filosofinen lähde, josta teos aukenesi...
***
RR jatkaa.
Sokrates tuomittiin "oikeudenmukaisesti" valtion virallisten lakien perusteella.
Jos Sokrates olisi paennut, hän olisi tunnustanut kaksi asiaa: 1) pelkuruutensa ja menettänyt siten myös oman uskottavuutensa ja omanarvontunteensa 2) oman epälojaalisuutensa(sic) valtion lakeja kohtaan, eli hän olisi juuri siten - joskin epäsuorasti - tunnustanut olevansa syyllinen siihen, mistä häntä syytettiin.
Ei tässä todellakaan suositella mitään itsemurhaa. Ei kai Jeesuskaan "mainostanut" itsemurhaa, vaikka hänkin olisi aivan hyvin voinut paeta, vaikkei ehkä voinutkaan välttää niitä sanoja tai tekoja, jotka johtivat hänen pidättämiseensä.
Marttyyriuden olemus tässä nyt tulee suurennuslasin alle.Tietenkään supererogaatio (henkensä uhraaminen toisten vuoksi) ei voi olla mikään yleinen velvollisuus, mutta Sokrateen ja Jeesuksen tapaukset eivät olekaan tavanomaisia supererogaation ilmentymiä.
Jos he jonkun puolesta uhrautuivat, niin se oli koko ihmiskunta ja sen eettisen tietoisuuden kasvu. Ei sen enempää eikä vähempää.
Mutta joka tapauksessa - näissä Sokrateen ja Jeesuksen tapauksissa (huom! paradoksaalisella tavalla henkilökohtaisissa valinnoissa) uhrautumisen "opetuksellinen" teho ihmisten itseymmärryksen sekä valtion ja yksilön, lain ja evankeliumin välillä vallitsevan ristiriidan suhteen oli ennennäkemätöntä luokkaa.
Olkoonkin "surkea perinne", mutta mistäs löydät vaikutuksiltaan yhtä tehokkaan, jos nyt pysyttelemme edelleen tiukasti näiden kahden esimerkin puitteissa?
Eikä tässä ei tapettu yhteisön nimissä kuin kaksi ihmistä (toinen Ateenassa, toinen Jerusalemissa - sen ajan ja maailman läntisissä pääkaupungeissa), vaikka tämäkin on tietysti inhimillisesti ottaen liikaa.
2 comments:
Supererogaatio-tapauksia on tietysti paljon enemmän kuin kaksi. Me emme vain tiedä heidän nimiään.
Paitsi nyt tiedämme mm. Lontoon im-pommittajien nimen: hehän tekevät juuri supererogaatiokeikkoja.
Aivan. Mutta heidän ja heidän kaltaistensa tarkoituksena oli ja on tappaa ihmisiä oman ideologiansa sekä moraalinsa puolesta.
Sokrateen ja Jeesuksen intentio/motiivi sen sijaan ei ollut tappaa ketään vaan osoittaa juuri se, mihin tekopyhä ja/tai dogmaattis-fanaattinen lakimoraalikäsitys pahimmillaan johtaa - tappamisen ja jopa murhan oikeuttamiseen!
You got it?
Pyydän olemaan tarkkana tässä asiassa, ettei tulisi tehtyä liian "helppoja" analogiapäätelmiä.
Vihjaus siitä, että Sokrates ja Jeesus voitaisiin rinnastaa nykyajan terroristeihin on vähintäinkin provosoiva ellei peräti demagoginen veto.
Liekö tietoinen vai ei?
Post a Comment