HELPPOA - JESS!

Kommenttini Plöki -Panun juttuun Pieni interblogistinen heitto (5.7) esitettyihin Tommin ja Panun kommentteihin (hieman alkuperäisestä editoituna).

Tommi said...
En ole koskaan tajunnut mitä vikaa on ajatuksessa joka on "helppo" tai "liian helppo". Selittäkääpä sen niin että minäkin imbesilli tajuan. Maailmankuvani varmasti mullistuisi.
1:40 AM

Panu said...
Havainnollistetaan:Newtonin mekaniikka on se helppo juttu.Einsteinin suhteellisuusteoria on se juttu, joka _ei_ ole helppo.Kysymyksiä?

Rauno Rasanen said...

Hyvä Tommi! Mähän alan jo pitää sinusta..(mutta vain platonisesti - näin meidän kesken)...

Ehkä Panu tarkoitti myös, että helpot jutut saattavat maistua puulta - ovat siis klisheisiä, latteita, banaaleja - suoraan sanoen typeriä! Eikä tällä ole välttämättä (toki sillä voi olla) mitään tekemistä oivallettavana olevan asian mahdollisen abstraktiotason tai paradoksaalisuuden kanssa.

Yksi juttu vielä. Yksinkertaisuus ei siis välttämättä ole samaa kuin helppous tai päinvastoin. Suhteellisuusteoria on kaavana yksinkertainen, mutta sen "täydellinen ymmärtäminen" vaatii aivan erityislaatuista mielikuvituskykyä kaiken matemaattisen "tiedon" ohella.

Albert Einstein kuvaili kerran fysikaalista ajatteluaan (vapaa muistuma/RR) ikäänkuin animaatioitten näkemiseksi - tai tällä tavoin minä asian ymmärsin.

Emme voi "nähdä/kokea" suhteellisuusteorian (ja kvanttifysiikan) oivaltamiseksi tarvittavia uusia ulottuvuuksia VAIN kaavoja lukemalla - ellemme sitten ole kosmologi Kari Enqvistin "tasolla"...(ja mehän emme yleensä ole).
Nuo ulottuvuudet on pakko kuvitella myös animatiivisesti eli kaavoille ja malleille (enemmän tai vähemmän epäsuorasti) rinnakkaisina "elementteinä".
(Tämäkin määritelmä muuten nostaa pintaan filosofian vanhan peruskysymyksen yleiskäsitteiden olemassaolosta.)

***
Lisäys: Koska olen koomisuuteen asti pessimistinen skeptikko-nihilisti, käytän termiä tieto useimmiten sulkumerkeillä varustettuna. Sitten kun tiedän, että tiedän (ilman loogisia=konstruoituja aksioomia - muistakaamme Kurt Gödelin esittämä kritiikki) jne., otan sulut pois.
Mutta eipä ole vielä "tarvinnut" poistaa näitä sulkuja.
Itse asiassa se on mahdotonta johtuen universalistisesta kielikäsityksestäni (kääntäen: antirealismista): emme voi tarkastella kieltä kielen ulkopuolelta (*).

Kieli on konstruoitu ja opittu väline. Toisin sanoen: kieli on "tekniikkaa." Kieltä käytetään, mutta sen EI pitäisi "käyttää" ihmisiä, niinkuin esim. metafyysisten termien suhteen on tapahtunut.
Sama kritiikki pätee teknologiaan. Metafyysiset ja loogiset termit sekä aksioomat ovat alkaneet elää omaa "itsenäistä" - "todellista" - elämäänsä aivan kuten tekniikka nykyaikana.

Eteemme nousee kuitenkin vakava paradoksi. Jos emme pääse välineellisen kielen (tai inhimillisen ajattelun ymmärrettynä kieleksi) ulkopuolelle, niin miten ylipäätään voimme lainkaan hallita "tekniikkaa"(kielenä, ajatteluna) tai tekniikkaa (teknologiana)?
Tätä kysyi etenkin Martin Heidegger - myös Ludwig Wittgensteinilla oli sama perusteema.

(*) Joka tähän väittää kykenevänsä, tekee joko kategorisen virhepäätelmän (ja ajautuu kehäpäättelyyn) tai sitten hänellä täytyy olla "Einsteinin mielikuvitus".

Teesiä voisi vielä "höystää" kysymällä, mikä on inhimillisen ajattelun vastakohta, ja onko joku mahdollisesti päässyt sen "toiselle puolelle."
(Näistä kommenteista kumpuaa myös dadaismi-kritiikkini - sikäli kuin se on kritiikkiä...)

Huomautus: Skeptikon tiedolle asettamat kriteerit ovat liian kovat sanoo truthlikeness-teoreetikko ILKKA NIINILUOTO . Skeptisismi johtaa tämän kriittisen realistin mielestä tietämättömyyden ja toimattomuuden erheeseen.
Okei - mutta jos tiedon kriteerejä höllätään, niin sitten pitää vaihtaa termiäkin ja puhua mieluummin vaikka informatiivisista todennäköisyyksistä kuin tiedosta!

Helppoa...jess!