Leibnizilainen kosmologinen argumentti
(Stephen T. Davisin muunnelma)
(Lisäys Alvin Plantingasta, klo: 20:50)
*
1) Jos maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan selvittää, Jumala on olemassa.
2) Kaikkien olemassa olevien entiteettien (yhtenäisen kokonaisuuden muodostavien esineiden) olemassaolo voidaan selvittää.
3) Maailmankaikkeus on todellisesti olemassa oleva yhtenäinen kokonaisuus.
4) Siksi maailmankaikkeuden olemassaolo voidaan selvittää.
5) Siksi Jumala on olemassa.
Maailmankaikkeudella tarkoitetaan tässä kaikkea, mitä on ollut olemassa tai tulee olemaan, lukuun ottamatta Jumalaa. Argumentti 'Jumala' on jonkinlainen välttämätön jumalallinen olento, esimerkiksi teismin Jumala.
Entiteetillä tarkoitetaan jotakin sellaista, jolla on muista erillinen identiteetti, ja jolla on ominaisuuksia.
.........................
Kosmologisen argumentin leibnizilaista muunnelmaa on tietysti pyritty kyseenalaistamaan useilla eri tavoilla. Yksi tyypillisimmistä tavoista on väittää, että argumentti olettaa sen, mitä se katsoo todistavansa. (cf. Transcendental argument for the existence of God/RR).
Tämä vastaväite oli keskeisessä osassa kuuluisan ateistin Bertrand Russellin (1872-1970) ja tunnetun filosofian historioitsijan Frederick Coplestonin (1907-1994) väittelyssä radiossa 1948.
Copleston huomautti väittelyn kuluessa: 'Minun väitteeni on, että ilman Jumalan olemassaoloa maailma jää käsittämättömäksi'. Copleston ilmaisi näin kannattavansa kosmologisen argumentin ensimmäistä lähtökohtalausetta.
Russell kuitenkin johdonmukaisesti puolusti käsitystä, että maailman olemassaololle ei ole mitään selitystä, ja ettei meillä ole oikeutta etsiä selitystä maailman olemassaololle. Russell kielsi näin kosmologisen argumentin toisen lähtökohtalauseen, riittävän perusteen periaatteen. Hän sanoi: 'Sanoisin, että maailmankaikkeus vain on olemassa ja siinä kaikki - - on virhe ajatella, että maailman olemassaololle olisi selitys'.
Coplestonin ja Russelin väittely jäi ratkaisemattomaksi, koska Russell kieltäytyi hyväksymästä riittävän perusteen periaatetta, eikä Copleston onnistunut vakuuttamaan häntä sen pätevyydestä.
Copleston kirjoitti myöhemmin pohtiessaan jumalatodistuksia:
Jos ihminen ei halua lähteä polulle, joka vie tuonpuoleisen olennon tunnustamiseen - - hänen täytyy kieltää ongelma ja väittää, että kaikki 'vain on olemassa', ja että kyseessä oleva olemassaoloa koskeva ongelma on näennäisongelma.
Jos ihminen yksinkertaisesti kieltäytyy istumasta shakkilaudan ääreen ja tekemästä ensimmäistä siirtoa, silloin on mahdotonta voittaa häntä shakkipelissä. (Lainattu Davis 2002: 85)
Tapio Puolimatka: Usko tieto ja myytit (2005, s. 156, 158)
*
Transcendental Arguments [Internet Encyclopedia of Philosophy]
Circular reasoning, also known as Begging the question.
###
Alvin Plantinga on esittänyt tarkasti argumentoidun väitteen, joka näyttäisi tulevan edellä siteeratussa väittelyssä Coplestonia.
'Plantingan argumentti, jonka mukaan tietoteoria edellyttää teististä perustaa, on herättänyt vilkasta keskustelua ja useita vasta-argumentteja (ks. esim. Beilby).
Suomen johtava tietoteoreetikko Markus Lammenranta kommentoi tätä keskustelua seuraavasti:
Plantingan, Wolterstorffin ja Alstonin argumentaatio on monasti vahvempaa kuin sille esitetty kritiikki. Tämä ei ole ihme; ovathan kaikki ensiluokkaisia tietoteoreetikkoja.
Erityisesti Plantinga on onnistunut esittämään metafyysiselle naturalismille todellisen haasteen, jota yhdelläkään vakavalla naturalistilla ei ole varaa sivuuttaa (Lammenranta 2002b:96).
Koska Plantingan argumentti kuitenkaan tuskin saa naturalistia kääntymään supranaturalistiksi, on Lammenrannan mukaan seurauksena tietynlainen pessimismi tiedon ja tietoteorian mahdollisuuksien suhteen.
On tietysti mahdollista, että meillä on tietoa, mutta kysymystä on mahdotonta perustellusti ratkaista naturalistisista lähtökohdista (Lammenranta 2002a).
Plantingan argumentti nayttää tarjoavan yhden merkittävän selityksen sille, miksi ateismilla on ollut taipumus käsitykseen, jonka mukaan ei ole mahdollista saada luotettavaa tietoa todellisuudesta.
Puolimatka (2005, s 152-153)
Alvin Plantinga: The Analytic Theist