Empiristin ennakkoluulo

[....] [M]etafysiikka on ankarimmassakin metafysiikanvastaisessa argumentaatiossa läsnä, haluaa tutkija sitä tai ei. Käsitys, jonka mukaan metafysiikasta vapaa tiede olisi edes mahdollista, on itsessään yliaistillinen ja metafyysinen, sillä se ei voi perustua varmennettaviin aistihavaintoihin. Tästä muodostuu kaikkea jyrkkää empirismiä vaivaava kehäpäätelmä: väitettä, jonka mukaan tiede voi perustua vain aistein havaittuihin ilmiöihin, ei voida itsessään havaita aistein. [....]

.

Panu Minkkinen: Järjen lait – Kant ja oikeuden filosofia [s. 103-104]

*

http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?option=com_virtuemart&page=shop.product_details&flypage=shop.flypage&product_id=110&Itemid=26

http://blogs.helsinki.fi/minkkine/

Wrote a Song for Everyone

John Fogerty 68v. 28.5

.

John Fogerty duetoi vahvasti
Pertti Avola, HS.fi. 29.5

Wrote a Song for Everyone

.

John Fogerty: Wrote a Song for Everyone. Vanguard/Sony, 2013

.

Nyt on Creedence Clearwater Revivalin vanha nokkamies John Fogerty tehnyt saman, minkä moni ikääntyvä muusikko ennen häntä: äänittänyt vanhoja kappaleitaan uusiksi nuorempien kollegoiden kanssa. Mukana on sekä CCR-klassikkoja että Fogertyn soolotuotantoa.
Ei sillä, että Fogerty vierailijoiden tukea tarvitsisi. Hän on yhä omien sävelmiensä väkevin tulkitsija niin vokalistina kuin kitaristinakin. Kantrahtava levy on lukuisista vierailijoista johtuen kirjava, mutta pääosin erinomainen.
Foo Fighters lataa Fortunate Soniin kunnon rockpanoksen, Fogertyn poikien Shanen ja Tylerin säestämä Lodi kulkee mainiosti, ja jo yksistään Fogertyn ja Brad Paisleyn kitaraduetot kappaleessa Hot Rod Heart tekevät albumista hankinnan arvoisen ainakin klassisen rockin ja kantrirockin ystäville.
Levyllä on myös kaksi uutta kappaletta. Niistä Train of Fools voi ajan mittaan hyvinkin nousta Fogerty-klassikoksi.

.

PS./RR

Fogertyn kaikkein suurimpiin klassikoihin kuuluva mutta melko vähän tunnettu Some day never comes [onnettoman epätasaiselta trio-CCR:n Mardi Gras-albumilta, 1972] on saanut viimeinkin arvoisensa sovituksen tällä tosiaankin erinomaisella albumilla. Kuunnelkaa ja oppikaa kitaristit käyttämään yksinkertaisesti, säästeliäästi mutta tehokkaasti kahta voimasointua hitaassa, kertovassa ja melodisessa kappaleessa. Fogerty osaa sen taidon. Hän tietää myös/siis, missä kohtaa pitää olla tunkematta liikaa kitaraa biisin yhtenäisyyttä sekoittamaan. Tätä taitoa eivät esim. free-jazzarit arvosta, kosk'eivät taida sen merkitystä edes ymmärtää. No - kyllä tältä levyltä löytyy etenkin vierailevien artistien myös loistavia ja 'monimutkaisia' kitarasooloja [Fotunate Son/Foo Fighters; Wrote a song for everyone/Tom Morello: mm. Rage against the Machine ja Bruce Springsteen Band 2013; Hot rod heart/Brad Paisley].

*

http://www.youtube.com/watch?v=7eiVPlaLc8o

john fogerty "wrote a song for everyone" new album 28/05/2013 

[....]

For any songs redone on the new album, were you unsatisfied with the original versions?
.
Some of these I think are better. "Someday Never Comes" I think is a lot better. Dawes is a great band. Some of that is my fault – I made some choices on the original, just how I sang. My singing is a little flat on the humming part. Ouch. Creedence had already broken up in one form, and I probably wasn't feeling real great in those times.
When the original was being recorded, I really wanted it to kick ass when it got to "Well, I'm gonna tell ya, now . . . !" and it didn't quite do that on the original. This time it does. That wasn't the reason for doing this. It was to revisit and take a fresh approach.
[....]

http://www.rollingstone.com/music/news/john-fogerty-celebrates-birthday-new-album-in-l-a-20130529

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Wrote_a_Song_for_Everyone

http://www.johnfogerty.com/news/155123

http://www.billboard.com/articles/news/1565579/alice-in-chains-little-mix-john-fogerty-bound-for-top-five-on-billboard-200

http://www.hs.fi/arviot/Levy/John+Fogerty+duetoi+vahvasti/a1369710939581

Mamu-Setä poliittisen omantunnon Päre-Poliisina

Älä pelkää mamu-tyttö - perussuomalainen valvoo sinua ja sinun etuasi. Tarkasti.

.

I

1

Heippa kaikille! Olen Mamu-Setä ja aloitan kansalaisten poliittista omaatuntoa koettelevan kolumnipalstani s/h/it down-koomikko Rauno Räsäsen Päreitä blogissa. Mamu-Setä kutsuu itseään poliittisten ryhmittymien ja etenkin Perussuomalaisten omaksitunnoksi. Hänen mielestään tällaista omaatuntoa tarvitaan kipeästi: ovathan Perussuomalaiset osoittaneet lievempää vakavampaa taipumusta demonisoida etenkin tummaihoiset maahanmuuttajat suomalaisen yhteiskunnan moraalisen [siis minkä?] ja taloudellisen taantumisen perimmäiseksi syyksi.

.

2

Demonisointi on kätevä tapa ulkoistaa paitsi oma vainoharhaisuus myös ylipäätään kaikki yhteiskunnallinen problematiikka [vähintään] yhden kantaväestölle [?] vieraan ihmisryhmän aiheuttamaksi. Vähemmistöjen ja poikkeavuuden demonisointi on myös historiallisesti perinteikäs politiikan tekemisen lajimuoto [fasismi, natsismi, kommunismi, fundamentalistinen uskonnollisuus], joka näyttää maailman mittakaavassa saaneen Vladimir Putinista ehkä vaikutusvaltaisimman jatkajansa, sillä onhan nyky-Venäjä luokiteltavissa vale-demokratiaksi, jossa juuri oikeisto-nationalistis-uskonnolliset arvot ovat nousseet arvoon arvaamattomaan kuluneen lähes 15 vuoden aikana.

.

Kommunismin romahdus ajoi maan ryöstökapitalismiin, kunnes vanha KGB-agentti Putin alkoi isällisesti ja sankarillisesti ohjata maataan kohti autoritaarista keskushallintoa, jossa toisinajattelijoiden systemaattisesta sensuroinnista ja jopa lynkkaamisesta on sittemmin tullut keskusvallan merkittävin poliittisen aktiviteetin muoto. Mutta ilmeisesti tämä on Putinin mielestä se hinta, joka Venäjän on maksettava kansallisesta yhtenäisyydestään.

.

Mikäli uhkaavalle [?] mamu-tilanteellemme ei tehdä mitään, joutuu myös Suomi maksamaan Perussuomalaisten mielestä jonkinlaisen hinnan isänmaallisten heimojen rodullis-uskonnollisesta säilymisestä alkuperäisessä kukoistuksessaan – tarvittaessa jopa yhtä sankarillisen, kuin minkä suuri osa Venäjän kansaa on näköjään halukas maksamaan sisäisestä ja ulkoisesta vakaudestaan, jota islam-terroristit sekä liberaalit poliittiset toisinajattelijat jatkuvasti uhkaavat.

.

3

Viimeisimmäksi Perussuomalaisen heimoilu- ja voimailu-populismin edustajaksi on julistautunut Alppilan koulun entinen rugbyn opettaja Antti Korhonen, jonka muistamme tukevasta pedagogisesta otteestaan etenkin haistattelevaa maahanmuuttajapoikaa koulun ruokasalista poistaessaan. Ja hyvä niin, sillä mamu-häirikköhän suorastaan kerjäsi turpaansa. Tapauksen saaman ylettömän julkisuuden stressaamana päätti Antti Korhonen lopulta liittoutua Suomen Uskonnolliset Heimo-Patriootit puolueen eli SUHPon kanssa. Suomen Uskonnolliset Heimo-Patriootit tunnetaan poliittisessa elämässä tietysti paremmin nimellä Perussuomalaiset.

.

Alla olevan haastattelun Antti Korhonen on antanut Perussuomalaisten verkkolehdelle. Siteeraamme sitä Päreitä blogissa sanatarkasti ja toivomme Antti Korhoselle menestystä omiensa joukossa – mutta vain ‘omiensa’.

.

II

Kansan vuolas tuki ja kiivas julkisuuden paine pelastivat opettaja Antti Korhosen Alppilan koulujupakassa. Helsingin koulun opetuslautakunta perui opettajan potkut yksimielisesti vain yhden kokoomuslaisen jäsenen äänestäessä tyhjää.

Kovassa liemessä keitetty Antti Korhonen saa nyt palkan työsopimuksensa ajalta ja voi hakea virkoja jatkossakin Helsingin kaupungista.
- Oikeus voitti tässä vaiheessa, vaikka pelkäsin pahinta. Lautakunta teki vastuullisen päätöksen – minähän olin toiminut lain mukaan, Korhonen kiittää.
Korhonen sai eroprosessin aikana monenlaista tukea. Ratkaisevaa oli vantaalaisen Sami Rautavuoren perustama nettiadressi, joka keräsi lyhyessä ajassa yli 216 000 nimeä. Se herätti myös lehdistön huomaamaan, että tapaus kosketti kansan oikeudentuntoa.
- Kansan tuki vetää suorastaan nöyräksi, Korhonen sanoo.
Eri puolueet ovat suhtautuneet tapaukseen eri tavoin.
- Suurinta tukea antoivat perussuomalaiset ja demarit. Puhemies Eero Heinäluoma ja puheenjohtaja Jutta Urpilainen tukivat minua lausunnoillaan ja keskustasta europarlamentaarikko Hannu Takkula. Kokoomus oli hiljaa Raimo Ilaskiveä lukuun ottamatta, samoin vihreät ja muut puolueet, Korhonen kertoo.
Toisaalta opetustoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (sdp.) ehdotti Korhosen tapauksen ratkaisemista oikeudessa ja julisti mediassa, ettei Helsinki kaipaa Korhosen kaltaisia opettajia.
Hanna Mäntylä puolusti heti
Perussuomalaisista varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä antoi heti Korhosta puoltavan lausunnon ja lisäksi toimenpidealoitteen, joka peräsi hallitukselta riittäviä toimenpiteitä koulujen työrauhan takaamiseksi. Jupakka sai Korhosen miettimään myös omaa suhdettaan politiikkaan uudelleen.
- En ollut aiemmin sitoutunut mihinkään ryhmään, vaikka politiikkaa seuraankin aktiivisesti. Mutta tämä kokemus nosti tunteen, että minäkin tarvitsen taakseni joukon, johon voin turvata! Olen äänestänyt ennenkin puheenjohtaja Timo Soinia eduskuntavaaleissa, joten puolueen valinta oli selvä, Korhonen kertoo.
Nettiadressin perustaja Sami Rautavuori on Vantaan perussuomalaisten jäsen. Hän oli vinkannut puolueen Uudenmaan piirin puheenjohtajalle Pekka M. Sinisalolle, että Korhonen saattaisi olla kiinnostunut puolueen jäsenyydestä, kun Rautavuori ja Korhonen olivat tavanneet ja Korhonen kiitti saamastaan avusta.
- Näin kävi. Kutsuin Korhosen luokseni ja keskustelimme tunnin ajan perusteellisesti näkemyksistämme, minkä päätteeksi kysyin, haluatko liittyä puolueemme jäseneksi. Hän vastasi, että kyllä – tunnen puolueen omakseni, Sinisalo kertoo.
Sinisalo on tuntenut Korhosen tapauksen omakseen, koska myös hän on ammatiltaan opettaja: 17 vuoden urastaan hän on toiminut vuosia erityisopettajana.
- Suomessa on ongelma, että Pisa-tutkimuksissa menestymme hyvin, mutta oppilaat eivät viihdy koulussa. Se johtuu rauhattomuudesta. Siihen pitää löytää parannus, sillä nyt kuljemme kriisistä kriisiin. Vaarana on, että nuorten kiinnostus opettajan ammattiin pienenee Ruotsin tapaan, missä opettajien arvostus on heikkoa. Ruotsissa siirryttiin löysän kurin tielle Suomea aiemmin ja tulos on nähtävissä, Sinisalo toteaa.
Taustalla poliittiset vaikuttimet?
Sinisalo ihmettelee suuresti opetusviraston asennetta Korhosen työsuhteen käsittelyssä ja varsinkin opetusviraston kokoomuslaisen johtajan Rauno Jarnilan asennetta. Hän oli arvostellut varoituksen saanutta Korhosta vielä, vaikka opetuslautakunta oli purkanut Korhosen työsuhteen purun yksimielisesti.
Lautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) sentään moitti Jarnilaa heti, mitä Sinisalo pitää hyvänä. Opettajaa kohdeltiin kuitenkin kokonaisuudessaan törkeästi. Sinisalo epäilee myös politiikan vaikuttaneen päätösten taustalla.
- Lieneekö mitään muuta ammattiryhmää, jossa työntekijää voidaan kohdella näin töykeästi? Rauno Jarnilan toiminta vaikuttaa varsinkin aivan järjettömältä ja se osoittaa uskomatonta ylimielisyyttä. Jos olisin opetuslautakunnan jäsen, kysyisinkin nyt, nauttiiko hän enää lautakunnan tai valtuuston luottamusta, Sinisalo toteaa.
Sinisalo arvelee, että tämä tapaus voi parantaa myös perussuomalaisten kannatusta opettajien keskuudessa puolueen profiloiduttua tapauksessa voimakkaasti. Tähän on aihettakin, koska opettajien ammattikunta tuntuu olevan kokoomuslaisten hallussa. Naisvaltaisella alalla myös vihreiden osuus on suuri.
- Olen ihmetellyt, miksi äänestätte kokoomuslaisia – mitä he ovat opettajien hyväksi tehneet? Ehkä opettajat haluavat asettua hyväosaisten asemaan äänestämättä hyväosaisten puoluetta. Tuntuu myös, ettei perussuomalaisuudesta ole ollut toistaiseksi ainakaan hyötyä virkojen saannissa: vaikka perussuomalaisen kollegan käytävällä tapaakin, siitä ei huudella suureen ääneen. Mutta ilmapiiri voi muuttua. Perussuomalaisilla on kasvun varaa etenkin naisten keskuudessa, joita opettajista on peräti 80 prosenttia, noin 50 000, Sinisalo toteaa.
OAJ:n tuki vankkaa ja korvaamatonta
Sekä Sinisalo että Korhonen kiittävät vuolaasti myös Opettajien ammattijärjestö OAJ:n voimakasta tukea – sekä puheenjohtaja Olli Luukkaisen vahvoja kannanottoja että lakiosaston päteviä neuvoja. Liitto tuki Korhosta yksiselitteisesti tilanteessa, jossa Helsingin opetusvirasto oli purkanut Korhosen työsuhteen ja antoi julkisuuteen häntä yksipuolisesti mustamaalaavia lausuntoja.
Korhonen sanoo olevansa valmis myös puoluetoiminnan mukanaan tuomiin tehtäviin, jos puolue niin haluaa. Ja jos äänestäjätkin ovat suopeita, lähtee hän kernaasti vaikka euroedustajaksi seuraavissa vaaleissa.
- Ilman muuta. Tunnen myös, että saamani vahva tuki myös velvoittaa vastuuseen yhteisistä asioista. Olen pitkälti samaa mieltä puolueen kanssa varsinkin EU:n rahainkäytöstä, Suomen rahojen työntämisessä kriisimaihin ei ole mitään järkeä – samoin liittovaltiokehitystä vastustan jyrkästi. Kotimaassa tietenkin kouluasiat ja koulutuspolitiikka ovat sydäntäni lähellä samoin kuin kulttuuriasiat, hallintotieteen maisteri ja opettaja Korhonen pohtii.
(Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 7/2013 -lehdessä)
*

http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/140932-opettaja-antti-korhonen-perussuomalaisiin

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=4538

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=3358

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288567915886.html

http://www.hs.fi/artikkeli/Tutkija+Maahanmuuttaja-lasten+kokema+rasismi+on+valtavan+yleist%C3%A4/1135246290644

Antirealistin realismia 2

Moraali ei ole tunne eikä affekti vaan mahdollisimman yleisesti hyväksyttävien ja paheksuttavien asioiden reflektoivaa kategorisointia – siis ajatuksen eikä conatuksen työtä. Spinoza ja Nietzsche eivät näin ollen puhu moraalista lainkaan vaan omista haluistaan ja ’hallusinaatioistaan’, joista voi toki seurata epäsuoraa joskin yleensä vääristävää ja irrelevanttia vaikutusta moraaliseen arviointiin, mutta jotka itsessään [deterministisen kausaation alaisena materiana/energiana] ovat moraalin [eli vapauden kausaliteetista seuraavien arviointien/ajattelun] suhteen yh/t/ä mykkiä ja tyhjiä kuin aivomassa, josta etsimme ajatusta.

.

Moraali kielellis-kulttuurisena koodauksena [erotuksena signaalien käyttöön ja vaistonvaraiseen ‘tietoon’] ei ole mikään ihmislihassa ‘kompostoitunut’ tai sen ‘käymisreaktiona’ syntynyt kemiallinen yhdiste ['moraali-affekti'], joka ei irtoa kausaalisesta perustastaan vaan ilmentää sitä vain kompleksisemmalla tavalla. Sen sijaan ajattelu representatiivisena reflektiona, josta pätevät moraaliarvioinnitkin nousevat, on irronnut materiaalisesta perustastaan ontologisesti epävarmaksi [ei-ajalliseksi ja ei-paikalliseksi] holistisen indeterminismin symboliseksi topologiaksi. 

.

'Pätevän järjen' perusta rakentuu siis paradoksaalisesti 'epävarman ontologian' eikä suinkaan ehdottoman luonnon kausaliteetin varaan, jossa itseään introspektiivisesti tarkastelevan ajattelun [maailmankaikkeuden 'silmän'] mahdollisuuskin on pelkkä imaginaaris-affektiivis-animistinen fantasia eikä mikään holistisesti 'kehkeytyneen' ontologisen eron ilmaiseva dialektisesti välttämätön 'actus purus'.

.

Spinozan etiikka on rationalisoitua vitalistista mystiikkaa [panteismia eli animismia], josta Nietzsche poisti rationaalisuuden ja panteismin päätyen de facto egot/e/ismiin. Pätevä moraalifilosofinen päättely hylkää tällaiset ‘energeettisyys-hörhöilyt’ ja perustaa moraalin itse asetettua velvollisuutta korostavaan autonomiseen [erotuksena negatiiviseen vapauteen] järkeen [kategoriseen imperatiiviin].

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Conatus

http://en.wikipedia.org/wiki/Egotism

http://fi.wikipedia.org/wiki/Topologia_%28matematiikka%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Actus_purus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kategorinen_imperatiivi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeudenmukaisuusteoria

http://en.wikipedia.org/wiki/Veil_of_ignorance

http://en.wikipedia.org/wiki/Kantian_ethics

http://faculty.fordham.edu/tampio/Tampio%20-%20Rawls%20and%20the%20Kantian%20Ethos.pdf

Antirealistin realismia

Aivot ovat 'synnyttäneet' ajattelun, mutta ne eivät koskaan ole 'itse' ajatelleet yhtään ainoaa ajatusta. Ajatus palautuu aina 'vain' toisiin ajatuksiin - ei aivoihin.

Lumous haihtui, mutta Jumala pysyy - ?

 

God is so great he does not have to exist [Charles Larmore]

.

http://www.amazon.com/Morals-Modernity-Modern-European-Philosophy/dp/0521497728

Kommentti 4

Pärekommentti Valkean kommenttiin edellisessä päreessäni Kommentti 3.

.

Jatka vain samaan tyyliin Valkea. Ärsytät minua tahallisesti ja ala-arvoisesti, kun et enää näköjään muuta osaa ja voi, mutta tulet samalla vain paljasteeksi oman itsesi tuolla kirjoittelulla. Etkö jo huomaa? Koko se rakennelma, jonka varaan olet ajattelusi rakentanut, pohjautuu oman persoonallisuutesi problematiikalle. Niin on varmasti minunkin kirjoitteluni kohdalla, mutta minä myönnän sen – sinä et.

.

Mitä kommentoijiin tulee, en kaipaa sellaisia. Enkä myöskään piittaa siitä, mitä minusta mahdollisesti kirjoitetaan. Se on hinta, jonka maksan ilomielin siitä, että saan olla täysin omillani: itsenäisyyden, itsepäisyyden ja varmaankin myös omien fobioiden hinta.

.

Mitä sosiaaliseen tilanteeseeni ylipäätään tulee, niin se ei kuulu tähän asiayhteyteen, mutta jos nyt haluat välttämättä todistella [ikään kuin tuntisit minut paremminkin, mikä ei pidä paikkaansa] oletuksillasi, että olen nihilististä pohjasakkaa, niin siitä vaan. Voisin puolestani siteerata moniakin Uuden testamentin kohtia, jossa moinen ihmisten leimaaminen sosiaalisista lähtökohdista kyseenalaistetaan ja nähdään juutalaisen valtakulttuurin harjoittamana diskriminointina. Mutta sinähän et ole Uuden testamentin universaalimman ajattelutavan vaan Vanhan testamentin, kansaan, perinteeseen ja paikkaan sidotun lakiuskonnollisen liiton miehiä.

.

On tosiaankin aika merkillistä, että sinä tulet tänne kerta toisensa jälkeen vittuilemaan minulle pseudotieteellisellä tietämykselläsi [ihmistieteet ovat pelkkiä kielipelejä eli alati muuttuvia diskursseja, eivät mitään kovaa fysiikkaa, jossa siinäkään ei voida päästä koherenttiin ja ristiriidattomaan kokonaisteoriaan] ja loputtomilla argumentti-jaaritteluillasi [sekä nyt peräti ala-arvoisella leimaustaktiikalla; kuten sanottu: ad hominem mauttomasti käytettynä paljastaa enemmän käyttäjäänsä kuin kritiikkinsä kohdetta], jos olen kerta kaikkiaan väärässä ja/tai vailla mielenkiintoa. Onkohan kirjoittelussani sittenkin jotain, mikä askarruttaa sinua vakavasti. Mitähän se mahtaa olla?

.

Tavallaan samankaltainen kiinnostus on motivoinut minua aika ajoin hyvin ambivalentein joskin lähinnä inhonsekaisin tuntein kommentoimaan Ironmistressin tekstejä. Se nainen kirjoittaa joskus ihan ‘oikeista’ asioista, ‘oikealla’ [päättäväisellä ja tahdonvoimaisella] ja ajoittain ‘oikeaan’ perusteluun osuvalla temperamentilla [joskin pahantahtoisesti eli vailla todellista huumorintajua], mutta raivostuttaa minua jo sekä peruslähtökohtiensa peruuttamattomassa ristiriitaisuudessa, jota ei näköjään pysty itse tajuamaan saati myöntämään [teknologia, luonnontiede, buddhalaisuus, älykkyysosamääräkortti (~ rasismi), arvokonservatismi, kaunainen maahanmuuttokritiikki (~ rasismi), kotiaseitten hypetys, lattea kyökkipsykologisointi ja lopulta täysin banaali ja muka sovitteleva pragmaattisuus, jolla ikään kuin kuitataan kaikki aiempi hysteeris-paranoidinen logiikka, ilkeily ja vahingonilo ‘vääräuskoisia’ kohtaan] että tästä käsittämättömästä ajatussotkusta tehdyissä johtopäätöksissään.

.

Koko Ironmistressin ‘matemaattis-tekninen’ ajatussoppa [kuten myös sinun maaniset ja partikulaarista etiikan perustaa (contradictio in adjecto) korostavat mutta lopulta väistämättä empiiriseen kontingenssiin hajoavat premissiketjutuksesi, Valkea] on samaa loogisesti sekavaa eli/ja emotionaaliseen affektimössöön perustuvaa kuin kaiken ‘rotuoppiajattelun’ perimmäiset perustelut perinteisesti aina ovat olleet. Ei uskalleta sanoa avoimesti, suoraan ja ääneen, että ‘muslimit vituttaa, inhottaa ja pelottaa meikäläistä niin paljon, ettei niitä pitäisi päästää Suomeen asumaan’. Kas näin helppoa olisi olla rehellinen. Mutta ei – kehitellään kaiken maailman tieteelliseksi naamioituja poliittisia argumentteja, jotta saataisiin muka yleisempää pätevyyttä omille vitutuksille ja peloille.

.

Olen täysin vakuuttunut tästä asiasta näitten vuosien jälkeen. Ja vielä enemmän olen vakuuttunut siitä, että te kumpikin olisitte jossain toisessa, mahdollisesti vähemmän demokraattisessa yhteiskunnassa, avoimesti kannattamassa jotain peritaantumuksellista oikeistoryhmittymää. Niinpä kaikkein vaarallisinta Suomen demokratian kannalta on se, että liikkuvat äänestäjät siirtyvät Perussuomalaisten kannattajiksi, varsinkin, jos/kun tällä oikeisto-populistipuolueella on sinun ja Ironmistressin kaltaisia päivitetyn ‘rotuoppiajattelun’ edustajia, jotka tieteellisistä lähtökohdistaan huolimatta tai juuri niiden takia [?!] vaativat tulla poliittisesti tunnustetuiksi. Tämä tieteen ja nykyaikaistetun ‘rotuopin’ liitto on jotain täysin uskomatonta tuubaa. Demokraattisten voimien on vastustettava sitä vaikka voimakeinoin!

.

No niin. Se siitä. Minä juon nyt kahvia. - - Jos haluat tietää, Valkea, mikä on tämän päreen tyylilaji, voin kertoa, että kyseessä on ‘bolero’.

*

http://www.youtube.com/watch?v=3-4J5j74VPw

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bolero

Kommentti 3

Pärekommentti Valkean kommenttiin edellisessä päreessäni Kommentti 2.

.

Valkea kirjoitti: ‘Olet vähemmän älykäs kuin minä, ja kun et sen takia pysty pärjäämään väittelyssä, joudut turvautumaan haukkumiseen ja mustamaalaamiseen’

*

Pidä sinä ‘älykkyytesi’, Valkea. En halua olla tekemisissä sen kanssa. Jos jotain inhoan tässä maailmassa, niin ylisofistikoituneita argumentti-jaarittelijoita, koska he yrittävät argumenteilla oikeuttaa psykologiset, poliittiset ja moraaliset ennakkoluulonsa [omaan viiteryhmäänsä sitoutuneen egoismin] joko a] mystifioimalla jopa tietoisesti omat motiivinsa loputtomilla relevanteiksi väittämillään perusteluketjuilla tai b] [mikä on vielä käsittämätöntä] uskomalla niihin aidon naiivisti ikään kuin ilmestyksenomaisen varmuuden heille antamalla itseluottamuksella.

*

Anarko-libertaristi Oras Tynkkysen unessa elävä utopistis-fundamentalistinen tasa-arvo-optimismi [Tynkkynen ei näytä oppineen historiasta yhtään mitään eli kärsii Jeesus-kompleksista; vrt. de Saden jatkuvasti raiskattu mutta yhä vain hyveen voittoon uskova Justine] ja konservatiivi-autoritaristi Valkean pysyviä arvohierarkioita persoonallisuuspsykologisilla [eli perimmältään rasistisilla] tyypittelyillä rakenteleva kulttuuri-pessimismi perustuvat molemmat rakenteeltaan samanlaisiin psykologisiin lähtökohtiin ja prosesseihin, jotka niputan yhteen nimellä ‘antropologis-eettinen dogmatismi’.

.

Tynkkyselle ihminen on perimmältään aina hyvä, kunhan vain hänelle annetaan siihen mahdollisuus [demokraattisen proseduurin, tasa-arvon, oikean tiedon ja rahallisen insentiivin avulla]. Tämä on tietysti kehäpäättelyä, jossa hyvyys johdetaan jo olemassa olevasta hyvästä. Jos hyvyys ei silloinkaan toteudu, vika on siinä, etteivät mahdollisuudet vielä olleetkaan optimaalisia [jne. ad inf]. Silkkaa utopismia siis. - - Mutta okei - miksemme yrittäisi Tynkkysen linjoilla eteenpäin, jos vaihtoehtona on fasismi tai kommunismi - tai mikä pahinta: kyyninen nihilismi [hyi!].

*

Kulttuuri-ja arvokonservatiiville [Ironmistress, Valkea, verkkolehti Sarastuksen jengi] ihminen sen sijaan on perimmältään paha – ainakin silloin jos/kun häntä ei normiteta ja arvoisteta oikein [kehäpäättelyä tämäkin]. Yhteiskunnat tarvitsevat näin ollen tasa-arvo-pluralismin sijaan pysyviä arvohierarkioita, jotteivät arvopluralistisen liberaalidemokratian kannattajat [tuo universalistisilla arvoillaan paikallista Kansan perinnettä ja identiteettiä halveksuva sateenkaari-irstailijoiden roskajoukko] tukahduttaisi Kansan konservatiivisen parhaimmiston ylevää ja rehellistä eetosta esim. positiivisen syrjinnän nimissä.

.

Libertaari-konservatiivien mukaan välillinen/edustuksellinen demokratia on kyvytön ilmaisemaan välitöntä Kansan Tahtoa [siis mitä?/rr], joten se tulee korvata ensin suorilla kansanäänestyksillä, joissa Kansan mielipide eli kansalliset arvot saadaan vaikuttamaan dominoivasti lainsäädännön muotoiluun, minkä jälkeen kansanäänestyksiä ei enää tarvita [!?], koska lainsäädännön, tuomitsemisen ja toimeenpanon valta on tällöin jo siirtynyt ‘luonnollisesti eli ylidemokraattisesti’ Perussuomalaisen Suomen Yhdistyneen Heimokansan Puolueelle [PSYHPille].

.

Tämän Erittäin Mainion Vastavallankumouksen [EMVV, jota on kahta eri tyyppiä: Englanti 1688/89 ja Saksa 1933-45] jälkeen PSYHPin päättävä komissio määrää suomalaiset vankeustuomion uhalla [tosin kaikki aito-suomalaiset ottavat ilolla vastaan heille määrätyn isänmaallisen tehtävän] rakentamaan neljä metriä korkeaa suojamuuria Suomenlahdesta Petsamoon sekä Torniosta käsivarteen asti, jotta suomalaiset arvot turvattaisiin, maahanmuutto estettäisiin ja mahdollisesti jo solmitut homoavioliitot purettaisiin.

.

Joka päivä, kello 12.00, pidetään joka paikassa minuutin kestävä hiljainen hetki Suomen Kansan Sielun pelastumisen kunniaksi Erittäin Mainion Vastavallankumouksen ansiosta. Sunnuntaisin järjestetään kaupunkien keskustoissa suuria paraateja Isänmaan kunniaksi. PSYHPin suojelupoliisi kehottaa kansalaisia tarkkailemaan ympäristöään, josko maan alle paenneet tasa-arvopluralismin kannattajat jossain järjestävät salaisia kokouksiaan. Ilmiantajille maksetaan reilu palkkio. Jne. Perus-Suomessa menee hyvin.

*

Valitse nyt sitten näistä. Varsinkaan, kun ei äly riitä - -

Kommentti 2

Kommentti Valkean kommenttiin päreessäni Kommentti.

.

Valkea kirjoitti: Jotta minun ei tarvitse keskustella pelkojesi tai muiden tunteidesi luomien olkiukkojen kanssa, lienee syytä ilmoittaa, että en ole nationalisti, patriootti, fasisti, kommunisti, kansallissosialisti, sosialisti enkä utilitaristi. Nämä ovat kaikki nykyaikaisissa muodoissaan tai kokonaisuudessaan liberaalin ideologisen vallankumouksen tuotteita. En myöskään pyri mihinkään esimoderniin tilaan.

*

Minulle sinä, Valkea, todellakin olet olkiukko. Ja pelokas sellainen.

*

Meillä kaikilla on pelkoja, mutta kuten ‘kroonisilla’ ksenofoobikoilla yleensä, sinun kulttuurisen argumentaatiosi sisäinen rakenne perustuu viime kädessä [sinänsä luonnolliseen] inhoon ja kammoon, jota koet kaikkea vierasta ja outoa [unheimlich] kohtaan. Maahanmuuttokritiikki vain näennäisen johdonmukaisella tavalla rationalisoi tuon pelon psyykkisesti hallittavaksi ja poliittisesti oikeutetuksi. Persoonallisuuden rakenteeltaan kohtuullisen vahva ja ehjä ihminen ei kuitenkaan ryhdy ulkoistamaan/projisoimaan pelkojaan [‘haamujaan’] johonkin yhteen ihmisryhmään kuten maahanmuuttajiin [väärä uskonto, väärä kansallisuus, väärä rotu, väärässä paikassa, väärään aikaan jne.] – ei ainakaan noin systemaattisesti ja kokonaisvaltaisesti kuin sinä ja muut konservatiivisesti ajattelevat ‘heimopäällikkö-kolleegasi’ tekevät.

*

Sitä paitsi – jos moderni läntinen maailma ryhtyisi systemaattisesti ja massiivisin toimenpitein estämään maahanmuuttoa [vielä paljon voimallisemmin kuin nyt], tällainen politiikka tulisi aivan varmasti olemaan seuraavan eli viimeisen ja lopullisen maailmansodan pääasiallisin syy.

.

Tässä yhteydessä jos missä on syytä muistella, minkä vuoksi se muinainen Rooman imperiumi lopulta väistämättä hajosi. Suurimpia syitä olivat 1] niin sanotut kansainvaellukset, 2] valtiontalouden romahdus sekä 3] uskonnollis-kulttuurisen eetoksen [polyteismin] rapautuminen ja totaali muutos [kristinuskoksi]. ‘Vestigia terrent’ kuten humanisti-latinisti Matruuna Ruukki sanoisi, mutta mitä pelkäämistä on siinä, että sivilisaatioiden kehityskulkua ei voi makrotasolla muuttaa miksikään? Niin vain käy ja sillä siisti. Sitä paitsi kohtalo saattaa kuulemma jopa avittaa niitä, jotka eivät potki sitä vastaan.

*

Sinä elät, Valkea, mieleltäsi jossain lokaali-agraarissa heimokulttuurien [menneessä] maailmassa, joka on jo muuttunut teolliseksi tai jopa jälkiteolliseksi ja alkaa siten olla lähes kadotettu kuten ajan mittaan kaikki muukin, mihin ihminen tällä maapallolla tarttuu. Olet kuin hukkuva, joka ei ymmärrä tai halua myöntää, ettei vedenpaisumusta voi välttää. Parempi sinulle ja meille kaikille jos menisit loukkoosi, rukoilisit siellä Jumalaasi ja odottaisit maailmanloppua, joka pelastaa sinut ja kaltaisesi mutta tuhoaa ‘vääräuskoiset’ [toivotan ääri-islamin ja ylipäätään sharia-lain edustajille aivan samaa – fuck off!].

*

Kriittinen pohdinta demokratian ongelmista on aina paikallaan, mutta itse demokraattisen järjestelmän perusteiden kyseenalaistaminen on jo silkkaa tulella leikkimistä. Annan jälleen kärjistetyksi esimerkiksi Heideggerin ja Carl Schmittin. Sama kritiikki pätee Zizekin ‘stalinismiin’ [hehheh – jos Zizek on oikeasti stalinisti, niin minä olen sitten paavi], joskin Zizek lienee näissä asioissa paitsi kaukonäköisempi ja siten fiksumpi kuin Heidegger [joka erosi Freiburgin ‘natsi-rehtoraatistaan’ alle vuodessa tajutessaan, että oli tehnyt karkean arviointivirheen Hitler-natsien suhteen] myös vähemmän opportunisti kuin Schmitt [jonka natsien nousu kohotti Saksan johtavaksi lainoppineeksi mutta ei suinkaan militarististen Hitler-natsien suosikiksi: seurauksena ero ja täpärä selviäminen hengissä natsihallinnon sisäisistä ‘puhdistuksista’].

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/05/kommentti.html

Richard Wagner 200v.

Richard Wagner – Genius [composer, theatre director, conductor, essayist, polemicist etc.] and Monster [hysteric, narcissist,  paranoid, megalomaniac, spendrift, gossip etc.]

 

Wagner -The Ride of the Valkyries - Klaus Tennstedt - London Philharmonic Orchestra at Tokyo 1988

. 

Richard Wagner - The ride of the Valkyries from ‘Die Walküre’

. 

Wagner - The ride of the Valkyries - Furtwängler

.

Wagner - Die Walküre – The Ride of the Valkyries [Boulez]

.

 

Wagner - Die Walküre Act 3 - The Ride of the Valkyries [Bayreuth Festival]

*

http://www.youtube.com/watch?v=48dLaPWlBIs

http://www.youtube.com/watch?v=7AlEvy0fJto

http://www.youtube.com/watch?v=97DRkInWVS8

http://www.youtube.com/watch?v=V92OBNsQgxU

http://www.youtube.com/watch?v=1aKAH_t0aXA

 http://www.youtube.com/watch?v=CATCQzEJ5JM

.

http://en.wikipedia.org/wiki/Die_Walk%C3%BCre

http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkyyria_%28ooppera%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Wagner

http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Wagner

http://www.wagner200.co.uk/

http://yle.fi/radio1/musiikki/richard_wagner_200_vuotta_39283.html

http://www.counter-currents.com/2013/05/the-monster/

http://www.counter-currents.com/2013/05/evil-genius-part-2/

http://www.independent.co.uk/voices/comment/on-the-200th-anniversary-of-wagners-birth-lets-learn-to-love-the-music--yet-still-hate-the-man-8614155.html

http://www.tuttartpitturasculturapoesiamusica.com/2012/11/Sebastian-Kruger.html

Kommentti

Kommentti Valkean kommenttiin edellisessä päreessäni.

.

Valkea kirjoitti: ‘haluatko sinä samaistua arvostamiisi sosialistisiin intellektuelleihin (sosialistisiin imperialisteihin)’

.

Jos haluat tietää, kehen olen alunperin yrittänyt samastua, niin se on ilman muuta Friedrich Nietzsche. Kyseessä on ollut ajattelemisen perimmäisten perustojen kannalta hyvin traumaattinen prosessi. Paitsi että samastuminen on luonnollista ja ehkä jopa välttämätöntä, se on lopulta myös typerää ja infantiilia – etenkin Nietzschen suhteen, koska häntä on aivan mahdoton hyväksyä kaikilta osin. Silti olen koko ajan entistä vakuuttuneempi, että Nietzscheen kiteytyy jotain aivan olennaista modernin ihmisen ja maailman sisäisestä hajoamisesta.

.

Tarkastelen sekä kulttuurista kehitystä että oman ajatteluni 'tilaa' eräänlaisena hajoamisen ja integroitumisen dialektiikkana: sisäisestä ristiriidastaan yhä tietoisemmaksi tulemisen eli/tai itseymmärryksen kannalta perustavaa laatua olevien metafyysis-ontologis-loogisten vastakohtien [ikäänkuin mannerlaattojen] keskinäisen puristuksen ja eroamisen prosessina.

.

Ykseys-moneus [Parmenides-Demokritos], oleminen-tuleminen [Parmenides-Herakleitos], universalismi-nominalismi [Tuomas Akvinolainen-Ockham], humanismi-reformaatio [Erasmus-Luther], liberalismi-konservatismi [John Stuart Mill-Edmund Burke]. Siinä esimerkkejä kategorisista vastakohdista, joita ei voi välttää tai kieltää ja joista ei voi valita vain yhtä päätymättä kohtalokkaisiin ja jopa vaarallisiin umpikujiin. On hyväksyttävä molemmat ja tunnustettava järjen antinomisuus niiden suhteen.

*

Mitä sosialismiin tulee, niin olen sen suhteen nykyään ‘spekulatiivinen idealisti’ eli en usko sosialismiin toteutumiseen käytännössä – en ainakaan sellaisissa yhteiskunnissa, joissa ei kärsitä enää absoluuttisesta köyhyydestä [*], mutta yhteiskuntafilosofisena ideana pidän sitä edelleen erittäin hyödyllisenä ja opettavaisena.

.

[*] Koska silloin ihmisiltä puuttuu ‘riittävän konkreettinen’ insentiivi vasemmisto-poliittiseen toimintaan. Toisin sanoen ihmiset ovat pohjimmiltaan erittäin mukavuudenhaluista ja siten myös älyllisesti laiskaa porukkaa. Tälle tosiasialle ei demokratiakaan voi mitään – pikemminkin on niin, että demokratia, joka legitimoi liberaalin kapitalismin, edistää älyllisen laiskuuden leviämistä kuin kannustaa aidosti syvälliseen ja kriittiseen ajatteluun. Tämä nykyinen sosiaalisen median netti-hölötys-hömppä on suurimmaksi osaksi pelkkää narsistista pintaliitoa ja junttimaista paskanjauhantaa.

.

2

Valkea kirjoitti: ‘Siksi sivilisaation tiimalasissa aika on käymässä vähiin.’

.

Minun puolestani saa käydä. En ota paranoidisia paiseita moisesta. Mutta olen kyllä yhä suuremmassa määrin sitä mieltä, että liberaali-demokraattinen arvopluralismi ja konservatiivis-oligarkinen ‘uskonnollisuus’ tulevat ottamaan yhteen tulevaisuudessa vielä paljon rajummin kuin nykyään. No – eipä ole ensimmäinen kerta, kun islam [ulkoa päin] ja nationalistinen totalitarismi [sisältä päin] uhkaavat Euroopan ‘vapautta’.

.

Ymmärrän kyllä teidän konservatiivien pelkoja, mutta yhteiskuntia ei voi väkisin palauttaa johonkin esimoderniin tilaan eikä sellaisen vaihtoehdon kanssa itse asiassa ole leikkimistä. Fasismi, natsismi ja kommunismi ajautuvat lievissäkin konservatiivisissa muodoissaan helposti tyrannioiksi. Jos en vakaasti olettaisi näin, julistautuisin heti heideggerilais-tyyppisen kansallissosialismin kannattajaksi;\]. Tämä on vakaumus, josta en todellakaan [olet oikeassa] halua edes keskustella. Demokratialle ei valitettavasti ole parempaa vaihtoehtoa.

.

Niinpä yrittäessänne utilitaristis-arvoeettisellä [sekä hyötyyn että arvoihin vetoavalla] maahanmuuttokritiikillä torjua islamin vaikutusta ja sen leviämistä [ettekä niinkään kyseenalaistaa kapitalistisen järjestelmän perustavaa sisäistä ristiriitaa] te persu-konservatiivitkin ajaudutte väistämättä vastustamaan ‘vihollista’ [joka on sekä todellinen että henkilökohtaisen vainoharhan tulosta] autoritaarisin keinoin ja/eli taantumalla samantyyppisiin arvohierarkisointeihin, joita löytyy niin islamilaisen lakiuskonnollisuuden kuin tiukkapipoisimman kristillisyydenkin ytimestä. Se on vaarallinen tie. Heidegger poltti siinä näppinsä todella pahasti [Heideggerille ‘vihollinen’ tosin oli arvopluralistinen eli liberaali teknokapitalismi eikä islam].

.

Väitän siis ymmärtäväni ja osittain sympatiseeraavanikin esim Timo Hännikäisen konservatismia, mutta jotakuinkin varmaa on, että jos pitää valita, pysyttelen edelleen vakaasti liberaalisen demokratian kannattajien leirissä. Mutta en ilman vahvaa kritiikkiä liberalismin arvopluralismia kohtaan.

.

En usko vastakohtien harmoniseen ykseyteen, mutta vielä vähemmän uskon, että pelkästään toisen vaihtoehdon valitseminen voisi taata yhteiskunnan sisäisen harmonian, mitä ihmettä tällä sitten tarkoitetaankin. - - ‘Sisäinen harmonia’ kuulostaa jo itsessään hyvin epäilyttävältä ilmaisulta, sanoi sen sitten liberaali positiivisen ajattelun [sisäisen sankarin] markkina-manageri tai konservatiivi patriootti koti-konepistooli vasemmassa ja Suomen lippu oikeassa kädessään.

Päre-Hamlet nihilismin ihmemaassa

Ecce homo/Katso ihmistä

.

Kommentti Valkean kommentteihin edellisessä päreessäni.

.

Kukin taaplatkoon minun puolestani tyylillään, mutta minun ei välttämättä tarvitse pitää heidän tyylistään. En ole mikään katteettomiin, voimattomiin ja jo tämän vuoksi tekopyhiin korulauseisiin rakastunut globaali-suvaitsevainen hienopersehumanisti vaan yritän pelkästään sietää tiettyjä ihmisiä, jotka edustavat minulle tiettyä asennetyyppiä, jota inhoan. He saattavat yksilöinä olla ihan siedettäviä, mutta edustavat mielipiteissään jotain, mitä minä en siedä.

*

Tyypin ja yksilön välisen kategorisen/ontologisen eron tekeminen on kuitenkin ratkaisevaa sen kannalta päädynkö tyypittelyissäni rasismiin vai en. Koska tyypit ovat pelkästään yksilöistä tehtyjä enemmän tai vähemmän fiktiivisiä yleistyksiä, joilla ei voi määrittää yksilön todellista luonnetta ja persoonaa, ei tällaisen erottelun pohjalta voi johtaa edes loogisesti pätevää ihmisluonnon yleistä ‘genealogiaa’ – ei rasistista eikä demokraattista.

.

Samalla tuo erottelu kuitenkin vie periaatteellisesti pohjan myös tieteellisiltä yleistyksiltä, mitä ihmisluontoon tulee. Tietysti ne, jotka uskovat tieteeseen eli siihen, että objektiivinen maailma ja ihminen on ‘löydettävissä’ havainnoissa, joita arvioidaan mittareiden, metodien ja tilastollisten kriteerien avulla, väittävät, että myös ihmisluonto voidaan määritellä tieteellisesti objektiivisella tavalla. He eivät kuitenkaan voi välttyä mittariensa/kriteeriensä ‘ideologisuudelta’ [‘perspektiivisyydeltä’] ja siten tilastollisten yleistyksiensä epävarmuudelta, mistä seuraa, että etenkin ihmistieteellisistä tutkimuksista saatu tieto on periaatteessa yhtä käyttökelpoista yhteiskunnalliseen ‘levitykseen’ kuin mikä tahansa vähemmän tieteellistä tunnustusta saanut teoria.

.

Tieteellisen menetelmän ja spekulatiivisen teorian tuottamaa tietoa ihmisluonnosta on viime kädessä mahdoton erottaa pätevästi toisistaan. Tieteellinen päättely ei siis voi lähtökohdissaan ja yleistyksissään täysin välttyä rasismilta ja ylipäätään ihmisen esineellistämiseltä/välineellistämiseltä, mutta se pystyy toki korjaamaan eli tarkentamaan itseään ja lopputuloksiaan, mihin dogmaattinen ja stereotyyppisiin yleistyksiin tukeutuva päättely [kuten rasismi] ei kykene ja mitä se ei edes halua.

*

Sitkeästä ja ilkeästä kritiikistäni huolimatta en ole mikään vallankumouksellinen. Vallankumous on pikemminkin voluntaristinen tunnetila kuin intellektuaalinen strategia, joka realisoituessaan tuhoaa lähes kaiken ympäriltään ja nostaa valtaan tyrannin - millä nimellä häntä/sitä sitten kutsutaankin. Myöskään yhteiskunnan perustavien instituutioiden hajottamista ajavat anarkistit [nuo vallankumouksen infantiilit utopistit] eivät koskaan ole saaneet rakennettua ainuttakaan demokraattista yhteiskuntaa. Miksi kannattaisin tällaisia aatteita? Mieluummin olen rahan valtaa räksyttävä rakkikoira kuin tyrannia palveleva lakeija, jolla ei ole omaa tahtoa.

*

Ihmisen ei tarvitse päätyä pessimismissään anarkistisiin äärimmäisyyksiin ollakseen uskomatta sellaisiin perusteellisiin muutoksiin [tai edes niiden mahdollisuuteen], jotka pelastaisivat ihmiskunnan samalta kohtalolta, johon niin monet muut eläinlajit ovat ajautuneet erikoistuessaan erittäin menestyksekkäästi tietyissä olosuhteissa tiettyyn ravinnon hankkimis- ja lisääntymistapaan, eikä ‘eskatologinen' [‘lopunajallinen’] asenteeni olekaan tehnyt minusta absoluuttista nihilistiä ja misantrooppia, koska en tapa itseäni enkä muita [kuten johdonmukaisen misantroopin pitäisi] enkä ymmärtääkseni muutenkaan ole mikään hirveän paha tai mieleltäni kovin vinksahtanut ihminen.

.

Totean vain, kuten entinen prinssi, että ‘Tanskan maassa on jotain mätää’ kykenemättä ratkaisemaan, mitä asialle lopulta voisi tehdä, jos mitään, ja ihmettelen, mihin helvetin kuuseen olenkaan sattunut syntymään. Täällä kukoistaa tekopyhyys, kateus ja ahneus. Mainokset ovat näiden luonteenpiirteiden ja taipumusten kuvottavimpia ilmentymiä, eikä tämä tunne ole pelkästään minun henkilökohtainen harhani [lukekaa vaikka 1600-1700-luvun ranskalaisia moralisteja], vaikka kieltämättä olen ‘yliherkkä’ kaikenlaiselle lipevyydelle, alentuvuudelle sekä tosikkomaisen pompöösille paatokselle, joka ilmentää sekä dogmaattista ideologiaa että kaikkitietävää narsismia [ehkä olenkin jonkinlainen narsisti, joka on kehittänyt itselleen kriittisyydestä masokistisen perversion ; \].

*

Kriittisyys sinänsä/itsessään oikeuttaa oman merkityksensä, mutta mikään itsetarkoitus se ei silti ole eikä voi olla, sillä äärimmäiseen pessimismiin päätyessään kritiikki a] esimerkiksi Foucault’n ‘huolettomana positivismina/nominalismina/nihilisminä’ syö kehäisesti omaa uskottavuuttaan kuten kaikki äärirelativismi [ilman kiinnittymistä (ikään kuin se olisi mahdollista) minkäänlaisiin tiedollisiin kriteereihin tai intuitiiviseen varmuuteen, on mahdotonta ilmaista yhtään mitään kohtuullisen koherentilla ja siedettävästi ristiriidattomalla tavalla], b] jokainen kriitikko joutuu pitämään omaa makuaan ja intentiotaan pätevänä, sillä mihin muuhun hän pystyisi kritiikkinsä perustamaan kuin omaan ‘varmuuteensa’ [joka ei kuitenkaan/tietenkään ole tietoa vaan eräänlaista enemmän tai vähemmän perusteltua vakaumusta].

*

Totuus on minun perspektiivistäni katsoen eräänlainen Jumala, johon uskotaan – joko perustellusti tai ilman. Myös nihilismi on eräänlainen perimmäinen Totuus/Jumala, joka nousee alunperin nominalismin aiheuttaman filosofi-teologisen [skolastisen] itseymmärryksen hajoamisen seurauksena renessanssin humanismissa [ihminen jumalana], uskonpuhdistuksessa [Jumala ihmisenä] ja modernin luonnontieteen innovaatioissa [ihminen luontona/eläimenä].

.

Ne, jotka väittävät vain tekevänsä empiiristä tutkimusta vailla metafyysistyyppistä tietoteoreettista kontekstia, valehtelevat. Maailmassa ei kukaan voi elää ilman käsitystä siitä, mikä on totta ja mikä ei - niin mikro- kuin makrotasolla. Niinpä fysikalistit, jotka eivät totuuden käsitettä sano tarvitsevansa, päästävät pääovesta ulos heittämänsä käsitteellis-teoreettisen totuuden keittiön kautta takaisiin ajatteluunsa – nyt vain lukumystiikaksi transformoituneena ja/eli tietoisuudesta torjuttuna gnostilaisuutena.

*

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.19.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Ecce_homo

http://www.amazon.com/Theological-Origins-Modernity-Michael-Gillespie/dp/0226293467

http://oxfordstudent.com/2013/01/31/the-great-pain-a-hammy-hamlet/

Ole rationaalinen. Valitse kuten itse haluat. Meidän tuotteemme. Valitse Imodium. Valitse nautinto. Järkevästi.

.

Tämä mainos paljastaa tahallisessa ja etenkin tahattomassa koomisuudessaan pelin, jota tuotemainostajat pelaavat. Olennaista ei ole niinkään se, mitkä ovat pelin säännöt, kuin että ihminen ylipäätään ryhtyy pelaamaan, sillä peli ei tee riippuvaiseksi ainoastaan tuotteista, joita se mainostaan vaan itsestään eli tavasta suhtautua kuluttamiseen nautinnon imperatiivin ehdoilla.

.

Tässä tapauksessa ripuli uhkaa pilata miehen mahdollisuudet saavuttaa ‘tupla-nautintoa’. Hahhah. Ja me tollot [niin miehet kuin naisetkin] tietysti kyseisen mainoksen nähtyämme ja sille naurettuamme muistamme apteekissa kyseisen ‘vaaran’ ja ostamme Imodiumia – ihan vaan pahimman varalta. Mainos on tällöin saanut kuluttajassa aikaan mainossuunnittelijan siihen intentoiman vaikutuksen. Ostan Imodiumia, koska mainos on nostanut mieleeni häpeän tunteen, jonka ripuliriskin toteutuminen aiheuttaa.

.

Valintani ei pohjimmiltaan edes voi olla rationaalinen vaan affektiivis-emotionaalinen, kuten ei riskien mahdollisimman harkittu ennakointi ylipäätään [sillä eihän esim. taloustieteellinen kvanttimatematiikka muuten (rationaalisuusperiaatteen muka toteutuessa) olisi 2008 johtanut globaaliin finanssi-katastrofiin, ellei laskennallisia alkuehtoja sekä muuttujia olisi koodattu irrationaalisten ja/tai tahallisen ahneuden legitimoimien hypoteesien pohjalta].

.

Mainoksen piilevä [julkilausumaton] tarkoitus on nimenomaan pyrkiä sekoittamaan ero järkevän harkinnan ja emotionaalisen pitämisen välillä samalla kuitenkin vakuuttaen, että päätöksemme on rationaalisen ihmisen järkevän päättelyn tulosta.

.

Raja mainostamisen [kauppaa edistämään tarkoitetun] intention [suostuttelu indoktrinaationa, jossa emotionaalinen mystifioidaan rationaaliseksi] ja petoksen/huijauksen [informaation epärehellisyys eli tässä ostopäätökseen vaikuttavien viimekätisten perustelujen psykologinen manipulointi ja vääristely] välillä on veteen piirretty. Ihmiskäsitystämme ja eettistä itseymmärrystämme ilmentävä intuitio siitä, mitä merkitsee ja vaatii olla rehellinen ihminen viime kädessä legitimoi [tai tuomitsee] tällaisen toiminnan.

.

Myös kaupankäynti on näin ollen ideologista toimintaa jos mikä. Uusliberalistiset talousteoreetikot puhuvat taloustieteen objektiivisen tieteellistä luonnetta ja matemaattista ennustettavuutta painottaessaan yksinkertaisesti jos ei ihan paskaa niin enemmän tai vähemmän tietoista valhetta.

.

2

Kommentti Kolehmaisen kommenttiin edellisessä päreessäni.

.

Kolehmainen kirjoitti: Ps.- - Piti vielä sanomani, että päreesi alaotsikossa on paha virhe. Mainos ei todellakaan kannata aina. Vain osa mainoksista lisää myyntiä, parantaa imagoa, mitä siltä nyt milloinkin halutaan. Suuri osa, ehkä suurin osa mainontaan pannuista euroista ei tuota mitään maksajalle.

*

En minä puhu yksittäisistä mainoksista enkä edes jostain osasta mainoksia [en arvioi kvantitatiivista hyötyä suhteessa yksittäisiin sijoituksiin] vaan mainostamisen perusintentiosta, jota olen edellä analysoinut. Ja se intentio pitemmän päälle tuottaa aina voittoa. Sillä miksi mainoksia muuten tungettaisiin joka helvetin paikkaan?

.

Mainokset edustavat kapitalismin ideologiaa puhtaimmillaan ja likaisimmillaan – niin hyvässä [joka palautuu aina kulutusnautinnoksi] kuin pahassa, joka on ihmisen kohtelemista välineellisesti ja/eli haluihinsa addiktoituneena hölmönä, joka on kaikkea muuta kuin, mitä markkinatalous kysynnän ja tarjonnan ‘lakiin’ vedoten olettaa eli rationaalinen valitsija. Kapitalismin [markkinatalous-liberalismin] suurin kusetus onkin siinä, että se pitää ihmistä lähtökohtaisesti rationaalisena valitsijana, mutta kohtelee häntä kuin irrationaalista päihde-addiktia ja juuri mainokset ovat tämän kusetuksen sofistikoituneinta ideologiaa.

.

1970-luvulla sain väistellä Kotkassa stalinisti-tuttujeni fanaattista kommunismi-mainontaa [klisheemäistä fanatismia]. Nykyään yritän epätoivoisesti ja siinä enää onnistumatta väistellä kapitalismin ideologista mainospaskaa, joka tunkee itsensä lisääntyvässä määrin myös ihmisten yksityiseen tilaan.

.

Entä mitä kertookaan ‘myöhäiskapitalistisesta’ [biopoliittisesta] kontrolli-kulttuuristamme se, että samaan aikaan, kun tupakointi [irrationaalinen ja haitallinen kuten niin monet muut nautinnot] on onnistuttu kieltämään muualla kuin Kainuun korvessa [ehkä jo sielläkin], ihmisiä irrationaalisina halujensa orjina pitävät mainokset sen sijaan saavat saastuttaa mieliämme yhä vapaammin meidän kykenemättä vastustamaan mielikuvapaskan leviämistä.

.

Tämä asiaintila kuvastaa laissez faire-liberalismin poliittis-eettistä ongelmaa laajemminkin. Kyseessä on peruuttamattomasti ristiriitaisten intressien, etujen, arvojen, normien, oikeuksien ja velvollisuuksien sekasotku, joka tekee yhteiskunnasta lopulta niin vaikeasti hallittavan byrokratiaverkoston, että plutokraattisen konsulttidemokratian [rahaeliitin] on oikeastaan helppoa pitää perimmäistä valtaa käsissään tavalla, jota ei pystytä kontrolloimaan ja/eli joka on näkyvyydessään yhtä aikaa näkymätöntä eli luonnollista.

.

Relativismiin ja sen sisäisiin ristiriitaisuuksiin väistämättä ajautuva uusliberalistis-pluralistinen arvoetiikka medikalisoi terveysarvot, joita on enää mahdoton erottaa kaupallisista arvoista ja pitää itsestään selvänä, että myytäviä tuotteita/palveluja täytyy vapaassa markkinataloudessa saada myös mainostaa vapaasti.

.

Markkinointiviestinnän ammattilaisten perustehtävä on luoda informaatiota, joka psykologisin keinoin [tieteellisillä kriteereillä testatuin] ja esteettisiin [fantasianomaisiin] mielihyvän tunteisiin vetoamalla pyrkii mystifioimaan yksilön ostopäätökseen vaikuttavien objektiivisten syiden/perustelujen [~ rationaalisen valinnan] luonnetta tavalla, joka saa ostaja-kuluttajan pitämään [mainostajan herättämiä ja vahvistamia] positiivisia halu-motiivejaan [‘tunteitaan’] suhteessa kaupattavaan tuotteeseen rationaalisina ostoperusteina. Itse asiassa mainos-mystifikaation perimmäinen tarkoitus on minimoida ostajan/valitsijan kyky/mahdollisuus tehdä harkinnanvaraista erottelua järkeen ja tunteeseen vetoavien valintojen välillä.

.

Toistan. Kaupallinen liberalismi siis kusettaa meitä jo teoreettisissa perusteissaan. Se pitää yksilöitä rationaalisina valitsijoina, mutta kohtelee heitä kuin typeriä halujensa orjia. Jos tämä ei ole ideologista vallankäyttöä niin mikä sitten?

.

Mainonnan intentio manipuloida ihmisen valinnan perusteiden sekä autonomista [rationaalista] että individualistista [emotionaalista] harkinnanvaraisuutta muistuttaa indoktrinaatioon perustuvaa kasvatusta, jossa yksilön halutaan kritiikittömästi mutta illuusion omaan päätökseen säilyttäen omaksuvan juuri tietynlaiset arvot ja normit vailla todellista valinnan mahdollisuutta.

.

3

En ota kantaa siihen, voivatko ihmisten päätökset perimmältään olla rationaalisia [tuskin]. Totean vain yhä uudestaan, että liberaalis-kapitalistinen etiikka [mainosideologia] näyttäisi tekevän perustavan oletuksen ihmisten rationaalisuudesta mitä tekopyhimpään motiiviin perustuen, joka omaksuu ja mahdollistaa edellä esitetyn ideologisen kusetuksen toimintamallikseen.

.

Ei ole mikään ihme, että Immanuel Kant, joka myös oletti ihmisen olevan rationaalinen toimija [mutta vain autonomisen ehdon täyttyessä eli vapauden [ei siis luonnon-] kausaliteetista lähtien erotuksena moraalitunneteorioiden psykologiseen sattumanvaraisuuteen/naturalismiin ja totaali-uskonnolliseen auktoriteettiuskoon] asetti kategorisen imperatiivin tällaista vääristä motiiveista lähtevää sinänsä välttämätöntä toimintaa vastaan, joka siis tekee toisesta ihmisestä pelkän [kaupan tai uskon] välineen eikä päämäärää itsessään.

.

Kantin rationaaliseen valistususkoon [valitusoptimismin vastaisesti] oli kuitenkin jo hiipinyt järjen sisäinen perustavan antinomian käärme [deterministisen luonnon kausaliteetin ja reflektoivan rationaalisen vapauden välinen ristiriita; Kant ei siis Spinozan tavoin usko vapauden ja determinismin parallelismiin tai jopa täysin absurdiin oletukseen niiden identtisyydestä], jonka hän oli dogmaattista metafysiikkaa sekä psykologista tekopyhyyttä ja naiiviutta vastustaessaan sinne tietoisesti joutunut ‘itse päästämään’.

.

Markkinatalous-utilitaristit ja moraalitunneteoreetikot sen sijaan hyödyn/kaupan pseudotieteellistä logiikkaa oikeuttaakseen olivat ihmisen rationaalisten tunteiden oletuksellaan itse asiassa tekopyhästi mystifioineet tosiasian, jonka mukaan ihmisen ei liberaalissa kapitalismissa [sen optimaalisen toimivuuden kannalta] pidäkään pystyä mahdollisimman järjelliseen johdonmukaisuuteen, koska kapitalismia pyörittää nimenomaan kulutusvalintojen [nautinnon halun] irrationaali kiihottaminen ja manipuloitavuus – ei tieteellinen eksaktius sekä oikeudenmukaisuus rehellisyytenä ja reiluutena.

.

Kapitalismi perustuu näin ollen aina jonkinlaiseen petokseen.

.

Siihen[kään], onko meillä mahdollisuutta ja perustavaa kykyä astua menestyksekkäästi tämän petoksen ulkopuolelle [mutta jos ei ole, niin miten vastarinta ylipäätään voisi olla mahdollista?], en ota kantaa, koska kyseessä ei ole ainoastaan petos vaan myös universaalisti omaksuttu kollektiivinen itsepetos, joka perustuu lopulta ‘metafyysisesti’ järjen itsensä antinomisen luonteen kieltämiseen ja/tai sen naiviin ratkaisuyritykseen.

.

Järjen antinomioista kumpuavaa [itse]petosta ei ole mahdollista paljastaa ja ratkaista pelkästään yksittäisiä juridisia sääntöjä tarkentamalla ja juridista kontrollia tiukentamalla senkään vuoksi, että kyse on koko juridiseen systeemiin liittyvästä [itse]petoksesta, jota tuo systeemi itse on kykenemätön reflektoimaan ja muuttamaan omista aksiomeistaan käsin.

.

Kategorinen imperatiivi [vrt. Rawlsin ‘tietämättömyyden verho’] on erinomaisen heuristinen [mutta liian abstrakti] yritys hahmottaa sellainen käsitys järjenkäytöstä, joka pystyy minimoimaan petoksen/itsepetoksen, johon utilitaristis-seurauseettis-liberalistinen ihmiskäsitys perustuu.

.

Giorgio Agamben on pohtinut tätä asiaa syvällisesti eikä hänen arvionsa modernin [sopimusteoreetikoista alkaneen] oikeuskäsityksen perustavan muutoksen todellisesta/aidosta mahdollisuudesta ole optimistinen. Suvereeniin [edustukselliseen valtaan ja hallintaan] pohjaava sopimusteoreettinen oikeuskäsitys synnyttää lopulta laillisen laittomuuden ‘normaali-tilan’, jota on mahdoton vastustaa itse juridiseen systeemiin ja/tai sen legitimoimaan demokraattiseen proseduuriin vetoamalla.

.

Itse nimitän poleemisesti kärjistäen kapitalistista järjestelmää sellaisena kuin se Wall Streetiltä ja London Citistä lähtien säätelee maailmaa ja ihmisten elämää Agambenin kuvaamaksi ‘poikkeustilaksi’. Agambenin oma painotus sen sijaan on enemmän ja syvällisemmin poliittisessa juridiikassa [Schmitt, Benjamin, Arendt, Foucault] kuin pelkän talousjärjestelmän kritiikissä.

.

Tähän aiheeseen palaan myöhemmin.

*

[*] T. M. Scanlonin oikeudenmukaisuuteen pyrkivää ‘hylkäämisperustelu-relativismia’ vahvoin varauksin ehkä lukuun ottamatta.

.

PS. Konfliktin välttämisen/ratkaisemisen ~ lahjan ~ lahjomisen ~ vaihdon problematiikka olisi seuraava askel kaupankäynnin perustavaa ‘metafysiikkaa’ syvällisemmin pohdittaessa.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/05/mainos-kannattaa-aina.html

http://www.rsvlts.com/2012/07/19/35-brilliant-advertisements/

Mainos kannattaa aina

 Irwin Goodman - Raha ratkaisee

 .

http://www.youtube.com/watch?v=HbxjbOqjqnQ

http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5?page=3

http://i-kuvat.blogspot.fi/2013/05/maa-ja-meri.html [ks. myös kommenttipalsta]

Luottamuspula

 
Vihaatko sinä meitä Jeesus?
.
Jani Kaaro kirjoittaa Hesarin kolumnissaan:
.
Jos spartalaisia tai Aasian tiikeriäitejä ei lasketa lukuun, en tiedä toista kulttuuria, joka rajoittaisi ja säätelisi lasten vapautta yhtä paljon kuin omamme. Tulkitsit sitä miten päin vain, tämä vapauden puute palautuu aina tavalla tai toisella luottamuksen puutteeseen. Joko emme luota maailmaan; että se olisi hyvä lapsillemme.Tai sitten emme luota lapsiin; näemme heissä enemmän toteutumattomia pelkoja kuin toteutuvia mahdollisuuksia.- - Luottamuksen puute on periytyvää. Ihmisellä, johon ei ole luotettu lapsena, on pitkä tie oppia itse luottamaan ihmisiin. Kun luottamuksen puute siirtyy sukupolvelta toiselle, saamme aikaan tällaisen sääntöilijöiden maan. - - Jos siinä maassa opettajien ja oppilaiden väillä joskus räjähtää, siellä asuva kansa huutaa aina tiukempia sääntöjä ja kovempia rangaistuksia, kun oikeasti pitäisi kysyä, miten voisimme luoda molemminpuolista luottamusta.
.
1
Paitsi, että olen samaa mieltä Jani Kaaron kanssa, joka kirjoittaa taas erinomaista kolumnistiikkaa, olen eri mieltä hänen kanssaan. Samaa mieltä siinä, että noinhan asioiden pitäisi olla. Emme tarvitse lakia, koska laki itsessään on siirtynyt ihmisten sydämeen omantunnon ja luottamuksen äänenä. Uskallamme silloin ottaa riskejä toisten suhteen ilman riskivakuutuksia. Aito luottamus vallitsee, emmekä tarvitse pikkutarkkaa normistoa säätelemään ihmissuhteitamme ja kanssakäymisiämme, koska juuri nuo normit toimivat vääränlaisen autoritaarisuuden lähteenä. 
.
Epävarmassa ja sietämättömäksi muuttuvassa tilanteessa normeihin [säännöt, lait jne.] on liiankin helppo vedota, ja Kaaron mukaan ne samalla pitävät yllä ja jopa lisäävät sitä epäluottamuksen ilmapiiriä, joka ihmisten välillä pahimmillaan vallitsee. Normit ovat Kaarolle siis eräänlainen epäluottamuksen noidankehä eivätkä mikään turva aidon konfliktitilanteen hallitsemiseksi tai ennen kaikkea sen ennakolta ehkäisemiseksi. Kaaro väittänee päinvastoin, että normit itsessään tuottavat epäluottamusta ja konflikteja.
.
Kaaro on ilmeisesti kasvatus- ja yhteiskunta-anarkisti. Ehkä hän on myös jonkinlainen Jeesus-fani - tekisi mieli sanoa jeesustelija, ellei puhuisi perimältään täyttä asiaa. Minä vain en usko hänen utopiaansa. Hän on kuin ikihyveellinen Justine de Saden groteskissa ‘irstailuromaanissa’ eli jaksaa aina uskoa ihmisen hyvyyteen, vaikka miten kidutettaisiin. Marttyyri jos mikä - marttyyri joka roviolla palaessaan huutaa meille: te ette tuhoa ainoastaan minua vaan myös itsenne, vapautenne ja sielunne. Jumala antakoon teille anteeksi, sillä te ette näköjään tiedä, mitä te teette. Minä tiedän [tämän viimeisen lauseen hän todennäköisesti jättää sanomatta, jottei vaikuttaisi omahyväiseltä].
.
Toistan koko ajan: Kaaro on oikeassa, mitä tulee siihen, miten asioiden pitäisi olla. Mutta minä en usko häntä. En usko, että ihminen on sisimmältään niin hyvä ja ja niin hyväntahtoinen, että hän voisi kasvaa ja elää tässä maailmassa ilman selkeitä normeja tai jopa ilman minkäänlaista valtiokoneistoa, olkoonkin, että valtio on vallan, lain ja siten myös sorron institutionaalinen keskittymä. 
.
Minä uskon esimerkiksi John Rawlsin kantilais-liberaaliseen oikeudenmukaisuusajatteluun enemmän kuin mihinkään libertaristiseen vapausvouhotukseen, vaikka siis myönnän, että normit saattavat epäsuorasti ruokkia epäluottamuksen syntymistä ja epärelevanttia [ei-tarkoituksenmukaista] auktoriteettiin vetoamista. Mutta niin ruokkii pelkkä hyväntahtoisen naiivi ja sopimukseton luottamuskin tiettyjä mätämunia käyttämään luottamustamme hyväkseen ja tilaisuuden tullen pettämään sen. Eivätkä nämä ihmiset muuta tapojaan anteeksiantamuksemme ja hyvän tahtomme vaikutuksesta. He ovat siis pahoja.
.
Kaaro elää anarkistista utopiaa. Jopa siinä määrin, että joskus epäilen, josko hän on kokenut niin kovia lapsuudessaan ja nuoruudessaan, että hänen on aivan pakko kääntää kostonhalunsa mahdollista hyväksikäyttäjäänsä [kiusaajaansa, sortajaansa] kohtaan naiviksi luottamukseksi ja hyväntahtoisuudeksi kaikkia ihmisiä kohtaan, jottei pakahtuisi sieluaan kalvavaan vihaan.
.
On - jos ei täysin motiiviltaan [institutionaalisen [yleisen vai eliitin?] tahdon ilmauksena] niin ainakin intentioltaan [toiminnallis-tavoitteellisesti] - kaksi eri asiaa ymmärtää normit pakkona, jolla ihmisiä kontrolloidaan tai jopa uhataan sekä ohjeistuksena, joka antaa heille ymmärryksen siitä, missä kulkee hyvän ja sallitun käytöksen raja eli mikä on oikean käytöksen ‘moraalinen mitta’. 
.
Etenkin lasten ja nuorten ihmisten ei välttämättä ole aina helppoa tajuta, että se, mitä he sattuvat milläkin hetkellä haluamaan, ei ole mahdollista, sopivaa eikä sallittua. Normeja ja arvoja, joita lapsille ja nuorille tällöin opetetaan tai pitäisi opettaa, kutsutaan [mikäli Kaaro ei sitä jostain syystä satu tietämään] kasvatukseksi tai kasvatuksen enemmän tai vähemmän itseisarvoisiksi apuvälineiksi.
.
Jos Kaaro nyt kokee, että esim. Rawlsin lähtökohdiltaan kantilainen oikeudenmukaisuusteoria sisältää pakkoa, joka ruokkii ihmisten autoritaarisia luonteenpiirteitä ja että valtiolle ei pitäisi antaa edes sitä institutionaalista roolia, joka sille Rawlsin eroperiaatteen vaikutuksesta ihmisten ominaisuuksien suhteen väistämättä tulee, hän ajautuu libertarismiin, jossa valtiolla ei ole muuta roolia kuin toimia poliisina. Mutta Kaaro ilmeisesti menee vielä pitemmälle: hän kai pitää jopa poliisia tarpeettomana. Normit, lait, säännöt ja siis poliisikin aiheuttavat ihmisissä reaktion, joka ruokkii epäluottamusta kanssaihmisiä kohtaan. 
.
Joko Jani Kaaro on paranoidi tai sitten hän ei ole kerta kaikkiaan ymmärtänyt ihmisluontoa ja normien välttämätöntä merkitystä ihmisyhteisön koheesion kannalta, mikäli hän nyt sellaista kuin ryhmän integraatio juurikaan noteeraa, koska vapaat, hyväntahtoiset ja toisiaan kohtaan luottamusta tuntevat ihmiset eivät kuulemma halua sääntöjä synnynnäisen[?] keskinäisluottamuksensa kierouttamiseksi ja vääristämiseksi.
.
2
Jeesus Nasaretilainen oli vapaa mutta silti [yleensä] hyväntahtoinen ihminen ja saatamme herkästi olettaa, että hänen hyväntahtoisuutensa kumpusi juuri hänen vapaudestaan juutalaisen lain orjuudesta ja uskosta Jumalan armoon [rakkauteen]. Mutta mitä Jeesus sai palkakseen siitä, että luotti ihmisiin, heidän vapauteensa ja hyvyyteensä? Häpeällisen kuoleman ristillä.
.
Johtuen syystä tai pikemminkin ehkä insentiivistä, jota en tajua (se onkin uskon asia), tämän teloituksen tuli olla todiste siitä, että ihmisellä on [imitatio christi] mahdollisuus hyvyyteen ja luottamukseen Kristuksen (Jumalan] kuoltua hänen syntiensä puolesta ja näin lunastettua hänen syntinsä. Tosin tällä tavoin jäimme ikuisiksi ajoiksi Jumalan velkaorjiksi, mutta onhan paljon miellyttävämpää olla velkaa ‘reilun armokaupan’ Jumalalle kuin shorttaaja-paholaiselle[?]
.
Rohkenen de Saden Justinen ja jopa Jeesuksen lopunajallisen opin [paholaisen maailma on tuhoutumassa ja vain hyvät eli uskovat pelastuvat] esimerkkiin viitaten väittää, että Jani Kaaro ja hänen kaltaisensa anarkismiin rakastuneet hippiluonteet elävät samaa unta kuin nämä naivin hyvyyden marttyyrit ja väitänpä vielä lisää: he saattavat syvällä sisimmässään jopa hekumoida sillä, että heidät vielä joku päivä [uudelleen?] ristiinnaulitaan, raiskataan tai muuten vain häpäistään, mutta silti he eivät halua kostaa eivätkä he edelleenkään pidä tarpeellisena, että yhteiskunnassa olisi joitain sääntöjä, jotka ohjaisivat ihmisten käyttäytymistä ja tapoja – ei suinkaan – he eivät edelleenkään tarvitse mitään normeja/sääntöjä turmelemaan ihmisten hyvä tahtoa eli tekemään ihmisistä autoritaarisia.
.
Kysyn yhä uudelleen [minulla on tässä mielessäni eräs tietty ihminen (Jani Kaaro-fani), jonka nimeä en tietenkään paljasta], onko se olettamani viha, jota nämä muka auktoriteeteista vapaat ja toisiinsa luottavat ihmiset eivät tunnusta sisimmässään kytevän ja kalvavan, todellakin niin kauhea, että se täytyy yrittää totaalisti torjua tietoisuudesta, jottei se väistämättä ajaisi heitä itsetuhoon/-murhaan [kuten Jeesuksen kohdalla itse asiassa kävi]? 
.
Mitä näin fataalin trauman totaali-kielto heistä lopulta todistaa? Millaisia ihmisiä heistä onkaan tullut? Eikö heidän naiivi uskonsa anarkistiseen vapauteen alakin näyttäytyä perin oudossa valossa? Jospa kaiken [muka] tukahduttavan sääntö-normatiivisuuden ja siitä seuraavan kontrollin, kurin ja järjestyksen nihiloinnin [tuhoamisen] taustalla piilekin salainen toive tuhota näin saavutetun vapaan kaaoksen mukana koko ihmiskunta?! Sillä eikö tämä ‘vapaus’ kumpuakin äärimmäisestä vihasta elämää kohtaan?
.
Etenkin Nietzsche on kriittisesti kysynyt tätä asiaa kohdistaen kysymyksensä Paavaliin ja kirkkoisiin mutta ulottamatta sitä kuitenkaan itse Jeesukseen, jota hän piti aidosti vapaana joskin merkillisen ellei epäuskottavan pehmeänä tyyppinä [mitä Jeesus ei kuitenkaan mielestäni ollut].
.
Jani Kaaron ja Jeesuksen anarkistinen uni, kuten sanoin, on hyvin ylevää ja kunnioitettavaa laatua. Itsekin haluaisin sen olevan totta. Mutta Dostojevskin suurinkvisiittori opettaa meille, kuten hän ‘opetti’ myöhäiskeskiajan Jeesukselle, realismia, mitä tulee ihmisten kykyyn omaksua, elää ja kestää tämän saarnaamaa vapauden ja lähimmäisenrakkauden oppia. Ihmiset tarvitsevat ensin ihmeen, salaisuuden ja auktoriteetin [myös leipää]. Niitä he uskovat ja vasta niiden jälkeen heille voidaan kertoa kauniita tarinoita pyyteettömästä hyvyydestä, joka vallitsee jossain paratiisimaisessa tuonpuoleisuuden olotilassa, mutta johon me voimme jo täällä paholaisen valtakunnassa hankkia option treenamalla taivasolotilaa varten eli rakastamalla lähimmäisiämme ilman ehtoja [imitatio christi]. 
.
3
Minun mielestäni ihmiset voivat parhaiten luottaa toisiinsa siellä, missä he ovat sisäistäneet yhteiset normit, jotka säätelevät heidän affektejaan ja käyttäytymistään. Tällaiset normit ovat välttämättömiä [joskaan eivät tietysti aivan riittäviä] keskinäisen kanssakäymisen kannalta – eivät suinkaan jotain autoritaarisen mielivallan ilmentymää, koska ne ovat ihmisten itse itselleen asettamia [vrt. Kantin kategorinen imperatiivi, josta uusin syvällinen versio on Rawlsin ‘tietämättömyyden verho’].
.
Jani Kaaron yliherkkyys sääntö- ja normikulttuuriamme kohtaan on kyllä osittain vankastikin perusteltua, mutta mielestäni hän ei näe tilannetta tarpeeksi selkeästi ja oikeassa perspektiivissä vaan palauttaa ongelman pelkästään yksilötasolle ikään kuin makrotason muutokset voisivat aina alkaa vain mikrotason valinnoista. Entä jos makrotaso onkin jo niin pitkälle biopolitisoitunut mikrotasoon [yksilöitten uskomuksiin ja alitajuntaan], että yrityksemme irtautua normeista ja säännöistä voi tapahtua enää vain omaksumalla [tiedostamattomasti] kokonaan toisenlainen säännöstö, joka viruksen tavoin pitääkin meitä entistä tiukemmin otteessaan? [tällaista normien semanttista transformaatiota voisi kutsua topologiseksi dialektiikaksi; vrt. Möbiuksen nauha].
.
Annan esimerkkinä suhtautumisen terveyteen ja omaan kehoon. Mitä onkaan viime vuosina normitettu ja sääntöistetty enemmän kuin ihmiskehoa ja psykofyysistä hyvinvointia? Foucault on osunut aivan naulan kantaan: meitä normitetaan jatkuvasti ja yhä lisääntyvässä määrin mutta ei moraalisilla vaan normalisoivilla standardeilla. Tämä on nykykapitalismin henki: ihmisruumiista ja –psyykestä on tullut pääomaa, jota pyritään lisäämään, jotta jatkuva kasvu toteutuisi [ja jotta pystyisimme kustantamaan julkiset palvelumme, jotka ovat reilun kapitalistin ‘suurin’ menoerä ja ‘huoli’ - ?].
.
Kaaro siis lienee ymmärtänyt väärin, mistä ‘normikenkä’ todella puristaa. Kyse ei ole niinkään tapoihin liittyvistä eettisistä ohjeistuksista, joiden tarkoitus on turvata ja vahvistaa yhteisöllistä integraatiota [identiteettien välinen konsensus tai ainakin siedettävä modus vivendi] kuin erilaisia vaihdon mekanismeja edistävistä kontrollien ja itsekontrollien muodoista, joiden insentiivinä on [ikuinen] kilpailu yhteisöllisestä statuksesta [identiteettien välinen hierarkia]. 
.
Medikalisaatio on yksi tärkeimpiä tällaisen standardisäännöstö-manipulaation ilmentymiä. Ihminen on muuttumassa/muuttunut moraalisesta arvoyhteisö-subjektista esteettiseksi taloussubjektiksi. Toivottavasti ‘luottamusmiehemme’ kiinnittää enenevässä määrin huomiotaan tähän biopoliittiseen aspektiin, josta Carl Schmittiltä, Walter Benjaminita ja Michel Foucault’a vaikutteita saanut poliittisen juridiikan filosofi Giorgio Agamben on tehnyt omat [erittäin] pessimistiset johtopäätöksensä [Agambenista lisää myöhemmin]. 
.
Meiltä puuttuu luottamusta toisiimme, mutta se ei johdu niinkään moraalinormeista kuin eettisen itseymmärryksemme estetisoitumisesta alati muuttuviksi brändeiksi ja trendeiksi, joista on tullut normaaliutemme eli yhteisöllisen arvostuksemme ja hyväksyttävyytemme – selkokielellä sanoen: suosiomme ja [kaupallisen] menestyksemme takeita. 
.
Kun olemme pelkkiä kauppatavaroita [‘fetissejä’] toisillemme, lienee aivan samantekevää, arvostammeko toisiamme ihmisinä. Sillä tarvitseeko silloin, kun pitää toista ihmistä pelkkänä keinona/välineenä oman nautinnon saavuttamiseen [mikä on itse asiassa kaiken perversion alkulähtökohta], kokea myös syvää luottamusta häneen? Tuskin, koska vain sellaiseen, jota pitää päämääränä itsessään, voi luottaa. Silloin voi luottaa myös itseensä.
*
http://www.hs.fi/tiede/S%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6ilij%C3%B6iden+maassa+tarjoilija+mittaa+ginin+viinamitassa/a1368408424824?ref=hs-hitaat-a-1
http://uskosiihen.blogspot.fi/