Kommentti

Kommentti Valkean kommenttiin edellisessä päreessäni.

.

Valkea kirjoitti: ‘haluatko sinä samaistua arvostamiisi sosialistisiin intellektuelleihin (sosialistisiin imperialisteihin)’

.

Jos haluat tietää, kehen olen alunperin yrittänyt samastua, niin se on ilman muuta Friedrich Nietzsche. Kyseessä on ollut ajattelemisen perimmäisten perustojen kannalta hyvin traumaattinen prosessi. Paitsi että samastuminen on luonnollista ja ehkä jopa välttämätöntä, se on lopulta myös typerää ja infantiilia – etenkin Nietzschen suhteen, koska häntä on aivan mahdoton hyväksyä kaikilta osin. Silti olen koko ajan entistä vakuuttuneempi, että Nietzscheen kiteytyy jotain aivan olennaista modernin ihmisen ja maailman sisäisestä hajoamisesta.

.

Tarkastelen sekä kulttuurista kehitystä että oman ajatteluni 'tilaa' eräänlaisena hajoamisen ja integroitumisen dialektiikkana: sisäisestä ristiriidastaan yhä tietoisemmaksi tulemisen eli/tai itseymmärryksen kannalta perustavaa laatua olevien metafyysis-ontologis-loogisten vastakohtien [ikäänkuin mannerlaattojen] keskinäisen puristuksen ja eroamisen prosessina.

.

Ykseys-moneus [Parmenides-Demokritos], oleminen-tuleminen [Parmenides-Herakleitos], universalismi-nominalismi [Tuomas Akvinolainen-Ockham], humanismi-reformaatio [Erasmus-Luther], liberalismi-konservatismi [John Stuart Mill-Edmund Burke]. Siinä esimerkkejä kategorisista vastakohdista, joita ei voi välttää tai kieltää ja joista ei voi valita vain yhtä päätymättä kohtalokkaisiin ja jopa vaarallisiin umpikujiin. On hyväksyttävä molemmat ja tunnustettava järjen antinomisuus niiden suhteen.

*

Mitä sosialismiin tulee, niin olen sen suhteen nykyään ‘spekulatiivinen idealisti’ eli en usko sosialismiin toteutumiseen käytännössä – en ainakaan sellaisissa yhteiskunnissa, joissa ei kärsitä enää absoluuttisesta köyhyydestä [*], mutta yhteiskuntafilosofisena ideana pidän sitä edelleen erittäin hyödyllisenä ja opettavaisena.

.

[*] Koska silloin ihmisiltä puuttuu ‘riittävän konkreettinen’ insentiivi vasemmisto-poliittiseen toimintaan. Toisin sanoen ihmiset ovat pohjimmiltaan erittäin mukavuudenhaluista ja siten myös älyllisesti laiskaa porukkaa. Tälle tosiasialle ei demokratiakaan voi mitään – pikemminkin on niin, että demokratia, joka legitimoi liberaalin kapitalismin, edistää älyllisen laiskuuden leviämistä kuin kannustaa aidosti syvälliseen ja kriittiseen ajatteluun. Tämä nykyinen sosiaalisen median netti-hölötys-hömppä on suurimmaksi osaksi pelkkää narsistista pintaliitoa ja junttimaista paskanjauhantaa.

.

2

Valkea kirjoitti: ‘Siksi sivilisaation tiimalasissa aika on käymässä vähiin.’

.

Minun puolestani saa käydä. En ota paranoidisia paiseita moisesta. Mutta olen kyllä yhä suuremmassa määrin sitä mieltä, että liberaali-demokraattinen arvopluralismi ja konservatiivis-oligarkinen ‘uskonnollisuus’ tulevat ottamaan yhteen tulevaisuudessa vielä paljon rajummin kuin nykyään. No – eipä ole ensimmäinen kerta, kun islam [ulkoa päin] ja nationalistinen totalitarismi [sisältä päin] uhkaavat Euroopan ‘vapautta’.

.

Ymmärrän kyllä teidän konservatiivien pelkoja, mutta yhteiskuntia ei voi väkisin palauttaa johonkin esimoderniin tilaan eikä sellaisen vaihtoehdon kanssa itse asiassa ole leikkimistä. Fasismi, natsismi ja kommunismi ajautuvat lievissäkin konservatiivisissa muodoissaan helposti tyrannioiksi. Jos en vakaasti olettaisi näin, julistautuisin heti heideggerilais-tyyppisen kansallissosialismin kannattajaksi;\]. Tämä on vakaumus, josta en todellakaan [olet oikeassa] halua edes keskustella. Demokratialle ei valitettavasti ole parempaa vaihtoehtoa.

.

Niinpä yrittäessänne utilitaristis-arvoeettisellä [sekä hyötyyn että arvoihin vetoavalla] maahanmuuttokritiikillä torjua islamin vaikutusta ja sen leviämistä [ettekä niinkään kyseenalaistaa kapitalistisen järjestelmän perustavaa sisäistä ristiriitaa] te persu-konservatiivitkin ajaudutte väistämättä vastustamaan ‘vihollista’ [joka on sekä todellinen että henkilökohtaisen vainoharhan tulosta] autoritaarisin keinoin ja/eli taantumalla samantyyppisiin arvohierarkisointeihin, joita löytyy niin islamilaisen lakiuskonnollisuuden kuin tiukkapipoisimman kristillisyydenkin ytimestä. Se on vaarallinen tie. Heidegger poltti siinä näppinsä todella pahasti [Heideggerille ‘vihollinen’ tosin oli arvopluralistinen eli liberaali teknokapitalismi eikä islam].

.

Väitän siis ymmärtäväni ja osittain sympatiseeraavanikin esim Timo Hännikäisen konservatismia, mutta jotakuinkin varmaa on, että jos pitää valita, pysyttelen edelleen vakaasti liberaalisen demokratian kannattajien leirissä. Mutta en ilman vahvaa kritiikkiä liberalismin arvopluralismia kohtaan.

.

En usko vastakohtien harmoniseen ykseyteen, mutta vielä vähemmän uskon, että pelkästään toisen vaihtoehdon valitseminen voisi taata yhteiskunnan sisäisen harmonian, mitä ihmettä tällä sitten tarkoitetaankin. - - ‘Sisäinen harmonia’ kuulostaa jo itsessään hyvin epäilyttävältä ilmaisulta, sanoi sen sitten liberaali positiivisen ajattelun [sisäisen sankarin] markkina-manageri tai konservatiivi patriootti koti-konepistooli vasemmassa ja Suomen lippu oikeassa kädessään.