Akateemisessa maailmassa käydään
kovaa taistelua tiedettä popularisoivien teosten vastuusta.
Teoreettisen filosofian dosentti Juha Himanka kyseenalaistaa Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan populaarikirjallisen tuotannon tuoreessa Tieteessä Tapahtuu -lehden numerossa (3/2013).
Dosentti Himangan mielestä teoreettisen fysiikan professori Enqvist ja avaruustähtitieteen professori Valtaoja laukovat totuuksia ihmiselämästä heppoisin perustein.
"Enqvistin ja Valtaojan mielestä he tietävät, mistä todellisuus koostuu", puhelimitse tavoitettu Himanka kertoo.
"Ja että se rakennelma on niin vaikea, että ihmisten ei kannata ajatella itse, vaan luottaa heihin."
Artikkelissa Himanka kirjoittaa, että perustelematta jää muun muassa tämä Valtaojan uskallettu väite:
"Tuhannet vuodet filosofiaa ja teologiaa eivät ole tuoneet meille yhtään [sic] ainoaa oikeaa oivallusta maailmankaikkeudesta; siihen pystyy vain tiede." (Kosmoksen siruja, Ursa, 2002).
Himanka myös vihjaa, että teoksessaan Kaiken käsikirja vuodelta 2012 Valtaoja olisi poiminut virheellisesti ajoittamansa solipsismin synnyn englanninkielisestä Wikipediasta.
Enqvistiä Himanka suomii siteeraamalla filosofi Pauli Pylkköä, joka teki arvion Enqvistin teoksesta Kuoleman ja unohtamisen käsikirja (2009).
Enqvist "on opettelemassa filosofian alkeita julkisuuden valokeilassa", Pylkkö toteaa viime vuonna verkossa ilmestyneessä 70 sivun tekstissä, jossa käsittelee myös muita Enqvistin teoksia.
Himanka kirjoittaa:
"On tietysti ymmärrettävää, että Enqvistin ja Valtaojan nopealla tahdilla ilmestyvät kirjat ovat argumentaatioltaan puutteellisia ja sisältävät virheitä."
Enqvist vastaa, että kritisoijat eivät ymmärrä hänen ja Valtaojan teosten luonnetta.
"Ne eivät ole tieteellisiä artikkeleita vaan yrityksiä popularisoida luonnontieteitä ja filosofiaa. Yhtä hyvin voisi tutkia 7 päivää -lehteä filosofian näkökulmasta."
"[Himangan] artikkeli koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä sätitään minua ja Valtaojaa, toisessa kyseenalaistetaan suhteellisuusteoria. Viimeksi mainittu on todennettu hiukkasmaailmassa miljoonin tavoin. Himanka kirjoittaa myös kaksoisparadoksin ongelmista. No, jo ensimmäisen vuoden fysiikan opiskelijat pystyvät ratkaisemaan ne muutamalla laskulla."
Enqvist sanoo olevansa pahoillaan filosofian puolesta tieteenä.
"Kun ihmiset lukevat tällaista kaunaista ja kateellisuuden värittämää tekstiä, he ajattelevat, että tätäkö se filosofia nyt sitten on."
Enqvist syyttää Himankaa asiattomuuksista, ja toivoo rakentavaa keskustelua.
Esko Valtaoja puolestaan toteaa, että "minä teen tieteellisen työni aivan muualla kuin populaareissa julkaisuissa".
Hän myös vakuuttaa, että tuntee solipsismin sen verran hyvin, ettei hänen tarvitse turvautua Wikipediaan.
Himangan mukaan debatin siemen kylvettiin vuonna 2002, kun hänen kirjoittamansa Se ei sittenkään pyöri ilmestyi.
Tammen kustantama teos käsitteli sitä, voidaanko Maan sanoa kiertävän Aurinkoa vai päinvastoin.
"Suhteellisuusteorian mukaan asian voi nähdä molemmin päin", Himanka sanoo.
Enqvistin mielestä epäselvyyttä ei ole, ja viittaa jo aiemmin käytyyn keskusteluun:
"Hän [Himanka] ei ole tajunnut, että Maa kiertää Aurinkoa sen gravitaation takia."
Himanka myöntää, että "luonnontieteiden voittokulku on ollut hämmentävän hieno", mutta perää ennen kaikkea pelisääntöjä, joilla akateemista keskustelua käydään.
"Tiedettä popularisoivia teoksia pitää ehdottomasti tehdä. Mutta jos aletaan väittää asioita ilman perusteluja, pitää selkeästi ilmaista, että kyseessä on spekulaatio."
"Luonnontieteet eivät todennäköisesti ratkaise meidän elinaikanamme vaikkapa ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyviä ongelmia, joista Enqvist ja Valtaoja niin varmaan sävyyn kirjoittavat. Siksi ihmisten on edelleen syytä pohtia perustavanlaatuisia kysymyksiä."
Juha Himangan artikkelin voi lukea osoitteessa www.tieteessatapahtuu.fi
.
2
Pauli Pylkkö upottaa Kari Enqvistin kaulaansa myöten reduktionismin suohon
.
Teoreettisen filosofian dosentti Juha Himanka kyseenalaistaa Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan populaarikirjallisen tuotannon tuoreessa Tieteessä Tapahtuu -lehden numerossa (3/2013).
Dosentti Himangan mielestä teoreettisen fysiikan professori Enqvist ja avaruustähtitieteen professori Valtaoja laukovat totuuksia ihmiselämästä heppoisin perustein.
"Enqvistin ja Valtaojan mielestä he tietävät, mistä todellisuus koostuu", puhelimitse tavoitettu Himanka kertoo.
"Ja että se rakennelma on niin vaikea, että ihmisten ei kannata ajatella itse, vaan luottaa heihin."
Artikkelissa Himanka kirjoittaa, että perustelematta jää muun muassa tämä Valtaojan uskallettu väite:
"Tuhannet vuodet filosofiaa ja teologiaa eivät ole tuoneet meille yhtään [sic] ainoaa oikeaa oivallusta maailmankaikkeudesta; siihen pystyy vain tiede." (Kosmoksen siruja, Ursa, 2002).
Himanka myös vihjaa, että teoksessaan Kaiken käsikirja vuodelta 2012 Valtaoja olisi poiminut virheellisesti ajoittamansa solipsismin synnyn englanninkielisestä Wikipediasta.
Enqvistiä Himanka suomii siteeraamalla filosofi Pauli Pylkköä, joka teki arvion Enqvistin teoksesta Kuoleman ja unohtamisen käsikirja (2009).
Enqvist "on opettelemassa filosofian alkeita julkisuuden valokeilassa", Pylkkö toteaa viime vuonna verkossa ilmestyneessä 70 sivun tekstissä, jossa käsittelee myös muita Enqvistin teoksia.
Himanka kirjoittaa:
"On tietysti ymmärrettävää, että Enqvistin ja Valtaojan nopealla tahdilla ilmestyvät kirjat ovat argumentaatioltaan puutteellisia ja sisältävät virheitä."
Enqvist vastaa, että kritisoijat eivät ymmärrä hänen ja Valtaojan teosten luonnetta.
"Ne eivät ole tieteellisiä artikkeleita vaan yrityksiä popularisoida luonnontieteitä ja filosofiaa. Yhtä hyvin voisi tutkia 7 päivää -lehteä filosofian näkökulmasta."
"[Himangan] artikkeli koostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisessä sätitään minua ja Valtaojaa, toisessa kyseenalaistetaan suhteellisuusteoria. Viimeksi mainittu on todennettu hiukkasmaailmassa miljoonin tavoin. Himanka kirjoittaa myös kaksoisparadoksin ongelmista. No, jo ensimmäisen vuoden fysiikan opiskelijat pystyvät ratkaisemaan ne muutamalla laskulla."
Enqvist sanoo olevansa pahoillaan filosofian puolesta tieteenä.
"Kun ihmiset lukevat tällaista kaunaista ja kateellisuuden värittämää tekstiä, he ajattelevat, että tätäkö se filosofia nyt sitten on."
Enqvist syyttää Himankaa asiattomuuksista, ja toivoo rakentavaa keskustelua.
Esko Valtaoja puolestaan toteaa, että "minä teen tieteellisen työni aivan muualla kuin populaareissa julkaisuissa".
Hän myös vakuuttaa, että tuntee solipsismin sen verran hyvin, ettei hänen tarvitse turvautua Wikipediaan.
Himangan mukaan debatin siemen kylvettiin vuonna 2002, kun hänen kirjoittamansa Se ei sittenkään pyöri ilmestyi.
Tammen kustantama teos käsitteli sitä, voidaanko Maan sanoa kiertävän Aurinkoa vai päinvastoin.
"Suhteellisuusteorian mukaan asian voi nähdä molemmin päin", Himanka sanoo.
Enqvistin mielestä epäselvyyttä ei ole, ja viittaa jo aiemmin käytyyn keskusteluun:
"Hän [Himanka] ei ole tajunnut, että Maa kiertää Aurinkoa sen gravitaation takia."
Himanka myöntää, että "luonnontieteiden voittokulku on ollut hämmentävän hieno", mutta perää ennen kaikkea pelisääntöjä, joilla akateemista keskustelua käydään.
"Tiedettä popularisoivia teoksia pitää ehdottomasti tehdä. Mutta jos aletaan väittää asioita ilman perusteluja, pitää selkeästi ilmaista, että kyseessä on spekulaatio."
"Luonnontieteet eivät todennäköisesti ratkaise meidän elinaikanamme vaikkapa ihmissuhteisiin ja rakkauteen liittyviä ongelmia, joista Enqvist ja Valtaoja niin varmaan sävyyn kirjoittavat. Siksi ihmisten on edelleen syytä pohtia perustavanlaatuisia kysymyksiä."
Juha Himangan artikkelin voi lukea osoitteessa www.tieteessatapahtuu.fi
.
2
Pauli Pylkkö upottaa Kari Enqvistin kaulaansa myöten reduktionismin suohon
.
Fyysikkoviikari filosofian ihmemaassa – eli
olisiko tiedeuskovaisuutta hoidettava lääkkeillä ja kirurgialla? -
- Kari Enqvistin 'Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat' ja muita hänen
kirjoituksiaan
*
9 comments:
Tätähän me sivuttiin jo Iinekselän Einesbaarissa, kun keskustelimme Hawkingin Suuresta suunnitelmasta ja hänen rajusta väitteestään "filosofia on kuollut". Puhuimme mm. fenomenologiasta ja mainitsinkin fysikalistiveljien ja Himasen - toki salanimellä "Himanka" - kiinnostavan kiistan.
Lue Pauli Pylkön essee kokonaan [70 s.] ja pupise sitten uudestaan filosofian kuolemasta, jos on kanttia. Pylkkö esittää [myös] fysiikan suhteen niin asiantuntevan ja perusteellisen kritiikin Enqvistiä kohtaan, että epäilen josko Enqvistin ‘vitun tyytyväinen' reduktionismi pystyy sitä edes fysikalistisessa mielessään ymmärtämään.
Allekirjoitan Pylkön tekstin lähes pilkulleen. ‘Lähes’ tarkoittaa kriittistä pohdintaa mielen, yksilön ja subjektin käsitteiden suhtautumisesta toisiinsa holistisessa systeemissä [PS.] ja perussuomalaisuudesta, jota Pylkkö luultavasti pitää kielen, kulttuurin, kansan ja tradition luovuttamatonta eksistenttistä merkitystä painottavana kohtuullisen oikean suuntaisena poliittisena vaihtoehtona tässä teknologis-kapitalistisessa ajassamme kohti globaalia tuotteistumisen [tavara-fetissoitumisen] sivilisaatiota, jonka tiede- ja teknologiauskovaisina sekä filosofisesti alkeellista ymmärrystä osoittavina populisteina Pylkkö Envistiä ja Valtaojaa pitää. Itse en äänestäisi Perussuomalaisia, mutta ei siitä tässä sen enempää.
Himanka näyttäytyy minulle eräänlaisena 'köyhän miehen' Pylkkönä [Pylkön lähtökohdat ovat siis heideggerilaisessa holismissa], mutta tämä ei ole vähättelyä [päinvastoin], koska Pylkköä ymmärtävät kuuluvat maamme intellektuaalisen eliitin huipulle. Himanka vain on ehkä liian suppeasti sitoutunut husserlilaiseen fenomenologiaan [Husserlin vaatimaa fenomenologista reduktiota ei voi viedä loppuun asti/Heidegger], mutta oikealla asialla hänkin on. Fenomenologeista luen silti mieluummin Merleau-Pontya kuin Husserlia. Mutta toki kannattaa ehdottomasti/välttämättä lukea myös Himangan ‘Se ei sittenkään pyöri’, josta Hesarissa raportoitu kiista sai kymmenisen vuotta sitten alkunsa. Siitä saa hyvän selvityksen fenomenologisen ajattelun perusluonteesta.
*
Tästä maasta ei tällä hetkellä löydy yhtä hienoa ja yhtä syvällistä esseistiä kuin Pauli Pylkkö. Olen sanonut tämän aiemmin ja tulen siitä koko ajan yhä vakuuttuneemmaksi.
PS.
Pylkkö on heideggerilainen holisti eli ymmärtää subjektin ei-käsitteelliseksi mieleksi; minä taas pidän kiinni rakenteellisesta mutta määrättyä sisältöä vailla olevasta subjektista. Heideggerin Dasein taitaa olla juuri päinvastainen oletus: subjektilla on kulttuurisesti omaksuttu sisältö mutta se ei ole metafyysisesti [Descartes] eikä edes kognitiivisesti [mitä tämä sitten tarkoittaakin] mikään käsitteellisrakenteellinen ‘cogito’. Itse ajattelen subjektia kantilaiselta pohjalta nimenomaan käsitteellis-rakenteellisesti eräänlaisena strukturalismin ja fenomenologian hybridinä. Silti holistinen ontologia on minulle reduktionismiin verrattuna ilmeisen tosi teoria. En osaa sanoa, merkitseekö tämä eroavuus subjektin ontologian suhteen [ei-käsitteellis-holistinen mielellisyys/käsitteellis-rakenteellinen minimalismi] pahaakin ristiriitaa myös suhteessa itse holistiseen perusontologiaan, mutta jätän sen pohtimisen tällä erää toiseen kertaan.
Hawking ja hänen suomalaiset fysikalistiveljensä ne pupisevat, en minä.
Luen mielihyvin Pylkön esseen, kiitos, jahka ehdin.
Kuten Hesarin jutusta ilmenee, Himanen ja Enqvist väittelevät esim siitä kiertääkö Maa Aurinkoa. Enqvistin mukaan se on tieteellinen totuus. Himangan mielestä se on hölynpölyä, eikä "tieteellisesti katsottuna ole edes tietoa".
1
Toki esimerkiksi Tommi Melender kirjoittaa tyylikästä kirjallisuusesseistiikkaa ja Timo Hännikäinen mielenkiintoista kulttuuriesseistiikkaa, mutta Pauli Pylkön kyky yhdistää kokonaisvaltaisesti syvällinen filosofinen ymmärrys, aatehistoriallinen asiantuntemus ja vakavasti otettava kulttuurikriittisyys erinomaisen luettavaan esseistisen muotoon tekee hänestä tämän hetken johtavan aikalaiskriittisen hahmon Suomen intellektuaalisessa maastossa, joka muuten on täynnään kaikenmaailman kolumnisteja, loputonta tyhjää nettipöpinää, tosi-tv:n typerää banaalisuutta, viihdemarkkinamedian kaikkialle tunkevaa uutispörssiä ja lopulta ‘vitun tyytyväisiä’ ja pöyhkeileviä fysiikan dogmaatikkoja tai dawkins’laisia evoluutiobiologeja, joiden filosofinen ymmärrys hipoo tekno- ja scifi-houreissaan pikemminkin pseudosivistynyttä barbarismia kuin aitoa tajua siitä, mikä tässä maailmassa on todella tärkeää ja miksi.
2
Esko Fantasia Valtaojan voisi ampua lähimpään mustaan aukkoon. Raketin kylkeen kirjoitettakoon: ‘Olen Esko – avaruusfyysikko ja kaikkien alieneitten ystävä. Terveisiä Maasta. Pelataanko shakkia?’
Kari Kvanttipaavi Enqvist sen sijaan ansaitsee oman oikeaoppisuusasenteellisuutensa inkvisitorisessa hengessä polttoroviokuoleman. Sytykkeeksi käytetään luontoystävällistä bensiiniä. Rovion eteen pystytetään plakaatti: ‘Katsokaa, miten heikko emergenssi redusoituu pienimpiin osatekijöihinsä, joista meillä voi aina olla rationaalis-kausaalista tietoa. Tämä on empiirinen testi’.
Aivan. Stephen Hawking. Joo. Lue nyt se Pylkön essee. Kyllä Maa kiertää yhä edelleen. Ei kannata huolestua.
Tähtitieteellä on meille aivan tavattoman hieno opetus: "Luulekko että sulla menee huonosti, Marsissa on satoja asteita kylmää, toisinaan saman verran lämmintä!"
Tiedeuskovaiset ovat sankoin joukoin ilmoittautuneet matkalle, jolta ei ole paluuta.
Minä en lähtisi, nykyisissä probleemeissa on ihan tarpeeksi.
Tuomari Nurmio, Enqvistin kaveri, sen hienosti laulussaan sanoo: "me kierrämme toisiamme niinkuin taivaankappaleet, yhtä ylpeinä yhtä yksin, ympärillämme ikuinen yö."
Ja jos ei absoluuttinen nollapiste ylitykään, kylmä on kuin rys...Marsin helvetissä. Ainoastaan Edgar Rice Burroughsin John Carter siellä pärjäsi, eivät muut.
Lapsetkin tuon tajuavat, tiedeuskovaiset eivät välttämättä. Skepsikset parkuvat, että älkää uskoko, kannattaa luottaa kehityksen kehittymiseen, Jumalaa siihen ei tarvita, koska mekin olemme olemassa ja Raamattuja vaihdamme pornolehtiin.
Valtaoja ei voi olla ihan paha mies, sillä hän kuulemma syttyi tähtitieteeseen lukiessaan lapsena Burroughsin Mars-kirjoja.
Ei tässä ole kyse niinkään pahuudesta kuin tyhmyydestä ja tietämättömyydestä - siis samasta asiasta, johon epäsuorasti vedoten herrat Enqvist ja Valtaoja katsovat oikeudekseen suhtautua alentuvasti matematiikan yliopistollista perusopintotasoa hallitsemattomiin kansalaisiin - Ikään kuin pelkkä hieman korkeamman matematiikan osaaminen tekisi ihmisestä älykkään tai jopa viisaan. Hitto – eiväthän he itsekään ymmärrä matematiikan filosofiasta [puhumattakaan esim. tieteenteorioiden perustana toimivista semantiikan teorioista] paljon mitään vaan kykenevät pelkästään välineellisesti käyttämään tuota abstraktia lukusuhdemallia työssään ja/eli mahdollisissa tutkimuksissaan. On mielestäni hyvin kyseenalainen motiivi popularisoida tiedettä maallikoille tuosta [‘koska ne ei ymmärrä matematiikkaa-‘] motiivista lähtien varsinkaan, kun ei siis itse ole nähnyt vaivaa ymmärtääkseen välineensä perustavia loogis-käsitteellisiä perustoja. Siinä missä pelkkä vieraan kielen sujuva hallinta ei vielä tee kenestäkään hyvää kääntäjää ei myöskään matematiikan yhtälöiden tajuaminen tee kenestäkään vielä hyvää luonnontieteilijää syvällisestä kulttuurisesti sivistyksestä ja ymmärryksestä nyt puhumattakaan. Tämä on tietysti kärjistys, mutta kärjen suunta on oikea – se osoittaa tekopyhään, pöyhkeään ja pseudosivistyneeseen päähän. Valitettavasti tuon kaltainen pää löytyy aivan liian monelta uusateistiselta nykyluonnontieteilijältä.
Post a Comment